Mikä sinun mielestäsi olisi oikeudenmukaisin tapa jakaa elämän kustannukset tilanteessa, jossa yhteenmuuttaessa toisella puolisoista on lähtötilanteessa enemmän omaisuutta kuin toisella?
Suunnittelemme asunnon ostoa, mutta mieheni haluaa asunnon, josta minulla on varaa ostaa vain 1:7. Mieheni omistus olisi siis 1:7. Ja kun aikanaan mieheni lapset perivät asunnosta 6:7 ja minun 1:7. Tulemme molemmat ottamaan tähän asuntolainaa työuramme loppuun asti. Voisin itse asua paljon vaatimattomammin, mutta mies ei halua.
Entä jatkossa elämän mittaa tulevat remontit ynnä muut (esim.kaiken maailman kattojen korjaukset ja energiatapojen päivitykset ja salaojitukset ynnä muut)? Miten niiden kustannukset tulisi jakaa?
Entä muut asumiseen liittyvät kustannukset - lämmitys, sähkö, vakuutukset, hankinnat kotiin... Miten jakaisimme arjessamme ne?
Ruokakustannukset lienee meillä helpoin rasti, sillä yhteiselomme alku pandemia-aikana pakotti tilaamaan ruokaa kotiinkuljetuksella, jolloin verkossa tapahtuneista ostoksista oli helppo laskea keskimääräinen kulutus/nenä, ja maksamme sen mukaisesti yhteiselle taloustiilille. Lomien yms.kustannukset lienee fiksuinta kerätä etukäteen yhdessä tilille ns.hupilaariin, jottei tarvitse loman kynnyksellä ruveta laskeskelemaan, kellä on varaa ja kellä ei. Nämä muut menot on meillä varmaan melko simppeli jakaa kulutuksen mukaan ja ovat myös suhteellisen pieniä asuinkustannusten rinnalla, joiden osuus palkasta tulee olemaan about reilu kolmannes.
Kiitos vastauksista!
Suunnittelemme asunnon ostoa, mutta mieheni haluaa asunnon, josta minulla on varaa ostaa vain 1:7. Mieheni omistus olisi siis 1:7. Ja kun aikanaan mieheni lapset perivät asunnosta 6:7 ja minun 1:7. Tulemme molemmat ottamaan tähän asuntolainaa työuramme loppuun asti. Voisin itse asua paljon vaatimattomammin, mutta mies ei halua.
Entä jatkossa elämän mittaa tulevat remontit ynnä muut (esim.kaiken maailman kattojen korjaukset ja energiatapojen päivitykset ja salaojitukset ynnä muut)? Miten niiden kustannukset tulisi jakaa?
Entä muut asumiseen liittyvät kustannukset - lämmitys, sähkö, vakuutukset, hankinnat kotiin... Miten jakaisimme arjessamme ne?
Ruokakustannukset lienee meillä helpoin rasti, sillä yhteiselomme alku pandemia-aikana pakotti tilaamaan ruokaa kotiinkuljetuksella, jolloin verkossa tapahtuneista ostoksista oli helppo laskea keskimääräinen kulutus/nenä, ja maksamme sen mukaisesti yhteiselle taloustiilille. Lomien yms.kustannukset lienee fiksuinta kerätä etukäteen yhdessä tilille ns.hupilaariin, jottei tarvitse loman kynnyksellä ruveta laskeskelemaan, kellä on varaa ja kellä ei. Nämä muut menot on meillä varmaan melko simppeli jakaa kulutuksen mukaan ja ovat myös suhteellisen pieniä asuinkustannusten rinnalla, joiden osuus palkasta tulee olemaan about reilu kolmannes.
Kiitos vastauksista!
Vastaukset 36
Vanhimmat
Korjaus tekstiin: miehellä siis asunnosta olisi 6:7 ja minulla 1:7.
Asu+vaatimattomammin+jos+niin+haluat.+Älä+tuhoa+elämääsi+miehen+vuoksi+joka+haluaa+muuta+kun+sinä.++Itse+asuisin+niin.+Tuossa+on+jo+kova+törmäyskohta+elämäänne+ja+siihen+kannattaa+suhtautua+vakavasti.+Miehesi+ei+taida+välittää?+Olettaa+sinun+maksavan+ehkä+50%+lainoista+ja+kuluista+mutta+saisit+vaan+1/7+.+Niinkö?+
Lähtötilanteessa on töppöset ja myöhemmin annetaan rukkaset.
Itse en lähtisi mihinkään 1/7-osituksiin, ongelmia niiden tulkinnoista vain syntyy. Jos mies haluaisi jotain minulle liian hulppeaa, niin saisi ostaa/omistaa/huoltaa itsekseen, oli sitten kyseessä asunto, auto, mökki, lentokone, kuuraketti,...
Nuolemalla+peenistä+saa+50%+kiinnityksen
Puupääpalkinto helpolla
Kustannuksista ei pidä puhua tässä vaiheessa enää.
Onneton ja köyhä rahasta puhuu.
IsoDee
Mielestäni yhteiselämä tarkoittaa yhteistä elämää. Silloin ei toinen ole toistaan varakkaampi, tuloista riippumatta. Eli se maksaa jolla rahaa.
Toki ylellisyys ostoksissa saattaa , maksajan sana painaa enemmän. Esim matkat, autot jne.
Minä en kyllä ymmärrä tätä nykyajan tapaa, itkettää kumppania rahan vuoksi.
Itse tienaan nykyistä rakastani enemmän, joten maksankin enemmän. Me joko vietämme molemmat hyvää elämää tai ei kumpikaan.
Hyvä, että rehtejä ihmisiä löytyy. Arvostan.
Ei se nyt vain ole noin yksinkertaista. On ihan eri asia jos omistetaan oikeasti talosta tai asunnosta puolet ja puolet, on yhteiset lapset jne. Silloinkin maksetaan mielestäni lainat tasan mutta sitten taas ruokaan ja ylimääräisiin hupeihin sun muihin voi se enemmän tienaava laittaa enemmän rahaa.
Minulla on se tilanne että asun mieheni omistamassa talossa, jonka hän on jo ostanut ennen kuin edes tapasimme. Hänellä myös on lapsia edellisestä suhteestaan, minulla ei ole edellisiä eikä meillä myöskään ole yhteisiä. Minä en maksa hänen talolainastaan senttiäkään, eikä hän ole ikinä edes pyytänyt koska hänenkään mielestä se ei minulle kuulu. Juoksevista menoista maksan puolet ja ruoka ostokset maksetaan puoliksi, jopa silloin kun hänen lapsensa ovat täällä. Talo vaatisi perusteellisen remontin, johon hänellä ei ole varaa ja vaikka itse alussa ajattelin että maksetaan remontti puoliksi, niin ajan saatossa olen ymmärtänyt että se olisi todella typerää. Miksi? Koska eron sattuessa, olisin laittanut kymmeniä tuhansia hänen taloonsa, josta en saisi mitään. Olisin siis eron sattuessa täysin tyhjän päällä. Entä sitten jos hän kuolisi? No silloin hänen lapsensa perisivät kaiken, minunkin taloon laittamat rahat ja taas olisin tyhjän päällä.
Se on helppoa ajatella että kaikki menee aina täydellisesti ja hyvin, että ollaan loppuelämä onnellisesti yhdessä, mennään naimisiin ja hankitaan yhteiset lapset ja koko elämä on yhteistä eikä siinä enää oikeastaan edes huomaa kumpi tienaa enemmän kun tilitkin varmaan ovat yhteiset.
Tosi elämässä on kuitenkin fiksua miettiä mihin ja miten rahansa käyttää. Elämä voi tuoda eteen mitä tahansa, eroja, kuolemia, sairauksia... ei ole tyhmää tai tunteetonta miettiä myös sitä "mitä jos" skenaariota, ja pitää huolen siitä että itse pärjää jos tilanne eteen tulee.
Juu, ex-miehen kanssa olikin noin, kun talolaina ja lapset olivat yhteisiä: Molemmille jäi joku summa omaan käyttöönsä, ja loput palkasta laitettiin yhteiselle tilille, josta maksettiin sitten kaikki lomamatkoista ja vessapaperista alkaen ja pistettiin yhteiseen sukanvarteen. Toimi tosi hyvin ja kitkatta!
Nykyisellä miehellä sattuu olemaan enemmän omaisuutta jo kertyneenä kuin minulla. Nyt olen asunut miehen asunnossa ns.vuokralla, maksan jonkun nimellisen summan, joka ei ihan riitä vastikkeeseenkaan. En myöskaan osallistu mihinkään taloyhtiön remppoihin tms, vastuu asunnosta on yksin miehellä. Joka kuukausi tulee kyllä kunnostettua asuntoa ja tehtyä tänne siihen liittyen hankintoja. Kunnostettavaa täällä nimittäin riittää.
Mutta entä pidemmän päälle? Kun asumisestaan kuitenkin aina maksaa, niin eikö olisi kiva jos sillä kasvattaisi jotain itsellekin? Tietysti jos ajattelisin niin, että asun täällä vaan jonkun aikaa, niin olisi fiksua pitää nykytilanne ja sijoittaa loppurahat jonnekin muualle. Mutta jos ajattelee meitä loppuelämän parina, niin yhteinen asuntohan hitsaisi enemmän yhteen.
Oletko miettinyt sellaista, että ostaisit mieheltäsi osuuden kämpästä, ja sillä rahallaa toteuttaisitte remontin? Mitä hyviä ja mitä huonoja puolia näkisit siinä ratkaisussa?
-ap
Olisin valmis ostamaan yhteisen talon, mutta tästä talosta en halua puolia ostaa. Tämä talo kun ei vastaa minun tarpeitani ja unelmiani miltään osin, talo myös vaatisi todella perusteellisen remontin aina uudelleen eristämisistä, sähkön ja katon uusimisiin. Talo vaatisi myös laajentamista jotta tänne saisi mitenkään toimivan kokoisen keittiön, eikä tontilla ole rakennuslupaa enää yhtään.
Yhteisen talon ostossakin koen että pitäisi tarkkaan miettiä omistus suhdetta ja ehkä niin päin että minä omistaisin hieman suuremman osan. Osin siksi että minä tienaan enemmän kuin mieheni, ja minulla on muutenkin paremmin siihen varaa kun miehelläni menee iso siivu tuloistan elatismaksuihin. Toiseksi siksi että turvaisin oman eloni jos mieheni kuolisi ennen minua, koska hänen osuutensa kuitenkin menisi hänen lapsilleen.
Kuulostaa huonolta diililtä ja vaikealta toteuttaa käytännössä. Miten muut kulut saa kohtuullisiksi niin ettet rahoita miehen omaisuuden kerryttämistä?
Hyvin+vaikea+lähtökohta.+Itse+en+suostusi+tuossa+tilanteessa+ottamaan+lainkaan+lainaa,+enkä+myöskään+ostamaan+neliötäkään+talosta.+En+myöskään+suostuisi+maksamaan+suoraan+vain+taloon+liittyviä+kuluja+(lyhennykset,+korot,+vakuutukset,+remontit,+jne).+Sähkökuluihin+osallistuisin+mieluiten+siltäpsin+kuin+oikeasti+kulutan,+mutta+jos+talo+itsessään+ei+esim.+lämmityskuluina+kuluta+kauheasti+niin+silloin+voisin+maksaa+50%+sähkökuluista.+Näin+siksi,+koska+itse+olisin+valmis+asumaan+vaatimattomammin.+Hän,+joka+jotain+ehdottomasti+haluaa,+myös+maksaa+sen.+Sitä+voisi+miettiä,+että+mitkä+olisivat+raalistiset+kulut+minulle+siinä+vaatimattomammassa+asumisessa+ja+sen+mukaan+voisin+myös+miehelle+asumisestani+maksaa,+mutta+en+penniäkään+ylimääräistä.
Jätä mies heti. Ei tuollaista 6/ 7 osuutta ole kellään. Mies huijaa sinua oikein kunnolla vissiin. Asukaa vuokralla. Se on teille paras vaihtoehto. Tuohon 6/7 osaan tarvitsette lakimiestä josain vaiheessa koska mies alkaa väittämään että omistaakin koko talon.
Muusta elämisesta yleensä pariskunta maksaa puoliksi ruuan ja sähkön ja muun. Ruokaa ei kannata tilata koska siinä häviää rahaa tuhansia euroja vuodessa koska se kotiin kuljetus tulee kalliiksi lopulta vaikka et sitä huomaa aluksi. Ruoka kannattaa hakea itse. Remontit ja muut jutut menee siihen että alatte riitelee kuka maksoi mitäkin ja sitten olette oikeudessa ja se maksaa 50 tonnia vähintään.
Voi LUoja, tai no mikäs siinä. TUossa tilanteessa minä en muuttaisi yhteen, miksi edes tarvitsisi. Helpompaa olisi asua kumpikin omillaan ja tulotasonsa mukaisesti koska teillä ei ainakaan onnistu se, että "uskovaisten eväät on yhteisiä"
jatkakaa ystävinä ja vielä parempi kumpikin omissa kodeissaan.
Anna miehesi hankkia sellainen koti kuin hän haluaa. Ainahan sinä voit vierailla siellä halutessasi.
Mutta pidä tiukasti omasta kodistasi kiinni, vaikka se olisi kuinka vähäpätoinen. Se on kuintenkin sinun (oli se sitten vuokra-asunto tai jo maksettu ikioma).
Muuten teille tulee täydellisen tarpeettomasti epäsopua ja yhteys katkeaa riitaisasti.
Taloudelliset ongelmat ovat niitä suurimpia välienrikkojia!
Noinhan se on. Rakastunut vaan haluaa ylittää kaikki esteet. Toivottavasti ketjun aloittaja löytää tyydyttävän reilun ratkaisun asiaan.
Melko yksinkertaista.
Jos tosiaan maksat asunnosta 1/7 osan, niin maksat remonteistakin ja kiinteistä kalusteista yms tuon saman seitsämäsosan .
Suoraan elämiseen liittyvät kulut (ruuat, sähköt, vakuutukset, bensat jne) jaatte tämän hetkisten tulojen mukaan ja per nenä periaatteella , eli jos sinä vaikka ansaitset 2000 € euroa ja miehesi 4000 € nettona, niin sinä maksat 1/3 ja mies 2/3. Jos vaikka miehellä on 2 lasta, jotka asuvat teillä, niin silloin tuo 6000 € jaetaankin kuuteen osaan, josta sinä maksat 1/6-osan ellet halua osallistua lasten kustannuksiin.
Kehottaisin kyllä miettimään tulevaa elämää siinä mielessä, että käykö lomamatkoissakin niin, että menette matkoille, joihin sinulla ei oikeasti olisi varaa ja mitä jos miehesi haluaisi 2 x vuodessa matkalle ja sinulla olisikin varaa vain kertaan.
Käykö niin, että vain miehesi matkustaa lapsineen ja sinä jäät kotiin, vai antako miehesi periksi, eikä matkusteta, vai maksaako hän sinunkin matkasi? Miltä sinusta tuntuu jos hän maksaa matkasi? Voiko rahasta tulla teille vallankäytön väline.
En tiedä miten pitkään olette olleet yhdessä, mutta jos ette kovin pitkään, niin harkitsisin aluksi etten ostaisi asunnosta mitään, vaan katsoisin esim 5 vuotta ja vaikka säästäisin rahaa sillä aikaa ja tarvittaessa ostaisin asunnosta osan myöhemmin.
En muuttaisi yhteen tässä vaiheessa.
Teillä on nyt jo tässä alkuvaiheessa valtavan suuret erot siinä miten te ajattelette rahan käytöstä ja velan tekemisestä. Tutkitusti erilaiset tulotasot, miten ja mihin puolisot käyttävät rahaa, aiheuttavat eniten riitoja parisuhteessa.
Teillä parisuhdetta on jakamassa monta ihmistä. Te kaksi, molempien lapset, exät ja kaikkien yllämainittujen sukulaiset. Siinä on ihmistämassaa ja mielipiteitä kerrakseen siedettäväksi kummallekin.
Jos ja kun rakastaa toista, jos ja kun rakastaa lapsiaan, silloin myös jaksaa katsoa rauhassa miten ihmissuhteet kehittyvät pikkuhiljaa.
Vasta sitten tiedät sovitteko te kaksi kumppaneina ja tämä ihmismassa perheenä yhteen vai ette.
Tuolla perusteella ei kannata yhteen muuttaa. 1/7 osa on todella huono diili. Remontit vie yllättävän paljon rahaa ja pitäis olla joku ymmärrys siihen ettei mies huijaa sinua. Loppujen lopuksi kaikki päättyy riitaan je menetät kaiken. Ei kannata muuttaa yhteen tuollaisella sopimuksella.
Millä tavalla 1/7 on huono diili?
Näiden asioiden takia en ole halunnut ottaa persaukista puolisoa. Tämän ansiosta ei ole 10 vuoden yhteisellä taipaleella kertaakaan tarvinnut riidellä rahasta. Olemme siis uusperhe, asuminen ja kaikki muut elämisen kulut 50/50 ja ei yhteisten lapsien esim. harrastus, vakuutus ja matkakulut maksaa lapsen vanhempi.
Ei kannata ottaa myöskään sellaista, jolla on kovin erilaiset kulutustottumukset. Ne kun voivat vaikuttaa täysin samalla tavalla kuin tuloerotkin.
Jos mies haluaa jotakin sinun varattomuudestasi huolimatta, niin saakoon itse myös maksaa siitä. Ainakaan hän ei voi vaatia sinua maksamaan yhtään sen enempää, kun sinä haluat käyttää. Jos sinä haluat maksaa asumisesta vaikka max 800/kk, niin te hankitte joko sellaisen asunnon, josta voit puoliksi maksaa tuon verran, tai sitten jos mies haluaa kalliimman, niin hän saa maksaa sen ylittävän osan.
Sama koskee mielestäni kaikkea: ei toisen ylellisyydenhalusta tarvitse maksaa, jos itse pärjäisi vähemmällä. Jos toinen haluaa maksaa sinullekin ylellisyyttä, niin se on hänen oma valintansa, eikä siitä tarvitse kärsiä omantunnontuskia. Jos taas ei halua, niin se on sitten sinun valintasi, haluatko jäädä suhteeseen, jossa toinen käy luksusmatkoilla ilman sinua.
Mira ostaa talon, sinä ostat sijoitusasunnon.
Maksatte juoksevat asumismenot puoliksi. Mies maksaa remontit, koska ne nostavat talon arvoa. Pienet pintaremontit, joiden tarve johtuu asunnon kulumisesta käytössä maksatte puoliksi.
Tehkää avioehto niin, että kummankin lapset perivät biologisen vanhempansa.
Jos mies kuolee ennen sinua, voit muuttaa siihen sijoitusasuntoosi. Jos sinä kupsahdat ensin, perivät sinun lapsesi sen sijoitusasunnon.
Näin meillä. Minulla talo, vaimolla sijoitusasunto.
Siis mies ostaa talon....
Ap llä ei ole lapsia, miehellä on.
Siksipä perimysjärjestyksessä ap:n 1) mies tai 2) apn lapset perivät ap:n jos ap kuolee ensin ja olleet naimisissa. Hyvä diili ap:n miehen lapsia ajatellen.
Jos ap-n mies kuolee ensin, miehen lapset perivät ap:n miehen, ei ap. Ap on 1/7 varassa, tosin lesken hallintaoikeus. Avoliitossa ap lentäisi kuin leppäkeihäs jos mies kuolisi.
Minulla on oma asunto, mies asuu vuokralla eri osoitteessa.
Sitä virhettä en tule enää koskaan tekemään, että asuisin kenenkään kanssa yhdessä.
Lopputulos on se, että kaikki ovat katkeria.
Jos pystyt maksamaan noin pienen osuuden, niin hyvin pian saat kuulla olevasi elätettävä.
Kun et kirjoitamaasi asia kykenen rehelisesti puhuman miehesi kanssa. Eroa teillä on isot komunikaatio ongelmat.
Jaa, taitaa olla vaikeita nämä kuviot kun toisella lapsia ennestään ja toisella ei.
Olen jopa kuullut järjestelyistä joissa asumisen kulut vuokra asunnossa jaetaan pääluvun mukaan. Eli jos vaikka jos miehellä on pari kersaa jotka asuvat pääasiassa miehellä niin hän sitten maksaa 3/4 vuokrasta, sähköstä ja ruoasta ja samassa taloudessa asuva nainen sitten maksaa vain oman osuutensa. Joku järjellinen tolkku tuossa kyllä on mutta tuntuu silti vähän oudolta. Noh, aivan sama, kukin tekee niin kun lystää.
Kannatan tuota ajatusta, että mies ostaa talon ja sinä sijoitusasunnon.
Sijoitusasunnon vuokratuloilla pystyt maksamaan osuutesi, tai ainakin pääosan, juoksevista asumismenoista siellä miehesi talossa.
Voit vähentää sijoitusasunnon ostoon ottamasi lainan korot vuokratuloistasi.
Jos tulee ryppyjä rakkauteen, niin sinulla on asunto, johon muuttaa.
Avioehdon ansiosta kummankin lapset perivät oman biologisen vanhempansa, eikä heidän tarvitse ryhtyä jakamaan ja riitelemään isä- tai äitipuolensa jäämistöstä. Sinun lapsesi perivät sen sijoitusasunnon, miehesi lapset sen talon - mahdollisimman simppeliä ja suoraviicaista.
Mies+maksaa+kaikesta+75%+jos+on+paremma+tulot.+Ruuasta+mies+maksaa+75%,+laskuista+myös.
No just ja joo. 1/7 osuudella olet vaan rahoittaja ja altavastaaja. Enemmistö päättää. Ei puutu kuin että menette naimisiin niin puoliso ja sitä kautta hänen lapsensa perivät sinun osuuden. Ihan sama mitä teet, olet kiinni talossa kuin mato paskassa. Et saa omiasi pois jos ero tulee, et pysty hankkimaan mitään kun rahasi on kiinni talossa. Kulut juoksee ja sinun on p a k k o maksaa osa. Iso talo - isot kulut, kallis talo - kalliit rempat.
Maksa miehellesi asumiskuluja , vuokraa millä nimellä onkaan ja laita osa tuloistasi säästöön tai hanki itsellesi sijoitusasunto niinkuin edellä neuvottiin.