Että naisen saa aina pelastaa pulasta?
Voiko käydä niin
Anonyymi
27<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Voi.
Nainen pelastaa miehen.
On ihania kyllä sellaiset naiset. Pelastavia enkeleitä.
Juu voi. Siitä voi joutua kyllä pulaan :)
Onko se sitten niin paha pula?
En tiedä. Jotenkin se aistittavissa. Kuin olisin kuvussa jonka ulkopuolella salamoi.
Voi vetää vähän nihkeeksi, jos aina saa Pulasta pelastaa, on sinne kuitenkin hiukan matkaa...
Harvoin naiset pahaan pulaan joutuvat.
Olisin jo kuollut ilman naista joten olen ollut vielä enemmän saavalla puolella.
Järki ihmisiä kun ovat.
AV
Juu kiitos ei me ei olla mitään prinsessoja.
Vain komeat miehet saavat pelastaa naisia, muuten nainen kirkuu ja huitoo, mene pois, mene pois, anna minun olla rauhassa, hus, hus, hus...
Totta tämäkin.
Todellisesta pulasta on mieheni mut pelastanut. Ikuisesti siitä kiitollinen hänelle, henkeni säilyi.
Nainen huolehtii itse itsestään, yksinään. Jokaisen on pärjättävä yksin. Turha ruikuttaa.
Jos olisin peura niin sitten, mutta kun en ole.
Autopesulasta saa pelastaa.
Minut on yleensä pelastanut porukat.
Nainen aina suojelee hulttiomiestänsä. Kokemusta on.
Onko sulla joku herofetissi?
Kaikki palstalla viipottavat muistavat minun matkustelleen ennen maailmanloppua tiuhaan tahtiin. Lisäksi jokainen muistaa uintiharrastukseni. Kuitenkaan kukaan ei tiedä, että olen myös hengenpelastaja.
Mutta mitä oikeastaan tapahtui?
Merenkäynti oli sillä puolella saarta suhteellisen kovaa: Aallot hajosivat vaahdoksi rosoisiin rantakallioihin toinen toisensa jälkeen. Laivalta kallioihin oli matkaan noin sata metriä. Puolivälissä tätä matkaa näkyi uimareita, jotka olivat palaamassa takaisin laivaan nähtävyydeksi luokiteltavasta luonnon muovaamasta luolasta rantakalliossa.
On jotenkin järjenvastaista, että kapteeni oli antanut luvan käväistä luolassa, sillä olosuhteet olivat mielestäni aivan liian haastavat huonokuntoisen oloiselle turistilaumalle. Kuitenkin heitä oli meressä noin tusina.
Paluumatkalla pysyttelin puolivälissä tätä räpiköivää ankkalaumaa jostain alitajuisesta syystä, kun kuulin naisen huutavan jotain englanniksi takanani. Hän oli joukon viimeinen, ja ajautumassa aallokossa kohti rantakallioita. Hän oli kadottanut toisen räpylänsä, ja oli muuttunut pintauimarista matkustajaksi. Ymmärsin heti mitä tapahtuisi, jos en reagoisi ja hakisi naista pois varsin surullisesta ja vääjäämättömästä kohtalosta. Kun joutui sirpaleisen ja veitsenterävän kallioseinämän ja aaltojen väliin heittopussiksi, niin mitään ei ollut enää tehtävissä.
Päätin hakea naisen pois.
Tätä päätöstä ennen ymmärsin täysin operaation vaarallisuuden. Nainen ei kuitenkaan vielä ollut käsittänyt tilanteensa vaarallisuutta, sillä hän ei ollut paniikissa, vaan tuntui tähyilevän veden alta kadonnutta räpyläänsä. Matkaa kallioihin oli noin kymmenen metriä. Tämä tarkoitti sitä minulla oli pelastusoperaatioon aikaa enintään minuutti.
Vedettyäni ensimmäiset vedot kohti naista, muistan selvästi ajatelleeni seuraavasti: Mitä vittua tämä minulle kuuluu?
Tämä oli ajattelupuoli. Emotionaalisella areenalla taas oli niin, että tunsin olevani elossa. Kaikenlainen sumu ja surina tajunnasta oli kaikonnut ja "kävin täysillä."
Tunne on käsittämättömän palkitseva, sillä sellaisia tunteita ei tunnettu kovinkaan usein.
(hihitystä)
Jos tuo on totta, niin pitää arvostaa…
Upea teko..
Kyllä, ei voi kuin ihailla.
Entä onko samoin myös oman pintasi alla? Hieman epäkorrektia tässä yhteydessä kysellä, enkä odota vastaustasi :)
Erilaisia näkökulmia
Mielestäni tienristeys, tai uusi suunta navigoida, oli tuo naisen oma tila, jonka pohjalta tein päätökseni: hän ei ollut paniikissa. Jos nainen olisi ollut paniikissa, niin hakuprosessi olisi ollut lähes mahdoton, tai ainakin kauttaaltaan tuhoisa. Paniikissa oleva ihminen, joka on joutunut veden varaan, käyttäytyy täysin järjettömästi. Ihmiset tapaavat "kiipeillä" vedessä, huitoa ympärilleen, tai tarrautua ongelmansa ratkaisijaan hukuttaen sekä tämän että itsensä. Eli siis nainen pelasti itsensä omalla typeryydellään, ymmärtämättä, millaisessa vaarassa todellisuudessa oli.
Tämä taas tarkoittaa sitä, että olisin ollut valmis siihen fataaliin päätökseen, jossa häntä ei enää olisi kannattanut auttaa, koska hinta olisi silloin ollut liian suuri. Tämä oli keissin vaikein osuus, mutta en muista pohtineeni vaihtoehtoja, vaan toimin olemassa olevan tilanteen pohjalta järkevässä aikaikkunassa. Eli typeryys ja tilannetajun puute pelasti naisen, en minä.
Taas kapteenin rooli tällaisilla rantasafareilla on vähintäänkin upottava. Luulisin, että mies oli osa-aikainen laivuri, joka ajeli öisin taksia, puheli korskeita ja keikkui aluksella kuin riikinkukko ilman mitään pelastussuunnitelmaa.
Oli niin tai näin, niin esseeni loppuosuus on sen kiinnostavin.
Koska merenkäynti oli vaahtoavaa, tilanne nopea ja täynnä merivettä, niin varmalta kuolemalta pelastamani nainen oli ensimmäinen nainen maailmassa, jonka kanssa en ole keskustellut lainkaan - jos nojaan yhteiseen matkaamme - sillä hän katosi väenpaljouteen sillä samalla hetkellä, kun hänet nostettiin alukseen. Nousin sinne itse viimeisenä.
Pääni sisällä oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Mutta ymmärrettävistä syistä oli tapahtunut paljon. Tämä taas johtui siitä, että olin uinut kohti kuolemaa täysin idioottimaisen syyn vuoksi: rationaalisen päättelykyvyn puutteen vuoksi.
(hihitystä)
On tosiaan mahdotonta tehdä toisintoja samasta tilanteesta eri versioilla. Sellainen tilanne, kun et olisi voinut tehdä mitään, fataali päätös, olisi jättänyt sinut sätkivään kelaan. Pieni hinta ihmishengestä, mutta siltikin. Miettisit sitä vielä tänäänkin.
Jos tuo nainen ei sitä silloin ymmärtänyt silloin, varmaan myöhemmin. Ehkä haluaisi sinuun yhteyttä ottaa, kuka tietää jos sen joskus tekeekin.
Melkoinen uimakoe.
Rohkea olet. Ei ihminen monesti sillon sillä hetkellä muuta ajattele kuin tuo on vaarassa, pitää tehdä jotain silloin ei ekana järki tule vaan avunannon tunne. Kaiketi kaikki osalliset tajus tuonkin tilanteen paaaljon paljon jälkeen päin. Nainen saattaa ikuisesti muistella tapahtunutta. Onneksi selvisitte. Ei tuommosille meriretkille pidä mennä.
Ei voi
Voihan se olla. Jotkut ihmiset on sellasii, et ne sössii aina kaiken ja on jatkuvasti pulassa.
En sanoisi noin..