Kolkutteleekohan kiusaajilla koskaan omatunto?

Mitäpäs jos aloittaisit katsomalla peiliin, olen huomannut monessa työpaikassa että nämä "syyttömät ja en ole tehnyt mitään tyypit eivät huomaa omaa käytöstään työpaikalla. Panetellaan selän takana ja puhutaan aivan päättömiä asioita jota ei ole koskaan tapahtunutkaan, ikävä kyllä löytyy näitä puupäitä jotka uskoo tällaisia valehtelijoita. Lopuksi voisi sanoa että siten metsä vastaa kun sinne huudetaan.

varmaan noin on käynyt kuten kerrot. Toisaalta kannattaisi varmaan katsoa uutta suuntaa elämälle eikä jäädä sen vanhan tapahtuneen ikuiseksi vangiksi. Kun katsot peiliin niin älä katso peiliin uhrina tai viallisena. Älä sorru toisten syytöksiin. Näethän peilissä aina hyvän ja kauniin ihmisen.

En tiedä yhtään perseilijää, jolla omatunto vaivaisi. He ovat yleensä ihmisiä, joilla on mainio käsitys itsestään, ovat niitä "ihania, hyviä tyyppejä".

Tuskin. Minutkin selkeästi haluttiin vain pois (olin vuokratyöntekijä), mutta kiusallani tein varatun työpätkän loppuun. Kommentoitiin ikävästi, puhuttiin vieressä paskaa jne. Tämä tapahtui eräällä keravalaisella vihannespakkaamolla VMP:n kautta, varokaa!

Kiusaajani oli ruma niin sisältä kuin ulkoa, hänellä oli nariseva ääni ja noita-akan väkäleuka. Onkohan joku juopporatti hakenut hänet aasiasta itselleen, kun ei ketään muuta saa.

No, se Aasialainen on vielä siellä. Sulla on mahdollisuus parempaan.

Itsekin koin tollasta ja vielä pahempaa, mutta pystyn katsomaan itseäni aamulla peiliin.

Todella surullista. Saitko apua työsuojeluvaltuutetulle, tai työterveydestä.

Kiusaaminen on niin sisäänrakentunut suomalaiseen sosiaaliseen kulttuuriin että useimmat pitävät toisten kiusaamista ja ahdistelua aivan normaalia kommunikointitapana. Mikäpä siis omaatuntoa kolkuttelisi?

Varsinkin uuden työntekijän simputus on suomalaisille umpimielisille suomalaisille työyhteisölle niin normaalia että useimmat tuskin edes tiedostavat tekevänsä mitään väärin. Ei suomalaisten maine sosiaalisesti retardeina tyhjästä ole syntynyt. Minä näen viimeisimmästä pidemmästä työjaksosta seitsemän vuoden takaa vieläkin painajaisia. Kun ajattelen sitä työyhteisöä ja niitä ihmisiä siellä tunnen vain syvää inhoa. En näe heissä ihmisinä mitään arvostettavaa, en mitään kunnioitettavaa, enkä toivo heille mitään hyvää. Kerta kaikkiaan ällöttäviä ihmisiä.