Ahdistus ja kuolemanpelko

Tyypillinen vastaus omaan aloitukseen tältä pakinoitsijalta. Ainakin 65 vuotta lisää tuohon 15v ikään. Sitten ollaan iässä ilman palturia.

Kuolemanpelkosi poistuu kokonaan, kun olet lukenut sen kirjan selostusten kanssa. Kuolemanpelostasi ei jää enää mitään jäljelle:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/4671040/bhagavad--gita-suom--netissa

Suosittelen Bhagavad Gitaa Srila Prabhupadan kommentaarien kanssa. Maailmassa ei ole juuri yhtään versiota Bhagavad Gitasta, joka olisi näin hyvin selitetty.

Srila Prabhupadan kommentaarien kanssa. Hänen kirjansa on juuri tarkoitettu Kali Yugan ihmisille. Hän siis selittää niin vaikean filosofian selkeällä tavalla, vaikka sitä voi silti olla vaikea ymmärtää. Asia on niin, että ilman kommentteja on mahdotonta ymmärtää oikealla tavalla. "Bhagavad Gita" on idän viisauden helmi. Kaunein jalokivi.
Ja nimenomaan ”Bhagavad-gita sellaisena kuin se on”.

On valittava huolellisesti, minkä käännösversion valitset monista eri Bhagavad Gitan versioista?

Ihminen, joka ei ole tietoinen Bhagavad Gitasta, elää turhaan.
”Bhagavad-Gita” on korvaamaton lahja koko ihmiskunnalle. Tämän kirjan arvoa ei voi ilmaista sanoin, koska niin ylistäviä sanoja ei ole edes olemassa.

Anonyymi kirjoitti:

Kuolemanpelkosi poistuu kokonaan, kun olet lukenut sen kirjan selostusten kanssa. Kuolemanpelostasi ei jää enää mitään jäljelle:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/4671040/bhagavad--gita-suom--netissa

Suosittelen Bhagavad Gitaa Srila Prabhupadan kommentaarien kanssa. Maailmassa ei ole juuri yhtään versiota Bhagavad Gitasta, joka olisi näin hyvin selitetty.

Srila Prabhupadan kommentaarien kanssa. Hänen kirjansa on juuri tarkoitettu Kali Yugan ihmisille. Hän siis selittää niin vaikean filosofian selkeällä tavalla, vaikka sitä voi silti olla vaikea ymmärtää. Asia on niin, että ilman kommentteja on mahdotonta ymmärtää oikealla tavalla. "Bhagavad Gita" on idän viisauden helmi. Kaunein jalokivi.
Ja nimenomaan ”Bhagavad-gita sellaisena kuin se on”.

On valittava huolellisesti, minkä käännösversion valitset monista eri Bhagavad Gitan versioista?

Ihminen, joka ei ole tietoinen Bhagavad Gitasta, elää turhaan.
”Bhagavad-Gita” on korvaamaton lahja koko ihmiskunnalle. Tämän kirjan arvoa ei voi ilmaista sanoin, koska niin ylistäviä sanoja ei ole edes olemassa.

Lue lisää

Lukematta kyseistä kirjaa voi sanoa, että se on täyttä puppua.

Anonyymi kirjoitti:

Kuolemanpelkosi poistuu kokonaan, kun olet lukenut sen kirjan selostusten kanssa. Kuolemanpelostasi ei jää enää mitään jäljelle:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/4671040/bhagavad--gita-suom--netissa

Suosittelen Bhagavad Gitaa Srila Prabhupadan kommentaarien kanssa. Maailmassa ei ole juuri yhtään versiota Bhagavad Gitasta, joka olisi näin hyvin selitetty.

Srila Prabhupadan kommentaarien kanssa. Hänen kirjansa on juuri tarkoitettu Kali Yugan ihmisille. Hän siis selittää niin vaikean filosofian selkeällä tavalla, vaikka sitä voi silti olla vaikea ymmärtää. Asia on niin, että ilman kommentteja on mahdotonta ymmärtää oikealla tavalla. "Bhagavad Gita" on idän viisauden helmi. Kaunein jalokivi.
Ja nimenomaan ”Bhagavad-gita sellaisena kuin se on”.

On valittava huolellisesti, minkä käännösversion valitset monista eri Bhagavad Gitan versioista?

Ihminen, joka ei ole tietoinen Bhagavad Gitasta, elää turhaan.
”Bhagavad-Gita” on korvaamaton lahja koko ihmiskunnalle. Tämän kirjan arvoa ei voi ilmaista sanoin, koska niin ylistäviä sanoja ei ole edes olemassa.

Lue lisää

Mitä jälleensyntyminen tarkoittaa? Reinkarnaatio kuulostaa kreikaksi "metempsykoosilta".Mitä on karma? Karma on laki, joka luo kohtalon ja vaikuttaa tekoihin. Sanskritin kielessä ja Vedoissa ei ole käsitettä kohtalo, vaan karma. Toisin sanoen toiminta ja sen seuraukset. Vedat selittävät, että joka sekunti meillä on meneillään kaksi prosessia. Ensinnäkin, me selvitämme vanhaa karmaa (kärsimystä tai iloa aikaisempien tekojen seurauksena) ja samalla luomme kohtaloa. Toisin sanoen ilot ja surut eivät tule meille palkintona tai rangaistuksena, vaan tuloksena. Karman periaate itsessään on syvästi tieteellinen, ja se perustuu siihen, että koko tämä maailma on syyn ja seurauksen laki. Sanotaan, että syntymämme syy on vanhempamme. Tässä. Lapsemme ovat seurausta joistakin teoistamme. Tuolla. Nykyaikaiset tiedemiehet uskovat mielellään esimerkiksi aineen loppumiseen, että on olemassa entropia ja että kaikki olemassaolo loppuu. Vedalaiset tekstit... tietäjät, jotka menivät tätä syyn ja seurauksen ketjua pitkin, päätyivät ajatukseen perimmäisestä syystä, lähteestä, Absoluutista, jolla on yhteys meihin kaikkiin. Näemme siis, että esimerkiksi ekologian alalla energia ei koskaan katoa. Teemme joitakin tekoja, ja niiden seurauksena tekomme heijastuvat planeetalle. Johtopäätös on siis se, että energia ei katoa jäljettömiin. Me kaikki, ei vain tekomme, vaan jopa ajatuksemme, puheemme ja tekomme. Jos olet huonolla tuulella, mielialasi välittyy ihmisille. Kaikki tämä energia on aina varastoituna jonnekin. Ja tätä energian säilymisen periaatetta, Newtonin kolmatta lakia, joka on heijastettu tietoisuuden kentälle, voimme kutsua karmalailla tai universaalilla oikeudenmukaisuuden lailla. Tässä. Energia ei koskaan katoa jäljettömiin. Samoin Veda-teksteissä sanotaan, että ihmisellä on kaksi kehoa. On olemassa ihmisen fyysinen keho, joka on kuin sielun vaatteet, ja ihmisen hienojakoinen keho, energia keho, joka on sielun kantaja. ...koska tämä ajatus on läsnä paitsi Veda-teksteissä, joista Bhagavad Gita on tärkein, myös monissa eri perinteissä. Esimerkiksi antiikin Kreikassa ajatus jälleensyntymisestä oli olemassa Pythagoraan ja Platonin opetuksissa. Aivan kuten nykyäänkin maiden välillä on viestintää, erilaiset ajatukset kiinnostavat, ja sanotaan, että me voimme tutkia idän kulttuuria... Samalla tavalla itämaiset tietäjät vaikuttivat antiikin Kreikan filosofeihin. Siksi esimerkiksi Bhagavad Gita vertaa tätä maailmaa käänteiseen puuhun, ...jonka juuret ovat ylhäällä ja kruunu alhaalla. Tämä tarkoittaa, että tämä maailma on vain heijastus korkeammasta maailmasta. Ja sama ajatus siitä, että on olemassa ideoiden maailma ja että tämä maailma on sen heijastus, löytyy Platonilta. Toisessa Platonin dialogissa, Phaedruksessa, on reinkarnaatio-oppi (kreik. metempsykoosi), joka on myös monilta osin lähellä vedalaisia ajatuksia.

Anonyymi kirjoitti:

Lukematta kyseistä kirjaa voi sanoa, että se on täyttä puppua.

Lukematta kyseistä kirjaa voi sanoa,...

Yksinkertaiset ihmiset eivät kykene arvostamaan mitään syvällistä.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä jälleensyntyminen tarkoittaa? Reinkarnaatio kuulostaa kreikaksi "metempsykoosilta".Mitä on karma? Karma on laki, joka luo kohtalon ja vaikuttaa tekoihin. Sanskritin kielessä ja Vedoissa ei ole käsitettä kohtalo, vaan karma. Toisin sanoen toiminta ja sen seuraukset. Vedat selittävät, että joka sekunti meillä on meneillään kaksi prosessia. Ensinnäkin, me selvitämme vanhaa karmaa (kärsimystä tai iloa aikaisempien tekojen seurauksena) ja samalla luomme kohtaloa. Toisin sanoen ilot ja surut eivät tule meille palkintona tai rangaistuksena, vaan tuloksena. Karman periaate itsessään on syvästi tieteellinen, ja se perustuu siihen, että koko tämä maailma on syyn ja seurauksen laki. Sanotaan, että syntymämme syy on vanhempamme. Tässä. Lapsemme ovat seurausta joistakin teoistamme. Tuolla. Nykyaikaiset tiedemiehet uskovat mielellään esimerkiksi aineen loppumiseen, että on olemassa entropia ja että kaikki olemassaolo loppuu. Vedalaiset tekstit... tietäjät, jotka menivät tätä syyn ja seurauksen ketjua pitkin, päätyivät ajatukseen perimmäisestä syystä, lähteestä, Absoluutista, jolla on yhteys meihin kaikkiin. Näemme siis, että esimerkiksi ekologian alalla energia ei koskaan katoa. Teemme joitakin tekoja, ja niiden seurauksena tekomme heijastuvat planeetalle. Johtopäätös on siis se, että energia ei katoa jäljettömiin. Me kaikki, ei vain tekomme, vaan jopa ajatuksemme, puheemme ja tekomme. Jos olet huonolla tuulella, mielialasi välittyy ihmisille. Kaikki tämä energia on aina varastoituna jonnekin. Ja tätä energian säilymisen periaatetta, Newtonin kolmatta lakia, joka on heijastettu tietoisuuden kentälle, voimme kutsua karmalailla tai universaalilla oikeudenmukaisuuden lailla. Tässä. Energia ei koskaan katoa jäljettömiin. Samoin Veda-teksteissä sanotaan, että ihmisellä on kaksi kehoa. On olemassa ihmisen fyysinen keho, joka on kuin sielun vaatteet, ja ihmisen hienojakoinen keho, energia keho, joka on sielun kantaja. ...koska tämä ajatus on läsnä paitsi Veda-teksteissä, joista Bhagavad Gita on tärkein, myös monissa eri perinteissä. Esimerkiksi antiikin Kreikassa ajatus jälleensyntymisestä oli olemassa Pythagoraan ja Platonin opetuksissa. Aivan kuten nykyäänkin maiden välillä on viestintää, erilaiset ajatukset kiinnostavat, ja sanotaan, että me voimme tutkia idän kulttuuria... Samalla tavalla itämaiset tietäjät vaikuttivat antiikin Kreikan filosofeihin. Siksi esimerkiksi Bhagavad Gita vertaa tätä maailmaa käänteiseen puuhun, ...jonka juuret ovat ylhäällä ja kruunu alhaalla. Tämä tarkoittaa, että tämä maailma on vain heijastus korkeammasta maailmasta. Ja sama ajatus siitä, että on olemassa ideoiden maailma ja että tämä maailma on sen heijastus, löytyy Platonilta. Toisessa Platonin dialogissa, Phaedruksessa, on reinkarnaatio-oppi (kreik. metempsykoosi), joka on myös monilta osin lähellä vedalaisia ajatuksia.

Lue lisää

Itäiset uskonnot hyväksyvät kaikki ajatuksen jälleensyntymisestä, japanilaisesta shintolaisuudesta aina vedalaiseen maailmankatsomukseen. Mutta niin sanotuissa abrahamilaisissa uskonnoissa eli islamissa ja kristinuskossa ei ole karmaa koskevaa opetusta sen ilmaisemassa muodossa. Joitakin jaksoja on, esimerkiksi 3. vuosisadalla oli hyvin merkittävä kristitty teologi Origenes, jonka perintöä pidetään edelleen merkittävänä teologisena panoksena kristilliseen teologiaan. Mutta myös Origenes, hän jakoi opin jälleensyntymisestä. Täällä oli sielu, joka oli syntynyt monta elämää, eri maailmoissa. Ja kun Origenes kuoli, tämä oppi hyväksyttiin jo tuolloin, toisin sanoen hänen kuolemaansa asti ja jonkin aikaa sen jälkeen, varsin hyväksyttäväksi ja sallituksi käsitykseksi kristinuskosta. Toisin sanoen sitä ei annettu millekään anateemille. Oli siis kristittyjä, jotka hyväksyivät tämän maailmankatsomuksen ja joita pidettiin kristittyinä. Mutta jo kuudennen vuosisadan puolivälissä keisari Konstantinus alkoi ymmärtää, että ajatus jälleensyntymisestä monimutkaistaa kaikkea. Pedagogisesta näkökulmasta katsottuna, jos sinulla on keppi ja porkkana, se on ikuinen kidutus tai Jumalan valtakunta. Se on yksinkertaisempaa ja ymmärrettävämpää tavallisille ihmisille. Siksi monista ulkoisista ja sisäisistä, poliittisista ja ideologisista syistä johtuen oppi jälleensyntymisestä on kristinuskossa anathema, ja juuri tämä osa Origeneksen opetuksesta on harhaoppinen. Tässä. On siis ymmärrettävä, että sieluopissakin oli aina ongelmia. Esimerkiksi pidettiin Maconin konsiili, ... ja Maconin konsiilissa Burgundin piispat äänestivät varsin vakavasti siitä, onko naisella sielu vai ei. Ja yhdellä äänellä voitti näkemys, jonka mukaan naisella on sielu. Siitä me itse asiassa onnittelemme edelleen naisia. Mutta vaikka kristinuskossa ei olekaan niin selkeää opetusta jälleensyntymisestä, siellä on eräs lausunto, no, ei niille kristityille, jotka ovat Burgundista. Ja siinä on lausunto kristinuskon periaatteista. Kuten: "Sitä niittää, mitä kylvää." Niin? ...Mutta jos otamme maailmanuskontojen, kuten juutalaisuuden ja islamin, gnostilaisen aspektin, niin jo gnostilaisessa juutalaisuudessa... on luonnollisesti oppi jälleensyntymisestä. Jos otamme islamin, jo mystisessä islamissa jotkut sufit... Luonnollisesti Japanissa ja Kiinassa, joissa oli karma ja jälleensyntyminen olivat myös suuri osa maailmankuvaa.

Anonyymi kirjoitti:

Itäiset uskonnot hyväksyvät kaikki ajatuksen jälleensyntymisestä, japanilaisesta shintolaisuudesta aina vedalaiseen maailmankatsomukseen. Mutta niin sanotuissa abrahamilaisissa uskonnoissa eli islamissa ja kristinuskossa ei ole karmaa koskevaa opetusta sen ilmaisemassa muodossa. Joitakin jaksoja on, esimerkiksi 3. vuosisadalla oli hyvin merkittävä kristitty teologi Origenes, jonka perintöä pidetään edelleen merkittävänä teologisena panoksena kristilliseen teologiaan. Mutta myös Origenes, hän jakoi opin jälleensyntymisestä. Täällä oli sielu, joka oli syntynyt monta elämää, eri maailmoissa. Ja kun Origenes kuoli, tämä oppi hyväksyttiin jo tuolloin, toisin sanoen hänen kuolemaansa asti ja jonkin aikaa sen jälkeen, varsin hyväksyttäväksi ja sallituksi käsitykseksi kristinuskosta. Toisin sanoen sitä ei annettu millekään anateemille. Oli siis kristittyjä, jotka hyväksyivät tämän maailmankatsomuksen ja joita pidettiin kristittyinä. Mutta jo kuudennen vuosisadan puolivälissä keisari Konstantinus alkoi ymmärtää, että ajatus jälleensyntymisestä monimutkaistaa kaikkea. Pedagogisesta näkökulmasta katsottuna, jos sinulla on keppi ja porkkana, se on ikuinen kidutus tai Jumalan valtakunta. Se on yksinkertaisempaa ja ymmärrettävämpää tavallisille ihmisille. Siksi monista ulkoisista ja sisäisistä, poliittisista ja ideologisista syistä johtuen oppi jälleensyntymisestä on kristinuskossa anathema, ja juuri tämä osa Origeneksen opetuksesta on harhaoppinen. Tässä. On siis ymmärrettävä, että sieluopissakin oli aina ongelmia. Esimerkiksi pidettiin Maconin konsiili, ... ja Maconin konsiilissa Burgundin piispat äänestivät varsin vakavasti siitä, onko naisella sielu vai ei. Ja yhdellä äänellä voitti näkemys, jonka mukaan naisella on sielu. Siitä me itse asiassa onnittelemme edelleen naisia. Mutta vaikka kristinuskossa ei olekaan niin selkeää opetusta jälleensyntymisestä, siellä on eräs lausunto, no, ei niille kristityille, jotka ovat Burgundista. Ja siinä on lausunto kristinuskon periaatteista. Kuten: "Sitä niittää, mitä kylvää." Niin? ...Mutta jos otamme maailmanuskontojen, kuten juutalaisuuden ja islamin, gnostilaisen aspektin, niin jo gnostilaisessa juutalaisuudessa... on luonnollisesti oppi jälleensyntymisestä. Jos otamme islamin, jo mystisessä islamissa jotkut sufit... Luonnollisesti Japanissa ja Kiinassa, joissa oli karma ja jälleensyntyminen olivat myös suuri osa maailmankuvaa.

Lue lisää

Fyysisellä tasolla karman laki ilmaistaan Newtonin kolmantena lakina.

Vrajendra Kumar Prabhu
Alun perin sana karma tarkoittaa yksinkertaisesti toimintaa, ja se tulee sanskritin Kriyā -alkuisesta sanasta Kriyā - luoda. Tästä tulevat sanat luova, luominen. Tämä on sanan ensimmäinen merkitys. Mutta koska kaikella toiminnalla on seurauksia, termi karma tarkoittaa myös toiminnan reaktioita tai seurauksia.
Toimintakyky tai toiminta-karman energia tulee sielusta, joka on tietoisuuden kantaja, ja siksi alkuperäinen toiminta on luonteeltaan henkistä ja sen päämäärä on rakastava luova vaihto Korkeimman, Jumalan kanssa. Kun sielu, jolla on osittainen itsenäisyys, päättää tulla riippumattomaksi Jumalasta, se tulee aineelliseen maailmaan... Tässä vieraassa ympäristössä sielu peittyy vastaavaan pukuun - aineelliseen kehoon - ja nyt sielun energia alkaa kulua muuhun toimintaan - ulkoisen kehon tarpeiden palvelemiseen. Sielu ei voi toimia lainkaan, koska sen luonne on aktiivinen. Se on kuin jarruton auto; sen on jatkuvasti suunnattava energiansa jonnekin. Sielu ei voi lakata elämästä, sillä se on ikuinen, koska se on osa Jumalaa…
…

Vrajendra Kumar Prabhu
...karmaa on kolmenlaista:
1. Karma on hurskasta toimintaa, jota tehdään Vedojen suositusten perusteella. Se takaa paremman aineellisen ruumiin tulevassa elämässä ja luo kaiken aineellisen vaurauden.
2. Vikarma - Vedojen vastainen syntinen toiminta - johtaa sielun alempiin elämänmuotoihin ja alentaa näin ollen onnellisuuden tasoa.
3. akarma - alkuperäinen henkinen toiminta, joka palauttaa sielun ikuiseen henkiseen muotoonsa, vapauttaa sen uudestisyntymiskierrosta ja antaa sille mahdollisuuden palata ikuiseen asemaansa henkimaailmassa. Tähän toimintaan kuuluu erilaisia Jumalan palvelemisen muotoja.
...
Kaksi ensimmäistä karman tyyppiä aiheuttavat ulkoisesti erilaisia seurauksia, mutta kummassakin tapauksessa sielu pysyy tämän maailman vankina joko enemmän tai vähemmän mukavassa sellissä. Kolmas toimintatyyppi on akarma - Jumalan palveleminen, ja se vapauttaa sielun aineellisista kahleista.
Vaikka karman laki on hyvin hienovarainen, se voidaan havaita suoraan - se on elämän hienovaraisen rakenteen taustalla oleva syy-seuraus-suhde. Fyysisellä tasolla karman laki ilmenee Newtonin kolmantena lakina (toiminnan voima on yhtä suuri kuin vastatoiminnan voima), energian säilymislakina. Energia ei mene minnekään, vaan se vain ottaa toisenlaisen muodon. Moraalisella tasolla karman laki ilmenee sellaisissa sanonnoissa kuin "Mitä kylvät, sitä niität".
...
Karma käy läpi eri kypsymisvaiheita. Itänyt karma on nykyinen kehomme kaikkine hyveineen ja puutteineen. Siementen muodossa oleva levittämätön karma varastoituu hienojakoiseen kehoomme ja odottaa aikaansa. Itänyt karma on käytännössä mahdoton muuttaa, ja sitä on yksinkertaisesti siedettävä tekemällä asianmukaisia johtopäätöksiä tulevaisuutta varten. Vedojen mukaan elinajanodotteemme, terveydentilamme, koulutustasomme, perheemme ja taloudellinen tilanteemme on määritelty jo syntyessämme. Nämä ovat asioita, jotka olemme jo ennalta määrittäneet toiminnallamme menneessä inkarnaatiossa, ja nämä asiat yksinkertaisesti ilmenevät nykyisessä elämässä omana aikanaan. Karman itämättömät siemenet voidaan kuitenkin poistaa, jos ihminen haluaa. Jos tavallisia siemeniä käsitellään lämpökäsittelyllä, ne eivät luonnollisesti idä. Nyt istuttamamme karman siemenet takaavat uuden ruumiin myös seuraavassa elämässä.
…
Työ tuo epäilemättä rahaa, mainetta ja tyydytystä, mutta se tuo myös karmaa, joka meidän on koettava, jos toiminta kohdistuu itseemme eikä Jumalaan. Jos ansaitsee rahaa epäoikeudenmukaisella tavalla ja samalla ansaitsee itselleen hirvittävän karman, onko tämä toiminnan onnistumista? Ihannetapauksessa toiminnan pitäisi tuoda sielulle iloa ja vapautumista. Useimmissa tapauksissa ihminen orjuuttaa itsensä toimimaan tietämättään.
Toiminta on joko Jumalan lakien mukaista tai niiden vastaista. Kaikki tuntevat törkeät rikkomukset - murha, varkaus, petos jne. Mutta on myös hienovaraisempia rikkomuksia, joita pidetään nykyään normaalina - alkoholin, tupakan, lihan jne. kauppaaminen. Se, mikä jää huomaamatta ihmisyhteiskunnan epätäydellisessä oikeusjärjestelmässä, ei jää huomaamatta hienovaraisemmilta ja korkeammilta voimilta, jotka ovat korkeamman voiman edustajia.
Se, miten toiminta vaikuttaa tietoisuuteemme ja tulevaisuuteemme, voidaan nähdä esimerkkinä leijaa lennättävästä lapsesta. Jos lapsi kääntää köysikierukan itseensä päin, leija putoaa alas. Jos hän kääntää sen poispäin itsestään, leija nousee taivaalle. Vastaavasti, kun vedämme toiminnan aikana kaiken itseemme, karma kiertyy ympärillemme kuin köysi kelaan ja tietoisuus laskeutuu kuin leija. Kun omistamme toimintamme henkiselle tarkoitukselle, eli kun teemme sitä Jumalalle omistautuneen palvelun hengessä (käännämme toiminnan kelan pois itsestämme), se kohottaa tietoisuuttamme, ja kun olemme ylevässä tietoisuudessa lähellä Jumalaa, voimme kokea ennennäkemätöntä onnea.

Anonyymi kirjoitti:

Fyysisellä tasolla karman laki ilmaistaan Newtonin kolmantena lakina.

Vrajendra Kumar Prabhu
Alun perin sana karma tarkoittaa yksinkertaisesti toimintaa, ja se tulee sanskritin Kriyā -alkuisesta sanasta Kriyā - luoda. Tästä tulevat sanat luova, luominen. Tämä on sanan ensimmäinen merkitys. Mutta koska kaikella toiminnalla on seurauksia, termi karma tarkoittaa myös toiminnan reaktioita tai seurauksia.
Toimintakyky tai toiminta-karman energia tulee sielusta, joka on tietoisuuden kantaja, ja siksi alkuperäinen toiminta on luonteeltaan henkistä ja sen päämäärä on rakastava luova vaihto Korkeimman, Jumalan kanssa. Kun sielu, jolla on osittainen itsenäisyys, päättää tulla riippumattomaksi Jumalasta, se tulee aineelliseen maailmaan... Tässä vieraassa ympäristössä sielu peittyy vastaavaan pukuun - aineelliseen kehoon - ja nyt sielun energia alkaa kulua muuhun toimintaan - ulkoisen kehon tarpeiden palvelemiseen. Sielu ei voi toimia lainkaan, koska sen luonne on aktiivinen. Se on kuin jarruton auto; sen on jatkuvasti suunnattava energiansa jonnekin. Sielu ei voi lakata elämästä, sillä se on ikuinen, koska se on osa Jumalaa…
…

Vrajendra Kumar Prabhu
...karmaa on kolmenlaista:
1. Karma on hurskasta toimintaa, jota tehdään Vedojen suositusten perusteella. Se takaa paremman aineellisen ruumiin tulevassa elämässä ja luo kaiken aineellisen vaurauden.
2. Vikarma - Vedojen vastainen syntinen toiminta - johtaa sielun alempiin elämänmuotoihin ja alentaa näin ollen onnellisuuden tasoa.
3. akarma - alkuperäinen henkinen toiminta, joka palauttaa sielun ikuiseen henkiseen muotoonsa, vapauttaa sen uudestisyntymiskierrosta ja antaa sille mahdollisuuden palata ikuiseen asemaansa henkimaailmassa. Tähän toimintaan kuuluu erilaisia Jumalan palvelemisen muotoja.
...
Kaksi ensimmäistä karman tyyppiä aiheuttavat ulkoisesti erilaisia seurauksia, mutta kummassakin tapauksessa sielu pysyy tämän maailman vankina joko enemmän tai vähemmän mukavassa sellissä. Kolmas toimintatyyppi on akarma - Jumalan palveleminen, ja se vapauttaa sielun aineellisista kahleista.
Vaikka karman laki on hyvin hienovarainen, se voidaan havaita suoraan - se on elämän hienovaraisen rakenteen taustalla oleva syy-seuraus-suhde. Fyysisellä tasolla karman laki ilmenee Newtonin kolmantena lakina (toiminnan voima on yhtä suuri kuin vastatoiminnan voima), energian säilymislakina. Energia ei mene minnekään, vaan se vain ottaa toisenlaisen muodon. Moraalisella tasolla karman laki ilmenee sellaisissa sanonnoissa kuin "Mitä kylvät, sitä niität".
...
Karma käy läpi eri kypsymisvaiheita. Itänyt karma on nykyinen kehomme kaikkine hyveineen ja puutteineen. Siementen muodossa oleva levittämätön karma varastoituu hienojakoiseen kehoomme ja odottaa aikaansa. Itänyt karma on käytännössä mahdoton muuttaa, ja sitä on yksinkertaisesti siedettävä tekemällä asianmukaisia johtopäätöksiä tulevaisuutta varten. Vedojen mukaan elinajanodotteemme, terveydentilamme, koulutustasomme, perheemme ja taloudellinen tilanteemme on määritelty jo syntyessämme. Nämä ovat asioita, jotka olemme jo ennalta määrittäneet toiminnallamme menneessä inkarnaatiossa, ja nämä asiat yksinkertaisesti ilmenevät nykyisessä elämässä omana aikanaan. Karman itämättömät siemenet voidaan kuitenkin poistaa, jos ihminen haluaa. Jos tavallisia siemeniä käsitellään lämpökäsittelyllä, ne eivät luonnollisesti idä. Nyt istuttamamme karman siemenet takaavat uuden ruumiin myös seuraavassa elämässä.
…
Työ tuo epäilemättä rahaa, mainetta ja tyydytystä, mutta se tuo myös karmaa, joka meidän on koettava, jos toiminta kohdistuu itseemme eikä Jumalaan. Jos ansaitsee rahaa epäoikeudenmukaisella tavalla ja samalla ansaitsee itselleen hirvittävän karman, onko tämä toiminnan onnistumista? Ihannetapauksessa toiminnan pitäisi tuoda sielulle iloa ja vapautumista. Useimmissa tapauksissa ihminen orjuuttaa itsensä toimimaan tietämättään.
Toiminta on joko Jumalan lakien mukaista tai niiden vastaista. Kaikki tuntevat törkeät rikkomukset - murha, varkaus, petos jne. Mutta on myös hienovaraisempia rikkomuksia, joita pidetään nykyään normaalina - alkoholin, tupakan, lihan jne. kauppaaminen. Se, mikä jää huomaamatta ihmisyhteiskunnan epätäydellisessä oikeusjärjestelmässä, ei jää huomaamatta hienovaraisemmilta ja korkeammilta voimilta, jotka ovat korkeamman voiman edustajia.
Se, miten toiminta vaikuttaa tietoisuuteemme ja tulevaisuuteemme, voidaan nähdä esimerkkinä leijaa lennättävästä lapsesta. Jos lapsi kääntää köysikierukan itseensä päin, leija putoaa alas. Jos hän kääntää sen poispäin itsestään, leija nousee taivaalle. Vastaavasti, kun vedämme toiminnan aikana kaiken itseemme, karma kiertyy ympärillemme kuin köysi kelaan ja tietoisuus laskeutuu kuin leija. Kun omistamme toimintamme henkiselle tarkoitukselle, eli kun teemme sitä Jumalalle omistautuneen palvelun hengessä (käännämme toiminnan kelan pois itsestämme), se kohottaa tietoisuuttamme, ja kun olemme ylevässä tietoisuudessa lähellä Jumalaa, voimme kokea ennennäkemätöntä onnea.

Lue lisää

Koska hän on aineellisessa maailmassa, hän käyttää energiansa henkisen todellisuuden periaatteeseen: hän palvelee Jumalaa, ja siksi aineellisen maailman tärkein laki - vastuun tai karman laki - ei koske häntä, aivan kuten sen maan lait, jossa hän työskentelee, eivät koske diplomaattia.
Jäljelle jää vain valita, minkälaiseen toimintaan ryhtyy: siihen, joka sitoo meidät karmalla, eli tarpeeseen syntyä uudelleen saadaksemme makean tai katkeran hedelmän, vai siihen, joka tuo syvää sisäistä tyydytystä (koska Jumala sydämessä on tyytyväinen) ja vapauttaa meidät kaikkien niiden typerien tekojen seurauksista, jotka on tehty menneisyydessä tietämättömyydestä.
Niille, jotka ajattelevat, että Jumalan palveleminen on alentavaa, voimme sanoa, että asia on päinvastoin. Jumala on Korkein, ja on hyvin arvokasta olla Hänen palveluksessaan. Jumalan palveleminen on sielun korkein asema. Hallitus on hyvin etuoikeutettu, ja kaikilla siellä palvelevilla on automaattisesti kaikki etuoikeudet. Mitä sanottavaa on siitä, joka palvelee korkeinta hallitsijaa, Jumalaa? Ihmisillä on taipumus olla arvostetussa ja vakaassa asemassa, mutta mikään rakenne tässä maailmassa ei voi säilyttää tätä asemaa ikuisesti. Hallitukset eroavat, yritykset romahtavat, pankit romahtavat, mutta Jumala, henkinen maailma ja sielu ovat ikuisia. Valinta on siis ilmeinen. Meillä on joko vapaus palvella Jumalaa tai orjuus työskennellä (yhteinen juuri - orja) epätäydelliselle isännälle. Kummassakin tapauksessa olemme riippuvaisia...
...
On käynyt ilmi, että kaikesta yksityiskohtaisesta koulutuksestamme huolimatta meillä on valitettavan vähän tietoa olemisen peruslaeista. Ihmisillä ei ole kokonaisvaltaista kuvaa maailmasta.
Ennen ajattelimme, että olemme yksin maailmankaikkeudessa, että elämä syntyi sattumalta ja että fysiikan ja kemian lakien ymmärtäminen riittää elämän selittämiseen. Mutta ihmisiltä puuttuu tietoa järjestelmän toisesta puolesta - henkisestä todellisuudesta. Ortodoksinen tiede päättyy materiaan, mutta Vedan mukaan todellisuudesta alkaa hienovaraisempi ja tärkeämpi puoli, joka on piilossa henkisesti kehittymättömien ihmisten silmiltä.Todellisuus itsessään on yksi ja jakamaton, mutta tiede tutkii sen aineellista puolta ja uskonto sen henkistä puolta. Koska henkinen on hienovaraisempaa, tapa tuntea tämä alue on tietoisuuden puhdistamisen kautta, ei karkean empirismin kautta. Tämä ei kuitenkaan ole mikään syy siirtää uskontoa subjektiiviseen menetelmään.
…
Olemme muodollisesti erottaneet uskonnon yhteiskunnallisena instituutiona valtiosta, mutta miten pääsemme eroon objektiivisista henkisistä laeista, jotka jatkavat toimintaansa tietämättömyydestämme huolimatta? Tiukassa mielessä uskonnon (korkeampina lakeina) poistaminen elämästä on sama kuin sielun poistaminen ruumiista tai auringon sammuttaminen. Tulos olisi helposti ennustettavissa, sillä keho on energeettisesti riippuvainen sielusta ja maa on riippuvainen auringosta. "Newtonin lait" olivat voimassa jo ennen Newtonia, mutta vasta sen jälkeen, kun ne löydettiin ja tiedostettiin, ihmiset ovat alkaneet käyttää niitä aktiivisesti käytännössä. Samoin henkiset lait ovat jo olemassa ja toimivat uskostamme riippumatta. Ne on kirjoitettu Vedoihin, mutta ne on toteutettava käytännössä omassa elämässä. Kuka takaa muuttumattomat lait muuttuvassa maailmassa? Sillä missä laki on, siellä on myös lainsäätäjä. Tiede paljastaa lait, uskonto paljastaa lainsäätäjän.

Anonyymi kirjoitti:

Fyysisellä tasolla karman laki ilmaistaan Newtonin kolmantena lakina.

Vrajendra Kumar Prabhu
Alun perin sana karma tarkoittaa yksinkertaisesti toimintaa, ja se tulee sanskritin Kriyā -alkuisesta sanasta Kriyā - luoda. Tästä tulevat sanat luova, luominen. Tämä on sanan ensimmäinen merkitys. Mutta koska kaikella toiminnalla on seurauksia, termi karma tarkoittaa myös toiminnan reaktioita tai seurauksia.
Toimintakyky tai toiminta-karman energia tulee sielusta, joka on tietoisuuden kantaja, ja siksi alkuperäinen toiminta on luonteeltaan henkistä ja sen päämäärä on rakastava luova vaihto Korkeimman, Jumalan kanssa. Kun sielu, jolla on osittainen itsenäisyys, päättää tulla riippumattomaksi Jumalasta, se tulee aineelliseen maailmaan... Tässä vieraassa ympäristössä sielu peittyy vastaavaan pukuun - aineelliseen kehoon - ja nyt sielun energia alkaa kulua muuhun toimintaan - ulkoisen kehon tarpeiden palvelemiseen. Sielu ei voi toimia lainkaan, koska sen luonne on aktiivinen. Se on kuin jarruton auto; sen on jatkuvasti suunnattava energiansa jonnekin. Sielu ei voi lakata elämästä, sillä se on ikuinen, koska se on osa Jumalaa…
…

Vrajendra Kumar Prabhu
...karmaa on kolmenlaista:
1. Karma on hurskasta toimintaa, jota tehdään Vedojen suositusten perusteella. Se takaa paremman aineellisen ruumiin tulevassa elämässä ja luo kaiken aineellisen vaurauden.
2. Vikarma - Vedojen vastainen syntinen toiminta - johtaa sielun alempiin elämänmuotoihin ja alentaa näin ollen onnellisuuden tasoa.
3. akarma - alkuperäinen henkinen toiminta, joka palauttaa sielun ikuiseen henkiseen muotoonsa, vapauttaa sen uudestisyntymiskierrosta ja antaa sille mahdollisuuden palata ikuiseen asemaansa henkimaailmassa. Tähän toimintaan kuuluu erilaisia Jumalan palvelemisen muotoja.
...
Kaksi ensimmäistä karman tyyppiä aiheuttavat ulkoisesti erilaisia seurauksia, mutta kummassakin tapauksessa sielu pysyy tämän maailman vankina joko enemmän tai vähemmän mukavassa sellissä. Kolmas toimintatyyppi on akarma - Jumalan palveleminen, ja se vapauttaa sielun aineellisista kahleista.
Vaikka karman laki on hyvin hienovarainen, se voidaan havaita suoraan - se on elämän hienovaraisen rakenteen taustalla oleva syy-seuraus-suhde. Fyysisellä tasolla karman laki ilmenee Newtonin kolmantena lakina (toiminnan voima on yhtä suuri kuin vastatoiminnan voima), energian säilymislakina. Energia ei mene minnekään, vaan se vain ottaa toisenlaisen muodon. Moraalisella tasolla karman laki ilmenee sellaisissa sanonnoissa kuin "Mitä kylvät, sitä niität".
...
Karma käy läpi eri kypsymisvaiheita. Itänyt karma on nykyinen kehomme kaikkine hyveineen ja puutteineen. Siementen muodossa oleva levittämätön karma varastoituu hienojakoiseen kehoomme ja odottaa aikaansa. Itänyt karma on käytännössä mahdoton muuttaa, ja sitä on yksinkertaisesti siedettävä tekemällä asianmukaisia johtopäätöksiä tulevaisuutta varten. Vedojen mukaan elinajanodotteemme, terveydentilamme, koulutustasomme, perheemme ja taloudellinen tilanteemme on määritelty jo syntyessämme. Nämä ovat asioita, jotka olemme jo ennalta määrittäneet toiminnallamme menneessä inkarnaatiossa, ja nämä asiat yksinkertaisesti ilmenevät nykyisessä elämässä omana aikanaan. Karman itämättömät siemenet voidaan kuitenkin poistaa, jos ihminen haluaa. Jos tavallisia siemeniä käsitellään lämpökäsittelyllä, ne eivät luonnollisesti idä. Nyt istuttamamme karman siemenet takaavat uuden ruumiin myös seuraavassa elämässä.
…
Työ tuo epäilemättä rahaa, mainetta ja tyydytystä, mutta se tuo myös karmaa, joka meidän on koettava, jos toiminta kohdistuu itseemme eikä Jumalaan. Jos ansaitsee rahaa epäoikeudenmukaisella tavalla ja samalla ansaitsee itselleen hirvittävän karman, onko tämä toiminnan onnistumista? Ihannetapauksessa toiminnan pitäisi tuoda sielulle iloa ja vapautumista. Useimmissa tapauksissa ihminen orjuuttaa itsensä toimimaan tietämättään.
Toiminta on joko Jumalan lakien mukaista tai niiden vastaista. Kaikki tuntevat törkeät rikkomukset - murha, varkaus, petos jne. Mutta on myös hienovaraisempia rikkomuksia, joita pidetään nykyään normaalina - alkoholin, tupakan, lihan jne. kauppaaminen. Se, mikä jää huomaamatta ihmisyhteiskunnan epätäydellisessä oikeusjärjestelmässä, ei jää huomaamatta hienovaraisemmilta ja korkeammilta voimilta, jotka ovat korkeamman voiman edustajia.
Se, miten toiminta vaikuttaa tietoisuuteemme ja tulevaisuuteemme, voidaan nähdä esimerkkinä leijaa lennättävästä lapsesta. Jos lapsi kääntää köysikierukan itseensä päin, leija putoaa alas. Jos hän kääntää sen poispäin itsestään, leija nousee taivaalle. Vastaavasti, kun vedämme toiminnan aikana kaiken itseemme, karma kiertyy ympärillemme kuin köysi kelaan ja tietoisuus laskeutuu kuin leija. Kun omistamme toimintamme henkiselle tarkoitukselle, eli kun teemme sitä Jumalalle omistautuneen palvelun hengessä (käännämme toiminnan kelan pois itsestämme), se kohottaa tietoisuuttamme, ja kun olemme ylevässä tietoisuudessa lähellä Jumalaa, voimme kokea ennennäkemätöntä onnea.

Lue lisää

Eikä ole epäilystäkään siitä, että meidän on muutettava ulkoista kehoamme. Se tapahtuu meille jo yhden elämän aikana. Lääketieteen mukaan kaikki kehon solut korvautuvat uusilla soluilla 7-10 vuoden välein. Tämä tarkoittaa, että 7-10 vuoden välein olemme eri kehossa. Käytännössä koemme erilaisia kokemuksia eri kehoissa tämän elämän aikana. Elämä lapsen, kypsän ihmisen ja vanhuksen ruumiissa on täysin erilainen tunne. Ruumis muuttuu, mutta havaitsemisen kohde, sielu, pysyy samana.
Katso valokuviasi eri vuosilta, lapsuudesta alkaen. Kehot ovat täysin erilaisia, mutta saman persoonallisuuden sisällä. Tätä kutsutaan sisäiseksi jälleensyntymiseksi eli sielun siirtymiseksi eri kehoihin tässä elämässä.
…
Jälleensyntymismekanismi on sellainen, että ensin sielu luo tiedostamattaan halujensa ja tekojensa kautta hienovaraisen mentaalisen matriisin tai piirroksen tulevasta kehostaan. Tämä on eräänlainen hakemus tulevaa kehoa varten.
...
... jossa tämä sielun ympärillä oleva mentaalinen matriisi alkaa täyttyä aineellisilla elementeillä, ja näin syntyy uusi ruumis.
Reinkarnaatiosta on paljon mielenkiintoisia todisteita, jotka virallinen tiede jättää huomiotta. Esimerkiksi hypnoottisella regressiolla menneeseen inkarnaatioon, jolloin menneeseen kehoon... liittyvä muisti aktivoituu. Näissä tiloissa ihmiset muistavat aiemmat nimensä ja muita yksityiskohtia. Tiedetään tapauksia, joissa he itse lasten ruumiissa muistavat ja löytävät yhä elossa olevat, mutta jo vanhat lapsensa menneistä inkarnaatioista jne. Mielenkiintoinen on myös ksenoglossia-ilmiö, jota ei voida selittää muuten kuin jälleensyntymisellä. Ksenoglossia on kyky puhua hypnoottisen regression tilassa kielellä, jota ihminen ei osaa tässä elämässä. Eräässä tällaisessa kokemuksessa Yhdysvalloissa eräs nainen puhui vanhaa ruotsin murretta, vaikka hänellä ei ollut mitään yhteyttä Ruotsiin tässä elämässä. Selitys on yksinkertainen: tämä henkilö oli asunut edellisessä elämässään ruotsalaisessa maakunnassa, ja kieli on säilynyt muistin syvissä kerroksissa hienojakoisessa kehossa, joka pysyy sielun päällä kuin kotelo - karman, halujen ja muistojen varasto.

Anonyymi kirjoitti:

Fyysisellä tasolla karman laki ilmaistaan Newtonin kolmantena lakina.

Vrajendra Kumar Prabhu
Alun perin sana karma tarkoittaa yksinkertaisesti toimintaa, ja se tulee sanskritin Kriyā -alkuisesta sanasta Kriyā - luoda. Tästä tulevat sanat luova, luominen. Tämä on sanan ensimmäinen merkitys. Mutta koska kaikella toiminnalla on seurauksia, termi karma tarkoittaa myös toiminnan reaktioita tai seurauksia.
Toimintakyky tai toiminta-karman energia tulee sielusta, joka on tietoisuuden kantaja, ja siksi alkuperäinen toiminta on luonteeltaan henkistä ja sen päämäärä on rakastava luova vaihto Korkeimman, Jumalan kanssa. Kun sielu, jolla on osittainen itsenäisyys, päättää tulla riippumattomaksi Jumalasta, se tulee aineelliseen maailmaan... Tässä vieraassa ympäristössä sielu peittyy vastaavaan pukuun - aineelliseen kehoon - ja nyt sielun energia alkaa kulua muuhun toimintaan - ulkoisen kehon tarpeiden palvelemiseen. Sielu ei voi toimia lainkaan, koska sen luonne on aktiivinen. Se on kuin jarruton auto; sen on jatkuvasti suunnattava energiansa jonnekin. Sielu ei voi lakata elämästä, sillä se on ikuinen, koska se on osa Jumalaa…
…

Vrajendra Kumar Prabhu
...karmaa on kolmenlaista:
1. Karma on hurskasta toimintaa, jota tehdään Vedojen suositusten perusteella. Se takaa paremman aineellisen ruumiin tulevassa elämässä ja luo kaiken aineellisen vaurauden.
2. Vikarma - Vedojen vastainen syntinen toiminta - johtaa sielun alempiin elämänmuotoihin ja alentaa näin ollen onnellisuuden tasoa.
3. akarma - alkuperäinen henkinen toiminta, joka palauttaa sielun ikuiseen henkiseen muotoonsa, vapauttaa sen uudestisyntymiskierrosta ja antaa sille mahdollisuuden palata ikuiseen asemaansa henkimaailmassa. Tähän toimintaan kuuluu erilaisia Jumalan palvelemisen muotoja.
...
Kaksi ensimmäistä karman tyyppiä aiheuttavat ulkoisesti erilaisia seurauksia, mutta kummassakin tapauksessa sielu pysyy tämän maailman vankina joko enemmän tai vähemmän mukavassa sellissä. Kolmas toimintatyyppi on akarma - Jumalan palveleminen, ja se vapauttaa sielun aineellisista kahleista.
Vaikka karman laki on hyvin hienovarainen, se voidaan havaita suoraan - se on elämän hienovaraisen rakenteen taustalla oleva syy-seuraus-suhde. Fyysisellä tasolla karman laki ilmenee Newtonin kolmantena lakina (toiminnan voima on yhtä suuri kuin vastatoiminnan voima), energian säilymislakina. Energia ei mene minnekään, vaan se vain ottaa toisenlaisen muodon. Moraalisella tasolla karman laki ilmenee sellaisissa sanonnoissa kuin "Mitä kylvät, sitä niität".
...
Karma käy läpi eri kypsymisvaiheita. Itänyt karma on nykyinen kehomme kaikkine hyveineen ja puutteineen. Siementen muodossa oleva levittämätön karma varastoituu hienojakoiseen kehoomme ja odottaa aikaansa. Itänyt karma on käytännössä mahdoton muuttaa, ja sitä on yksinkertaisesti siedettävä tekemällä asianmukaisia johtopäätöksiä tulevaisuutta varten. Vedojen mukaan elinajanodotteemme, terveydentilamme, koulutustasomme, perheemme ja taloudellinen tilanteemme on määritelty jo syntyessämme. Nämä ovat asioita, jotka olemme jo ennalta määrittäneet toiminnallamme menneessä inkarnaatiossa, ja nämä asiat yksinkertaisesti ilmenevät nykyisessä elämässä omana aikanaan. Karman itämättömät siemenet voidaan kuitenkin poistaa, jos ihminen haluaa. Jos tavallisia siemeniä käsitellään lämpökäsittelyllä, ne eivät luonnollisesti idä. Nyt istuttamamme karman siemenet takaavat uuden ruumiin myös seuraavassa elämässä.
…
Työ tuo epäilemättä rahaa, mainetta ja tyydytystä, mutta se tuo myös karmaa, joka meidän on koettava, jos toiminta kohdistuu itseemme eikä Jumalaan. Jos ansaitsee rahaa epäoikeudenmukaisella tavalla ja samalla ansaitsee itselleen hirvittävän karman, onko tämä toiminnan onnistumista? Ihannetapauksessa toiminnan pitäisi tuoda sielulle iloa ja vapautumista. Useimmissa tapauksissa ihminen orjuuttaa itsensä toimimaan tietämättään.
Toiminta on joko Jumalan lakien mukaista tai niiden vastaista. Kaikki tuntevat törkeät rikkomukset - murha, varkaus, petos jne. Mutta on myös hienovaraisempia rikkomuksia, joita pidetään nykyään normaalina - alkoholin, tupakan, lihan jne. kauppaaminen. Se, mikä jää huomaamatta ihmisyhteiskunnan epätäydellisessä oikeusjärjestelmässä, ei jää huomaamatta hienovaraisemmilta ja korkeammilta voimilta, jotka ovat korkeamman voiman edustajia.
Se, miten toiminta vaikuttaa tietoisuuteemme ja tulevaisuuteemme, voidaan nähdä esimerkkinä leijaa lennättävästä lapsesta. Jos lapsi kääntää köysikierukan itseensä päin, leija putoaa alas. Jos hän kääntää sen poispäin itsestään, leija nousee taivaalle. Vastaavasti, kun vedämme toiminnan aikana kaiken itseemme, karma kiertyy ympärillemme kuin köysi kelaan ja tietoisuus laskeutuu kuin leija. Kun omistamme toimintamme henkiselle tarkoitukselle, eli kun teemme sitä Jumalalle omistautuneen palvelun hengessä (käännämme toiminnan kelan pois itsestämme), se kohottaa tietoisuuttamme, ja kun olemme ylevässä tietoisuudessa lähellä Jumalaa, voimme kokea ennennäkemätöntä onnea.

Lue lisää

Jälleensyntymismekanismi on sellainen, että ensin sielu luo tiedostamattaan halujensa ja tekojensa kautta hienovaraisen mentaalisen matriisin tai piirroksen tulevasta kehostaan. Tämä on eräänlainen hakemus tulevaa kehoa varten.
…
... jossa tämä sielun ympärillä oleva mentaalinen matriisi alkaa täyttyä aineellisilla elementeillä, ja näin syntyy uusi ruumis.
Reinkarnaatiosta on paljon mielenkiintoisia todisteita, jotka virallinen tiede jättää huomiotta. Esimerkiksi hypnoottisella regressiolla menneeseen inkarnaatioon, jolloin menneeseen kehoon... liittyvä muisti aktivoituu. Näissä tiloissa ihmiset muistavat aiemmat nimensä ja muita yksityiskohtia. Tiedetään tapauksia, joissa he itse lasten ruumiissa muistavat ja löytävät yhä elossa olevat, mutta jo vanhat lapsensa menneistä inkarnaatioista jne. Mielenkiintoinen on myös ksenoglossia-ilmiö, jota ei voida selittää muuten kuin jälleensyntymisellä. Ksenoglossia on kyky puhua hypnoottisen regression tilassa kielellä, jota ihminen ei osaa tässä elämässä. Eräässä tällaisessa kokemuksessa Yhdysvalloissa eräs nainen puhui vanhaa ruotsin murretta, vaikka hänellä ei ollut mitään yhteyttä Ruotsiin tässä elämässä. Selitys on yksinkertainen: tämä henkilö oli asunut edellisessä elämässään ruotsalaisessa maakunnassa, ja kieli on säilynyt muistin syvissä kerroksissa hienojakoisessa kehossa, joka pysyy sielun päällä kuin kotelo - karman, halujen ja muistojen varasto. Tietyissä olosuhteissa menneen elämän kokemukset voivat aktivoitua. Alle kolmevuotiaat lapset voivat vielä muistaa menneen elämänsä. Joskus he vapisevat ja huutavat nukkuessaan ja elävät uudelleen viimeisimmän kuolemansa olosuhteet, mutta uudessa kehossaan heillä ei ole sanavarastoa ilmaista, mitä he kokevat. Sitten uusi kieli ja uudet kokemukset syrjäyttävät menneisyyden muistot, ja ne menevät syvälle alitajuntaan. Mutta se voi ilmetä synnynnäisenä lahjakkuutena. Jotkut lapset kirjoittavat runoja, jotka kuvastavat kokemuksia, joita he eivät yksinkertaisesti ole vielä saaneet tässä elämässä. Jotkut, jotka tulevat korkeammilta planeetoilta, hämmästyttävät kaikkia täällä luomalla maan ulkopuolista musiikkia, jonka he ovat yksinkertaisesti tuoneet korkeammista maailmoista.

Anonyymi kirjoitti:

Fyysisellä tasolla karman laki ilmaistaan Newtonin kolmantena lakina.

Vrajendra Kumar Prabhu
Alun perin sana karma tarkoittaa yksinkertaisesti toimintaa, ja se tulee sanskritin Kriyā -alkuisesta sanasta Kriyā - luoda. Tästä tulevat sanat luova, luominen. Tämä on sanan ensimmäinen merkitys. Mutta koska kaikella toiminnalla on seurauksia, termi karma tarkoittaa myös toiminnan reaktioita tai seurauksia.
Toimintakyky tai toiminta-karman energia tulee sielusta, joka on tietoisuuden kantaja, ja siksi alkuperäinen toiminta on luonteeltaan henkistä ja sen päämäärä on rakastava luova vaihto Korkeimman, Jumalan kanssa. Kun sielu, jolla on osittainen itsenäisyys, päättää tulla riippumattomaksi Jumalasta, se tulee aineelliseen maailmaan... Tässä vieraassa ympäristössä sielu peittyy vastaavaan pukuun - aineelliseen kehoon - ja nyt sielun energia alkaa kulua muuhun toimintaan - ulkoisen kehon tarpeiden palvelemiseen. Sielu ei voi toimia lainkaan, koska sen luonne on aktiivinen. Se on kuin jarruton auto; sen on jatkuvasti suunnattava energiansa jonnekin. Sielu ei voi lakata elämästä, sillä se on ikuinen, koska se on osa Jumalaa…
…

Vrajendra Kumar Prabhu
...karmaa on kolmenlaista:
1. Karma on hurskasta toimintaa, jota tehdään Vedojen suositusten perusteella. Se takaa paremman aineellisen ruumiin tulevassa elämässä ja luo kaiken aineellisen vaurauden.
2. Vikarma - Vedojen vastainen syntinen toiminta - johtaa sielun alempiin elämänmuotoihin ja alentaa näin ollen onnellisuuden tasoa.
3. akarma - alkuperäinen henkinen toiminta, joka palauttaa sielun ikuiseen henkiseen muotoonsa, vapauttaa sen uudestisyntymiskierrosta ja antaa sille mahdollisuuden palata ikuiseen asemaansa henkimaailmassa. Tähän toimintaan kuuluu erilaisia Jumalan palvelemisen muotoja.
...
Kaksi ensimmäistä karman tyyppiä aiheuttavat ulkoisesti erilaisia seurauksia, mutta kummassakin tapauksessa sielu pysyy tämän maailman vankina joko enemmän tai vähemmän mukavassa sellissä. Kolmas toimintatyyppi on akarma - Jumalan palveleminen, ja se vapauttaa sielun aineellisista kahleista.
Vaikka karman laki on hyvin hienovarainen, se voidaan havaita suoraan - se on elämän hienovaraisen rakenteen taustalla oleva syy-seuraus-suhde. Fyysisellä tasolla karman laki ilmenee Newtonin kolmantena lakina (toiminnan voima on yhtä suuri kuin vastatoiminnan voima), energian säilymislakina. Energia ei mene minnekään, vaan se vain ottaa toisenlaisen muodon. Moraalisella tasolla karman laki ilmenee sellaisissa sanonnoissa kuin "Mitä kylvät, sitä niität".
...
Karma käy läpi eri kypsymisvaiheita. Itänyt karma on nykyinen kehomme kaikkine hyveineen ja puutteineen. Siementen muodossa oleva levittämätön karma varastoituu hienojakoiseen kehoomme ja odottaa aikaansa. Itänyt karma on käytännössä mahdoton muuttaa, ja sitä on yksinkertaisesti siedettävä tekemällä asianmukaisia johtopäätöksiä tulevaisuutta varten. Vedojen mukaan elinajanodotteemme, terveydentilamme, koulutustasomme, perheemme ja taloudellinen tilanteemme on määritelty jo syntyessämme. Nämä ovat asioita, jotka olemme jo ennalta määrittäneet toiminnallamme menneessä inkarnaatiossa, ja nämä asiat yksinkertaisesti ilmenevät nykyisessä elämässä omana aikanaan. Karman itämättömät siemenet voidaan kuitenkin poistaa, jos ihminen haluaa. Jos tavallisia siemeniä käsitellään lämpökäsittelyllä, ne eivät luonnollisesti idä. Nyt istuttamamme karman siemenet takaavat uuden ruumiin myös seuraavassa elämässä.
…
Työ tuo epäilemättä rahaa, mainetta ja tyydytystä, mutta se tuo myös karmaa, joka meidän on koettava, jos toiminta kohdistuu itseemme eikä Jumalaan. Jos ansaitsee rahaa epäoikeudenmukaisella tavalla ja samalla ansaitsee itselleen hirvittävän karman, onko tämä toiminnan onnistumista? Ihannetapauksessa toiminnan pitäisi tuoda sielulle iloa ja vapautumista. Useimmissa tapauksissa ihminen orjuuttaa itsensä toimimaan tietämättään.
Toiminta on joko Jumalan lakien mukaista tai niiden vastaista. Kaikki tuntevat törkeät rikkomukset - murha, varkaus, petos jne. Mutta on myös hienovaraisempia rikkomuksia, joita pidetään nykyään normaalina - alkoholin, tupakan, lihan jne. kauppaaminen. Se, mikä jää huomaamatta ihmisyhteiskunnan epätäydellisessä oikeusjärjestelmässä, ei jää huomaamatta hienovaraisemmilta ja korkeammilta voimilta, jotka ovat korkeamman voiman edustajia.
Se, miten toiminta vaikuttaa tietoisuuteemme ja tulevaisuuteemme, voidaan nähdä esimerkkinä leijaa lennättävästä lapsesta. Jos lapsi kääntää köysikierukan itseensä päin, leija putoaa alas. Jos hän kääntää sen poispäin itsestään, leija nousee taivaalle. Vastaavasti, kun vedämme toiminnan aikana kaiken itseemme, karma kiertyy ympärillemme kuin köysi kelaan ja tietoisuus laskeutuu kuin leija. Kun omistamme toimintamme henkiselle tarkoitukselle, eli kun teemme sitä Jumalalle omistautuneen palvelun hengessä (käännämme toiminnan kelan pois itsestämme), se kohottaa tietoisuuttamme, ja kun olemme ylevässä tietoisuudessa lähellä Jumalaa, voimme kokea ennennäkemätöntä onnea.

Lue lisää

Srila Sridhar Maharaj: Hegelin ajattelussa Totuus kehittyy dynaamisesti teesin, antiteesin ja synteesin kautta.
…
Ensin tulee teesi, sitten sen antiteesi, sitten ne yhdistyvät - syntyy synteesi, ja siitä tulee uusi teesi. Sitten taas antiteesi ja korkeampi harmonia synteesissä. Totuus on dynaaminen, se kehittyy. Ja Hegel puhuu Totuuden kehityksestä. Ehkä kaikkien länsimaisten filosofien joukosta hän erottuu erityisen syvällisen ajattelunsa ansiosta. Saksalainen koulukunta on itse asiassa kuuluisa monista merkittävistä ajattelijoista, kuten Max Mülleristä. Saksalaiset kunnioittivat ja rakastivat intialaista kulttuuria niin paljon, että Saksasta voi löytää muinaisia intialaisia tekstejä, jotka ovat olleet pitkään kadoksissa itse Intiassa. Intia ei koskaan ollut Saksan siirtomaa, mutta saksalaiset ovat aina olleet kiinnostuneita sen kulttuuriperinnöstä. Saksan sodasta huolimatta he säilyttivät monia ainutlaatuisia tekstejä, jotka olivat peruuttamattomasti kadonneet Intiassa.

Anonyymi kirjoitti:

Fyysisellä tasolla karman laki ilmaistaan Newtonin kolmantena lakina.

Vrajendra Kumar Prabhu
Alun perin sana karma tarkoittaa yksinkertaisesti toimintaa, ja se tulee sanskritin Kriyā -alkuisesta sanasta Kriyā - luoda. Tästä tulevat sanat luova, luominen. Tämä on sanan ensimmäinen merkitys. Mutta koska kaikella toiminnalla on seurauksia, termi karma tarkoittaa myös toiminnan reaktioita tai seurauksia.
Toimintakyky tai toiminta-karman energia tulee sielusta, joka on tietoisuuden kantaja, ja siksi alkuperäinen toiminta on luonteeltaan henkistä ja sen päämäärä on rakastava luova vaihto Korkeimman, Jumalan kanssa. Kun sielu, jolla on osittainen itsenäisyys, päättää tulla riippumattomaksi Jumalasta, se tulee aineelliseen maailmaan... Tässä vieraassa ympäristössä sielu peittyy vastaavaan pukuun - aineelliseen kehoon - ja nyt sielun energia alkaa kulua muuhun toimintaan - ulkoisen kehon tarpeiden palvelemiseen. Sielu ei voi toimia lainkaan, koska sen luonne on aktiivinen. Se on kuin jarruton auto; sen on jatkuvasti suunnattava energiansa jonnekin. Sielu ei voi lakata elämästä, sillä se on ikuinen, koska se on osa Jumalaa…
…

Vrajendra Kumar Prabhu
...karmaa on kolmenlaista:
1. Karma on hurskasta toimintaa, jota tehdään Vedojen suositusten perusteella. Se takaa paremman aineellisen ruumiin tulevassa elämässä ja luo kaiken aineellisen vaurauden.
2. Vikarma - Vedojen vastainen syntinen toiminta - johtaa sielun alempiin elämänmuotoihin ja alentaa näin ollen onnellisuuden tasoa.
3. akarma - alkuperäinen henkinen toiminta, joka palauttaa sielun ikuiseen henkiseen muotoonsa, vapauttaa sen uudestisyntymiskierrosta ja antaa sille mahdollisuuden palata ikuiseen asemaansa henkimaailmassa. Tähän toimintaan kuuluu erilaisia Jumalan palvelemisen muotoja.
...
Kaksi ensimmäistä karman tyyppiä aiheuttavat ulkoisesti erilaisia seurauksia, mutta kummassakin tapauksessa sielu pysyy tämän maailman vankina joko enemmän tai vähemmän mukavassa sellissä. Kolmas toimintatyyppi on akarma - Jumalan palveleminen, ja se vapauttaa sielun aineellisista kahleista.
Vaikka karman laki on hyvin hienovarainen, se voidaan havaita suoraan - se on elämän hienovaraisen rakenteen taustalla oleva syy-seuraus-suhde. Fyysisellä tasolla karman laki ilmenee Newtonin kolmantena lakina (toiminnan voima on yhtä suuri kuin vastatoiminnan voima), energian säilymislakina. Energia ei mene minnekään, vaan se vain ottaa toisenlaisen muodon. Moraalisella tasolla karman laki ilmenee sellaisissa sanonnoissa kuin "Mitä kylvät, sitä niität".
...
Karma käy läpi eri kypsymisvaiheita. Itänyt karma on nykyinen kehomme kaikkine hyveineen ja puutteineen. Siementen muodossa oleva levittämätön karma varastoituu hienojakoiseen kehoomme ja odottaa aikaansa. Itänyt karma on käytännössä mahdoton muuttaa, ja sitä on yksinkertaisesti siedettävä tekemällä asianmukaisia johtopäätöksiä tulevaisuutta varten. Vedojen mukaan elinajanodotteemme, terveydentilamme, koulutustasomme, perheemme ja taloudellinen tilanteemme on määritelty jo syntyessämme. Nämä ovat asioita, jotka olemme jo ennalta määrittäneet toiminnallamme menneessä inkarnaatiossa, ja nämä asiat yksinkertaisesti ilmenevät nykyisessä elämässä omana aikanaan. Karman itämättömät siemenet voidaan kuitenkin poistaa, jos ihminen haluaa. Jos tavallisia siemeniä käsitellään lämpökäsittelyllä, ne eivät luonnollisesti idä. Nyt istuttamamme karman siemenet takaavat uuden ruumiin myös seuraavassa elämässä.
…
Työ tuo epäilemättä rahaa, mainetta ja tyydytystä, mutta se tuo myös karmaa, joka meidän on koettava, jos toiminta kohdistuu itseemme eikä Jumalaan. Jos ansaitsee rahaa epäoikeudenmukaisella tavalla ja samalla ansaitsee itselleen hirvittävän karman, onko tämä toiminnan onnistumista? Ihannetapauksessa toiminnan pitäisi tuoda sielulle iloa ja vapautumista. Useimmissa tapauksissa ihminen orjuuttaa itsensä toimimaan tietämättään.
Toiminta on joko Jumalan lakien mukaista tai niiden vastaista. Kaikki tuntevat törkeät rikkomukset - murha, varkaus, petos jne. Mutta on myös hienovaraisempia rikkomuksia, joita pidetään nykyään normaalina - alkoholin, tupakan, lihan jne. kauppaaminen. Se, mikä jää huomaamatta ihmisyhteiskunnan epätäydellisessä oikeusjärjestelmässä, ei jää huomaamatta hienovaraisemmilta ja korkeammilta voimilta, jotka ovat korkeamman voiman edustajia.
Se, miten toiminta vaikuttaa tietoisuuteemme ja tulevaisuuteemme, voidaan nähdä esimerkkinä leijaa lennättävästä lapsesta. Jos lapsi kääntää köysikierukan itseensä päin, leija putoaa alas. Jos hän kääntää sen poispäin itsestään, leija nousee taivaalle. Vastaavasti, kun vedämme toiminnan aikana kaiken itseemme, karma kiertyy ympärillemme kuin köysi kelaan ja tietoisuus laskeutuu kuin leija. Kun omistamme toimintamme henkiselle tarkoitukselle, eli kun teemme sitä Jumalalle omistautuneen palvelun hengessä (käännämme toiminnan kelan pois itsestämme), se kohottaa tietoisuuttamme, ja kun olemme ylevässä tietoisuudessa lähellä Jumalaa, voimme kokea ennennäkemätöntä onnea.

Lue lisää

Srila Sridhar Maharaj
Kivi, hypnoosi ja maailmankaikkeus
Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio

Tämä luku on ote Srila Sridhar Maharajan ja neurofysiologin, tohtori Dr. Daniel Murpheyn ja orgaanisen kemian Dr. Thoudam Singhin välisestä keskustelusta.

Tohtori Singh: Kun tiedemiehet puhuvat evoluutiosta, he tarkoittavat prosessia, jossa elämä syntyy aineesta. Kuulin, että näkemyksesi perustuvat hyvin erilaiselle perustalle. Väitätte, että kaikki syntyy tietoisuudesta.

Srila Sridhar Maharaj: Kyllä, tietoisuus on ensisijainen ja aine on toissijainen. Kaikkien aineellisten asioiden perustana on tietoisuus, joka on luonteeltaan henkistä. Kun havainnoimme aineellista esinettä, yksi tietoisuus on suoraan vuorovaikutuksessa toisen, muuntuneen tietoisuuden kanssa. Tietoisuus muuttuu aineeksi, se siirtyy toiseen laadulliseen tilaan. Mutta se ei tapahdu heti: aluksi se on hämärän peitossa. Sitten tämä sumuinen tietoisuus materialisoituu. Tällä tavoin hengestä tulee ainetta. Aine on tietoisuuden alin vaihe, mutta alun perin se on henkeä.

Anonyymi kirjoitti:

Srila Sridhar Maharaj: Hegelin ajattelussa Totuus kehittyy dynaamisesti teesin, antiteesin ja synteesin kautta.
…
Ensin tulee teesi, sitten sen antiteesi, sitten ne yhdistyvät - syntyy synteesi, ja siitä tulee uusi teesi. Sitten taas antiteesi ja korkeampi harmonia synteesissä. Totuus on dynaaminen, se kehittyy. Ja Hegel puhuu Totuuden kehityksestä. Ehkä kaikkien länsimaisten filosofien joukosta hän erottuu erityisen syvällisen ajattelunsa ansiosta. Saksalainen koulukunta on itse asiassa kuuluisa monista merkittävistä ajattelijoista, kuten Max Mülleristä. Saksalaiset kunnioittivat ja rakastivat intialaista kulttuuria niin paljon, että Saksasta voi löytää muinaisia intialaisia tekstejä, jotka ovat olleet pitkään kadoksissa itse Intiassa. Intia ei koskaan ollut Saksan siirtomaa, mutta saksalaiset ovat aina olleet kiinnostuneita sen kulttuuriperinnöstä. Saksan sodasta huolimatta he säilyttivät monia ainutlaatuisia tekstejä, jotka olivat peruuttamattomasti kadonneet Intiassa.

Lue lisää

Onko mahdollista todistaa sielun olemassaolo? Juuri nyt mielemme on täysin keskittynyt kehoon. Mutta sielun luonnetta voivat ymmärtää vain ne, joiden silmät ovat kääntyneet sisäänpäin. Ihmisille, joiden mieli on puhdistettu lupauksilla, meditaatiolla, rukouksella ja katumuksella, sielun olemassaolo tuntuu itsestään selvältä - heille se ei ole uskon asia vaan todellinen henkinen kokemus. Toisille sielun olemassaolo jää todistamattomaksi hypoteesiksi, vaikka empiiristä aineistoa olisikin paljon.

"Jos aasialainen kysyy minulta, mikä Eurooppa on, minun on pakko vastata: 'Se on se osa maailmaa, jossa ihmiset ovat pakkomielteisiä sen fantastisen ajatuksen suhteen, että ihminen on luotu tyhjästä ja että häntä ei ole ollut olemassa ennen hänen nykyistä syntymäänsä'."" A. Schopenhauer

...

Jo antiikin kreikkalainen filosofi Parmenides väitti, että jos jokin on olemassa, se on aina olemassa*. Kaikki voidaan kyseenalaistaa paitsi yksi ilmeinen totuus: olen olemassa, ja siksi olen Parmenideen mukaan ollut olemassa aina enkä lakkaa olemasta tulevaisuudessa. ..
Viittaus Parmenidekseen tuskin vakuuttaa ketään enää, mutta ajatus on tarpeeksi looginen, jotta ihmiset palaavat siihen yhä uudelleen ja uudelleen. Jos on olemassa aineen säilymislaki ja energian säilymislaki, miksi ei voi olla tietoisuuden säilymislakia? Monet muinaisina aikoina löydetyistä laeista on löydetty uudelleen vasta nyt. Tietoisuuden säilymisen laki on yksi niistä. ... Voimme jakaa tietoisuuden ikuisuuden käsityksiä puoltavat argumentit neljään laajaan kategoriaan: 1) näitä käsityksiä tukevat jumalallisesti ilmoitetut pyhät kirjoitukset (lähinnä Veda-perinteen kirjoitukset) ja monien aitojen pyhimysten ja mystikkojen kokemukset, jotka ovat määritelmällisesti vapaita petoksen taipumuksesta; 2) tietoisuuden ikuisuuden käsite on looginen, sopusoinnussa luontaisten käsitystemme oikeudenmukaisuudesta ja hyvyydestä kanssa, ja se mahdollistaa kokonaisvaltaisen kuvan maailmankaikkeuden olemassaolosta; 3) on olemassa valtavasti kokeellista aineistoa, joka todistaa, että

"Olemassaolo ei synny eikä ole kuoleman alainen. Kokonaisuus, jolla ei ole loppua, on liikkumaton ja yhtenäinen."

"Koska olen olemassa tässä maailmassa, voin olettaa, että tulen aina olemaan olemassa jossakin muodossa".

Anonyymi kirjoitti:

Onko mahdollista todistaa sielun olemassaolo? Juuri nyt mielemme on täysin keskittynyt kehoon. Mutta sielun luonnetta voivat ymmärtää vain ne, joiden silmät ovat kääntyneet sisäänpäin. Ihmisille, joiden mieli on puhdistettu lupauksilla, meditaatiolla, rukouksella ja katumuksella, sielun olemassaolo tuntuu itsestään selvältä - heille se ei ole uskon asia vaan todellinen henkinen kokemus. Toisille sielun olemassaolo jää todistamattomaksi hypoteesiksi, vaikka empiiristä aineistoa olisikin paljon.

"Jos aasialainen kysyy minulta, mikä Eurooppa on, minun on pakko vastata: 'Se on se osa maailmaa, jossa ihmiset ovat pakkomielteisiä sen fantastisen ajatuksen suhteen, että ihminen on luotu tyhjästä ja että häntä ei ole ollut olemassa ennen hänen nykyistä syntymäänsä'."" A. Schopenhauer

...

Jo antiikin kreikkalainen filosofi Parmenides väitti, että jos jokin on olemassa, se on aina olemassa*. Kaikki voidaan kyseenalaistaa paitsi yksi ilmeinen totuus: olen olemassa, ja siksi olen Parmenideen mukaan ollut olemassa aina enkä lakkaa olemasta tulevaisuudessa. ..
Viittaus Parmenidekseen tuskin vakuuttaa ketään enää, mutta ajatus on tarpeeksi looginen, jotta ihmiset palaavat siihen yhä uudelleen ja uudelleen. Jos on olemassa aineen säilymislaki ja energian säilymislaki, miksi ei voi olla tietoisuuden säilymislakia? Monet muinaisina aikoina löydetyistä laeista on löydetty uudelleen vasta nyt. Tietoisuuden säilymisen laki on yksi niistä. ... Voimme jakaa tietoisuuden ikuisuuden käsityksiä puoltavat argumentit neljään laajaan kategoriaan: 1) näitä käsityksiä tukevat jumalallisesti ilmoitetut pyhät kirjoitukset (lähinnä Veda-perinteen kirjoitukset) ja monien aitojen pyhimysten ja mystikkojen kokemukset, jotka ovat määritelmällisesti vapaita petoksen taipumuksesta; 2) tietoisuuden ikuisuuden käsite on looginen, sopusoinnussa luontaisten käsitystemme oikeudenmukaisuudesta ja hyvyydestä kanssa, ja se mahdollistaa kokonaisvaltaisen kuvan maailmankaikkeuden olemassaolosta; 3) on olemassa valtavasti kokeellista aineistoa, joka todistaa, että

"Olemassaolo ei synny eikä ole kuoleman alainen. Kokonaisuus, jolla ei ole loppua, on liikkumaton ja yhtenäinen."

"Koska olen olemassa tässä maailmassa, voin olettaa, että tulen aina olemaan olemassa jossakin muodossa".

Lue lisää

Onko uskomuksilla sielun ikuisuudesta käytännön arvoa? Vastaus on ilmeinen: niillä, jotka elävät sielun ikuisuuden käsityksestä käsin, on paljon paremmat mahdollisuudet elää tämä elämä arvokkaasti ja ilman pelkoa sen jatkumisesta tulevaisuudessa kuin niillä, jotka lähtevät liikkeelle elämän "kertakäyttöisyyden" todistamattomasta hypoteesista. Kaukaisen tulevaisuuden ajattelematta jättäminen on älyllistä lyhytnäköisyyttä, merkki mielen heikkoudesta. Intuitiivinen oivallus sielun ikuisuudesta on ihmiselle luontainen. Todella kaukonäköinen ihminen elää yrittämättä tukahduttaa olemisen ikuisuuden tunnetta. Viisaimmat ihmiset kautta aikojen ovat pyrkineet kehittämään tätä aistia itsessään ja löytäneet siten onnen, rohkeuden ja pelottomuuden. Sama pragmaattinen todiste pätee myös ihmiskunnan historian mittakaavassa: ikuisen sielun olemassaolon kieltäminen ja yritykset rakentaa maanpäällinen paratiisi ilman Jumalaa - länsimaisen sivilisaation noin kaksisataa vuotta sitten valistuksen aikana aloittama kokeilu - veivät koko maapallon ekologisen katastrofin partaalle. Toisin sanoen tietoisuus, joka kieltää ikuisen sielun olemassaolon, on luonteeltaan tuhoisa. Motto "Meidän jälkeemme vaikka vedenpaisumus" on vaarallinen paitsi jälkeläisillemme, jotka tuomitsemme pyytämättä aiheuttamaamme vedenpaisumukseen, myös ennen kaikkea meille itsellemme, koska "vedenpaisumus" tulee yleensä paljon nopeammin kuin ennustamme.

Mutta onko mahdollista todistaa sielun olemassaolo? Se riippuu siitä, mitä pidämme todisteena. Voimmeko esimerkiksi todistaa mielen olemassaolon? Kuka on nähnyt mielen? Kuka on koskenut siihen? Mieli ei ole ymmärrettävissä logiikan tai fysiikan ja kemian menetelmien avulla. Sen tutkimiseen tarvitaan muita menetelmiä. Sama pätee ikuiseen sieluun: jokainen voi olla vakuuttunut sen olemassaolosta, mutta siihen on käytettävä erityisiä menetelmiä. Tällä hetkellä tietoisuutemme on täysin keskittynyt kehoon. Sielun luonteen voi ymmärtää vain se, jonka tietoisuus on suuntautunut sisäänpäin. Siksi filosofit murskaavat keihäänsä väittelemällä sielun luonteesta, joogit vajoavat mystiseen transsiin ja uskovaiset yrittävät pestä sydämensä katumuksen kyynelillä. Toisin sanoen ihmisille, joiden mieli on puhdistettu lupauksilla, meditaatiolla, rukouksella ja katumuksella, sielun olemassaolo tuntuu itsestään selvältä - heille se ei ole uskon asia vaan todellinen hengellinen kokemus. Toisten mielestä sielun olemassaolo jää todistamattomaksi hypoteesiksi, vaikka empiirinen todistusaineisto olisi ylivoimainen, sillä sielu kuuluu niihin kategorioihin, joiden olemassaoloa on vaikea todistaa puhtaasti tieteellisellä laitteistolla, joka on sovitettu ulkoisten kohteiden tutkimiseen.
(B. V. Goswami)
-------------------------------------------------
Vedalaisen perinteen filosofeille sielun olemassaolo ei tietenkään näyttänyt olevan niin vaikea todistaa. Heidän logiikkansa oli suunnilleen seuraava. Havaitsija (subjekti) on aina erillinen havainnon kohteesta. Jonkin asian olemassaolon todistamiseksi riittää, että se nähdään, toisin sanoen kohteen olemassaolo todistetaan havainnoimalla. Mutta subjekti ei voi nähdä itseään: subjektin (havainnoitsijan) olemassaolo todistetaan jo itse havainnon tosiasialla. Descartes sanoi: "Minä ajattelen, siis olen olemassa". On myös selvää, että tämän havainnoivan "minä" luonne ei ole pelkistettävissä ruumiiseen ja mieleen, koska sekä ruumiini että mieleni voivat olla havainnointini kohteena. Näin ollen tämän 'minä'-olemuksen kantajan on oltava erillään ruumiista ja mielestä.

Anonyymi kirjoitti:

Onko uskomuksilla sielun ikuisuudesta käytännön arvoa? Vastaus on ilmeinen: niillä, jotka elävät sielun ikuisuuden käsityksestä käsin, on paljon paremmat mahdollisuudet elää tämä elämä arvokkaasti ja ilman pelkoa sen jatkumisesta tulevaisuudessa kuin niillä, jotka lähtevät liikkeelle elämän "kertakäyttöisyyden" todistamattomasta hypoteesista. Kaukaisen tulevaisuuden ajattelematta jättäminen on älyllistä lyhytnäköisyyttä, merkki mielen heikkoudesta. Intuitiivinen oivallus sielun ikuisuudesta on ihmiselle luontainen. Todella kaukonäköinen ihminen elää yrittämättä tukahduttaa olemisen ikuisuuden tunnetta. Viisaimmat ihmiset kautta aikojen ovat pyrkineet kehittämään tätä aistia itsessään ja löytäneet siten onnen, rohkeuden ja pelottomuuden. Sama pragmaattinen todiste pätee myös ihmiskunnan historian mittakaavassa: ikuisen sielun olemassaolon kieltäminen ja yritykset rakentaa maanpäällinen paratiisi ilman Jumalaa - länsimaisen sivilisaation noin kaksisataa vuotta sitten valistuksen aikana aloittama kokeilu - veivät koko maapallon ekologisen katastrofin partaalle. Toisin sanoen tietoisuus, joka kieltää ikuisen sielun olemassaolon, on luonteeltaan tuhoisa. Motto "Meidän jälkeemme vaikka vedenpaisumus" on vaarallinen paitsi jälkeläisillemme, jotka tuomitsemme pyytämättä aiheuttamaamme vedenpaisumukseen, myös ennen kaikkea meille itsellemme, koska "vedenpaisumus" tulee yleensä paljon nopeammin kuin ennustamme.

Mutta onko mahdollista todistaa sielun olemassaolo? Se riippuu siitä, mitä pidämme todisteena. Voimmeko esimerkiksi todistaa mielen olemassaolon? Kuka on nähnyt mielen? Kuka on koskenut siihen? Mieli ei ole ymmärrettävissä logiikan tai fysiikan ja kemian menetelmien avulla. Sen tutkimiseen tarvitaan muita menetelmiä. Sama pätee ikuiseen sieluun: jokainen voi olla vakuuttunut sen olemassaolosta, mutta siihen on käytettävä erityisiä menetelmiä. Tällä hetkellä tietoisuutemme on täysin keskittynyt kehoon. Sielun luonteen voi ymmärtää vain se, jonka tietoisuus on suuntautunut sisäänpäin. Siksi filosofit murskaavat keihäänsä väittelemällä sielun luonteesta, joogit vajoavat mystiseen transsiin ja uskovaiset yrittävät pestä sydämensä katumuksen kyynelillä. Toisin sanoen ihmisille, joiden mieli on puhdistettu lupauksilla, meditaatiolla, rukouksella ja katumuksella, sielun olemassaolo tuntuu itsestään selvältä - heille se ei ole uskon asia vaan todellinen hengellinen kokemus. Toisten mielestä sielun olemassaolo jää todistamattomaksi hypoteesiksi, vaikka empiirinen todistusaineisto olisi ylivoimainen, sillä sielu kuuluu niihin kategorioihin, joiden olemassaoloa on vaikea todistaa puhtaasti tieteellisellä laitteistolla, joka on sovitettu ulkoisten kohteiden tutkimiseen.
(B. V. Goswami)
-------------------------------------------------
Vedalaisen perinteen filosofeille sielun olemassaolo ei tietenkään näyttänyt olevan niin vaikea todistaa. Heidän logiikkansa oli suunnilleen seuraava. Havaitsija (subjekti) on aina erillinen havainnon kohteesta. Jonkin asian olemassaolon todistamiseksi riittää, että se nähdään, toisin sanoen kohteen olemassaolo todistetaan havainnoimalla. Mutta subjekti ei voi nähdä itseään: subjektin (havainnoitsijan) olemassaolo todistetaan jo itse havainnon tosiasialla. Descartes sanoi: "Minä ajattelen, siis olen olemassa". On myös selvää, että tämän havainnoivan "minä" luonne ei ole pelkistettävissä ruumiiseen ja mieleen, koska sekä ruumiini että mieleni voivat olla havainnointini kohteena. Näin ollen tämän 'minä'-olemuksen kantajan on oltava erillään ruumiista ja mielestä.

Lue lisää

Sielu eli jiva on siis ikuinen hengen hiukkanen, tietoisuuden atomi, jolla on rajallinen itsenäisyys ja joka on kaikkien elämän ilmenemismuotojen syy. Se eroaa kuolleesta aineesta ensinnäkin siinä, että se kykenee olemaan tietoinen olemassaolostaan ja havaitsemaan ympäröivän maailman. Juuri tämä ominaisuus - kyky havaita - erottaa elävän elottomasta.

Atma-sielulla on kolme pääominaisuutta: 1) sielu on tuhoutumaton; 2) sielu on atomaarinen; h) sielulla on tietoisuus eli kyky toimia ja nauttia suhteellisesta vapaudesta. Nämä sielun ominaisuudet ovat aksiomaattisia. Kirjoitukset väittävät niiden olevan läsnä atmassa - tai pikemminkin määrittelevät atman sellaiseksi, jolla on nämä ominaisuudet.
-------------------------------------------------
Voimme selvästi nähdä, että ihmisen minuus on pysyvä. Kaikki, mihin samaistumme - kehomme, mielemme, ympäristömme - muuttuu jatkuvasti. Jos meidän

"minä" muuttuisi heidän mukanaan, emme huomaisi muutoksia, emmekä varmasti kokisi niitä niin traagisina. Jotta voisit havaita jonkin liikkuvan, sinun on oltava itse hiljaa: kun olemme lentokoneessa, emme tunne lentokoneen liikettä. Ihmisen keho ja mieli muuttuvat jatkuvasti: olimme vauva, sitten lapsi, teini-ikäinen, nuori mies, aikuinen. Mutta on olemassa jokin kiinteä vertailupiste, josta käsin havaitsemme kaikki nämä muutokset. Jotenkin, jollain ihmeellä, minämme pysyy muuttumattomana kaikkien näiden muutosten aikana. Mikä takaa minäkäsityksemme pysyvyyden tai jatkuvuuden? Tällä pysyvyydellä on oltava jokin todellisuuspohja.

Tieteen kehitys vain vahvistaa aineen muuttuvuutta. Nykyaikainen lääketiede on havainnut, että noin seitsemässä vuodessa koko kehomme muuttuu molekyylitasolla, eli joka seitsemäs vuosi saamme täysin uuden kehon. Mutta minämme pysyy muuttumattomana. Jotkut ihmiset, jotka tunnustavat aineen vaihtelevuuden, saattavat väittää, että egomme pysyvyys varmistetaan esimerkiksi aivojen rakenteen pysyvyydellä, sillä aivoilla on rakenteellisia itsetuotantomekanismeja. Roger Penrose, yksi merkittävimmistä teoreettisista fyysikoista, joka tutkii muun muassa tietoisuuden luonnetta, sanoo tästä kirjassaan Shadows of the Mind seuraavaa:

Suuri osa kehomme ja aivomme muodostavasta aineesta uudistuu jatkuvasti - vain niiden rakenteet pysyvät muuttumattomina. Lisäksi aine itsessään näyttää olevan ohimenevää, koska se voi muuttua muodosta toiseen... Materia itsessään on siis jotakin epämääräistä ja katoavaa, joten on järkevää olettaa, että ihmisen minuuden pysyvyys saattaa liittyä enemmän mallien säilymiseen kuin varsinaisiin ainehiukkasiin.

Anonyymi kirjoitti:

Sielu eli jiva on siis ikuinen hengen hiukkanen, tietoisuuden atomi, jolla on rajallinen itsenäisyys ja joka on kaikkien elämän ilmenemismuotojen syy. Se eroaa kuolleesta aineesta ensinnäkin siinä, että se kykenee olemaan tietoinen olemassaolostaan ja havaitsemaan ympäröivän maailman. Juuri tämä ominaisuus - kyky havaita - erottaa elävän elottomasta.

Atma-sielulla on kolme pääominaisuutta: 1) sielu on tuhoutumaton; 2) sielu on atomaarinen; h) sielulla on tietoisuus eli kyky toimia ja nauttia suhteellisesta vapaudesta. Nämä sielun ominaisuudet ovat aksiomaattisia. Kirjoitukset väittävät niiden olevan läsnä atmassa - tai pikemminkin määrittelevät atman sellaiseksi, jolla on nämä ominaisuudet.
-------------------------------------------------
Voimme selvästi nähdä, että ihmisen minuus on pysyvä. Kaikki, mihin samaistumme - kehomme, mielemme, ympäristömme - muuttuu jatkuvasti. Jos meidän

"minä" muuttuisi heidän mukanaan, emme huomaisi muutoksia, emmekä varmasti kokisi niitä niin traagisina. Jotta voisit havaita jonkin liikkuvan, sinun on oltava itse hiljaa: kun olemme lentokoneessa, emme tunne lentokoneen liikettä. Ihmisen keho ja mieli muuttuvat jatkuvasti: olimme vauva, sitten lapsi, teini-ikäinen, nuori mies, aikuinen. Mutta on olemassa jokin kiinteä vertailupiste, josta käsin havaitsemme kaikki nämä muutokset. Jotenkin, jollain ihmeellä, minämme pysyy muuttumattomana kaikkien näiden muutosten aikana. Mikä takaa minäkäsityksemme pysyvyyden tai jatkuvuuden? Tällä pysyvyydellä on oltava jokin todellisuuspohja.

Tieteen kehitys vain vahvistaa aineen muuttuvuutta. Nykyaikainen lääketiede on havainnut, että noin seitsemässä vuodessa koko kehomme muuttuu molekyylitasolla, eli joka seitsemäs vuosi saamme täysin uuden kehon. Mutta minämme pysyy muuttumattomana. Jotkut ihmiset, jotka tunnustavat aineen vaihtelevuuden, saattavat väittää, että egomme pysyvyys varmistetaan esimerkiksi aivojen rakenteen pysyvyydellä, sillä aivoilla on rakenteellisia itsetuotantomekanismeja. Roger Penrose, yksi merkittävimmistä teoreettisista fyysikoista, joka tutkii muun muassa tietoisuuden luonnetta, sanoo tästä kirjassaan Shadows of the Mind seuraavaa:

Suuri osa kehomme ja aivomme muodostavasta aineesta uudistuu jatkuvasti - vain niiden rakenteet pysyvät muuttumattomina. Lisäksi aine itsessään näyttää olevan ohimenevää, koska se voi muuttua muodosta toiseen... Materia itsessään on siis jotakin epämääräistä ja katoavaa, joten on järkevää olettaa, että ihmisen minuuden pysyvyys saattaa liittyä enemmän mallien säilymiseen kuin varsinaisiin ainehiukkasiin.

Lue lisää

Roger Penrose, yksi merkittävimmistä teoreettisista fyysikoista, joka tutkii muun muassa tietoisuuden luonnetta, sanoo tästä kirjassaan Shadows of the Mind seuraavaa:

Suuri osa kehomme ja aivomme muodostavasta aineesta uudistuu jatkuvasti - vain niiden rakenteet pysyvät muuttumattomina. Lisäksi aine itsessään näyttää olevan ohimenevää, koska se voi muuttua muodosta toiseen... Materia itsessään on siis jotakin epämääräistä ja katoavaa, joten on järkevää olettaa, että ihmisen minuuden pysyvyys saattaa liittyä enemmän mallien säilymiseen kuin varsinaisiin ainehiukkasiin.
-------------------------------------------
Suuri osa kehomme ja aivomme muodostavasta aineesta uudistuu jatkuvasti - vain niiden rakenteet pysyvät muuttumattomina. Lisäksi aine itsessään näyttää olevan ohimenevää, sillä se voi muuttua muodosta toiseen... Aine itsessään on siis jotain epämääräistä ja katoavaa, joten on järkevää olettaa, että ihmisen "minä" pysyvyys saattaa liittyä enemmän mallien säilymiseen kuin varsinaisiin ainehiukkasiin.

Mutta myös Penrosen mainitsemien mallien pysyvyyden on perustuttava johonkin, sillä on oltava jokin syy tai substraatti. On vähintäänkin epäloogista liittää tämä ominaisuus aineeseen, joka on luonteeltaan muuttuvaa. Tämä on yksi niistä argumenteista, jotka puoltavat sielun olemassaoloa, sillä sielulla on ominaisuuksia, joita muuttuvalla aineella ei ole.

Ja toinen kummallinen tosiasia: ihminen ei tunne kuoleman todellisuutta. Mikään ei ole tietoisuudellemme vieraampaa kuin ajatus siitä, että jonain päivänä kuolemme, lakkaamme olemasta. Kukaan ei halua kuolla, eikä kukaan usko omaan kuolemaansa. Kyllä, teoriassa sallimme tällaisen mahdollisuuden. Jokainen ihminen pyrkii pysyvyyteen, ikuisuuteen, muuttumattomuuteen ja kieltää kuoleman kaikin voimin. Mikä on tämän itsepäisen pyrkimyksen perusta? Vaikka jokin asia ei sovi meille todellisuudessa ja me kapinoimme sitä vastaan ja vaadimme muutosta, alitajuisesti toivomme, että tässä todellisuudessa, joka on muuttunut parempaan suuntaan, on se pysyvyys, jota etsimme. Mikä tahansa muutos, olipa se sitten ulkopuolinen tai kehossamme tapahtuva muutos, saattaa ihmisen pois tasapainosta ja eksistentiaalisen kriisin tilaan. Toisin sanoen pysyvyyden perustelemattomalla halulla on hyvin syvät juuret psyykessämme. Ilmeinen esimerkki tästä ovat ikäkriisit, joita jokainen käy läpi elämänsä aikana. Murrosikäinen lapsi käy läpi hyvin väkivaltaisen kriisin; murrosikäinen poika käy läpi vaikean jakson elämässään; myös aikuinen kohtaa yhtä väkivaltaisen kriisin, niin sanotun keski-iän kriisin, kriisin, joka johtuu vanhuuden tuomasta odotuksesta lähestyvää muutosta kohtaan. Ja tietenkin kaikkien elämän vakavin kriisi on kuolema, joka pakottaa meidät armottomasti muuttamaan käsitystämme itsestämme jälleen kerran. Ikääntymiskriisien syynä on sisäinen eripura, ristiriita kahden todellisuuden välillä: häilyvä ulkoinen todellisuus ja egomme muuttumaton todellisuus. Jos muuttuvuus kuuluisi tietoisuuden luonteeseen, kuolemaa tai vanhenemista ei koettaisi subjektiivisesti poikkeavana tai julmana vääryytenä.

Anonyymi kirjoitti:

Roger Penrose, yksi merkittävimmistä teoreettisista fyysikoista, joka tutkii muun muassa tietoisuuden luonnetta, sanoo tästä kirjassaan Shadows of the Mind seuraavaa:

Suuri osa kehomme ja aivomme muodostavasta aineesta uudistuu jatkuvasti - vain niiden rakenteet pysyvät muuttumattomina. Lisäksi aine itsessään näyttää olevan ohimenevää, koska se voi muuttua muodosta toiseen... Materia itsessään on siis jotakin epämääräistä ja katoavaa, joten on järkevää olettaa, että ihmisen minuuden pysyvyys saattaa liittyä enemmän mallien säilymiseen kuin varsinaisiin ainehiukkasiin.
-------------------------------------------
Suuri osa kehomme ja aivomme muodostavasta aineesta uudistuu jatkuvasti - vain niiden rakenteet pysyvät muuttumattomina. Lisäksi aine itsessään näyttää olevan ohimenevää, sillä se voi muuttua muodosta toiseen... Aine itsessään on siis jotain epämääräistä ja katoavaa, joten on järkevää olettaa, että ihmisen "minä" pysyvyys saattaa liittyä enemmän mallien säilymiseen kuin varsinaisiin ainehiukkasiin.

Mutta myös Penrosen mainitsemien mallien pysyvyyden on perustuttava johonkin, sillä on oltava jokin syy tai substraatti. On vähintäänkin epäloogista liittää tämä ominaisuus aineeseen, joka on luonteeltaan muuttuvaa. Tämä on yksi niistä argumenteista, jotka puoltavat sielun olemassaoloa, sillä sielulla on ominaisuuksia, joita muuttuvalla aineella ei ole.

Ja toinen kummallinen tosiasia: ihminen ei tunne kuoleman todellisuutta. Mikään ei ole tietoisuudellemme vieraampaa kuin ajatus siitä, että jonain päivänä kuolemme, lakkaamme olemasta. Kukaan ei halua kuolla, eikä kukaan usko omaan kuolemaansa. Kyllä, teoriassa sallimme tällaisen mahdollisuuden. Jokainen ihminen pyrkii pysyvyyteen, ikuisuuteen, muuttumattomuuteen ja kieltää kuoleman kaikin voimin. Mikä on tämän itsepäisen pyrkimyksen perusta? Vaikka jokin asia ei sovi meille todellisuudessa ja me kapinoimme sitä vastaan ja vaadimme muutosta, alitajuisesti toivomme, että tässä todellisuudessa, joka on muuttunut parempaan suuntaan, on se pysyvyys, jota etsimme. Mikä tahansa muutos, olipa se sitten ulkopuolinen tai kehossamme tapahtuva muutos, saattaa ihmisen pois tasapainosta ja eksistentiaalisen kriisin tilaan. Toisin sanoen pysyvyyden perustelemattomalla halulla on hyvin syvät juuret psyykessämme. Ilmeinen esimerkki tästä ovat ikäkriisit, joita jokainen käy läpi elämänsä aikana. Murrosikäinen lapsi käy läpi hyvin väkivaltaisen kriisin; murrosikäinen poika käy läpi vaikean jakson elämässään; myös aikuinen kohtaa yhtä väkivaltaisen kriisin, niin sanotun keski-iän kriisin, kriisin, joka johtuu vanhuuden tuomasta odotuksesta lähestyvää muutosta kohtaan. Ja tietenkin kaikkien elämän vakavin kriisi on kuolema, joka pakottaa meidät armottomasti muuttamaan käsitystämme itsestämme jälleen kerran. Ikääntymiskriisien syynä on sisäinen eripura, ristiriita kahden todellisuuden välillä: häilyvä ulkoinen todellisuus ja egomme muuttumaton todellisuus. Jos muuttuvuus kuuluisi tietoisuuden luonteeseen, kuolemaa tai vanhenemista ei koettaisi subjektiivisesti poikkeavana tai julmana vääryytenä.

Lue lisää

Sielua verrataan toisinaan tulesta lentävään kipinään. Tietoisuuden atomaarinen luonne liittyy läheisesti sielun muuttumattomuuteen. Atomi on sanan alkuperäisessä merkityksessä hajoamaton ja siksi tuhoutumaton ja muuttumaton. Lisäksi sielun atomisuus eli paikallisuus selittää yksilöllisen tietoisuuden rajallisen ilmenemismahdollisuuden. Intiassa on filosofeja, jotka kieltävät sielujen moninaisuuden, mutta uskovat, että me kaikki olemme yhden kaikkialla läsnä olevan tietoisuuden ilmentymiä. Kokemuksesta tiedämme kuitenkin, että yksilöllinen tietoisuutemme läpäisee vain kehomme eikä ulotu muihin kehoihin. Edes äidin kohdussa oleva lapsi ei koe kaikkea sitä, mitä äiti kokee, eikä äiti tiedä tarkalleen, mitä lapsi kokee. Sielun atomimaisuus selittää siis jokaiselle elävälle olennolle ominaisen palautumattoman yksilöllisyyden: tietoinen kokemukseni on aina ainutlaatuinen ja pysyy aina vain omana kokemuksenani. Minusta ei koskaan tule sinua, eikä sinusta koskaan tule minua.
----------------------------------------
Sielu levittää tietoisuuttaan koko kehoon, aivan kuten kukka levittää tuoksua ympärilleen. Upanishadeissa sanotaan, että sielu on kehossamme sydämen alueella (Prashna Upanishad, 3-6.) ja sieltä se levittää tietoisuuden energiaa pranan, elintärkeän ilman, virtauksen kautta koko kehoon. Sydämestä lähtee seitsemänkymmentäkaksi tuhatta kanavaa, nadia, joiden kautta kiertää prana, elinvoima (kiinalaisessa filosofiassa chi), jonka avulla sielu voi kokea koko aineellisen kehonsa ja hallita sitä. Kaikki pranan kiertokulun häiriöt aiheuttavat kehon vastaavan osan puutumisen ja lopulta surkastumisen. Ei ole sattumaa, että sydäntä eikä aivoja on aina pidetty elämän, tietoisuuden ja tunteiden lähteenä ja ihmisen haavoittuvimpana osana. "Bhagavad-gita (13:4) antaa toisen esimerkin: sielu, joka on yhdessä paikassa kuin aurinko, valaisee koko ruumiin tietoisuuden valolla. Tietoisuuden atomisuuden postulaatti selittää myös toisen tärkeän tosiasian - havaintomme eheyden. Kehon eri elimissä esiintyviä erilaisia tuntemuksia ei havaita erikseen, vaikka aivojen eri osat ovat vastuussa niistä. Koko kokemus kuuluu yhdelle "minulle". Tätä tosiasiaa on hyvin vaikea selittää, jos lähdemme siitä oletuksesta, että tietoisuus syntyy miljardien hermosolujen yhteisestä toiminnasta. Mikä niistä anastaa itselleen oikeuden olla yhden ainoan, koko kehoon ulottuvan "minä" kantaja?

Tietoisuuden luonne on sekä itsestään selvä että salaperäinen. Tiedemiesten, jotka tutkivat tietoisuutta tekoälyongelman yhteydessä, on vaikea edes määritellä sitä. Jo mainitsemamme R. Penrose kirjoittaa tässä yhteydessä:

Mitä siis on tietoisuus? En tietenkään tiedä, miten tietoisuus määritellään, enkä usko, että sitä kannattaa edes yrittää löytää (koska emme ymmärrä, mitä se tarkoittaa).

Anonyymi kirjoitti:

Sielua verrataan toisinaan tulesta lentävään kipinään. Tietoisuuden atomaarinen luonne liittyy läheisesti sielun muuttumattomuuteen. Atomi on sanan alkuperäisessä merkityksessä hajoamaton ja siksi tuhoutumaton ja muuttumaton. Lisäksi sielun atomisuus eli paikallisuus selittää yksilöllisen tietoisuuden rajallisen ilmenemismahdollisuuden. Intiassa on filosofeja, jotka kieltävät sielujen moninaisuuden, mutta uskovat, että me kaikki olemme yhden kaikkialla läsnä olevan tietoisuuden ilmentymiä. Kokemuksesta tiedämme kuitenkin, että yksilöllinen tietoisuutemme läpäisee vain kehomme eikä ulotu muihin kehoihin. Edes äidin kohdussa oleva lapsi ei koe kaikkea sitä, mitä äiti kokee, eikä äiti tiedä tarkalleen, mitä lapsi kokee. Sielun atomimaisuus selittää siis jokaiselle elävälle olennolle ominaisen palautumattoman yksilöllisyyden: tietoinen kokemukseni on aina ainutlaatuinen ja pysyy aina vain omana kokemuksenani. Minusta ei koskaan tule sinua, eikä sinusta koskaan tule minua.
----------------------------------------
Sielu levittää tietoisuuttaan koko kehoon, aivan kuten kukka levittää tuoksua ympärilleen. Upanishadeissa sanotaan, että sielu on kehossamme sydämen alueella (Prashna Upanishad, 3-6.) ja sieltä se levittää tietoisuuden energiaa pranan, elintärkeän ilman, virtauksen kautta koko kehoon. Sydämestä lähtee seitsemänkymmentäkaksi tuhatta kanavaa, nadia, joiden kautta kiertää prana, elinvoima (kiinalaisessa filosofiassa chi), jonka avulla sielu voi kokea koko aineellisen kehonsa ja hallita sitä. Kaikki pranan kiertokulun häiriöt aiheuttavat kehon vastaavan osan puutumisen ja lopulta surkastumisen. Ei ole sattumaa, että sydäntä eikä aivoja on aina pidetty elämän, tietoisuuden ja tunteiden lähteenä ja ihmisen haavoittuvimpana osana. "Bhagavad-gita (13:4) antaa toisen esimerkin: sielu, joka on yhdessä paikassa kuin aurinko, valaisee koko ruumiin tietoisuuden valolla. Tietoisuuden atomisuuden postulaatti selittää myös toisen tärkeän tosiasian - havaintomme eheyden. Kehon eri elimissä esiintyviä erilaisia tuntemuksia ei havaita erikseen, vaikka aivojen eri osat ovat vastuussa niistä. Koko kokemus kuuluu yhdelle "minulle". Tätä tosiasiaa on hyvin vaikea selittää, jos lähdemme siitä oletuksesta, että tietoisuus syntyy miljardien hermosolujen yhteisestä toiminnasta. Mikä niistä anastaa itselleen oikeuden olla yhden ainoan, koko kehoon ulottuvan "minä" kantaja?

Tietoisuuden luonne on sekä itsestään selvä että salaperäinen. Tiedemiesten, jotka tutkivat tietoisuutta tekoälyongelman yhteydessä, on vaikea edes määritellä sitä. Jo mainitsemamme R. Penrose kirjoittaa tässä yhteydessä:

Mitä siis on tietoisuus? En tietenkään tiedä, miten tietoisuus määritellään, enkä usko, että sitä kannattaa edes yrittää löytää (koska emme ymmärrä, mitä se tarkoittaa).

Lue lisää

Ja tämä tulee tietoisuuden alan suurimmalta asiantuntijalta! Toisin sanoen ymmärrämme paljon tässä elämässä, mutta paradoksaalisesti emme ymmärrä, mitä tarkoittaa "ymmärtää" tai esimerkiksi "tuntea, kokea". Edelleen Penrose kirjoittaa:

Olen varma, että on mahdollista löytää fysikaalisesti pätevä käsitys tietoisuudesta, mutta uskon, että mikä tahansa määritelmä osoittautuu vääräksi.

...
Miksi tietoisuuden luonnetta on niin vaikea ymmärtää? Vedet selittävät sen seuraavasti. Atman, yksilöllisen sielun, luonne on kaksitahoinen: se on sekä tietoisuuden kantaja että tietoisuus itse, toisin sanoen tietoisuus on sekä sielun ominaisuus että sielu itse. Toisin sanoen sielu on sekä havaitsija että havaitsija; se, joka kokee kokemuksen, ja itse kokemus. Ensimmäistä näkökohtaa kutsutaan attributiiviseksi tietoisuudeksi ja toista konstitutiiviseksi tietoisuudeksi. ... Ymmärtääksemme tämän voimme jälleen ottaa esimerkkinä liekin. Valo on liekin ominaisuus, mutta sama valo ei ole vain ominaisuus vaan liekin ydin. Valo liekin ominaisuutena antaa meille mahdollisuuden nähdä ympäröivän maailman, ja sama valo liekin olemuksena antaa meille mahdollisuuden nähdä itse liekki - en tarvitse toista kynttilää nähdäkseni kynttilän palavan. Sielu on liekin tavoin itsestään selvä.
----------------------------------------------
Tietoisuus sielun ominaisuutena antaa meille eläville olennoille mahdollisuuden ymmärtää ja hyödyntää ympäröivää maailmaa. Ymmärtäessäni ulkoista maailmaa voin ymmärtää monia asioita, mutta ymmärtäessäni itseäni minun on ymmärrettävä, että tämä ymmärrys on minä itse. Toisin sanoen sielu paljastaa itsensä tietämisen teossa. Siksi tietoisuuden luonteen tutkimiseksi meidän on käännyttävä sisäänpäin, itseemme, mikä merkitsee samalla tietoisuuden ulkoisen, ulospäin suuntautuneen toiminnan rajoittamista. Itse asiassa kaikkina aikakausina on ollut ihmisiä, jotka ovat omistaneet elämänsä tälle: itsensä syvälliselle ymmärtämiselle ja itsensä hallitsemiselle. Veda-filosofian mukaan ihmiselämän tarkoitus on vain itsensä toteuttamisessa…. Se, missä määrin mieli on ekstrovertoitunut, määrää sielun paikan evoluution tikapuilla: mitä ekstrovertoituneempi mieli on, sitä kauempana se on luontonsa toteuttamisesta ja sitä ulkoisempia ovat sielun tavoitteet ja arvot.

Anonyymi kirjoitti:

Ja tämä tulee tietoisuuden alan suurimmalta asiantuntijalta! Toisin sanoen ymmärrämme paljon tässä elämässä, mutta paradoksaalisesti emme ymmärrä, mitä tarkoittaa "ymmärtää" tai esimerkiksi "tuntea, kokea". Edelleen Penrose kirjoittaa:

Olen varma, että on mahdollista löytää fysikaalisesti pätevä käsitys tietoisuudesta, mutta uskon, että mikä tahansa määritelmä osoittautuu vääräksi.

...
Miksi tietoisuuden luonnetta on niin vaikea ymmärtää? Vedet selittävät sen seuraavasti. Atman, yksilöllisen sielun, luonne on kaksitahoinen: se on sekä tietoisuuden kantaja että tietoisuus itse, toisin sanoen tietoisuus on sekä sielun ominaisuus että sielu itse. Toisin sanoen sielu on sekä havaitsija että havaitsija; se, joka kokee kokemuksen, ja itse kokemus. Ensimmäistä näkökohtaa kutsutaan attributiiviseksi tietoisuudeksi ja toista konstitutiiviseksi tietoisuudeksi. ... Ymmärtääksemme tämän voimme jälleen ottaa esimerkkinä liekin. Valo on liekin ominaisuus, mutta sama valo ei ole vain ominaisuus vaan liekin ydin. Valo liekin ominaisuutena antaa meille mahdollisuuden nähdä ympäröivän maailman, ja sama valo liekin olemuksena antaa meille mahdollisuuden nähdä itse liekki - en tarvitse toista kynttilää nähdäkseni kynttilän palavan. Sielu on liekin tavoin itsestään selvä.
----------------------------------------------
Tietoisuus sielun ominaisuutena antaa meille eläville olennoille mahdollisuuden ymmärtää ja hyödyntää ympäröivää maailmaa. Ymmärtäessäni ulkoista maailmaa voin ymmärtää monia asioita, mutta ymmärtäessäni itseäni minun on ymmärrettävä, että tämä ymmärrys on minä itse. Toisin sanoen sielu paljastaa itsensä tietämisen teossa. Siksi tietoisuuden luonteen tutkimiseksi meidän on käännyttävä sisäänpäin, itseemme, mikä merkitsee samalla tietoisuuden ulkoisen, ulospäin suuntautuneen toiminnan rajoittamista. Itse asiassa kaikkina aikakausina on ollut ihmisiä, jotka ovat omistaneet elämänsä tälle: itsensä syvälliselle ymmärtämiselle ja itsensä hallitsemiselle. Veda-filosofian mukaan ihmiselämän tarkoitus on vain itsensä toteuttamisessa…. Se, missä määrin mieli on ekstrovertoitunut, määrää sielun paikan evoluution tikapuilla: mitä ekstrovertoituneempi mieli on, sitä kauempana se on luontonsa toteuttamisesta ja sitä ulkoisempia ovat sielun tavoitteet ja arvot.

Lue lisää

Tiedemiehet yrittävät itsepintaisesti alentaa ihmistä monimutkaisen biologisen mekanismin tasolle, joka on syntynyt vahingossa evoluutioprosessin aikana. Valtavalle määrälle tosiasioita, jopa yksinkertaisimmillekin, ei kuitenkaan löydy tyydyttävää selitystä tämän paradigman puitteissa. Jopa alkeellisen itsesäilytysvaiston ilmaantumista, joka evoluutioteorian mukaan olisi pitänyt olla olemassa jo proto-ameebassa, on käytännössä mahdotonta selittää. Rehelliset tiedemiehet myöntävät, että "toistaiseksi mikään fysikaalinen, biologinen tai matemaattinen teoria ei ole päässyt lähellekään selitystä tietoisuudellemme ja sen loogiselle seuraukselle, älylle" (R. Penrose, "Shadows of the Mind"). Yrittäessään selittää tietoisuuden ilmiötä tiedemiehet ja filosofit joutuvat väittämään, että tämä ominaisuus on läsnä jo aineen atomeissa! (Näin tekee esimerkiksi australialainen fyysikko Reginald Cahill.) Toisin sanoen, mikä tahansa syvällinen pohdinta tästä kysymyksestä johtaa väistämättä siihen, että järjestelmään on pakko tuoda joitakin idealistisia elementtejä; eikö siis ole loogisempaa erottaa tietoisuus erilliseksi kategoriaksi?

Vedaisten käsitteiden puitteissa tietoisuuden eri havaittavissa oleville ilmenemismuodoille löytyy yksinkertainen ja luonnollinen selitys. Uskon, että kuka tahansa puolueeton henkilö on samaa mieltä siitä, että tämän käsitteen käyttöönotto ei ole millään tavalla ristiriidassa Occamin loogisen periaatteen kanssa, joka kieltää "uusien kokonaisuuksien lisäämisen" ilman mitään tarvetta. Samaan aikaan jopa Vedan näkökulmasta tietoisuuden luonne on loogisesti käsittämätön (ks. esim: "Bhagavad-gita, 2.25. Tätä sielun ominaisuutta kutsutaan sanskritiksi achintyaksi), koska sielu on tietoisesti ristiriitainen. Tavallaan tämä toteamus muistuttaa yhtä Gödelin teoreeman muotoilua: "Jos aksioomajärjestelmä on loogisesti epäjohdonmukainen, se on epätäydellinen." "Jos aksioomajärjestelmä on loogisesti epäjohdonmukainen, se on epätäydellinen. Toisin sanoen täydellisyyden laatu merkitsee loogista epäjohdonmukaisuutta. Sielu on Jumalan hiukkasena, Hänen pienenä kaltaisenaan, täydellinen ja täydellinen, ja siksi sen täytyy olla ristiriitainen.
-------------------------------------------
... joitakin näistä sielun luonteeseen sisältyvistä ristiriidoista: sielu on muuttumaton, mutta sielun tietoisuus kehittyy; sielu on atomisesti eli äärettömän pieni ja samalla ehtymätön, ikuisesti riippuvainen ja samalla vapaudella varustettu; sielu on luonteeltaan autuas, mutta se on pakotettu elämään surkeaa elämää; kaikki sielut ovat tasa-arvoisia, mutta tämän lisäksi on olemassa henkinen hierarkia. Niin paradoksaaliselta kuin se saattaakin kuulostaa, nämä ristiriidat sielun ja tietoisuuden luonteen kuvauksissa ovat filosofinen todiste sielun kokonaisvaltaisuudesta ja aineettomasta luonteesta. Henki on aina ristiriitainen eikä noudata logiikan lakeja. Vaikka nämä ristiriidat on ratkaistu vedalaisen filosofian eri koulukunnissa, sielun todelliseen ymmärtämiseen ei silti riitä filosofian tuntemus - sielu ja tietoisuus ymmärretään tietoisuuden kääntämisen, ankaran henkisen kurinalaisuuden, mielen keskittymisen ja lopulta ilmestyksen avulla. …
(B.V.Goswami)

Anonyymi kirjoitti:

Tiedemiehet yrittävät itsepintaisesti alentaa ihmistä monimutkaisen biologisen mekanismin tasolle, joka on syntynyt vahingossa evoluutioprosessin aikana. Valtavalle määrälle tosiasioita, jopa yksinkertaisimmillekin, ei kuitenkaan löydy tyydyttävää selitystä tämän paradigman puitteissa. Jopa alkeellisen itsesäilytysvaiston ilmaantumista, joka evoluutioteorian mukaan olisi pitänyt olla olemassa jo proto-ameebassa, on käytännössä mahdotonta selittää. Rehelliset tiedemiehet myöntävät, että "toistaiseksi mikään fysikaalinen, biologinen tai matemaattinen teoria ei ole päässyt lähellekään selitystä tietoisuudellemme ja sen loogiselle seuraukselle, älylle" (R. Penrose, "Shadows of the Mind"). Yrittäessään selittää tietoisuuden ilmiötä tiedemiehet ja filosofit joutuvat väittämään, että tämä ominaisuus on läsnä jo aineen atomeissa! (Näin tekee esimerkiksi australialainen fyysikko Reginald Cahill.) Toisin sanoen, mikä tahansa syvällinen pohdinta tästä kysymyksestä johtaa väistämättä siihen, että järjestelmään on pakko tuoda joitakin idealistisia elementtejä; eikö siis ole loogisempaa erottaa tietoisuus erilliseksi kategoriaksi?

Vedaisten käsitteiden puitteissa tietoisuuden eri havaittavissa oleville ilmenemismuodoille löytyy yksinkertainen ja luonnollinen selitys. Uskon, että kuka tahansa puolueeton henkilö on samaa mieltä siitä, että tämän käsitteen käyttöönotto ei ole millään tavalla ristiriidassa Occamin loogisen periaatteen kanssa, joka kieltää "uusien kokonaisuuksien lisäämisen" ilman mitään tarvetta. Samaan aikaan jopa Vedan näkökulmasta tietoisuuden luonne on loogisesti käsittämätön (ks. esim: "Bhagavad-gita, 2.25. Tätä sielun ominaisuutta kutsutaan sanskritiksi achintyaksi), koska sielu on tietoisesti ristiriitainen. Tavallaan tämä toteamus muistuttaa yhtä Gödelin teoreeman muotoilua: "Jos aksioomajärjestelmä on loogisesti epäjohdonmukainen, se on epätäydellinen." "Jos aksioomajärjestelmä on loogisesti epäjohdonmukainen, se on epätäydellinen. Toisin sanoen täydellisyyden laatu merkitsee loogista epäjohdonmukaisuutta. Sielu on Jumalan hiukkasena, Hänen pienenä kaltaisenaan, täydellinen ja täydellinen, ja siksi sen täytyy olla ristiriitainen.
-------------------------------------------
... joitakin näistä sielun luonteeseen sisältyvistä ristiriidoista: sielu on muuttumaton, mutta sielun tietoisuus kehittyy; sielu on atomisesti eli äärettömän pieni ja samalla ehtymätön, ikuisesti riippuvainen ja samalla vapaudella varustettu; sielu on luonteeltaan autuas, mutta se on pakotettu elämään surkeaa elämää; kaikki sielut ovat tasa-arvoisia, mutta tämän lisäksi on olemassa henkinen hierarkia. Niin paradoksaaliselta kuin se saattaakin kuulostaa, nämä ristiriidat sielun ja tietoisuuden luonteen kuvauksissa ovat filosofinen todiste sielun kokonaisvaltaisuudesta ja aineettomasta luonteesta. Henki on aina ristiriitainen eikä noudata logiikan lakeja. Vaikka nämä ristiriidat on ratkaistu vedalaisen filosofian eri koulukunnissa, sielun todelliseen ymmärtämiseen ei silti riitä filosofian tuntemus - sielu ja tietoisuus ymmärretään tietoisuuden kääntämisen, ankaran henkisen kurinalaisuuden, mielen keskittymisen ja lopulta ilmestyksen avulla. …
(B.V.Goswami)

Lue lisää

Sielu on elämänvoiman kipinä, joka on silmälle näkymätön. Se aktivoi kehon ja saa sen toimimaan, aivan kuten kuparijohdon läpi kulkeva sähkövirta kantaa suurta energiaa, vaikka se pysyykin näkymättömissä. Vaikka sielu on niin pieni, sillä on suuri voima hallita erilaisia ja erikokoisia aineellisia kehoja. Sielun voi havaita vain täydellinen mieli.

"...Ikuisen sielun vaikutus tuntuu kehon jokaisessa kohdassa - se ilmenee tietoisuutena. Tietoisuuden läsnäolo todistaa sielun läsnäolon kehossa. Jopa yksinkertainen ihminen ymmärtää, että keho, jossa ei ole tietoisuutta, on kuollut. Jos tietoisuus on poistunut kehosta, sitä ei voida palauttaa, vaikka kehoon laitettaisiin mitä lääkkeitä ja aineita tahansa. Näin ollen tietoisuuden lähde ei ole aineellinen ruumis, vaan ikuinen sielu...".

Ssielu on jokaisen elävän olennon sydämessä, mutta koska oppineet materialistit eivät kykene havaitsemaan sitä, jotkut heistä väittävät, ettei sielua ole olemassa. Äärettömän pieni yksilöllinen sielu sijaitsee epäilemättä elävän olennon sydämessä yhdessä Ylisielun kanssa, ja siksi sydän on kehon käyttövoiman energianlähde. Keuhkoissa hapettavat verisolut saavat energiansa sielusta. Kun sielu lähtee kehosta, verenkierto pysähtyy. Lääkärit tunnustavat verisolujen tärkeän roolin elimistössä, mutta eivät pysty osoittamaan, että sielu on tämän energian lähde. He ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että kehon energianlähde on sydän...".

Sielu sijaitsee aineellisessa ruumiissa sydämen alueella. Se täyttää kehon tietoisuudella, aivan kuten lamppu täyttää huoneen valolla. Koska lamppu on yhdessä paikassa, se valaisee koko huoneen. Samalla tavalla sielu, joka on sydämen alueella, täyttää koko kehon tietoisuudella. Sydänsiirrossa sielu ei poistu kehosta sydämen mukana, koska se on henkinen. Aivan kuten auton kuljettajalle ei tapahdu mitään, kun jäähdytin vaihdetaan, sydämen vaihtaminen ei vaikuta sieluun millään tavalla. On vielä kerran korostettava, että sielu on yksilöllinen elävä olento, kun taas väliaikainen aineellinen ruumis on vain kone, jota sielun energia liikuttaa. Kun sielu on läsnä kehossa, pidämme sitä elävänä ja houkuttelevana. Kun sielu jättää ruumiin, sanomme ihmisestä: "Hän on kuollut".
-----------------------------------------
Jokainen sielu on oma yksilö (elävä olento, henkilö, miten paremmin sen sanoa suomeksi, en tiedä?), jolla on erillinen tietoisuus eli yksilöllisyys. Jokainen meistä on ollut yksilö menneisyydessä, on yksilö nyt ja säilyttää yksilöllisyytensä tulevaisuudessa.

Sielu ei ole pelkkää energiaa tai persoonatonta valoa tai tyhjyyttä, kuten jotkut ihmiset virheellisesti luulevat. Sielu on kaunis persoonallisuus, joka kuuluu Jumalan valtakuntaan, ja sillä on henkinen keho, joka on sat-chit-ananda (sanskrit) - ikuisuus, tieto ja autuus. Kun sielu kuitenkin joutuu halun valtaan nauttia Jumalasta riippumatta, se laskeutuu välittömästi aineelliseen maailmaan, jossa se jää loukkuun aineelliseen kehoon. Miksi me kärsimme? Koska sielu, joka on sat-chit-ananda, on vangittuna aineelliseen kehoon, jonka luonto on asat-achit-nirananda, eli se on väliaikainen, tietämätön ja kärsimyksen alainen.

Anonyymi kirjoitti:

Tiedemiehet yrittävät itsepintaisesti alentaa ihmistä monimutkaisen biologisen mekanismin tasolle, joka on syntynyt vahingossa evoluutioprosessin aikana. Valtavalle määrälle tosiasioita, jopa yksinkertaisimmillekin, ei kuitenkaan löydy tyydyttävää selitystä tämän paradigman puitteissa. Jopa alkeellisen itsesäilytysvaiston ilmaantumista, joka evoluutioteorian mukaan olisi pitänyt olla olemassa jo proto-ameebassa, on käytännössä mahdotonta selittää. Rehelliset tiedemiehet myöntävät, että "toistaiseksi mikään fysikaalinen, biologinen tai matemaattinen teoria ei ole päässyt lähellekään selitystä tietoisuudellemme ja sen loogiselle seuraukselle, älylle" (R. Penrose, "Shadows of the Mind"). Yrittäessään selittää tietoisuuden ilmiötä tiedemiehet ja filosofit joutuvat väittämään, että tämä ominaisuus on läsnä jo aineen atomeissa! (Näin tekee esimerkiksi australialainen fyysikko Reginald Cahill.) Toisin sanoen, mikä tahansa syvällinen pohdinta tästä kysymyksestä johtaa väistämättä siihen, että järjestelmään on pakko tuoda joitakin idealistisia elementtejä; eikö siis ole loogisempaa erottaa tietoisuus erilliseksi kategoriaksi?

Vedaisten käsitteiden puitteissa tietoisuuden eri havaittavissa oleville ilmenemismuodoille löytyy yksinkertainen ja luonnollinen selitys. Uskon, että kuka tahansa puolueeton henkilö on samaa mieltä siitä, että tämän käsitteen käyttöönotto ei ole millään tavalla ristiriidassa Occamin loogisen periaatteen kanssa, joka kieltää "uusien kokonaisuuksien lisäämisen" ilman mitään tarvetta. Samaan aikaan jopa Vedan näkökulmasta tietoisuuden luonne on loogisesti käsittämätön (ks. esim: "Bhagavad-gita, 2.25. Tätä sielun ominaisuutta kutsutaan sanskritiksi achintyaksi), koska sielu on tietoisesti ristiriitainen. Tavallaan tämä toteamus muistuttaa yhtä Gödelin teoreeman muotoilua: "Jos aksioomajärjestelmä on loogisesti epäjohdonmukainen, se on epätäydellinen." "Jos aksioomajärjestelmä on loogisesti epäjohdonmukainen, se on epätäydellinen. Toisin sanoen täydellisyyden laatu merkitsee loogista epäjohdonmukaisuutta. Sielu on Jumalan hiukkasena, Hänen pienenä kaltaisenaan, täydellinen ja täydellinen, ja siksi sen täytyy olla ristiriitainen.
-------------------------------------------
... joitakin näistä sielun luonteeseen sisältyvistä ristiriidoista: sielu on muuttumaton, mutta sielun tietoisuus kehittyy; sielu on atomisesti eli äärettömän pieni ja samalla ehtymätön, ikuisesti riippuvainen ja samalla vapaudella varustettu; sielu on luonteeltaan autuas, mutta se on pakotettu elämään surkeaa elämää; kaikki sielut ovat tasa-arvoisia, mutta tämän lisäksi on olemassa henkinen hierarkia. Niin paradoksaaliselta kuin se saattaakin kuulostaa, nämä ristiriidat sielun ja tietoisuuden luonteen kuvauksissa ovat filosofinen todiste sielun kokonaisvaltaisuudesta ja aineettomasta luonteesta. Henki on aina ristiriitainen eikä noudata logiikan lakeja. Vaikka nämä ristiriidat on ratkaistu vedalaisen filosofian eri koulukunnissa, sielun todelliseen ymmärtämiseen ei silti riitä filosofian tuntemus - sielu ja tietoisuus ymmärretään tietoisuuden kääntämisen, ankaran henkisen kurinalaisuuden, mielen keskittymisen ja lopulta ilmestyksen avulla. …
(B.V.Goswami)

Lue lisää

Sielu on käsittämätön.
Sielu on niin pieni, ettei sitä voi nähdä edes elektronimikroskoopilla. Vaikka keksittäisiinkin väline, jonka avulla voitaisiin nähdä niin pieni koko, sielua olisi silti mahdotonta havaita, sillä sielu on aineeton. Edes ajatusta, aineen hienovaraista muotoa, ei voida havaita. Määritelmän mukaan sielu on materian tuolla puolen. Se on näkymätön ja käsittämätön.
"Sielu on näkymätön, käsittämätön ja muuttumaton...".
Koska sielu on erillään aineesta, sitä ei voida ymmärtää kokeellisilla menetelmillä, joissa käytetään aineellisia välineitä.
Miten näet eron ikuisen sielun ja sen tilapäisen aineellisen kehon välillä, jossa se on?
Tietoisuus on osoitus elävän olennon läsnäolosta kehossa. Jokainen aistikokemus - kuten tämän sivun katsominen - merkitsee meille jotakin, koska meillä on tietoisuus. Kun tietoisuus poistuu kehosta, siitä tulee kuollut, eloton tai "tajuton", kuten tuolista. Tuolilla ei ole aistimuksia, sillä ei ole tietoisuutta, sillä ei ole sielua.
Kun elävä olento liittää tietoisuutensa ruumiiseen ja samaistuu siihen, sen on vaikea nähdä eroavansa ruumiista. Jos asiaa kuitenkin ajattelee kunnolla, ero käy selväksi. Kysykää itseltänne: "Voiko keho olla tietoinen itsestään?". Välitön vastaus on: "Ei, kehoni ei voi olla tietoinen itsestään. Pikemminkin olen tietoinen kehostani.
Tämän ajatuksen selventämiseksi sanotaan, että emme tiedä, onko keho tietoinen itsestään. Me emme tiedä sitä, koska emme ole keho. Ei voi sanoa varmasti, onko esimerkiksi sormi, aivot tai rintakehä itsetietoinen. He eivät myöskään voi itse kertoa minulle (oletetusta) tietoisuudestaan, koska kenelläkään heistä ei ole minää, persoonallisuutta. Ne ovat ainakin empiirisesti tiedostamattomia. Muita yksinkertaisia ymmärtämisharjoituksia voidaan käyttää tämän ymmärtämiseen: "Varpaani ei ole persoonallisuus. Jalkani, nenäni, korvani, aivoni tai koko kehoni ei ole persoonallisuus. Nämä "minä"-vaatteet eivät voi kertoa minulle, kuka minä olen tai kuka he ovat - olivatpa he sitten yksittäin tai kaikki yhdessä, koska yksikään heistä ei ole "minä", persoonallisuus. Millään näistä ruumiinosista ei ole henkilökohtaista kokemusta. Minä olen se, joka saan kokemusta heidän kauttaan. Näin ollen voimme päätellä, että he ovat erilaisia kuin kehossa oleva henkilö, joka kokee kokemuksen, eli he eivät ole minä, tietoisuuden haltija. Kehon ja minän välinen ero näkyy jopa kielessä, sillä se muoto osoittaa, että minä on erilainen kuin kehoni.
Lisäksi voimme ymmärtää tämän eron ruumiin ja "minä" välillä jokapäiväisen kokemuksen kautta. Jos esimerkiksi jokin koskettaa kättäni, on empiirisesti väärin ajatella, että käteni on tietoinen tietystä ärsytyksestä. Jos ajattelemme asiaa, voimme päätellä, että minä olen se, joka käden ja tunnistamisprosessin kautta on tietoinen siitä, että jokin on koskettanut kättä. Perusminä käyttää aivoja käsittelemään hermoston signaaleja ja siten hallitsee kehon toimintaa.
Saman tunnistamisprosessin mukaisesti henkilö voi esimerkiksi ilmoittaa olevansa nälkäinen, vaikka todellisuudessa vatsa, ei henkilö, vaatii ruokaa. Käsite "nälkä" tarkoittaa, että "minä", yksilö, olen tietoinen vatsan supistumisesta. ...
Jos sielu on ikuinen, mitä sille tapahtuu aineellisen ruumiin kuoleman jälkeen?
Aineellisen ruumiin kuoleman jälkeen sielu siirtyy toiseen ruumiiseen. Bhagavad-Gita (2.22).
Näin ehdollistunut elävä olento siirtyy jatkuvasti aineellisesta kehosta toiseen yrittäessään löytää onnen. Tätä sielun uudelleensyntymisprosessia kutsutaan samsaraksi - syntymien ja kuolemien kiertokuluksi tai toisella tavalla "sielun jälleensyntymiseksi".

Anonyymi kirjoitti:

Sielu on käsittämätön.
Sielu on niin pieni, ettei sitä voi nähdä edes elektronimikroskoopilla. Vaikka keksittäisiinkin väline, jonka avulla voitaisiin nähdä niin pieni koko, sielua olisi silti mahdotonta havaita, sillä sielu on aineeton. Edes ajatusta, aineen hienovaraista muotoa, ei voida havaita. Määritelmän mukaan sielu on materian tuolla puolen. Se on näkymätön ja käsittämätön.
"Sielu on näkymätön, käsittämätön ja muuttumaton...".
Koska sielu on erillään aineesta, sitä ei voida ymmärtää kokeellisilla menetelmillä, joissa käytetään aineellisia välineitä.
Miten näet eron ikuisen sielun ja sen tilapäisen aineellisen kehon välillä, jossa se on?
Tietoisuus on osoitus elävän olennon läsnäolosta kehossa. Jokainen aistikokemus - kuten tämän sivun katsominen - merkitsee meille jotakin, koska meillä on tietoisuus. Kun tietoisuus poistuu kehosta, siitä tulee kuollut, eloton tai "tajuton", kuten tuolista. Tuolilla ei ole aistimuksia, sillä ei ole tietoisuutta, sillä ei ole sielua.
Kun elävä olento liittää tietoisuutensa ruumiiseen ja samaistuu siihen, sen on vaikea nähdä eroavansa ruumiista. Jos asiaa kuitenkin ajattelee kunnolla, ero käy selväksi. Kysykää itseltänne: "Voiko keho olla tietoinen itsestään?". Välitön vastaus on: "Ei, kehoni ei voi olla tietoinen itsestään. Pikemminkin olen tietoinen kehostani.
Tämän ajatuksen selventämiseksi sanotaan, että emme tiedä, onko keho tietoinen itsestään. Me emme tiedä sitä, koska emme ole keho. Ei voi sanoa varmasti, onko esimerkiksi sormi, aivot tai rintakehä itsetietoinen. He eivät myöskään voi itse kertoa minulle (oletetusta) tietoisuudestaan, koska kenelläkään heistä ei ole minää, persoonallisuutta. Ne ovat ainakin empiirisesti tiedostamattomia. Muita yksinkertaisia ymmärtämisharjoituksia voidaan käyttää tämän ymmärtämiseen: "Varpaani ei ole persoonallisuus. Jalkani, nenäni, korvani, aivoni tai koko kehoni ei ole persoonallisuus. Nämä "minä"-vaatteet eivät voi kertoa minulle, kuka minä olen tai kuka he ovat - olivatpa he sitten yksittäin tai kaikki yhdessä, koska yksikään heistä ei ole "minä", persoonallisuus. Millään näistä ruumiinosista ei ole henkilökohtaista kokemusta. Minä olen se, joka saan kokemusta heidän kauttaan. Näin ollen voimme päätellä, että he ovat erilaisia kuin kehossa oleva henkilö, joka kokee kokemuksen, eli he eivät ole minä, tietoisuuden haltija. Kehon ja minän välinen ero näkyy jopa kielessä, sillä se muoto osoittaa, että minä on erilainen kuin kehoni.
Lisäksi voimme ymmärtää tämän eron ruumiin ja "minä" välillä jokapäiväisen kokemuksen kautta. Jos esimerkiksi jokin koskettaa kättäni, on empiirisesti väärin ajatella, että käteni on tietoinen tietystä ärsytyksestä. Jos ajattelemme asiaa, voimme päätellä, että minä olen se, joka käden ja tunnistamisprosessin kautta on tietoinen siitä, että jokin on koskettanut kättä. Perusminä käyttää aivoja käsittelemään hermoston signaaleja ja siten hallitsee kehon toimintaa.
Saman tunnistamisprosessin mukaisesti henkilö voi esimerkiksi ilmoittaa olevansa nälkäinen, vaikka todellisuudessa vatsa, ei henkilö, vaatii ruokaa. Käsite "nälkä" tarkoittaa, että "minä", yksilö, olen tietoinen vatsan supistumisesta. ...
Jos sielu on ikuinen, mitä sille tapahtuu aineellisen ruumiin kuoleman jälkeen?
Aineellisen ruumiin kuoleman jälkeen sielu siirtyy toiseen ruumiiseen. Bhagavad-Gita (2.22).
Näin ehdollistunut elävä olento siirtyy jatkuvasti aineellisesta kehosta toiseen yrittäessään löytää onnen. Tätä sielun uudelleensyntymisprosessia kutsutaan samsaraksi - syntymien ja kuolemien kiertokuluksi tai toisella tavalla "sielun jälleensyntymiseksi".

Lue lisää

Aineellisesta kehosta ei ole mahdollista tehdä kuolematonta. Kuoleman hetkellä elävän olennon on pakko jättää fyysinen kehonsa. Hienojakoinen keho, joka koostuu valheellisesta (väärästä) egosta, mielestä ja älystä, pysyy aina sielun mukana, kunnes se vapautuu aineellisesta maailmasta. Sitä ei voi jättää jälkeensä samalla tavalla kuin karkeaa kehoa. Tästä syystä jotkut ihmiset ajattelevat tiedon puutteen vuoksi, että sielu ja hienojakoinen keho eivät eroa toisistaan. Ehdollistuneen elävän olennon sekä karkeat että hienojakoiset kehot koostuvat kuitenkin aineellisesta energiasta, ja sielun läsnäolo elävöittää niitä. Näin ollen ehdollistuneessa tilassa olevat elävät olennot ovat hengen ja aineen yhdistelmä.

Miten ikuisen henkisen sielun liittäminen väliaikaiseen aineesta kudottuun elottomaan ruumiiseen on mahdollista? Miten henki yhdistyy aineeseen?

Väärä ego on ikuisen tietoisen sielun ja väliaikaisen tiedostamattoman kehon illusorinen yhdistelmä. Koska henkinen sielu haluaa laittomasti hyödyntää Jumalan luomistyötä, se sitoutuu luonnon kolmeen gunaan ja samaistuu aineellisen maailman illusoriseen olemukseen. Taistelussa nautinnoista se tulee yhä sidotummaksi, ja sen huolet vain lisääntyvät.

...
Se kykenee olemaan vuorovaikutuksessa samanaikaisesti sekä henkisen energian (chit) että aineellisen energian (achit) kanssa ja sitomaan ne yhteen. Siksi henkinen sielu joutuu kosketuksiin aineellisen ruumiin kanssa väärän egon kautta ja elävöittää sitä. Niin kauan kuin elävä olento on väärän egon vaikutuksen alaisena, hän pysyy aineellisen maailman vankina.

... Ihmisen elämänmuodossa se kuitenkin saa älyn, jonka avulla se voi ymmärtää aineellisen onnen näennäisen luonteen ja yrittää ymmärtää sen henkisen luonteen. Jos joku ei käytä tätä mahdollisuutta, hänen katsotaan viettäneen elämänsä turhaan.

Miettikää siis, miten ehdollistuneen elävän olennon hienojakoiset ja karkeat kehot saadaan liikkeelle sielun egoistisen halun energiasta. Väärän egon taittamana tämä halu tunkeutuu älyyn (järkeen). Koska aineellinen mieli on yhteydessä aineellisen luonnon gunoihin - hyvyyteen, intohimoon ja tietämättömyyteen - siksi, riippuen siitä, minkä gunan vaikutuksen alaisena se on... Nämä halut tulevat sitten mieleen ja kiihottavat sitä. Mieli liittyy kognitiivisiin aisteihin ...joiden kautta se pyrkii vuorovaikutukseen aistien kohteiden kanssa tyydyttääkseen nämä halut. Kun vastaava kohde tulee näkyviin, tieto siitä tulee mieleen, jota värittävät aineellisten käsitteiden ja ideoiden jäänteet, jotka on tallennettu ja kehitetty hienojakoiseen kehoon, monien edellisten elämien aikana. Aineellinen mieli analysoi sitten tätä aineellisessa mielessä esitettyä värillistä informaatiota ja pyrkii erottamaan, onko kohde hyväksyttävä vai ei.

Anonyymi kirjoitti:

Aineellisesta kehosta ei ole mahdollista tehdä kuolematonta. Kuoleman hetkellä elävän olennon on pakko jättää fyysinen kehonsa. Hienojakoinen keho, joka koostuu valheellisesta (väärästä) egosta, mielestä ja älystä, pysyy aina sielun mukana, kunnes se vapautuu aineellisesta maailmasta. Sitä ei voi jättää jälkeensä samalla tavalla kuin karkeaa kehoa. Tästä syystä jotkut ihmiset ajattelevat tiedon puutteen vuoksi, että sielu ja hienojakoinen keho eivät eroa toisistaan. Ehdollistuneen elävän olennon sekä karkeat että hienojakoiset kehot koostuvat kuitenkin aineellisesta energiasta, ja sielun läsnäolo elävöittää niitä. Näin ollen ehdollistuneessa tilassa olevat elävät olennot ovat hengen ja aineen yhdistelmä.

Miten ikuisen henkisen sielun liittäminen väliaikaiseen aineesta kudottuun elottomaan ruumiiseen on mahdollista? Miten henki yhdistyy aineeseen?

Väärä ego on ikuisen tietoisen sielun ja väliaikaisen tiedostamattoman kehon illusorinen yhdistelmä. Koska henkinen sielu haluaa laittomasti hyödyntää Jumalan luomistyötä, se sitoutuu luonnon kolmeen gunaan ja samaistuu aineellisen maailman illusoriseen olemukseen. Taistelussa nautinnoista se tulee yhä sidotummaksi, ja sen huolet vain lisääntyvät.

...
Se kykenee olemaan vuorovaikutuksessa samanaikaisesti sekä henkisen energian (chit) että aineellisen energian (achit) kanssa ja sitomaan ne yhteen. Siksi henkinen sielu joutuu kosketuksiin aineellisen ruumiin kanssa väärän egon kautta ja elävöittää sitä. Niin kauan kuin elävä olento on väärän egon vaikutuksen alaisena, hän pysyy aineellisen maailman vankina.

... Ihmisen elämänmuodossa se kuitenkin saa älyn, jonka avulla se voi ymmärtää aineellisen onnen näennäisen luonteen ja yrittää ymmärtää sen henkisen luonteen. Jos joku ei käytä tätä mahdollisuutta, hänen katsotaan viettäneen elämänsä turhaan.

Miettikää siis, miten ehdollistuneen elävän olennon hienojakoiset ja karkeat kehot saadaan liikkeelle sielun egoistisen halun energiasta. Väärän egon taittamana tämä halu tunkeutuu älyyn (järkeen). Koska aineellinen mieli on yhteydessä aineellisen luonnon gunoihin - hyvyyteen, intohimoon ja tietämättömyyteen - siksi, riippuen siitä, minkä gunan vaikutuksen alaisena se on... Nämä halut tulevat sitten mieleen ja kiihottavat sitä. Mieli liittyy kognitiivisiin aisteihin ...joiden kautta se pyrkii vuorovaikutukseen aistien kohteiden kanssa tyydyttääkseen nämä halut. Kun vastaava kohde tulee näkyviin, tieto siitä tulee mieleen, jota värittävät aineellisten käsitteiden ja ideoiden jäänteet, jotka on tallennettu ja kehitetty hienojakoiseen kehoon, monien edellisten elämien aikana. Aineellinen mieli analysoi sitten tätä aineellisessa mielessä esitettyä värillistä informaatiota ja pyrkii erottamaan, onko kohde hyväksyttävä vai ei.

Lue lisää

Näin ollen elävä olento havaitsee kohteen muodostetun maailmankuvan prisman läpi ja tekee päätöksen sen perusteella. Sitten mieli laatii käytännön suunnitelman siitä, miten tästä kohteesta voi nauttia, ja lopulta elävä olento toteuttaa suunnitelman käytännössä karkean ruumiin avulla ja nauttii halutusta kohteesta.
---------------------------------------------
Yksittäinen elävä olento elää kahdessa aineellisessa kehossa - karkeassa ja hienovaraisessa. Nämä kehot toimivat ja kehittyvät vain sielun läsnäolon ansiosta. Lisäksi ne ovat ikuisen sielun väliaikaisia kuoria. …
Hienojakoinen keho, joka seuraa sielua kuoleman ja seuraavan syntymän välillä, sisältää kaikki elävän olennon ajatukset ja halut, ja ne määräävät, millaiseen karkeaan kehoon elävä olento siirtyy tulevassa inkarnaatiossaan. Näin ollen karman lain ja Paramatman johdolla elävä olento astuu mielentilaansa vastaavaan kehoon. Tätä muutosta kutsumme syntymäksi.

Sielunvaelluksen prosessi on vaikeasti hahmotettavissa. Kuoleman hetkellä vallitsevan tietoisuuden tason mukaan sielu menee...

Kuvattu prosessi antaa jonkinlaisen selityksen kehon ulkopuolisille kokemuksille. Se selittää myös kyvyn palauttaa mieleen menneitä elämiä hypnoosissa, kehon ulkopuolisia matkoja ja monia muita muuttuneita tajunnantiloja. On tärkeää ymmärtää, että tietyissä olosuhteissa sielu voi matkustaa hienovaraisessa kehossa.
----------------------------------------
Maharajan sanoja:
Kopernikaaninen vallankumous uskonnollisissa näkemyksissä

Maailmassa on monia uskonnollisia käsitteitä. Ne kiertävät kiertoradallaan keskeisen Totuuden ympärillä ja kilpailevat toistensa kanssa ylivallasta. Kristityt uskovat, että pelastus tulee vain Jeesuksen Kristuksen kautta, muslimit Muhammedin kautta…
... Kukin uskonto tarjoaa pyhiin kirjoituksiinsa ja pyhimysten ilmestyksiin perustuen oman käsityksensä Jumalasta ja jumalallisesta maailmasta. Srila Sridhar Maharaj sanoi: "Ihminen liittyy tiettyyn uskontoon sisäisen pyrkimyksensä ja totuuden janonsa mukaan.

Jumalalla on lukemattomia avatareita, jotka laskeutuvat tähän maailmaan paikan, ajan ja olosuhteiden sekä ihmisen henkisen tarpeen ja kyvyn havaita Totuus mukaan. ... Tämä on uskonnollisten perinteiden alkuperä.

Jumala esitetään yleensä universaalisen äärettömän suuruuden ruumiillistumana. Syvempi tarkastelu paljastaa jumalallisen läsnäolon kaiken läpäisevän. Nämä ovat Absoluutin ilmenemisen äärimmäisiä puolia. …
...

Anonyymi kirjoitti:

Näin ollen elävä olento havaitsee kohteen muodostetun maailmankuvan prisman läpi ja tekee päätöksen sen perusteella. Sitten mieli laatii käytännön suunnitelman siitä, miten tästä kohteesta voi nauttia, ja lopulta elävä olento toteuttaa suunnitelman käytännössä karkean ruumiin avulla ja nauttii halutusta kohteesta.
---------------------------------------------
Yksittäinen elävä olento elää kahdessa aineellisessa kehossa - karkeassa ja hienovaraisessa. Nämä kehot toimivat ja kehittyvät vain sielun läsnäolon ansiosta. Lisäksi ne ovat ikuisen sielun väliaikaisia kuoria. …
Hienojakoinen keho, joka seuraa sielua kuoleman ja seuraavan syntymän välillä, sisältää kaikki elävän olennon ajatukset ja halut, ja ne määräävät, millaiseen karkeaan kehoon elävä olento siirtyy tulevassa inkarnaatiossaan. Näin ollen karman lain ja Paramatman johdolla elävä olento astuu mielentilaansa vastaavaan kehoon. Tätä muutosta kutsumme syntymäksi.

Sielunvaelluksen prosessi on vaikeasti hahmotettavissa. Kuoleman hetkellä vallitsevan tietoisuuden tason mukaan sielu menee...

Kuvattu prosessi antaa jonkinlaisen selityksen kehon ulkopuolisille kokemuksille. Se selittää myös kyvyn palauttaa mieleen menneitä elämiä hypnoosissa, kehon ulkopuolisia matkoja ja monia muita muuttuneita tajunnantiloja. On tärkeää ymmärtää, että tietyissä olosuhteissa sielu voi matkustaa hienovaraisessa kehossa.
----------------------------------------
Maharajan sanoja:
Kopernikaaninen vallankumous uskonnollisissa näkemyksissä

Maailmassa on monia uskonnollisia käsitteitä. Ne kiertävät kiertoradallaan keskeisen Totuuden ympärillä ja kilpailevat toistensa kanssa ylivallasta. Kristityt uskovat, että pelastus tulee vain Jeesuksen Kristuksen kautta, muslimit Muhammedin kautta…
... Kukin uskonto tarjoaa pyhiin kirjoituksiinsa ja pyhimysten ilmestyksiin perustuen oman käsityksensä Jumalasta ja jumalallisesta maailmasta. Srila Sridhar Maharaj sanoi: "Ihminen liittyy tiettyyn uskontoon sisäisen pyrkimyksensä ja totuuden janonsa mukaan.

Jumalalla on lukemattomia avatareita, jotka laskeutuvat tähän maailmaan paikan, ajan ja olosuhteiden sekä ihmisen henkisen tarpeen ja kyvyn havaita Totuus mukaan. ... Tämä on uskonnollisten perinteiden alkuperä.

Jumala esitetään yleensä universaalisen äärettömän suuruuden ruumiillistumana. Syvempi tarkastelu paljastaa jumalallisen läsnäolon kaiken läpäisevän. Nämä ovat Absoluutin ilmenemisen äärimmäisiä puolia. …
...

Lue lisää

Ainakin minulle Bhagavad Gitasta oli apua.

Anonyymi kirjoitti:

Ainakin minulle Bhagavad Gitasta oli apua.

Siksi emme pysy syntymättömässä asemassamme vaan joudumme syntymään ja vaeltamaan ruumiista toiseen epävarmoina siitä, millaisen ruumiin seuraavaksi saamme. Elämän aikana me joudumme hyväksymään erilaisia ruumiita. Pienokaisen on luovuttava ruumiistaan ja hyväksyttävä pikkupojan ruumis, pikkupojan on luovuttava ruumiistaan ja hyväksyttävä nuorukaisen ruumis, joka hänen on vaihdettava vanhenevaan ruumiiseen. Niinpä on luonnollista päätellä, että kun ihminen jättää kuolleen ruumiinsa, hänen on hyväksyttävä uusi, lapsen keho.

Tämä on luonnollinen aineellisen maailman kulku. Sitä voidaan verrata vuodenaikojen vaihteluun. Kevättä seuraa kesä, kesän jälkeen tulee syksy, talvi ja jälleen kevät. Vastaavasti yön jälkeen tulee päivä ja päivän jälkeen yö. Aivan kuten nämä syklit seuraavat toisiaan, mekin vaellamme ruumiista toiseen ja on luonnollista päätellä, että jätettyämme nykyisen ruumiin saamme uuden (bhūtvā bhūtvā pralīyate).

Tämä päätelmä on looginen ja śāstrat eli Veda-kirjallisuus tukevat sitä. Ylin auktoriteetti eli Itse Kṛṣṇa vahvistaa saman asian. Miksi emme hyväksyisi sitä? Jos ihminen ei hyväksy tätä seikkaa – jos hän luulee, että kuoleman jälkeen ei ole elämää – hän on typerä.

Kuoleman jälkeen elämä jatkuu ja elävän olennon on myös mahdollista päästä eroon toistuvasta syntymästä ja kuolemista ja saavuttaa kuolematon elämä. Koska me olemme ammoisista ajoista saakka tottuneet hyväksymään itsellemme uuden ruumiin toisensa jälkeen, meillä on vaikeuksia ajatella elämää, joka olisi ikuinen. Aineellinen elämä on täynnä ongelmia ja elävä olento ajattelee, että jos ikuinen elämä on olemassa, senkin täytyy olla hankalaa. Sairas mies, joka on sänkypotilaana ja jonka on otettava kitkeriä lääkkeitä, syötävä sairasvuotellaan ja ulostettava ja virtsattava pedissään, koska ei pysty liikkumaan, saattaa pitää elämäänsä sietämättömänä ja ajattelee itsemurhaa. Aineellinen elämä on toisinaan niin kurjaa, että epätoivoissaan ihminen kiinnostuu tyhjyysfilosofiasta tai persoonattomuusfilosofiasta ja yrittää kieltää koko olemassaolonsa ja tehdä kaiken tyhjäksi. Olemattomaksi tuleminen on mahdotonta, eikä se ole tarpeen. Aineellisessa olotilassa olemme vaikeuksissa, mutta kun pääsemme siitä pois, voimme löytää todellisen ja ikuisen elämän.

Kṛṣṇa on aja, kuoleman ja syntymän ulottumattomissa, ja koska olemme Hänen osasiaan, mekin olemme aja. Kuinka voisimme olla mitään muuta? Jos isäni on onnellinen ja olen hänen poikansa, miksi minä olisin onneton. Voin luonnollisesti päätellä, että saan nauttia isäni omaisuudesta aivan kuten isäni nauttii siitä. Jumala, Kṛṣṇa, on kaikkivoipa, kaikkein kaunein, kaikkein tietäväisin ja kaikessa täydellinen ja vaikka minä en ole täydellinen, olen osanen Jumalaa ja siksi minulla on osittain kaikki samat ominaisuudet kuin Jumalalla.

Jumala ei kuole, joten minäkään en kuole. Se on minun asemani. Asia selitetään Bhagavad-gītāssa (2.20): na jāyate mriyate vā kadācit. Kṛṣṇa kuvailee sielua sanalla kuolematon, sielu ei ole milloinkaan syntynyt (na jāyate) ja jos emme ole koskaan syntyneitä, kuinka voisimme kuolla? Kuolemaa ei ole (mriyate vā). Kuolema on niille jotka ovat syntyneet, ja jos ei ole syntymää, ei ole kuolemaakaan.

Valitettavasti emme tiedä tätä. Teemme tieteellisiä tutkimuksia, mutta emme tiedä, että jokainen elävä olento on henkinen sielu, joka ei ole syntynyt eikä koskaan kuole. Tämä on tietämättömyyttämme. Sielu on ikuinen, aina olemassa oleva, alkuperäinen (nityaḥ śāśvato ’yaṁ purāṇo). Sielu ei kuole ruumiin tuhoutuessa (na hanyate hanyamāne śarīre). Vaikka sielu ei kuole, se hyväksyy uuden kehon, mitä kutsutaan sanalla bhava-roga eli aineellinen sairaus.

https://vedabase.io/fi/library/tqk/15/

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17256690/olen-kuolematon
Olen kuolematon

Anonyymi kirjoitti:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17256690/olen-kuolematon
Olen kuolematon

Lue lisää

Hyvä ja rohkaiseva palsta.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä ja rohkaiseva palsta.

Ikimuistoisista ajoista lähtien elävä olento on toiminut aineellisessa maailmassa, ja näiden tekojen seuraukset ovat tuoneet hänelle iloa tai kärsimystä. Nämä teot ovat syynä hänen siirtymiseensä aineellisesta ruumiista toiseen. Toisin sanoen elävä olento jättää vanhan kehon ja siirtyy uuteen kehoon, kuten ihminen, joka riisuu vanhat vaatteensa ja pukee uudet päälle. Siirtyessään kehosta toiseen hän joko kärsii tai nauttii menneen karmansa tuloksista.

Anonyymi kirjoitti:

Ikimuistoisista ajoista lähtien elävä olento on toiminut aineellisessa maailmassa, ja näiden tekojen seuraukset ovat tuoneet hänelle iloa tai kärsimystä. Nämä teot ovat syynä hänen siirtymiseensä aineellisesta ruumiista toiseen. Toisin sanoen elävä olento jättää vanhan kehon ja siirtyy uuteen kehoon, kuten ihminen, joka riisuu vanhat vaatteensa ja pukee uudet päälle. Siirtyessään kehosta toiseen hän joko kärsii tai nauttii menneen karmansa tuloksista.

Lue lisää

Koska viime aikoina on kovin paljon ihmisiä, jotka ovat niin epätoivoisia, koska he pelkäävät kuolemaa, tunnen velvollisuudeni ja sen takia on sanottava, että kuolemaa, sellaisena kuin me sen länsimaissa tunnemme, ei ole lainkaan olemassa. Syntymien ja elämien kiertokulku on jatkuva. Itse olen niin kyllästynyt tähän kaikkeen, että ajatus jälleensyntymisestä tuntuu lievästi sanottuna jopa kauhistuttavalta.






Käsitys siitä, että ruumiimme kuoleman myötä kaikki loppuu, ei pidä paikkaansa. Tieto jälleensyntymisestä eli siitä, että sielu siirtyy lopulta toiseen kehoon, oli olemassa jo varhaisessa kristinuskossa.
Yksittäinen sielu siirtyy siis aineellisesta kehosta toiseen, ja sen nykyinen keho sekä sen toiminta tässä elämässä määräävät, mikä on sen seuraava keho. Yksinkertaisesti sanottuna ihmisen elämäntapa, hänen tekonsa ja toimintansa muodostavat uudet halut ja tavoitteet, tietyt luonteenominaisuudet ja uuden tietoisuuden eli hänen hienojakoisen kehonsa. Ja se määrää, mihin kehoon hän joutuu seuraavassa elämässään.
Mistä seuraava keho riippuu? Se riippuu olennosta itsestään: aivan kuten tämä päivä muokkaa huomisen tapahtumia. Toisin sanoen tietoisuus, jonka ihminen on muodostanut tässä elämässä, siirtää hänet kuoleman hetkellä uuteen rkehoon, joka vastaa hänen tietoisuuttaan kuoleman hetkellä.




Kun elävä olento saa uuden ruumiinmuodon, se saa myös uudet aistit ja mielen, joiden avulla se havaitsee ympäröivän maailman ja on vuorovaikutuksessa sen kanssa. Ja tässä yhteydessä on tärkeää ymmärtää yksi keskeinen seikka - elävän olennon alkuperäinen tietoisuus on jumalallisen puhdasta, läpinäkyvää, kuin vesi. Entä mitä tapahtuu, kun väriainetta pääsee puhtaaseen veteen?

Vastaavasti elävän olennon tietoisuus saa niiden luontaiset ominaisuudet joutuessaan kosketuksiin aineellisen luonnon eri gunojen kanssa.




Sielun ja kohtalon tuntemus

Kyllä, tieto määrittää monia asioita. Tiedon puute ei anna ihmisen ymmärtää, miten elävä olento jättää nykyisen ruumiinsa, minkä kehon hän saa seuraavassa elämässä, eikä edes sitä, miten hän nyt elää aineellisessa kehossaan.

Jokainen elävä olento, joka on joutunut aineellisen luonnon lumoihin, jättää aineellisen ruumiin tietyissä olosuhteissa, elää tietyissä olosuhteissa ja nauttii elämästä tietyissä olosuhteissa.

Elävän olennon ydin ei ole kuori, jossa se asuu, vaan sen tietoisuus.
Ihmiset, joita himo ja halu jatkuvasti huijaavat, menettävät kaiken kyvyn ymmärtää, miten he vaihtavat kehoa ja miksi he ovat nyt siinä kehossa. Se on heidän käsityskykynsä yläpuolella. Sielu on ruumiista erillinen ja että se vaihtamalla ruumista nauttii eri tavalla kussakin kehossa. Henkilö, jolla on tietoa, ymmärtää myös, miksi ja miten elävä olento kärsii ollessaan aineellisessa maailmassa.

Anonyymi kirjoitti:

Koska viime aikoina on kovin paljon ihmisiä, jotka ovat niin epätoivoisia, koska he pelkäävät kuolemaa, tunnen velvollisuudeni ja sen takia on sanottava, että kuolemaa, sellaisena kuin me sen länsimaissa tunnemme, ei ole lainkaan olemassa. Syntymien ja elämien kiertokulku on jatkuva. Itse olen niin kyllästynyt tähän kaikkeen, että ajatus jälleensyntymisestä tuntuu lievästi sanottuna jopa kauhistuttavalta.






Käsitys siitä, että ruumiimme kuoleman myötä kaikki loppuu, ei pidä paikkaansa. Tieto jälleensyntymisestä eli siitä, että sielu siirtyy lopulta toiseen kehoon, oli olemassa jo varhaisessa kristinuskossa.
Yksittäinen sielu siirtyy siis aineellisesta kehosta toiseen, ja sen nykyinen keho sekä sen toiminta tässä elämässä määräävät, mikä on sen seuraava keho. Yksinkertaisesti sanottuna ihmisen elämäntapa, hänen tekonsa ja toimintansa muodostavat uudet halut ja tavoitteet, tietyt luonteenominaisuudet ja uuden tietoisuuden eli hänen hienojakoisen kehonsa. Ja se määrää, mihin kehoon hän joutuu seuraavassa elämässään.
Mistä seuraava keho riippuu? Se riippuu olennosta itsestään: aivan kuten tämä päivä muokkaa huomisen tapahtumia. Toisin sanoen tietoisuus, jonka ihminen on muodostanut tässä elämässä, siirtää hänet kuoleman hetkellä uuteen rkehoon, joka vastaa hänen tietoisuuttaan kuoleman hetkellä.




Kun elävä olento saa uuden ruumiinmuodon, se saa myös uudet aistit ja mielen, joiden avulla se havaitsee ympäröivän maailman ja on vuorovaikutuksessa sen kanssa. Ja tässä yhteydessä on tärkeää ymmärtää yksi keskeinen seikka - elävän olennon alkuperäinen tietoisuus on jumalallisen puhdasta, läpinäkyvää, kuin vesi. Entä mitä tapahtuu, kun väriainetta pääsee puhtaaseen veteen?

Vastaavasti elävän olennon tietoisuus saa niiden luontaiset ominaisuudet joutuessaan kosketuksiin aineellisen luonnon eri gunojen kanssa.




Sielun ja kohtalon tuntemus

Kyllä, tieto määrittää monia asioita. Tiedon puute ei anna ihmisen ymmärtää, miten elävä olento jättää nykyisen ruumiinsa, minkä kehon hän saa seuraavassa elämässä, eikä edes sitä, miten hän nyt elää aineellisessa kehossaan.

Jokainen elävä olento, joka on joutunut aineellisen luonnon lumoihin, jättää aineellisen ruumiin tietyissä olosuhteissa, elää tietyissä olosuhteissa ja nauttii elämästä tietyissä olosuhteissa.

Elävän olennon ydin ei ole kuori, jossa se asuu, vaan sen tietoisuus.
Ihmiset, joita himo ja halu jatkuvasti huijaavat, menettävät kaiken kyvyn ymmärtää, miten he vaihtavat kehoa ja miksi he ovat nyt siinä kehossa. Se on heidän käsityskykynsä yläpuolella. Sielu on ruumiista erillinen ja että se vaihtamalla ruumista nauttii eri tavalla kussakin kehossa. Henkilö, jolla on tietoa, ymmärtää myös, miksi ja miten elävä olento kärsii ollessaan aineellisessa maailmassa.

Lue lisää

Perusteellisimmat tiedot jälleensyntymisestä löytyvät Bhagavad-gitasta. Luvussa 2 selitetään järkevällä, yksinkertaisella ja selkeästi ymmärrettävällä tavalla, miten sielu kulkee kehosta toiseen. Tämä tosiasia ei ole uskonkysymys, vaan se on suhteellisen helppo ymmärtää ja hyväksyä loogisten johtopäätösten avulla.
"That which pervades the entire body you should know to be indestructible. No one is able to destroy that imperishable soul. " (Bhagavad Gita 2.17)

"For the soul there is neither birth nor death at any time. He has not come into being, does not come into being, and will not come into being. He is unborn, eternal, ever-existing and primeval. He is not slain when the body is slain." (Bhagavad Gita 2.20)
"The soul can never be cut to pieces by any weapon, nor burned by fire, nor moistened by water, nor withered by the wind.(Bhagavad Gita 2.23)

Edellytyksenä tälle jälleensyntymisen ymmärtämiselle on, että ihminen ymmärtää ruumiin ja sielun välisen eron.
Sielu ja ruumis ovat siis kaksi eri asiaa. Ruumis on väliaikainen ja sielu on ikuinen.

Vaikka sielun luonne on mitattavissa olevien aineellisten vuorovaikutussuhteiden ulottumattomissa, sen läsnäolon voi ymmärtää seuraavan esimerkin avulla:
"O son of Bharata, as the sun alone illuminates all this universe, so does the living entity, one within the body, illuminate the entire body by consciousness." (Bhagavad Gita 13.34)
Tietoisuus on siis todiste sielun läsnäolosta, kuten auringonpaiste tai valo on todiste auringon läsnäolosta. Kun sielu on läsnä kehossa, koko kehossa on tietoisuutta, ja heti kun sielu on poistunut kehosta, tietoisuutta ei enää ole. Kuka tahansa älykäs ihminen voi helposti ymmärtää tämän. Tietoisuus ei siis ole aineen yhdistelmien aikaansaannosta. Se on elävän olennon oire. Vaikka elävän olennon tietoisuus on laadullisesti yhtä korkeimman tietoisuuden kanssa, se ei ole korkein, koska yhden tietyn ruumiin tietoisuus ei jaa toisen ruumiin tietoisuutta.
"As the embodied soul continuously passes, in this body, from boyhood to youth to old age, the soul similarly passes into another body at death."(Bg 2.13)

"As a person puts on new garments, giving up old ones, the soul similarly accepts new material bodies, giving up the old and useless ones."(Bg 2.22)

"And whoever, at the time of death, quits his body, remembering Me alone, at once attains My nature. Of this there is no doubt. "(Bhagavad Gita 8.5)

Anonyymi kirjoitti:

Perusteellisimmat tiedot jälleensyntymisestä löytyvät Bhagavad-gitasta. Luvussa 2 selitetään järkevällä, yksinkertaisella ja selkeästi ymmärrettävällä tavalla, miten sielu kulkee kehosta toiseen. Tämä tosiasia ei ole uskonkysymys, vaan se on suhteellisen helppo ymmärtää ja hyväksyä loogisten johtopäätösten avulla.
"That which pervades the entire body you should know to be indestructible. No one is able to destroy that imperishable soul. " (Bhagavad Gita 2.17)

"For the soul there is neither birth nor death at any time. He has not come into being, does not come into being, and will not come into being. He is unborn, eternal, ever-existing and primeval. He is not slain when the body is slain." (Bhagavad Gita 2.20)
"The soul can never be cut to pieces by any weapon, nor burned by fire, nor moistened by water, nor withered by the wind.(Bhagavad Gita 2.23)

Edellytyksenä tälle jälleensyntymisen ymmärtämiselle on, että ihminen ymmärtää ruumiin ja sielun välisen eron.
Sielu ja ruumis ovat siis kaksi eri asiaa. Ruumis on väliaikainen ja sielu on ikuinen.

Vaikka sielun luonne on mitattavissa olevien aineellisten vuorovaikutussuhteiden ulottumattomissa, sen läsnäolon voi ymmärtää seuraavan esimerkin avulla:
"O son of Bharata, as the sun alone illuminates all this universe, so does the living entity, one within the body, illuminate the entire body by consciousness." (Bhagavad Gita 13.34)
Tietoisuus on siis todiste sielun läsnäolosta, kuten auringonpaiste tai valo on todiste auringon läsnäolosta. Kun sielu on läsnä kehossa, koko kehossa on tietoisuutta, ja heti kun sielu on poistunut kehosta, tietoisuutta ei enää ole. Kuka tahansa älykäs ihminen voi helposti ymmärtää tämän. Tietoisuus ei siis ole aineen yhdistelmien aikaansaannosta. Se on elävän olennon oire. Vaikka elävän olennon tietoisuus on laadullisesti yhtä korkeimman tietoisuuden kanssa, se ei ole korkein, koska yhden tietyn ruumiin tietoisuus ei jaa toisen ruumiin tietoisuutta.
"As the embodied soul continuously passes, in this body, from boyhood to youth to old age, the soul similarly passes into another body at death."(Bg 2.13)

"As a person puts on new garments, giving up old ones, the soul similarly accepts new material bodies, giving up the old and useless ones."(Bg 2.22)

"And whoever, at the time of death, quits his body, remembering Me alone, at once attains My nature. Of this there is no doubt. "(Bhagavad Gita 8.5)

Lue lisää

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17315637/jalleensyntyminen--samsara--sielu--elamasta-elamaan--kuolemasta-kuolemaan-

Tästä lisää tietoa.

Kiitos paljon tästä <3 tämä helpotti oloani. T. Ap

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos paljon tästä <3 tämä helpotti oloani. T. Ap

Kunnioittavasti tämän palstan aloittajalle. Toivotan sinulle parasta. Itse ajattelin kuolemaa vakavasti ensimmäisen kerran jo seitsemänvuotiaana. Muistan tuon kauhun tunteen. Myöhemmin elämässäni aloin etsiä vastauksia tähän kysymykseen. Myöhemmin elämässäni aloin etsiä vastauksia tähän kysymykseen. Kesti vuosikymmeniä ennen kuin löysin vastaukset. Veda-teksteistä sain vastaukset. Hyää jatkoa. Ei pelkoaa kuolemasta enää.

Kyllä, yleensä ihmiset tapaavat usein useissa elämissä (ei aina). Varsinkin, jos heille on jäänyt jotain karmaan liittyvää. Usein lapset muistavat menneitä elämiä noin viisivuotiaiksi asti. Vanhemmat pitävät tätä lapsen mielikuvituksena.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä, yleensä ihmiset tapaavat usein useissa elämissä (ei aina). Varsinkin, jos heille on jäänyt jotain karmaan liittyvää. Usein lapset muistavat menneitä elämiä noin viisivuotiaiksi asti. Vanhemmat pitävät tätä lapsen mielikuvituksena.

Lue lisää

https://fi.unistica.com/10-todistettua-tarinoita-ihmisistae-reinkarnaation-ja-menneen-elaemaen-kokemuksesta/

10 todistettua tarinoita ihmisistä reinkarnaation ja menneen elämän kokemuksesta!

Uskotteko reinkarnaatioon? Ja menneisyydessä elämässä ja siinä, että voit muistaa täsmälliset yksityiskohdat, mukaan lukien sukulaisten nimet, kotiosoite ja kuolinsyy?

Valmistaudu sitten Epoch Times -raportoijan, Tara MacIsaacin, uskomatonta tutkimusta varten, joka onnistui kyseenalaistamaan epäilyksemme ja löytämään 10 uskomatonta, tarkennettua ja yksityiskohtaista tapausta, kun ihmiset muistivat, kuinka he ovat eläneet menneisyydessä ja mitä he ovat "Palautettu" uudelleen!
1. Kolmen vuoden ikäinen poika kertoi menneisyydestään, nimesi tappaja ja osoitti, missä hänen ruumiinsa oli haudattu.

Tohtori Eli Lasch, joka on kuuluisa lääketieteellisestä käytännöstään Gazassa osana Israelin hallituksen toimintaa, kiinnostui tästä epäilyttävästä tapauksesta. Tutkija onnistui työskentelemään Israelin kanssa Syyrian rajalla asuvan pojan kanssa ja oppia vain uskomattomia tosiasioita. Näyttää siltä, ​​että lapsi ei keksin lainkaan, että hän tietää edellisestä elämästään ja muistaa, että hänet tapettiin kirveellä. Ja vielä enemmän - poika osoitti kyläläisten vanhoja, jotka olivat hautaselleet häntä, osoittivat, missä kirves oli piilotettu, tunnistanut tappajaansa ja osoittanut tarkasti hautapaikan. Et usko sitä, mutta kaikki osui yhteen - näissä paikoissa löysit kehon, jossa on haava päässänne, kirves ja jopa murhaaja tunnustettu täydelliseen rikollisuuteen!

Anonyymi kirjoitti:

https://fi.unistica.com/10-todistettua-tarinoita-ihmisistae-reinkarnaation-ja-menneen-elaemaen-kokemuksesta/

10 todistettua tarinoita ihmisistä reinkarnaation ja menneen elämän kokemuksesta!

Uskotteko reinkarnaatioon? Ja menneisyydessä elämässä ja siinä, että voit muistaa täsmälliset yksityiskohdat, mukaan lukien sukulaisten nimet, kotiosoite ja kuolinsyy?

Valmistaudu sitten Epoch Times -raportoijan, Tara MacIsaacin, uskomatonta tutkimusta varten, joka onnistui kyseenalaistamaan epäilyksemme ja löytämään 10 uskomatonta, tarkennettua ja yksityiskohtaista tapausta, kun ihmiset muistivat, kuinka he ovat eläneet menneisyydessä ja mitä he ovat "Palautettu" uudelleen!
1. Kolmen vuoden ikäinen poika kertoi menneisyydestään, nimesi tappaja ja osoitti, missä hänen ruumiinsa oli haudattu.

Tohtori Eli Lasch, joka on kuuluisa lääketieteellisestä käytännöstään Gazassa osana Israelin hallituksen toimintaa, kiinnostui tästä epäilyttävästä tapauksesta. Tutkija onnistui työskentelemään Israelin kanssa Syyrian rajalla asuvan pojan kanssa ja oppia vain uskomattomia tosiasioita. Näyttää siltä, ​​että lapsi ei keksin lainkaan, että hän tietää edellisestä elämästään ja muistaa, että hänet tapettiin kirveellä. Ja vielä enemmän - poika osoitti kyläläisten vanhoja, jotka olivat hautaselleet häntä, osoittivat, missä kirves oli piilotettu, tunnistanut tappajaansa ja osoittanut tarkasti hautapaikan. Et usko sitä, mutta kaikki osui yhteen - näissä paikoissa löysit kehon, jossa on haava päässänne, kirves ja jopa murhaaja tunnustettu täydelliseen rikollisuuteen!

Lue lisää

10. "Tuulen viemää" käsikirjoitus syntyi toisen kehossa!

Lee-nimisen pojan tarina lyö sinut paikan päällä! Lapsena hän alkoi pelotella seitsemän lausunnolla, joiden toinen nimi oli Coe ja hänen syntymäpäivä - 26. kesäkuuta. Vaikka kaikki tämä ei ole totta! Sitten lapsi sanoi, että hän asui Hollywoodissa, puhui tyttärestä nimeltä Jennifer ja ansaitsi rahaa kirjoittamalla käsikirjoituksia. Ja kun hänen sisarensa kysyi kuolemasta, Lee sanoi kuolleen 48-vuotiaana ... Perheestä tuli levoton, mutta totuuden selvittäminen oli tärkeämpää ... Perhe alkoi listata elokuvia yrittäen selvittää, mitä hän voisi kirjoittaa, ja Lee reagoi vain otsikkoon " Tuulen viemää "! Et usko, mutta elokuvan "Tuulen viemää" käsikirjoitus on kirjoittanut Sidney Cow Howard, jolla oli tytär nimeltä Jennifer ja joka kuoli 48-vuotiaana! Et ai. Tucker ei kaipaa tätä ainutlaatuista tapausta ja kuvasi sitä yksityiskohtaisesti.

Anonyymi kirjoitti:

https://fi.unistica.com/10-todistettua-tarinoita-ihmisistae-reinkarnaation-ja-menneen-elaemaen-kokemuksesta/

10 todistettua tarinoita ihmisistä reinkarnaation ja menneen elämän kokemuksesta!

Uskotteko reinkarnaatioon? Ja menneisyydessä elämässä ja siinä, että voit muistaa täsmälliset yksityiskohdat, mukaan lukien sukulaisten nimet, kotiosoite ja kuolinsyy?

Valmistaudu sitten Epoch Times -raportoijan, Tara MacIsaacin, uskomatonta tutkimusta varten, joka onnistui kyseenalaistamaan epäilyksemme ja löytämään 10 uskomatonta, tarkennettua ja yksityiskohtaista tapausta, kun ihmiset muistivat, kuinka he ovat eläneet menneisyydessä ja mitä he ovat "Palautettu" uudelleen!
1. Kolmen vuoden ikäinen poika kertoi menneisyydestään, nimesi tappaja ja osoitti, missä hänen ruumiinsa oli haudattu.

Tohtori Eli Lasch, joka on kuuluisa lääketieteellisestä käytännöstään Gazassa osana Israelin hallituksen toimintaa, kiinnostui tästä epäilyttävästä tapauksesta. Tutkija onnistui työskentelemään Israelin kanssa Syyrian rajalla asuvan pojan kanssa ja oppia vain uskomattomia tosiasioita. Näyttää siltä, ​​että lapsi ei keksin lainkaan, että hän tietää edellisestä elämästään ja muistaa, että hänet tapettiin kirveellä. Ja vielä enemmän - poika osoitti kyläläisten vanhoja, jotka olivat hautaselleet häntä, osoittivat, missä kirves oli piilotettu, tunnistanut tappajaansa ja osoittanut tarkasti hautapaikan. Et usko sitä, mutta kaikki osui yhteen - näissä paikoissa löysit kehon, jossa on haava päässänne, kirves ja jopa murhaaja tunnustettu täydelliseen rikollisuuteen!

Lue lisää

2. Poika muisti vaimonsa ja tappajansa menneisyydestä.

Semich Tutusmusin tarina Sarkonachin kylästä (Turkki) ei jätä sinua välinpitämättömäksi ... Osoittautuu heti, kun hän oppi puhumaan ja ilmoitti välittömästi, että kaikki häntä kutsuttiin väärin, itse asiassa hän oli Selim Fesli. Mutta mies, jolla on nimensä, asui naapurikylässä ja tapettiin kentällä vuonna 1958 ampumalla kasvot ja oikea korva!

Joten ... Jo raskauden aikana Semih-Seliman äidillä oli mies, jolla oli verinen kasvot, ja hänen vaimonsa valoon heijastui väärällä korvalla. Mutta se ei ole kaikki - 4-vuotias poika meni myöhään Feslin taloon ja kertoi leskelleen: "Minä olen Selim, olet vaimoni Katibe." Hän muisteli elämänsä intiimejä yksityiskohtia ja nimitti lapsensa nimet. Poika tunnisti myös henkilön, joka ampui hänet! Tätä tapausta tutkivat myöhempi Dr. Ian Stevenson Virginian yliopistosta.

Kysyit: ”Mutta miksi ihminen ei muista edellisestä elämästään mitään?”
On suuri onni ja helpotus olla muistamatta sellaista. Millaista tämä elämä olisi, jos muistaisit kaiken, mitä sinä olet tehnyt ja mitä sinulle on tehty miljoonissa edellisissä elämissä? Ihminen ei kestäisi sellaista. Kun jopa yhdessäkin elämässä on niin paljon asioita, joita ei haluaisi muistaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kysyit: ”Mutta miksi ihminen ei muista edellisestä elämästään mitään?”
On suuri onni ja helpotus olla muistamatta sellaista. Millaista tämä elämä olisi, jos muistaisit kaiken, mitä sinä olet tehnyt ja mitä sinulle on tehty miljoonissa edellisissä elämissä? Ihminen ei kestäisi sellaista. Kun jopa yhdessäkin elämässä on niin paljon asioita, joita ei haluaisi muistaa.

Lue lisää

Yksittäinen elävä olento elää kahdessa aineellisessa kehossa - karkeassa ja hienovaraisessa. Nämä kehot toimivat ja kehittyvät vain sielun läsnäolon ansiosta. Lisäksi ne ovat ikuisen sielun väliaikaisia kuoria. …
Hienojakoinen keho, joka seuraa sielua kuoleman ja seuraavan syntymän välillä, sisältää kaikki elävän olennon ajatukset ja halut, ja ne määräävät, millaiseen karkeaan kehoon elävä olento siirtyy tulevassa inkarnaatiossaan. Näin ollen karman lain ja Paramatman johdolla elävä olento astuu mielentilaansa vastaavaan kehoon. Tätä muutosta kutsumme syntymäksi.

Sielunvaelluksen prosessi on vaikeasti hahmotettavissa. Kuoleman hetkellä vallitsevan tietoisuuden tason mukaan sielu menee...

Kuvattu prosessi antaa jonkinlaisen selityksen kehon ulkopuolisille kokemuksille. Se selittää myös kyvyn palauttaa mieleen menneitä elämiä hypnoosissa, kehon ulkopuolisia matkoja ja monia muita muuttuneita tajunnantiloja. On tärkeää ymmärtää, että tietyissä olosuhteissa sielu voi matkustaa hienovaraisessa kehossa.

Anonyymi kirjoitti:

Kysyit: ”Mutta miksi ihminen ei muista edellisestä elämästään mitään?”
On suuri onni ja helpotus olla muistamatta sellaista. Millaista tämä elämä olisi, jos muistaisit kaiken, mitä sinä olet tehnyt ja mitä sinulle on tehty miljoonissa edellisissä elämissä? Ihminen ei kestäisi sellaista. Kun jopa yhdessäkin elämässä on niin paljon asioita, joita ei haluaisi muistaa.

Lue lisää

Jos olemme eläneet monta elämää, miksi emme voi muistaa, keitä olimme ja mitä teimme?

Itse asiassa muisti ei petä meitä ainoastaan menneiden elämien kohdalla. Emme useinkaan muista, mitä tässä elämässä tapahtui: emme muista yksinkertaisimpia tietoja, oppiminen kestää kauan. Tämä viittaa siihen, että kannattaa luottaa mieluummin sisäiseen alitajuiseen kokemukseen kuin muistiin. Menneiden elämien muistamisella olisi kielteisiä seurauksia. Karman lain mukaan vihollisemme voi syntyä poikanamme, ja tässä elämässä meidän on maksettava hänelle rakkaudella. Joten "muista vähemmän, nuku paremmin".

Anonyymi kirjoitti:

Jos olemme eläneet monta elämää, miksi emme voi muistaa, keitä olimme ja mitä teimme?

Itse asiassa muisti ei petä meitä ainoastaan menneiden elämien kohdalla. Emme useinkaan muista, mitä tässä elämässä tapahtui: emme muista yksinkertaisimpia tietoja, oppiminen kestää kauan. Tämä viittaa siihen, että kannattaa luottaa mieluummin sisäiseen alitajuiseen kokemukseen kuin muistiin. Menneiden elämien muistamisella olisi kielteisiä seurauksia. Karman lain mukaan vihollisemme voi syntyä poikanamme, ja tässä elämässä meidän on maksettava hänelle rakkaudella. Joten "muista vähemmän, nuku paremmin".

Lue lisää

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17312401/jos-jallensyntymista-on-mina-haluaisit-syntya-uudelleen-#comment-113491769

Käsitys siitä, että ruumiimme kuoleman myötä kaikki loppuu, ei pidä paikkaansa. Tieto jälleensyntymisestä eli siitä, että sielu siirtyy lopulta toiseen kehoon, oli olemassa jo varhaisessa kristinuskossa.

Yksittäinen sielu siirtyy siis aineellisesta kehosta toiseen, ja sen nykyinen keho sekä sen toiminta tässä elämässä määräävät, mikä on sen seuraava keho. Yksinkertaisesti sanottuna ihmisen elämäntapa, hänen tekonsa ja toimintansa muodostavat uudet halut ja tavoitteet, tietyt luonteenominaisuudet ja uuden tietoisuuden eli hänen hienojakoisen kehonsa. Ja se määrää, mihin kehoon hän joutuu seuraavassa elämässään.

Me emme ole kehoja, joilla "on" sielu. OLEMME SIELUJA, JOILLA ON KEHO.

SIELUT EIVÄT TARVITSE ELÄÄKSEEN KEHOA.

Ruumiita, joissa ei ole sielua, kutsutaan "kuolleiksi".

Sielut ovat todellisia eläviä olentoja, joilla on ainutlaatuisia henkilökohtaisia ominaisuuksia - tunteet, mieli, äly. Sielut eivät kuole, eivät vanhene, eivät koskaan lakkaa olemasta ja säilyttävät aina yksilöllisyytensä.


"Niin kuin ihminen pukeutuu uusiin vaatteisiin ja hylkää vanhat, niin sielu pukeutuu uuteen kehoon ja jättää vanhan ja hyödyttömän kehon taakseen".

On suuri harha samaistaa itsensä aineelliseen kehoon.

Sielu on elävä tietoisuushiukkanen, yksilöllisen tietoisuuden kantaja, kun taas aineellinen keho on kuollutta ainetta, materiaa. Sielu on ikuinen ja muuttumaton, ja aineellinen keho on väliaikainen.

Tästä aiheesta lisää Bhagavad Gitasta.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17883955/bhagavad-gita--matka-ajattomaan-viisauteen
Suosittelen.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18271273/gunat---materian-kolme-olomuotoa

Aineellisessa maailmassa voimme havaita kolme perusprosessia, joita tapahtuu kaikkialla mikroskooppisesta tasosta universaalille tasolle:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18271908/gunat---materian-kolme-olomuotoa--osa2
Nämä aineellisen luonnon kolme ominaisuutta ovat itsessään ajan energian sisäinen rakenne. Tätä voi olla hieman vaikea ymmärtää. Aika on sellainen näkymätön voima, näkymätön virtaus, ja me olemme siinä. Aivan kuten kala ei tunne vettä, se on vedessä, samalla tavalla kaikki prosessit, joita meille elämässä tapahtuu, tapahtuvat tässä ajan virtauksessa. Emme ole kovin hyviä huomaamaan sitä, emmekä varsinkaan tiedä, miten tämä aika on järjestetty, mitä se on.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18274383/hienojakoinen-keho
Toisin sanoen uskotaan, että tämä toiminta on korkeampaa hermostollista toimintaa. Heillä on tästä omat selkeät vahvistuksensa. He sanovat esimerkiksi, että jos vaikuttaa joihinkin aivojen osiin, jotkut emootiot vahvistuvat, tai päinvastoin, joitakin emootioita voi tukahduttaa. Väitetään, että he löysivät joitakin aivojen osia... muistin varastointi jne. Eli näyttää olevan tietty yhteys sisäisen hienovaraisen henkisen toimintamme ja tiettyjen fyysisten prosessien välillä. Se on todellakin totta, mutta tämä yhteys ei ole suora. Jos esimerkiksi otat ja lähetät...iskun televisioon, niin jonkun hetken ajan ruudulla kulkee viivoja. Eli nämä säteet television kaukosäätimessä, ne poikkeavat tuosta fyysisestä iskusta.

Mutta voit lyödä kovempaa, voit rikkoa television, eikä ohjelma pyöri lainkaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olemme tällä toiminnalla tuhonneet itse lähetyksen, koska niissä televisiovastaanottimissa, jotka toimivat kunnolla, se toimii normaalisti. Kyse on siis siitä, että televisio ei näytä meille ohjelmaa, vaan televisio on vain johdin. Itse ohjelma tai itse tieto muunnetaan toisesta lähteestä, joka on täysin kaukana. Samalla tavalla, vaikka näyttääkin siltä, että sisäinen henkinen toimintamme tulee aivoista. Itse asiassa se ei tule aivoista vaan aivojen kautta. Ja se tulee toisesta, hienovaraisemmasta taustalla olevasta rakenteesta, sielusta eli yksilöllisestä tietoisuudesta, josta puhuimme viime kerralla. Materialistit uskovat siis, että hienojakoinen keho eli psyyke syntyy aivoista. Niinpä luonnollisesti heidän yrityksensä vaikuttaa jotenkin psyykeen rajoittuvat myös tällaisiin aineellisiin keinoihin.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18273516/ihmisen-metafyysinen-rakenne
Jos siis joku meissä haluaa ikuista elämää, se tarkoittaa, että tämä on tämän halun esittäjän, eli tietoisuuden, luonne. Tietoisuus pyrkii ikuiseen tilaan.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18274310/ihmisen-metafyysinen-rakenne--osa-2
Kaikki prosessit, yksinkertaisimmatkin, edellyttävät jonkinlaista organisointia. Jonkinlaista tietoista ohjausta. Ja nämä kehossamme tapahtuvat prosessit, fysiologiset prosessit, psykologiset prosessit, ne ovat hyvin monimutkaisia. Äärimmäisen monimutkaisia.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18285116/mita-ihminen-tekee-olipa-se-sitten-fyysista-tai-henkista-sama-energia-tulee-lopulta-takaisin

Monien kansojen tiedossa on karman laki, vaikka he eivät tietäisikään, että kyse on karman laista.

Mitä ihminen tekee, olipa se sitten fyysistä tai henkistä, sama energia tulee lopulta takaisin. Kultainen sääntö tekee meidät tietoisiksi teoistamme, jotta voimme pohtia lopputulosta ennen kuin ryhdymme mihinkään toimiin tai käytämme voimaa.