Löytyykö täältä miehiä, jotka ovat olleet useamman vuoden parisuhteessa, ehkä lapsia, yhteiset lainat ym. mutta kuitenkin on aina ollut vahvasti tunteita toista naista/miestä mitä nyt kenelläkin, kohtaan? Miten handlaatte asian kanssa? Jos tunteiden kohde vielä kuuluu jollakin tavalla omaan elämäänne niin että näette silloin tällöin (esim.on kaverinne puoliso)? Mites illanistujaiset, uskallatteko ottaa sen ihmisen seurassa tai jätättekö menemättä? Onko välttely ylipäätään hyvä keino, auttaako se? Löytyykö täältä muita tässä tilanteessa olevia?
Kielletyt tunteet
Anonyymi
378
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
On tuo sama koettu. On rikottu joskus suhdekin tuosta syystä, mutta on myös opittu siitä jotain.
Ainoa mikä itselläni on auttanut, on ihan puhtaan raadollisesti käydä läpi ne omat tuntemukset, miettiä mistä ne johtuvat, mikä ehkä närästää sen hetkisessä suhteessa ja kumppanissa, mutta ennen kaikkea miettiä mikä on hyvin ja hyvää sen hetkisessä suhteessa ja kumppanissa, ja mennä tietoisesti kohti sitä hyvää.
Välttely voi muodostua hankalaksi ja kiusalliseksikin, eikä se pohjimmiltaan ole mitään muuta kuin sitä itseään, hankalan asian käsittelyn väistelyä. Pohjimmiltaan siis itsesi pakoilua.
Voi olla, että tulet myös toisenlaiseen ratkaisuun, kun käsittelet tunteitasi ja ajatuksiasi, mutta se on yhtä hyvä ratkaisu, jos siihen vilpittömästi päädyt, olkoonkin, että erot ovat aina eri tavoin kivuliaita.
Kiitos kommentista! Omassa suhteessa kaikki ok, mutta nämä tunteet on ollut olemassa jo 20 vuotta. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Noin 15v. sitten petin nykyistä puolisoani tämän naisen kanssa, yhden kerran humalassa. Hän oli silloin sinkku, nykyään naimisissa kaverini kanssa. Koskaan muulloin en ole puolisoa pettänyt. Tiedän ettei meillä voi olla yhteistä tulevaisuutta, mutta miten tämän kanssa tulisi elää?
Jaa'a... Kyllä mulla alkaa loppua ajaukset kesken. Jotenkin tuo kuulostaa ennemminkin joltain pakkomielteeltä kuin muuta, kun kuitenkin tiedostat, ettei yhteistä tulevaisuutta voi olla ja silti halajat toista.