Pohdimme Treffien blogissa tällä viikolla ystävän kanssa deittailua. Lukaise juttu tästä!
Moni tuntuu päätyvän suhteeseen ystävän tai kaverin kanssa.
Mitä ajatuksia aihe herättää? Onko sinulla kokemusta kaverin kanssa syventyneistä tunteista?
Moni tuntuu päätyvän suhteeseen ystävän tai kaverin kanssa.
Mitä ajatuksia aihe herättää? Onko sinulla kokemusta kaverin kanssa syventyneistä tunteista?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eikös noi "kaverisuhteen pohjalta" menevät jutut ole aika harvinaisia.
En hirveesti hehkuttaisi niitä vaikka 1/100 voi onnistuakin.
Kaveruus ja ystävyys voi syventyä rakkaudeksi, kun toiseen tutustuu enemmän.
Tässä ei ole mitään uutta tai ihmeellistä.
Kun toiseen tutustuu enemmän niin huomaa minkälaisen k-pään kanssa on ollut tekemisissä. Sitten päättyy kaveruuskin kun ei tuollaisen k-pään kanssa halua olla edes kaveri.
Minulla käy toisinpäin. Suhteet muuttuvat ystävyyksiksi tai kaveruuksiksi, jos eivät lopu. Kerran pilasin hyvän ystävyyssuhteen kun päästin sen suhteeksi. Siitä ei ollut paluuta ystävyyteen. Oltiin kyllä nuoriakin, ehkä toinen tai molemmat eivät osanneet käsitellä sitä.
Noin siinä yleensä käy. Aluks suhde josta muka kavereita.
Ei se siitä enää muutu.
En lähde edes treffeille suhdevaihtella, vaan katson, tuleeko tuon ihmisen kanssa jotain ja jos tulee niin mitä. Suhteesta tulee sellainen kuin tulee. Jos on liian ahtaat rajat, minkälainen "oikeaoppisen" suhteen "kuuluu" olla, niin siinä voi kävellä onnensa ohi.
Monet rajoittavat ihmisiä sillä perusteella, ettei toinen ole "hänen tyyppiään". Ei ole olemassa mitään yhdenlaista tyyppiä, vaan yhden kanssa voi tulla yhdellä tavalla loistava suhde, toisen kanssa ihan jollain muulla tavalla.
Tietysti odottaa, että suhteeseen tarvitaan jokin tietty kipinä. Sehän olisi ihanne, mutta tuleeko sellaisia kohdalle. Hyvän suhteen voi löytää niinkin, että kipinää ei tule, tai ei tule ihan heti, vaan voi huomata, että tuon ihmisen kanssa viihtyy ja on hyvä olla, saa olla oma itsensä, ja kipinä voi yllättää myöhemmin.
Aina on tietysti niitäkin, jotka ihastuvat aina uudestaan jollain tavalla samantyyppiseen (ulkonäkö, ääni, eleet) ihmiseen, mutta se voi johtua siitä, että tämä muistuttaa jotenkin vaikkapa jotakuta nuoruuden ihastusta. Niin käy siksi, että sellaiseen ihmiseen sattuu kiinnittämään huomiota juuri siitä syystä. Toinen "samantyyppinen" voi olla sisältä ihan erilainen ja ihastus loppuu kun hänet oppii tuntemaan paremmin. Ei olekaan ihastuttu siihen ihmiseen, vaan omaan mielikuvaan tai haavekuvaan hänestä.
Jos on ulkoisesti ja luonteelta itselle todella vastenmielinen niin ei siitä suhteesta tule mitään eikä ihastumistakaan tapahdu. Seksuaalista vetovoimaa ei ole ja lähinnä itse vaan yökkäilee. Ja joo, mutta kun sellaisen ihmisen kanssa ei ole hyvä olla kuin korkeintaan kaverimielessä tai ei ollenkaan.
Moni ja moni. Itse en ainakaan kertaakaan ole ihastunut elämässäni kaveriin enkä tiedä montaakaan muutakaan, jotka olisivat. Jos kipinää on niin eiköhän se ole alusta asti jo selvää eikä välit koskaan kaveritasolle laske.
Ei minulla ole kuin kaks naispuolista ystävää, molemmat naimisissa.
Kaikissa pitkissä suhteissani kaunottareni on ollut joko koulu-/opiskelukaveri tai työkaveri.
https://kick.com/saimo94
katsokaa tästä lisää https://kick.com/saimo94
On.