joka vanhoja muistelee.
Sitä tikulla sormeen...
Anonyymi
1497
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Silmään, tikulla silmään.
Miksi toivot toisille ihmisille aina pahaa?
Pelkäätkö kuolemaa? Miksi?
Tietysti jossain määrin. Minulla on ihmisiä jotka tarvitsevat ja rakastavat minua. Se että kyselet tuollaista kertoo että sinulla ei ole kaikki hyvin. Hakisit apua.
Tervettä on se että tunnistaa voivansa kuolla vauvasta vaariin ja hyväksyy sen.
Niinpä. Kuolema kuuluu elämään siinä missä syntymäkin.
Toki. Muutaman kerran käynyt lähellä. En kuitenkaan pidä normaalina ihmistä. Joka suuttuu siitä että sanoin tikulla silmään. Niin alkaa uhkailla minua?
Pahinta on silloin kun elämä päättyy juuri kuin alkaa. Jotain niin epäreilua. Jotkut uskovat että sielu oli jo niin valmis että muuttui saman tien enkeliksi.
Olemme tulleet tänne kokemaan sielulle kokemuksia, jos vauvasi kuolee tai sinä itse niin sielusi halusi niin tapahtuvan. Et voi tehdä muuta kuin nauttia sielusi tarjoamasta matkasta, oli se sitten huono tai hyvä.
Miksi oletat että puhun itsestäni. En käu mitään henkilökohtaisia keskusteluja täällä. Aiheet mistä kirjoitan eivät välttämättä liity mitenkään elämääni.
Uhkailu ei ole hyväksyttävää.
Ei todellakaan. En ole vastuussa toisen ihmisen ongelmista. Enkö ketään missään anonyyminä voi edes auttaa. Voin ymmärtää mikäli haluu kertoa. Kuitenkaan tarvitse minuun purkaa sitä aggressiota. Minä olen tarkoin valinnut elämääni ihmiset jotka eivät ole väkivaltaisia. Enkä sellaisia kaipaa.
Kuolema on hyväksyttävä.
Voit kuolla keskosena.
Voit kuolla lapsena.
Voit kuolla teininä.
Voit vain kuolla.
Voit kuolla sairauteen.
Voit kuolla vanhuuteen.
Sinä kuolet.
Hyväksy se ja nauti siitä ajasta minkä saat elää ja elä täysillä, täysin rinnoin.
Tavallaan noin joo. Hoitoalalla kun työskentelee, kuolema on asia, johon törmää usein.
Joskus kuolema tulee yllätyksenä, toisinaan pitkään sairastaneelle myös helpotuksena.
Tuo mitä sanot täysin rinnoin elämisestä, tavallaan totta, mutta ei se aina mene niin. Joidenkin elämässä se ei ole koskaan mahdollista, sairaudet, vammat saattavat rajoittaa monin osin tätä täysin rinnoin elämistä.
Tajuan mitä haet kirjoituksellasi, mut ei se aina mene niin.
Kuolema tulee jokaiselle, ja se on hyväksyttävä, mutta ei se helppoa ole monellekaan, totta puhuen.
Mulla on monta tuttua, jotka menneet oman käden kautta, mutta ei ne siihen ratkaisuun ole päätyneet ihan pikkuasioiden takia.
Mun paras ystävä kuoli syöpään ja ei se ois halunnut kuolla, viimeiseen saakka toivoi, että parantuisi.