Olitko lapsi, jolle tuttuja nämä 90 luvun ruuat?

Minä olen siitä outo, etten muista mitään ruokaa, jokaminua olisi inhottanut. Sen sijaan muistan luokkakaverini, joka oksnsi lautaselle kun ei tykännyt tarjolla olevasta ruuasta joka olisi pitänyt syödä. :I

Tilliliha, kanaviillokki ja punajuuri-purjo salaatti, hyi helkkari mimmosta ruokaa.

Maksa kaikissa muodoissaan. 🤮

Tuttuja kaikki :)

Meillä oli koulussa varsin hyvä maksakastike, enkä ole karsastanut lantturaastettakaan ikinä. Olen sikäli outo otus, että pidän myös tillilihasta 😂

Maksaruuiatakin tykkäsin pitkään koulun lopettamisen jälkeen. Kerran sitten sain vatsataudin syötyäni maksaruokaa ja yhdistin sen tietenkin syömääni ruokaan enkä sen jälkeen ole syönyt kuin silloin tällöin maksalaatikkoa.

Perunat ja kananmunakastike, sitä oli aika usein kotona ja hyväähän se olikin. Lapsen makuun sopivan mietoa tavaraa. Siihen en ole törmännyt sen jälkeen missään.

Niin tosiaan; valkokastiketta, jossa keitettyä kananmunaa. Siitäkin minä tykkäsin. :)
En ymmärrä henkilöitä, jotka nirsoilee ruuan kanssa.

Tässä kun muistellaan ruokia, niin tykkäsin oikein kovastikin makaronivellistä tai "linssisopasta" joka oli kai makaronin tapaista mutta pyöreätä palloa. Linssisana johtui kait siitä, että pallukat oli kuin silmämunia, mutta pienemmässä koossa. Tätä tarjottiin myö koulussa.

Kaikki nuo maistui.

Aina vihannu kiusauksia kaikissa muodoissaan.

:D

- KonnaKettu

Semmoinen ihrainen tomaattinen läskisoosi, jossa lihana ihran lisäksi vain rustoa ja filleriksi kumiperunoita, joista puolet sisältä ruskeita.

Tuo ihan veden kielelle! :D

Helkkarin kanaviilloke! Ja kana oli sitkeää. Perunamuussihan oli tapettiliisteriä mutta uunimakkaran kanssa nam! Muistan, kun ala-asteella opettaja käveli pitkää pöytää päästä päähän haukkana kyyläämässä, että jokainen söi lautasen tyhjäksi ja sitä ennen kukaan ei poistunut erikseen. Ja maito painettiin lasilla hanasta. Jälkikäteen mietittynä, hyväähän siinä ajateltiin, päivän ateria ennen koulun päättymistä. - cu-*paukku*

Näin aikuiseen ikään ehtineenä ottaisin lautaselleni mieluusti gourmet annoksen tätä herkkua. Namskis. 🤤

https://youtu.be/ExLKQs-t4-0

Melkeinpä ainoa ruoka, jota inhosin ala-asteella, oli siskonmakkarakeitto. En koskaan voinut syödä niitä sen harmaita makkarapaloja. Verilettujakin inhosin mutta silti söin aina. Lempiruoka oli varmaan perunavelli ja lihapiirakka. Kanaviilokkia rakastin. Lempijälkkäri oli puolukkajäähdyke, joka tarjottiin pienistä valmispikareista.

Ala- ja ylä-asteella oli todella hyvät ruoat, koska keittäjät valmisti ne siinä koulun keittiössä. Lukiossa taso laski huomattavasti, koska ruoat tuli valmiina (pieneen) ruokalan keittiöön, jossa ei ollut mahdollisuus itse valmistaa.

Olen syntynyt 40-luvulla.

KAIKKI nuo inhokiksi mainitut olisivat kovana pula-aikana olleet käsittämätöntä herkkua. Koluun menin 50-luvun alussa. Silloin ruoka oli vielä yleensä velliä voittoman näkkileivän kanssa, jonka paloittelimme vellin joukkoon.

Kotona sai 50-luvulla jo tillilihaakin ja se kyllä maistui.

Ollessani Keskussotilassairaalassa leikkauksessa, luin armeijan ylilääkärin kertomuksen, kuinka 1900-luvun alkupuolella monet miehet armeijan kutsunnoissa piti palauttaa kotiin, koska eivät olleet saavuttaneet vielä murrosikää.

Ylilääkäri oli valittu komiteaan, joka vaati kouluruokailun aloittamista. Ruvettiin tarjoamaan velliä ja näkkäriä. Sen jälkeen kutsuntoihin tulevat miehet olivat kuulemma aivan eri tasoa. 🌹👀

Olihan nuo tuttuja, mutta en mä niitä valtaosaa mitenkään erityisesti ysärille yhdistänyt.

Meillä koulun kanaviillokki oli varsin hyvää ja hyvin maustettua. Siitä ei jäänyt sen kummempia traumoja.

Jauhelihakastike ruskeakastikkeeseen taas on jotain minkä muistan jo ihan pienenä mummulasta ja kotoakin. Samanlainen kastike, johon lihapullatkin laitettiin. Joskus harvoin oli nakkikastikettakin.

Leipäkone ja jäätelökone kuuluu mulla paljon myöhemmän ajan kokemuksiin, vaikka taisi jonkun kaverin kotona olla leipäkone tollon ysärilläkin. Jätskikone löytyy itseltä nykyäänkin ja käytän säännöllisesti varsinkin kesällä. Tykkään, kun jätskiherkut saa vähän kevyemmin tehtyä. Leipäkonettakin luultavasti käyttäisin, jos sellasen omistaisin. Tykkään leipoa itse juurileipiä ja leipäkone kohottaa taikinan ihan ylivertasesti.

Lehtijutusta kaikki muut olivat hyvin tuttuja paitsi täytetyt paprikat ja muut eksoottiset maut. En ollut niiden ystävä sen enempää ennen kuin ysärin jälkeenkään.
Mikään listassa ollut ei ollut inhokki vaan oikeastaan pidän kaikista edelleen. Leipäkoneen leipää en kylläkään ole saanut vuosiin, koska oli isäni hommia käyttää sitä konetta ja jostain syystä kone katosi jonnekin.
Kanaviilokista tuli mieleeni, että sehän oli suurta herkkua koulussa. Sitä oli myös kaupassa saatavissa mikrossa lämmittettävänä einesateriana, mikä taisi olla ihan suosikkieines aikoinaan.

Mitä tulee aloittajan mainitsemiin 80-luvun ruokiin, pidin ja pidän lantturaasteesta edelleen. Samoin pidän maksasta ja toivoisin joskus saavani yhtä herkullista maksakastiketta kuin koulussa aikoinaan sai, enkä muista siinä olleen aloittajan mainitsemaa pistävää makua. Kenties se tehtiin meidän koulussamme eri tavalla.

Tillilihaakin oli joskus, en oikein kunnolla muista, mutta kyllä minä siitäkin pidin. Itseasiassa ei tainnut olla montaakaan ruokalajia, joista olisin lapsena ja nuorena kieltäytynyt. Sienikastike tosin oli inhokki yli kaiken. Meni pitkälle aikuisikään, kun uskalsin sitä edes uudemman kerran maistaa. Niin oksennukselle se lapsena maistui, että pukli tuli suuhun jo pelkästä maistamisen ajatuksesta.

Jos oikein herkullisia kouluruokia muistelen, taisi yhtenä olla juustomakaroni ja toisena kalapuikot perunamuusin kera. Ikisuosikkeja olivat lisäksi maksa- ja makaronilaatikot sekä lasagne, kun sitä harvoin tarjolla oli.

Itse tykkäsin koulussa kanaviillokista. Toinen suosikki oli pinaattiletut ja kinkkusalaatti. Inhokkeja sitävastoin olivat kananmunakastike (myöhemmin opin tykkäämään, kun äiti teki kotona) ja maksalaatikko sekä hernekeitto (en pidä kauheasti viekäkään hernekeitosta).

Keitettyjä perunoita sanottiiin koulussa ala-ja yläasteella kumiperunoiksi (ne joskus pudotessaan maahan ne pompahtivat melkein kuin kumipallo) ja kinderyllätysmuniksi (joskus perunan sisältä saattoi löytyä vaikka kuollut kärpänen tai pieni hämähäkki tai vaikka joku rusinan näköinen möntti).

Ysäriltä muistan, että äiti teki leipägrillissä täytettyjä leipiä. Leipägrilli oli suosittu juttu ysärinä. Siihen pistettiin leipäviipale, esim. paahtoleipä ja väliin täytteitä ja toinen kanneksi ja sitten leipägrillin kansi kiinni ja töpseli seinään, että grilli kuumeni ja sitten tuli hyviä leipiä.

Muovipakkauksiin pakastuista leikkeleistä valui usien vettä jääkaapin alemmille hyllyille. Se oli aika inhottavaa. NYkyään pakkaukset on paljon parempia eivätkä niin vetisiä.

90-luvulla kävin ala-astetta ja koulussa oli oma keittiö, jossa myös 2 keittäjää.
Ruoka koulussamme oli hyvää, ne keittäjät osasivat työnsä. Tililiha ja kanaviillokki oli maistuvia, keitettyjen perunoiden kanssa. En muista et meillä olisi ollut koskaan lantturaastetta, mutt hyvää maistuvaa porkkanaraastetta oli useasti.

Mun inhokkiruokani oli makkarasta valmistettu, kastike tai keitto ja niin mä sain usein keiton ilman makkaraa ja kastikkeen ilman makkaraa... siitä sovin erikseen keittäjin kanssa. Koulun maksalaatikko maistui hieman kitkerälle, mutt söin kuitenkin puolukkahillon kera. Kotona oli paremman makuista sekin, koska se valmistettiin naudanmaksasta, joka on miedomman makuista.
Koulussa maksakastikekin oli valmistettu sianmaksasta, joka ei mitenkään herkkua ollut, mutt tuli syötyä kuitenkin, useimmiten.

Paras ruoka ikinä, torstaisin; hernekeitto ja näkkileipää juustokolmio!
trollikka

yhtä hyuono eli maailman 60. huonoin kuin joku Riuotsin kuningas.... piti herätä jo aamulla katsomaan kiekko-otteluita :D

Juu, se oli se maksastroganoff, eikä maksakastike, joka oli yksi inhokki.
Kuution muotoisia karvasmaisia maksanpalasia ja porkkanakuutioita.
Nyt tuli se hajukin nenään, hyh sentään.
Seiltä yritti vaan sitä kastiketta kauhoa ja jättää ne maksapalat pois.

Juu sitten niitä kuoriperunoita, jotka yleensä sotkeentu kastikkeen kanssa, kun ei ollut tilaa laittaa kuoriperunoita eri paikkaan, ettei olisi kastikkeeseen sotkeentuneet.
Merimies pihvejä oli myös.