pettämisestä ero?

Entäs jos mies kertoo itse?
Ja lupaa ja vannoo, että se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta.
Voiko sitä uskoa?

epa kirjoitti:

Entäs jos mies kertoo itse?
Ja lupaa ja vannoo, että se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta.
Voiko sitä uskoa?

siis jos mies vannoo, ettei sillä ole mitään merkitystä, että se oli karmea virhe. uskallanko ottaa takaisin?

samaa pohtiva kirjoitti:

siis jos mies vannoo, ettei sillä ole mitään merkitystä, että se oli karmea virhe. uskallanko ottaa takaisin?

Kysykää ennustajilta.

samaa pohtiva kirjoitti:

siis jos mies vannoo, ettei sillä ole mitään merkitystä, että se oli karmea virhe. uskallanko ottaa takaisin?

Itse olen joutunut pohtimaan samaa, tosin meillä "erehdyksen" teki vaimo.
Päätin antaa anteeksi ja uskoa ettei asia toistu. Hassua asiassa on se, että vaimoni on alusta asti toitottanut minulle tuota ”se on kerrasta poikki” sääntöä, sillä hän ei ole kovin paljon luottanut ja on mustasukkainen liiallisuuksiin asti.
Nyt tilanne on tasaantunut: mustasukkaisuutensa on vähentynyt ja itse en ole katunut uuden mahdollisuuden antamista.

epa kirjoitti:

Entäs jos mies kertoo itse?
Ja lupaa ja vannoo, että se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta.
Voiko sitä uskoa?

Niin minunkin "rakkaani" vannoi, että vain yhden kerran petti ja silloinkin ajatteli vain minua. Sitten sain selville, että suhde oli jatkunut toiseen naiseen kuukausia, eikä ollut ainoa suhde. Kaveri vannoi rakkauttaan ja sitä ja tätä. Mutta onneksi pääsin eroon, enkä takas huolis. Toivottavasti vielä joskus pystyn johonkin mieheen luottamaan. Vaikeaa se on.

pettäminen on sikamaista ja itse en voinut sitä hyväksyä koskaan.Lopulta häivyin vaikka lähtemistä teinkin yli 20 vuotta!

itsekin ajattelin samalla tavalla, että "antaisin anteeksi ja annankin, jos jotain sattuu, kun onhan toinen ihana eikä väkivaltainen jne jne"

MUTTA nyt kun se vahinko sattuikin, annoin kyllä anteeksi. unohtaa en voi. pelkää, että hän tekee sen uudestaan. kun on tähänkin mennessä tehnyt monta kertaa. enkä halua elää pelon kanssa.

ex? kirjoitti:

itsekin ajattelin samalla tavalla, että "antaisin anteeksi ja annankin, jos jotain sattuu, kun onhan toinen ihana eikä väkivaltainen jne jne"

MUTTA nyt kun se vahinko sattuikin, annoin kyllä anteeksi. unohtaa en voi. pelkää, että hän tekee sen uudestaan. kun on tähänkin mennessä tehnyt monta kertaa. enkä halua elää pelon kanssa.

siis, tuossa aiemmin kun kirjoitin etten todellakaan yhden pettämisen takia jättäisi (jos olisi siis ollut "vahinko" mies olisi pahoillaan jne....) toki jos kyse on jatkuvasta pettämisestä, niin kuka sitä nyt katselisi, en minäkään!

nousin ylös maasta kirjoitti:

pettäminen on sikamaista ja itse en voinut sitä hyväksyä koskaan.Lopulta häivyin vaikka lähtemistä teinkin yli 20 vuotta!

sekö on ratkaisu tähän jäytävään pahaan oloon?
Anteeksi olen antanut, unohtaa en voi, aikaa on kulunut jo vuoden verran. Mietin usein, että olenko tehnyt oikean ratkaisun, koska siitä on seurannut sellaista, mitä ei haluaisi, olen tullut mustasukkaiseksi ja epäluuloiseksi, syystä tai syyttä en tiedä. Ja niiden kanssa eläminen on kuluttavaa, koska eihän semmoisia tunteita voi kenellekään purkaa.

Asioita ei voi juosta karkuun valheelliseen anteeksiantoon eikä uusiin suhteisiin.

Pitää antaa anteeksi ymmärtäen, että jotakin on mennyt pysyvästi rikki ja jotakin on muuttunut koko elämän ajaksi. Sitten voi elää yhdessä uusin säännöin. Voi olla niinkin, ettei esimerkiksi seksi enää maita ja on vain opeteltava elämään ilman fyysistä läheisyyttä. Parisuhteen luonne muuttuu varmasti pysyvästi. Voi sitä joka elää näytellen kuin ei mitään olisi tapahtunut, kuin kaikki olisi pyyhitty pois ja liitto olisi pettämisen jälkeenkin kuin alkuperäinen rakkaus. Sellainen on petollista valehtelua. Pettämisen jälkeen tärkeintä on rehellisyys ja sitoutuminen älyttömän ikäviin ja surullisiin tosiasioihin ja niiden kanssa elämiseen. Eroaminen tai vaikkapa tyydyttävän seksin näytteleminen on tosiasioiden lakaisemista maton alle.

Avioliitto on pysyvä kirjoitti:

Asioita ei voi juosta karkuun valheelliseen anteeksiantoon eikä uusiin suhteisiin.

Pitää antaa anteeksi ymmärtäen, että jotakin on mennyt pysyvästi rikki ja jotakin on muuttunut koko elämän ajaksi. Sitten voi elää yhdessä uusin säännöin. Voi olla niinkin, ettei esimerkiksi seksi enää maita ja on vain opeteltava elämään ilman fyysistä läheisyyttä. Parisuhteen luonne muuttuu varmasti pysyvästi. Voi sitä joka elää näytellen kuin ei mitään olisi tapahtunut, kuin kaikki olisi pyyhitty pois ja liitto olisi pettämisen jälkeenkin kuin alkuperäinen rakkaus. Sellainen on petollista valehtelua. Pettämisen jälkeen tärkeintä on rehellisyys ja sitoutuminen älyttömän ikäviin ja surullisiin tosiasioihin ja niiden kanssa elämiseen. Eroaminen tai vaikkapa tyydyttävän seksin näytteleminen on tosiasioiden lakaisemista maton alle.

Ei pidä paikkaansa että ei seksi maistu.Aivan samalta maistuu,kun aika parantaa.Eikä todellakaan tarvitse olla ilman fyysistä läheisyyttä,
Ei tarvitse näytellä ettei mitään ole tapahtunut...kumpikin osapuoli tietää mitä on taphtunut,mutta asian kanssa oppii elämään.Ei anteeksi anto ole valheellista.Oikea anteeksi anto ei ikinä ole valheellista,mutta se ei myöskään tarkoita ylimalkaista sanontaa.Anteeksi antoon menee aikaa,se ei tapahdu hetkessä.Asia on käsiteltävä perusteellisesti ennen anteeksi antamista.
Eikä asioita voi mennä karkuun myöskään eroamalla.Jokaisen elämässä on omat kriisinsä,toisilla yksi niistä on uskottomuuden tuoma kriisi.Kriisi on myös kasvunpaikka,voi valita haluaako kasvaa ihmisenä ja omassa parisuhteessa vai juosta karkuun ovet paukkuen ja mahdollisesti kohdata samat ongelmat uudessa suhteessa.