Olen varmaan syntynyt sielultani joksikin kuusikymppiseksi ukoksi, valitettavasti en vieläkään ole kuusikymppinen iältäni, mutta onneksi nuoruus on jo takanapäin.
Vitutti aikoinaan muiden nuorten typerät jutut ja tempaukset, lähes sietämätöntä kun joutui siinä sakissa olemaan ja tietysti kun minua ei ne typeryydet kiinnostaneet niin alkoi se ns. kiusaaminen. Nuorella ulkomuodolla ei tietystikään ollut sitä kuusikymppisen uskottavuutta joten ärhentelykään ei juurikaan auttanut...
Oliko kellään muulla tällaista?
Vitutti aikoinaan muiden nuorten typerät jutut ja tempaukset, lähes sietämätöntä kun joutui siinä sakissa olemaan ja tietysti kun minua ei ne typeryydet kiinnostaneet niin alkoi se ns. kiusaaminen. Nuorella ulkomuodolla ei tietystikään ollut sitä kuusikymppisen uskottavuutta joten ärhentelykään ei juurikaan auttanut...
Oliko kellään muulla tällaista?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kun olin nuori, toivoin olevani vanhempi. Kun olen vanhempi, toivon taas olevani nuori :D
Ei nyt varsinaisesti vituttanut, mutta en mä porukoihin oikeen istunut. En vaan oikein jaksanut niitä "teinien kotkotuksia". Mua luultiin aina muutenkin ikästäni vanhemmaksi, nimenomaan käytöksen perusteella. Sitten noin kaksvitosena toi tasottu.
Ja siis nykyäänhän se on niin, että mä jaksa ihmisiä, jotka on niin maan hemmetin "aikuisia". Joka asian on niin maan pirun vakavaa, eikä missään asiassa voi koskaan ottaa rennommin. 😂
Muistan silloin reilu parikymppisenä, kun esikoinen oli syntynyt. Menimme Vaarin luokse kahville. Yksin join puutarhapöydän äärellä kahvia ja tenava konttasi vaarin kanssa ihmetellen koppakerttuja.
Ei vituttanut, mutta nuo tyhmyydet kyllä vitutti. Mäkin olin pikkasen aikavampi porukassa, enkä niin kokeilunhaluinen kun moni kaveri.
Vitutti sillä hetkellä kun olin se nuori, juurikin mainitsemasi rankan kiusaamisen takia. Nyt antaisin mitä vain jos saisin olla uudelleen nuori, tällä kertaa vain kypsemmällä asenteella ja reilusti paremmalla itsetunnolla varustettuna. Jos saisin nyt elää nuoruusiän uudelleen, ottaisin siitä kaiken irti ja nauttisin. En olisi epätoivoinen, ja sen sijaan että surisin huonoja ulkonäöllisiä piirteitäni, pitäisin mielessäni ne positiiviset (silloin teini-iässä oli vielä hyvä vartalo ja pitkät sääret). En kiirehtisi petiin sen ensimmäisen kanssa joka minut siihen "huolisi" vaan arvostaisin sitä että eka kerta on vain kerran elämässä ja antaisin sen suuren ja "puhtaan" rakkauden kohteelle.
Kirjautumaton palstalutka
Itse olen nelikymppinen ja olen jo kymmenen vuotta haaveillut, että olisin jo eläkkeellä.
Suomen tulevaisuus on niin huono, että olen liian nuori tähän maailmaan. Voi kun olisin jo päälle 70v.
Älä jää yksin!
Ota yhteys kuntasi mielenterveysyksikköön kun työelämä ahdistaa.
Yhdessä asiantuntijoiden kanssa sinulle voidaan räätälöidä yksilöllinen eläke.
Elämä on elämäsi arvoinen.
Ei työelämä ahdista koska olen unelma ammatissani eikä muukaan elämä, mutta se kyllä kuinka tätä maata ajetaan tietoisesti alas ja kohti tuhoa. En haluaisi olla näkemässä suomen kaatumista.
Ei suomi kaadu. Jos: järjestetään lasten asiat kuntoon. Siten että lapsiperheillä on hyvä elää. Lasketaan vuokrat sille tasolle mihin ne kuuluukin. Parannetaan kouluja annetaan opettajien keskittyä opettamiseen ja ammattikoulutusta paremmaksi. Ollaan yhteisollisiä, ettei lapsiperheiden ongelmat pääse kasaantumaan. Me lapsettomatkin voitais olla monessa mukana ja auttaa osaltamme tätä maata eteenpäin. Laitetaan kiinan krääsälle stoppi. Ja teemme asiat itse, laadukkaasti ja ympäristöystävällisesti. Ei mitään järkeä tuoda pakkotyöllä tuotettua krääsää ja laittaa kela maksamaan palkat ja ottaa siihen velkaa. Erittäin huonosti on päättäjät asiat hoitanu.
Jaa, ei kyllä ns. vituttanut kun olin nuori, ei vituta nyt 50 vuotiaana eikä myös ole vituttanut näiden kahden välissä. En ole oikeastaan koskaan ole ottanut elämää erityisen vakavasti, ehkä tarkoitan että olen pystynyt nauttimaan siitä ilman pahempaa stressiä. On lapsia, parisuhteita on tullut ja mennyt ja hyviä ystäviäkin on. Kannan vastuun asioista vaikka olenkin ehkä unohtanut kasvaa aikuiseksi. Näillä on menty eikä tässä nyt millään tavalla olla huonosti pärjätty. Tämä sopii minulle ja se on kaikesta tärkein asia minulle!
Voi kuule nuori lapatossu. Ei tässäkään iässä kukaan tule haistattelemaan puolestasi. Mutta erittäin isona, entisenä voimanostajana ihmisenä tilanne on helpoittunut. Enään vain pikkulapset nauraa ja samalla pelkäävät minua.
Oletko se sama joka ulisee jostain naisten kurppaantumisesta päivät pitkät? Voi kuule, onnea nuoruuden lähteen etsintään