Olen monin tavoin syrjäytynyt nuorehko mies eikä mulla ole mitään sosiaalisia suhteita, ei kavereita eikä parisuhteita.
Tiettyyn rajaan saakka myös viihdyn yksikseni, mutta toisaalta on jatkuvasti sellainen häiritsevän epätodellinen olo ja ahdistus siitä, että ei pysty normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen toisten ihmisten kanssa.
Elämänpiirini on kokonaisuudessaan aika suppea ja tuntuu, että olen jotenkin kasvanut erilleen muusta ihmiskunnasta. En tunne oloani kovinkaan mukavaksi muiden ihmisten seurassa ja muutenkaan en oikein tunne mitään yhteyttä muiden ihmisten kanssa, on vaikea keksiä yhteistä jutunjuurta oikein kenenkään toisen ihmisen kanssa, sitten on vielä kaikenmaailman paniikki- ja ahdistuneisuushäiriöt siihen päälle.
Sitten on vielä ongelmat, mitä tulee pariutumiseen. Ja ne ongelmat on jotenkin paljon syvempiä kuin pelkästään se, etten saa. Vaikka en olekaan mitenkään universaalisti naisten silmissä haluttava eli olen palstaluokitusten mukaisesti alemman tason mies, niin siltikin joskus käy sillä tavalla, että jotkut ihan hyvännäköisetkin naiset kiinnostuu musta ja ehdottaa joskus jopa seksiä. Tätä tapahtuu toki harvoin, mutta sentään joskus kuitenkin.
Osa ongelmaa on se, etten yksinkertaisesti osaa toimia naisten kanssa millään tapaa eikä se tilanne ole muuttunut, vaikka vuosia on kulunut. Pelkkä normaali kommunikointi naisten kanssa tutustumismielessä tuntuu ahdistavalta enkä osaa iskeä tai olla sellainen mies, jota naiset pidemmän päälle pitäisivät kiinnostavana. Olen jotenkin tosi tylsä ja lakoninen tyyppi, jolla on aika rajoittuneet kiinnostuksenkohteet.
Minua kanssa harmittaa se, että aina silloin kun panettaa, niin kiinnostuneita naisia ei ole missään ja silloin harvoin kun on, niin itse ei just silloin satu olemaan kykenevä harrastamaan seksiä. Ehkä kaikki muut miehet on jotain panoautomaatteja, jotka pystyy panemaan ketä ja milloin tahansa, mutta minä en vaan ole sellainen, vaikka haluaisin.
En siis tiedä, kumpi on pahempi: se että vain harvat naiset kiinnostuvat vai se, etten itse kykene hyödyntämään vastaantulevia tilanteita. Jokatapauksessa tunnen epäonnistuneeni ihmisenä ja miehenä.
Tiettyyn rajaan saakka myös viihdyn yksikseni, mutta toisaalta on jatkuvasti sellainen häiritsevän epätodellinen olo ja ahdistus siitä, että ei pysty normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen toisten ihmisten kanssa.
Elämänpiirini on kokonaisuudessaan aika suppea ja tuntuu, että olen jotenkin kasvanut erilleen muusta ihmiskunnasta. En tunne oloani kovinkaan mukavaksi muiden ihmisten seurassa ja muutenkaan en oikein tunne mitään yhteyttä muiden ihmisten kanssa, on vaikea keksiä yhteistä jutunjuurta oikein kenenkään toisen ihmisen kanssa, sitten on vielä kaikenmaailman paniikki- ja ahdistuneisuushäiriöt siihen päälle.
Sitten on vielä ongelmat, mitä tulee pariutumiseen. Ja ne ongelmat on jotenkin paljon syvempiä kuin pelkästään se, etten saa. Vaikka en olekaan mitenkään universaalisti naisten silmissä haluttava eli olen palstaluokitusten mukaisesti alemman tason mies, niin siltikin joskus käy sillä tavalla, että jotkut ihan hyvännäköisetkin naiset kiinnostuu musta ja ehdottaa joskus jopa seksiä. Tätä tapahtuu toki harvoin, mutta sentään joskus kuitenkin.
Osa ongelmaa on se, etten yksinkertaisesti osaa toimia naisten kanssa millään tapaa eikä se tilanne ole muuttunut, vaikka vuosia on kulunut. Pelkkä normaali kommunikointi naisten kanssa tutustumismielessä tuntuu ahdistavalta enkä osaa iskeä tai olla sellainen mies, jota naiset pidemmän päälle pitäisivät kiinnostavana. Olen jotenkin tosi tylsä ja lakoninen tyyppi, jolla on aika rajoittuneet kiinnostuksenkohteet.
Minua kanssa harmittaa se, että aina silloin kun panettaa, niin kiinnostuneita naisia ei ole missään ja silloin harvoin kun on, niin itse ei just silloin satu olemaan kykenevä harrastamaan seksiä. Ehkä kaikki muut miehet on jotain panoautomaatteja, jotka pystyy panemaan ketä ja milloin tahansa, mutta minä en vaan ole sellainen, vaikka haluaisin.
En siis tiedä, kumpi on pahempi: se että vain harvat naiset kiinnostuvat vai se, etten itse kykene hyödyntämään vastaantulevia tilanteita. Jokatapauksessa tunnen epäonnistuneeni ihmisenä ja miehenä.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Sosiaaliseksi oppii kun menee paikkoihin jossa voi naisten kanssa jutella eli baarit. Viinaa juomalla baareissa mieshestä tulee sosiaalisempi ja mies oppii juttelemaan naisille ja silloin mies myös löytää kumppanin. Kun juo viinaa niin alkaa mieheltäkin tulla juttua ja opit kyllä olemaan rentona ja puhumaan. Jos nainen ehdottaa seksiä niin sanot että kiinnostaa ja sitten ehdota naiselle että menette naisen luokse.
T viinamies
Milloin ne baari aukee? 00.00?
Se on ihan normaalia kun puhuu niin tuntuu erityisen raskaalta jälkeenpäin kun ei tiedä, mitä toinen miettii.
Ei kannata ottaa raskaaksi toisen pettymystä.
Siitä ahdistuu itse ahdistun lähestymisen yrityksistä koska se on ahdistavaa.
olen normaalisti etäinen edes muita miehiä en hali. Kerran pakon edessä kun toinen tehnyt itsemurhan, niin annoin lohdutus halin sen kaverille kun ne kaikki muutkin. Kriisi apua oli ja itkin.
Kyllä minä normaalisti olen avoin mutta sitten se hävettää kun suuni avaan. täällä ei kukaan niin suoraan tunne mutta onhan se hyvä heidänkin tietää. Olen hyvin sulkeutuva ja pelokas sen vuoksi en tykkää julkisuudessa kovasti äänessä olla.
En tahdon valtaa tahdon vain ihmiset tajuisi mikä on kaikkien etu. Ehkä minusta tulee hyvä tutkija mutta ei opettajaa. Ei lastenhoitajaa olen jo elämästäni käyttänyt kaiken sen puolen kerran sain vision olevani kätilö koska rakastan pienten vauvojen pyörittelystä eli siis vielä mietin mikä minusta tulee. Mitä jaksan oikeasti tehdä noi kaksi asiaa olisi hyvin ihania asioita.
Kyllä se taitaa olla se tutkija.😁 mutta jos ei onnistu olen sitten kätilö.
"Iskemisestä" tulee aina mieleen Uuno Turhapuron maneerit, jotka ovat aivan naurettavaa. Kuvitelkaa nyt kuinka Turhapuromaisesti mies sukii hiuksiaan ja puhuu teennäisellä tekoäänellä iskurepliikkejään. Lähinnä pellen touhuja.
Naisena arvostaisin luonnollista lähestymistapaa ja miestä joka on oma aito itsensä.
ALoittaja taitaa asua maaseudulla ja olla kotitilallaan paitsiossa naisten suhteen.
Hankkiudu maajussille morsian ohjelmaan.
Kyllä mä ihan kaupungissa asun.
AP
Maaseutu ja maalainen ei ole mikään synonyymi naisettomuudelle, vaikka te kahtiajakoa harjoittavat ylimieliset helsinkiläiset niin kuvittelette.
No, suoraan sanottuna mitä enemmän naisia tapaa, sitä vähemmän niistä on kiinnostunut.
Ei myöskään ole lakia tai asetusta missä on asetettu tavoitteen miehelle.
En muista ihan viime vuosina tavanneeni ystävällistä naista, itseasiassa naiset ovat "sisäänpäin lämpiäviä" ja odottavat vain kommunikaatiota itseensä päin, enkä ole mikään syöttöautomaatti.
On hyvä ettet alennu helppoihin, kevytkenkäisiin taudinlevittäjiin. Parempi odottaa parisuhteeseen eikä irtosuhteita harrastaa kun kohdalle joku pano sattuu.
Mistä sen voi tietää kuinka haitallinen ja vaarallinen joku ventovieras on?
Arvosta itseäsi enemmän.
Korona-aikana toisten tapaamiset ovat aika tavalla hankala asia terveysturvallisuutta ajatellen. Jos kaipaat uutta elämääsi ala osallistua johonkin missä näet ihmisiä kuten seurakunnan lukuisat erilaiset tapahtumat, asukastuvat sekä kansalaisopisto.Mukavan harrastuksen lisäksi saatat löytää kavereita.
Kerroit jotakin paniikkihäiriöstä. Hoidata haitat pois elämääsi rajoittamasta.
Käy tk:ssa juttelemassa ongelmasta. (Itse olin nuorena hyvin epävarma mutta epävarmuus katosi iän myötä.)
”En tunne oloani kovinkaan mukavaksi muiden ihmisten seurassa ja muutenkaan en oikein tunne mitään yhteyttä muiden ihmisten kanssa”
Jäi täysin epäselväksi, mihin tarvitset naista tai ihmisiä ylipäätään. 😄
Myös erakkona voi elää onnellista elämää. Jos minulla olisi tuollaiset fiilikset muiden ihmisten suuntaan, muuttaisin välittömästi korpeen ja tulisin sieltä ihmisten ilmoille vain kun on pakko.
🦄
”Jäi täysin epäselväksi, mihin tarvitset naista tai ihmisiä ylipäätään. 😄”
Mietin ihan samaa 😉
Myös erakko voi kaivata välillä ihmiskontakteja. Varsinkin silloin jos ei ole erakoitunut omasta vapaasta tahdosta ja halusta. Ei sitä aina jaksa olla yksin. Ite oon ollu aina se yksi yksinäinen, jota koskaan ei pyydetä minnekään, tai jos pyydetään, niin pakosta. Toki on elämän varrella ollut poikkeustilanteita, jolloin on ollut yksi porukasta, ja silloin saadut vähät ystävät ovat tällä hetkellä eri elämäntilanteissa, ja asuvat ympäri maata/maailmaa, kuin itse olen.
En sitten laske mennyttä paria vuotta niihin erakko vuosiin mukaan, sillä nyt olen omasta tahdosta yksin, koska tilanteeni on mikä on, enkä koe olevani tällä hetkellä yksinäinen.
Yksinäinen joutuu tekemään kaikki asiat yksin. Jos haluaa mennä leffaan, niin menee yksin. Jos haluaa mennä baariin yhdelle tai muutamalle, sinnekin joutuu menemään yksin, ja istumaan pöydässä yksin, tai olemaan tanssilattialla yksin. Jos pyytää jota kuta mukaan jonnekin, kutsutut säännönmukaisesti kieltäytyvät kutsusta valkoisin valhein. Jos haluaa lähteä laivalle tai pitemmälle reissuun, joutuu menemään yksin, ellei sitten maksa kokonaan toisen matkaa. Ei ole ketään jonka kanssa lähteä shoppailemaan. Ei ole ketään jonka kanssa lähteä harrastamaan. Ei ole ketään jonka kanssa lähteä kahville vaihtamaan kuulumisia. Puhelin pysyy hiljaa.
Mä totuin tuohon jo teini-iässä. Olemaan se, joka yrittää päästä kaveripiiriin, ja joka välillä huolittiin mukaan, mutta yleensä torjuttiin. Se on jatkunut paria vuotta ja paria muuta kaveria vaille lähes koko ikäni.
Tuohon jos vielä lisää mielenterveysongelmat, tai miksei ihan fyysisetkin sairaudet ja näkyvät vammat, on vielä vaikeampi saada jalka oven väliin ja antaa muille se oikea kuva siitä, millainen on oikeasti sisimmässään, kaikkine hyvine kuin huonoine piirteineen, sekä platonisen ystävyyden, että romanttisen parisuhteen puolesta. Se joka sitä hyljeksintää ei ole omakohtaisesti kokenut, ei sitä ymmärrä.
Miksi olen ollut 12 vuotta sinkkuna? Sen todellinen vastaus on se, että mieluummin olen yksin, kuin että saan jälleen kerran oven täysillä päin naamaa, ja perään ivallisen naurun, että älä edes kuvittele saavasi muuta kuin pelkän yhden illan panon.
L.
Et kuulosta erakolta. Tuossa tapauksessa keskittyisin siihen, miksi et tunne yhteyttä muihin ihmisiin ja miten tilannetta voisi parantaa. Ihmiset vaistoavat, jos et välitä heistä tai arvosta heitä. Siinä tilanteessa on epärealistista ajatella, että kukaan välittäisi sinusta.
Ihmissuhteet ovat aika yksinkertaisia, kun muistaa antaa muille vähintään samassa mitassa kuin mitä odottaa muilta. Pelkillä vaatimuksilla ei pysty rakentamaan mitään.
Kannattaisi selvittää, millaisten ihmisten kanssa viihdyt ja mitä annettavaa sinulla olisi heille. Tämä on toiminut ainakin omalla kohdallani.
🦄
Jaa, kyllä minua syvästi sydämestä riipaisee kun näen näitä jo vähän ulkopuolelle jääneitä. Tunnusomaisina merkkeinä tumma vaatetus ja katse omiin kengänkärkiin. Kyseessä on siis poikia/nuoria aikuisia joista jo kaukaa näkee että kaikki ei ole hyvin. Muutaman kanssa jäänyt juttelemaan hetkeksi ja on kyllä aika lailla surullista kuultavaa. Monia ongelmia, mielenterveys, koulutus, työ, ystävät jne…ei asioiden näin pidä mennä. Helvetti että on kylmä yhteiskunta kun antaa tällaisen tapahtua!
"Helvetti että on kylmä yhteiskunta kun antaa tällaisen tapahtua!"
Ongelmat kuuluu elämään iästä riippumatta. Yhteiskunta ei voi määräänsä enempää auttaa, jos ei ole itse halukas vastaanottamaan apua. Muutos lähtee lopulta yksilöstä itsestään.
Yhteiskunnan puolelta on ohjelmia, joilla koitetaan tavoittaa ongelmissa olevia. Netistä löytyy heti, kun etsii.
xLiner
Suomen blackmetal-tyypit on ok porukkaa. Bileissä saa vaan olla, ei tarvi näytellä eikä puhua joutavia kellekkään eikä vääntää pirteää tekohymyä naamalle. Suosittelen.
Käyn yleensä yksin, no problem enkä kertaakaan ole tuntenut oloani vaivaantuneeks.
"Tiettyyn rajaan saakka myös viihdyn yksikseni, mutta toisaalta on jatkuvasti sellainen häiritsevän epätodellinen olo ja ahdistus siitä, että ei pysty normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen toisten ihmisten kanssa."
Onko sulla kavereita?
Monin tavoin syrjäytynyt? Puhu jollekin. Nuortenlinkki.fi:stä löytyy oman paikkakuntasi yhteystiedot. Myös valtakunnallisia osoitteita, ongelnastadi riippuen. Apua on saatavilla, auttavat eteenpäin.
Opettele rauhassa pihalla, töissä, koulussa tai harrastuksissa vaihtamaan alkuun muutama sana toisten kanssa. Ystävällisyys kannattaa, vaikka jollain olisikin just silloin huono päivä.
Kaikkien kanssa ei juttu luonnu, mutta on kohteliasta vaihtaa pari sanaa sellaisenkin kanssa. Varmasti on niitäkin jotka löytävät jotain yhteistä sun kanssasi.
Pienin askelin, jos koet vaikeaksi.
Itsestäni olen huomannut, että kiireessä touhutessa jätän helposti katsomatta toista silmiin. Se antaa välinpitämättömän vaikutelman. Eipä sillä että minä olisin itse vahvana introverttina yhtään enempää seuraa vailla, mutta toiselle se on ikävää. Senkin tilanteen voi korjata usein myöhemmin, vaikka tervehtimällä uudestaan.
xLiner
Siinä kanssa yks neuvonantaja joka täällä haukkuu ja pilkkaa kaikkia ideologisia ja poliittisia vastustajiaan mitä alatyylisemmin ja toista mahdollisimman paljon pyrkien vahingoittamaan.
Ainakin narsismin piirteet sinussa on vahvat. Et näe koskaan ongelmia omassa käytöksessäsi, vaan aina muiden. Ja nyt oikein annat "vinkkejä" muiden elämään. Hah🤣
”Pelkkä normaali kommunikointi naisten kanssa tutustumismielessä tuntuu ahdistavalta..”
Minkälaista se kommunikointi on ollut niissä tilanteissa jotka ovat johtaneet seksiin?
Onko taustallasi koulukiusausta ja ujo luonteenlaatu? Noista aineksista syntyy tunne, että on yksinäisenä ikään kuin turvassa, jolloin ei oikein ole pyrkimystäkään muiden pariin.
Jos haluat muutosta, niin sinun pitäisi hakeutua avun pariin. Yksinään kukaan ei selviä elämän ongelmista, jos ei ole ketään kenelle puhua ja miettiä omia asioitaan. Ja jos on lukkiutunut omaan elämäänsä ja ongelmiinsa, ei ihmissuhteitakaan synny, koska muut haluaisivat myös puhua asioistaan ja saada vastakaikua. Tämä koskee naisia myös, he eivät ole olemassa vain seksiä varten ja muiden tarpeita varten. Mutta sen varmaan viestistäsi päätellen olet ymmärtänytkin.
Sinun on vaikea luottaa ihmisiin ja pelkäät heitä. Siitä pitäisi päästä keskustelmaan niin solmu voisi vähän höllentyä.
Vastustan ajatusta pakotetuista ihmissuhteista.
Ihmissuhteita kannattaa hankkia vain silloin, jos ne oikeasti tuovat elämään iloa ja lisäarvoa. Kaikki muu on ulkoa päin tulevaa (mahdollisesti turhanpäiväistä) painostusta.
Kukaan, joka puhuu "saamisesta", ei ajattele naisia muuten kuin "antajina", yleensä seksuaalisessa mielessä.
🦄
Kuulostat mielenkiintoiselta.
Olen itse suurimman osan ajastani yksin ja kuuntelen musiikkia. En ole yhtään juttelija, paitsi joskus ryöpsähtävästi kun tunne tulee. Muuten tykkään omista puuhistani omassa yksinäisyydessäni. Parisuhdeasioissa jatkuva kontaktintarve ja liikalämpöisyys ällöttää. Olen ollut sinkkuna jo yli 15 vuotta. En kaipaa läheisyyttä, mutta tykkään seksistä ja voin myös toisinaan olla rakastavakin.
Koen ihmiset lähinnä rasittaviksi ja merkityksettömiksi sosiaalisesti varmasti he vaistoavat sen.
En ole koskaan ollut pidetty, vaan aina vähän syrjitty noiden sosiaalisempien taholta.
Eipä enää täs iässä haittaa, joskus nuorena haittasi.
Lopulta löysin ystävänkin, joka minusta tykkää.
Kannattaa kulkea omaa polkuaan ja olla oma itsensä ja etsiä seuraa jossa saa sitä olla muitten vaivaantumatta.
Missä olet epäonnistunut? Tässä maallisuuden porno pano seksi runkkuyhteiskunnassako? Kuule ystäväiseni,sinä saat olla juuri sellainenkuin olet. Sinun elämäntehtäväsi on olla sitä. Miksi koet itsesi syrjäytyneeksi? Samasta syystäkö? Mielestäni sinä olet paljolta pahalta säästynyt. Sydämmen puhtauden siten säilyttänyt. Et ole mitenkään huonompi muita.olet moninverroin parempi. Ala arvostamaan itseäsi sillä olet sen arvoinen.
Mitä jos tekisit jotain etkä vain surisi miten kamalaa on? Ajattelemalla että on kamalaa on varmasti kamalaa.
En tiedä missä asustelet mutta tutustuisin mielelläni. Sinussa ei ole mitään vikaa.maailma vaan lyö välillä kasvoille ja kovaa. Kaikkea hyvää sinulle ! Olet ihana ja pysy sellaisena. Sinulle on tiedossa vielä paljon hyvää kun alat uskoa siihen ja uskallat hakea apua sosiaalisiin paineisiin. Näe elämäsi valoisana ja sitä se tulee olemaan🌞sitä saa mitä tilaa,niin hyvässä kuin pahassa.
Voit opetella sosiaalisuutta käymällä maksullisilla naisilla. Itse olin ujo 18 vuotiaana joten keksin että on pakko tehdä jotain sille ja pakotin itseni ostamaan maksullisen naisen. Sain sellaista itseluottamusta sitten koska olin vähä ujo mutta kävin kertaa maksullisen naisen luona niin sain siitä sellaista itseluottamusta koskea naiseen että se auttoi minua. Kävin sitten baareissa paljon ja sain seksiä ja minusta se oli vapauttavaa aina olla eri naisen kanssa.