kun näen miehen jota on kohdannut suurikin kriisi,ihmettelen miten ei näy päälle päin.Miten miehet käsittelee pahaa oloa vai onko näin että miehet pääsee helpommalla.
osaako mies surra,
tuskien taival
101377
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Perinteisesti mies pitää surun sisällään. Näin se paisuu ja paisuu, kunnes mies päättää vapauttaa surun esimerkiksi haulikolla. Hyvä konsti on myös vetää pää täyteen ja purkautua kaverille. Tosimieshän ei selvin päin itke, mutta kännissä kaikki on sallittua.
Ei mies välttämättä helpommalla pääse. Perinteinen miehen malli on kuitenkin se, ettei mies tunteile eikä itke. Sen vuoksi tuota linjaa noudattava mies ei näytä suruaan, vaikka oikesti sureekin paljon.
että osaa kohdella oikein eikä kaada lisää taakkoja miehen niskaan,luullen että miehet kestää mitä vaan!
Tuskin mies surusta helpommalla pääsee.
Kaikillahan meillä on oikeus suruun. Ja kaikkilla on myös oikeus käsitellä surunsa omalla tavallaan. Toiset hakevat sääliä muilta. Toiset taas haluavat käsitellä surunsa sisäiseti.
Oli suru sitten suurta tai pientä tai ei sitä ei ole ollenkaan, niin silti elämä jatkuu.
Lyhyesti sanottuna: "Ei saa jäädä tuleen makaamaan."
Itse kohtasin aika "ison" surun tuossa jokin aika sitten.
En siitä puhunut kuin aivan muutamille tyypeille, muille heitin ohimennen vitsinä.
Todellisuus: olin kaikki illat kännissä sohvalla tuijottaen kattoa. Öisin en nukkunut hetkeäkään. Mielessä pyöri enemmän kuin laki salli mitä tyhmimmät ajatukset elämän tarkoituksista.
Myöhemmin työkaverit kysyivät minulta et miten selvisin niin helpolla. Kun kerroin totuuden niin he eivät voineet uskoa millään. Kuulemma mitään ei ollut näkynyt ulospäin. Eikä se näkynyt kenellekkään muullekkaan. Tuo vaihe kesti 3 viikkoa kunnes nappasin takin naulakosta ja painuin ulos elään elämääni. Se oli mun suru. Tosin on se vaivannut monesti sen jälkeenkin, mutta ei enään niin voimakkaasti. Tuon kolmen viikon aikana opettelin elämään asian kanssa ja hyväksymään sen.
Aloittajalle: mutta yhtään enempää paskaa en olis enään niskaan jaksanut ottaa.
kadehtinut miehiä,kun itse taistelin tuskani kanssa ja missään ei ollut hyvä olla.Siksi olen jopa helpottunut kun tiedän miten miehet kanssa kokee surua ja eivät käsittele sitä ns.läpihuuto juttuna!
Miksi te miehet pidätte kaiken sisällänne?? On parempi puhua asioista,vaikka aivan tuntemattomalle,se helpottaa.Monen viikon juominen ei ainakaan paranna asiaa. Hyvät MIEHET,itkeminen ei ole miehiltä kiellettyä!! Toivottavasti voit hyvin ja jaksat eteenpäin surusi kanssa,mitä se sitten olikin.Hyvää kevättä!
Kyllähän mies suree siinä missä muutkin tuntevat ihmiset.
Mies ei ikinä näytä suruaan koska se on heikkoutta, heikot jyrätään miestenmaailmassa. Niin on aina ollut, ja tuntuu olevan vieläkin, kaikista kauneista puheista huolimatta.
En osaa muuta tuohon vastata miksi miehet ei näytä suruaan.
En voisi kuvitellakkaan että joku kaverini itkisi muiden miesten edessä kun tyttö jätti. Jos kaverini itkisi edessäni jotain muijaa niin karjaisisin sitä varmaan kokoamaan itsensä. En vain kestä katsoa kun mies on heikoillaan, se on säälittävän näköistä, suorastaan karmaisevaa. Puhuminen on eriasia. Minulla on muutama ystävä joille voin puhua, ja he voivat puhua minulle.
Itse käsittelen surua olemalla hiljaa ja juomalla pään täyteen. Kännissä sitä voi ehkä hieman avautua jos on hyvä ystävä edessä. Kyllä se ajan kanssa helpottaa, sitä vaan ikäänkuin odottaa että aika menisi eteenpäin ja olo paranisi. Kyllä aika tähän asti on aina auttanut.
Puhuminen on hyvä keino päästä jostain yli, kaikki ei siihen kykene vaan jotkut lukkiutuvat täysin, se on heidän tapansa.
vuolaasti kun laiton eron vireille,kunnes hänen kaverinsa varotti että ne on krokotiilin kyyneleitä?Siksi kyselin jälkeenpäin muilta osaako mies surra aidosti!
aika pitkälle päihteitä käyttämällä. viimeksi kuin oli kriisi dokasin ja douppasin itseni sellaiseen kuntoon, ettei vaan jaksa kiinnosta.no, se on mun keino kun vituttaa....en tiedä onko oikein tai väärin.
vaikka sitä että lapsena tunsit itsesi hyljätyksi.