Avioero vai pettäminen?

Joo, tiedän :) Viikonloppuna heittelin vanhoja sanomalehtiä paperinkeräykseen ja löysin vahingossa sieltä lehtien välistä vaimoni tekemän prioritteettilista onnellisesta elämästä. Oli listannut 5-8 tärkeää asiaa elämässään, jotka tekevät onnelliseksi. Ensimmäisenä oli perhe, toisena terveys ja kolmantena mielekäs työ. Seksiä ei ollut listalla lainkaan.

Jos itse tekisin vastaavan listan, niin seksi olisi ylivoimaisesti tärkein asia... Mutta siitä puhe, mistä puute.

Nyt kun ei ole seksiä, ei ole oikeaa parisuhdettakaan. Ollaan vaan kämppiksiä. Riitaisia kämppiksiä.

Anonyymi kirjoitti:

Joo, tiedän :) Viikonloppuna heittelin vanhoja sanomalehtiä paperinkeräykseen ja löysin vahingossa sieltä lehtien välistä vaimoni tekemän prioritteettilista onnellisesta elämästä. Oli listannut 5-8 tärkeää asiaa elämässään, jotka tekevät onnelliseksi. Ensimmäisenä oli perhe, toisena terveys ja kolmantena mielekäs työ. Seksiä ei ollut listalla lainkaan.

Jos itse tekisin vastaavan listan, niin seksi olisi ylivoimaisesti tärkein asia... Mutta siitä puhe, mistä puute.

Nyt kun ei ole seksiä, ei ole oikeaa parisuhdettakaan. Ollaan vaan kämppiksiä. Riitaisia kämppiksiä.

Lue lisää

Vaimon tulisi tietää se että seksi on sinulle todella tärkeää. Vaimon tulisi tietää että mitä seksittömyydestä seuraa.
Ylipäätänsä naisten tulisi tietää että miehen halu sekstailla naisensa kanssa on suuri rakkauden osoitus naista kohtaan.

Tyypillistä nykyaikaa. Ei jaksa lukea hyvin kirjoitettua 6 kappaleen kirjoitusta loppuun asti ja silti kommentoidaan. Kaikesta pitäisi löytyä video tai äänikirja.

jossei parisuhde toimi ja se harvoin toimii jossei oo läheisyyttä tai seksiä, tuskin toimii vanhempana olokaan, lapset huomaa ettei vanhempien välit oo kunnossa. koko yhteiskunnan eduksi puhumattakaan perheen on se että parisuhteessa on molempia tyydyttävästi seksiä

Tiedän, että pettäminen tai siitä kiinnijääminen johtaa kyllä eroon. Toinen vaihtoehto olisi erota nyt heti. Tällöin menetän myös aika paljon, mutta ehkäpä se olisi fiksumpaa ja reilumpaa.

Tuohon pariterapiaan en oikein jaksa uskoa. Nyt tilanne on niin lukossa, että aikamoinen taikuri saa terapeutti olla, että molemmat olisivat tyytyväisiä.

Seksiä on mielestäni ollut koko suhteen ajan liian vähän. Avioon mentyämme kuitenkin aluksi ehkä 3 kertaa viikossa, mutta lapsien synnyttyä paljon harvemmin. Viime vuosina ehkäpä pari kertaa kuukaudessa ja joka kerta minun aloitteestani. Ja suurin osa aloitteista ei johda mihinkään, vaan minut torjutaan. Silloinkin kun seksiä on ollut, niin vaimolleni se on tuntunut olevan vain ikävä velvollisuus, joka vaan täytyy hoitaa alta pois. Tuntuu, ettei kumpikaan nauti. Vaimoa ei kiinnosta ja oma fiilis menee, kun näkee ettei toinen ole yhtään mukana. Tai ehkäpä vaan olen sitten niin paska sängyssä, ettei vaimoa siksi jaksa kiinnostaa.

Viimeksi, kun yritin olla aloitteellinen, mut tyrmättiin niin pahasti etten nyt ole jaksanut edes yrittää sen jälkeen. Illalla vaimo katsoo sohvalla telkkaria ja syö suklaata, kun menen nukkumaan ja tuntuu ettei halua edes olla sängyssä ollessani hereillä. Aamulla puolestaan pomppaa samantien ylös, kun kello soi. Oma itsetuntoni alkaa myös olemaan vuosien jälkeen melko matalalla.

Tiedän, että vaimoni haluaisi muuta läheisyyttä kuin seksiä. Itse puolestani olen vaan niin kyllästynyt sitä antamaan, kun en itse saa mitään vastineeksi. Tai saanhan sitä läheisyyttä, mutten koe sitä itse tarvitsevani ellei se koskaan etene pidemmälle.

Anonyymi kirjoitti:

Tiedän, että pettäminen tai siitä kiinnijääminen johtaa kyllä eroon. Toinen vaihtoehto olisi erota nyt heti. Tällöin menetän myös aika paljon, mutta ehkäpä se olisi fiksumpaa ja reilumpaa.

Tuohon pariterapiaan en oikein jaksa uskoa. Nyt tilanne on niin lukossa, että aikamoinen taikuri saa terapeutti olla, että molemmat olisivat tyytyväisiä.

Seksiä on mielestäni ollut koko suhteen ajan liian vähän. Avioon mentyämme kuitenkin aluksi ehkä 3 kertaa viikossa, mutta lapsien synnyttyä paljon harvemmin. Viime vuosina ehkäpä pari kertaa kuukaudessa ja joka kerta minun aloitteestani. Ja suurin osa aloitteista ei johda mihinkään, vaan minut torjutaan. Silloinkin kun seksiä on ollut, niin vaimolleni se on tuntunut olevan vain ikävä velvollisuus, joka vaan täytyy hoitaa alta pois. Tuntuu, ettei kumpikaan nauti. Vaimoa ei kiinnosta ja oma fiilis menee, kun näkee ettei toinen ole yhtään mukana. Tai ehkäpä vaan olen sitten niin paska sängyssä, ettei vaimoa siksi jaksa kiinnostaa.

Viimeksi, kun yritin olla aloitteellinen, mut tyrmättiin niin pahasti etten nyt ole jaksanut edes yrittää sen jälkeen. Illalla vaimo katsoo sohvalla telkkaria ja syö suklaata, kun menen nukkumaan ja tuntuu ettei halua edes olla sängyssä ollessani hereillä. Aamulla puolestaan pomppaa samantien ylös, kun kello soi. Oma itsetuntoni alkaa myös olemaan vuosien jälkeen melko matalalla.

Tiedän, että vaimoni haluaisi muuta läheisyyttä kuin seksiä. Itse puolestani olen vaan niin kyllästynyt sitä antamaan, kun en itse saa mitään vastineeksi. Tai saanhan sitä läheisyyttä, mutten koe sitä itse tarvitsevani ellei se koskaan etene pidemmälle.

Lue lisää

Kommunikaatio ongelma. Pariterapia tai yksilöterapia voisi auttaa. Yleensä se, että mies on kotona ja osallistuu arjen pyörittämiseen tuo naiselle jaksavuutta ja palautumista. Kauniit sanat ja kehuminen tuottaa hyvää. Voisi opetella näkemään vaimossa uudestaan sitä hyvää mihin aluksi ihastui aikanaan. Lenkkeily tekee hyvää kireälle mielelle. Ulos lenkkeilemään. Anna itsellesi aikaa selvittää mitä haluat elämältä. Hyvä ruokkii hyvää. Saako vaimo jo yltäkylläisesti huomiotasi eikä huomaa mitä sinä sillä haet häneltä? Salasuhteet rikkoo ihmistä. Suunniteltu ero on sitä parempi ratkaisu.

Anonyymi kirjoitti:

Tiedän, että pettäminen tai siitä kiinnijääminen johtaa kyllä eroon. Toinen vaihtoehto olisi erota nyt heti. Tällöin menetän myös aika paljon, mutta ehkäpä se olisi fiksumpaa ja reilumpaa.

Tuohon pariterapiaan en oikein jaksa uskoa. Nyt tilanne on niin lukossa, että aikamoinen taikuri saa terapeutti olla, että molemmat olisivat tyytyväisiä.

Seksiä on mielestäni ollut koko suhteen ajan liian vähän. Avioon mentyämme kuitenkin aluksi ehkä 3 kertaa viikossa, mutta lapsien synnyttyä paljon harvemmin. Viime vuosina ehkäpä pari kertaa kuukaudessa ja joka kerta minun aloitteestani. Ja suurin osa aloitteista ei johda mihinkään, vaan minut torjutaan. Silloinkin kun seksiä on ollut, niin vaimolleni se on tuntunut olevan vain ikävä velvollisuus, joka vaan täytyy hoitaa alta pois. Tuntuu, ettei kumpikaan nauti. Vaimoa ei kiinnosta ja oma fiilis menee, kun näkee ettei toinen ole yhtään mukana. Tai ehkäpä vaan olen sitten niin paska sängyssä, ettei vaimoa siksi jaksa kiinnostaa.

Viimeksi, kun yritin olla aloitteellinen, mut tyrmättiin niin pahasti etten nyt ole jaksanut edes yrittää sen jälkeen. Illalla vaimo katsoo sohvalla telkkaria ja syö suklaata, kun menen nukkumaan ja tuntuu ettei halua edes olla sängyssä ollessani hereillä. Aamulla puolestaan pomppaa samantien ylös, kun kello soi. Oma itsetuntoni alkaa myös olemaan vuosien jälkeen melko matalalla.

Tiedän, että vaimoni haluaisi muuta läheisyyttä kuin seksiä. Itse puolestani olen vaan niin kyllästynyt sitä antamaan, kun en itse saa mitään vastineeksi. Tai saanhan sitä läheisyyttä, mutten koe sitä itse tarvitsevani ellei se koskaan etene pidemmälle.

Lue lisää

Miksi olla alunperinkään yhdessä ihmisen kanssa, jossa on ollut häiritseviä puolia alusta saakka?! Onko naisesi jokamiehen unelma silikonitissi-blondi vai varakas, kun et jättänyt naista alkumetreillä?

Anonyymi kirjoitti:

Tiedän, että pettäminen tai siitä kiinnijääminen johtaa kyllä eroon. Toinen vaihtoehto olisi erota nyt heti. Tällöin menetän myös aika paljon, mutta ehkäpä se olisi fiksumpaa ja reilumpaa.

Tuohon pariterapiaan en oikein jaksa uskoa. Nyt tilanne on niin lukossa, että aikamoinen taikuri saa terapeutti olla, että molemmat olisivat tyytyväisiä.

Seksiä on mielestäni ollut koko suhteen ajan liian vähän. Avioon mentyämme kuitenkin aluksi ehkä 3 kertaa viikossa, mutta lapsien synnyttyä paljon harvemmin. Viime vuosina ehkäpä pari kertaa kuukaudessa ja joka kerta minun aloitteestani. Ja suurin osa aloitteista ei johda mihinkään, vaan minut torjutaan. Silloinkin kun seksiä on ollut, niin vaimolleni se on tuntunut olevan vain ikävä velvollisuus, joka vaan täytyy hoitaa alta pois. Tuntuu, ettei kumpikaan nauti. Vaimoa ei kiinnosta ja oma fiilis menee, kun näkee ettei toinen ole yhtään mukana. Tai ehkäpä vaan olen sitten niin paska sängyssä, ettei vaimoa siksi jaksa kiinnostaa.

Viimeksi, kun yritin olla aloitteellinen, mut tyrmättiin niin pahasti etten nyt ole jaksanut edes yrittää sen jälkeen. Illalla vaimo katsoo sohvalla telkkaria ja syö suklaata, kun menen nukkumaan ja tuntuu ettei halua edes olla sängyssä ollessani hereillä. Aamulla puolestaan pomppaa samantien ylös, kun kello soi. Oma itsetuntoni alkaa myös olemaan vuosien jälkeen melko matalalla.

Tiedän, että vaimoni haluaisi muuta läheisyyttä kuin seksiä. Itse puolestani olen vaan niin kyllästynyt sitä antamaan, kun en itse saa mitään vastineeksi. Tai saanhan sitä läheisyyttä, mutten koe sitä itse tarvitsevani ellei se koskaan etene pidemmälle.

Lue lisää

Tuo tilanteesi kuullostaa kuin suoraa minun elämästäni repäistyltä.. paitsi että minulle selvisi, elettyäni vuosia lähes seksittömässä avioliitossa uskollisena vaimolleni, että hän ei elänyt seksitöntä elämää. 20 vuoden avioliiton aikana petti minua rutiininomaisesti useiden miesten kanssa. Selityksiä seksin hiipumiseen oli vaikka millä mitalla ja minä hölmö vain halusin uskoa. ”En ole enää nuori, ei kroppa toimi enää niinkuin nuorella tytöllä (42v)”, aina väsynyt ja eri aikaan nukkumaan, ettei vahingossakaan tule tilannetta jossa voisi syntyä jotain säpinää. Ja sitten kuitenkin seuranhaku sivustoilla ilmoituksia seksin hakuun, ei enää ikä paina kun saa vierasta.

Ja ihan turha tulla lässyttämään että nainen tarvii muutakin kuin seksiä, hellyyttä ja huomion osoittamista.. tai että miehet pettää enemmän.. Itse en olisi voinut loukata vaimoani niin rajusti että menisin sänkyyn vieraan kanssa, vaikka kärsinkin seksittömästä elämästäni. jotkut ihmiset vaan ovat täysin väliinpitämättömiä psykopaatteja.

Olihan meillä ongelmia muutenkin kuin sängyssä, eikä kumpikaan ollut mitenkään syytön, riidat kuitenkin sovittiin. en edes väitä olleeni aina täydellinen aviomies, mutta en mä nyt mikään hirviökään ollut.

en toivo samanlaista kokemusta kenellekkään. Vaimolleni soisin jotain vastaavaa tapahtuvan, mutta eihän tuollainen tunteeton ihminen voi kokea sellaista musertavaa epätoivoa ja maailman luhistumisen tunnetta minkä itse jouduin käymään läpi, joten olkoon sitten onnellinen omalla tahollaan, kunhan ei satuta muita.

En ole edes viitsinyt erota virallisesti, ei kiinnosta. Seksikään ei enää kiinnosta, kenenkään kanssa. Muutin pois ja en aio enää ikinä olla tekemisissä vaimoni kanssa, hoitakoon joku lakimies yhteydenpidon.

En usko että tulen ikinä enää sitoutumaan mihinkään vakavaan suhteeseen.

Kiitoksia näistä ajatuksista. Jäin pohtimaan kirjoitustasi ja olen monesta asiasta kanssasi samaa mieltä, mutta tuli myös vähän uutta näkökulmaa.

Olemme yrittäneet jakaa kotitöitä ja mielestäni teen kyllä osani. Meillä on kuitenkin vähän huono toimintakulttuuri yhdessä tekemisen suhteen, eli vaikka kotitöitä ja lasten harrastuskuskauksia jaetaan, niin monesti työt tehdään yksin. Emme juuri nykyisin esimerkiksi kokkaile yhdessä, vaan tiukkojen aikataulujen johdosta se hoitaa ruuanlaiton kumpi ehtii. Myös tuossa kuuntelussa ja keskustelussa olisi varmasti aina parantamisen varaa, vaikka tuotakin on yritetty parantaa. Kuitenkin tuntuu, että kotona lapset ovat myös aina kerjäämässä huomiosta omaa osaansa, jolloin vanhempien keskinäinen yhteys kärsii.

Tuosta seksistä ja sen puutteesta on myös puhuttu. Ja asia aina hetkeksi paranee keskustelujen jälkeen, mutta pian tilanne on ennallaan tai pikkuhiljaa jopa heikkenee. Vaimoni on työssään kunnianhimoinen ja etenee urallaan, se kuitenkin aiheuttaa myös työstressiä ja kiristää hermoja kotona. Hän kaipaisi myös enemmän yhteistä aikuisten aikaa, mutta sitä nyt ei juuri ole harrastavien lasten kanssa liiaksi tarjolla.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitoksia näistä ajatuksista. Jäin pohtimaan kirjoitustasi ja olen monesta asiasta kanssasi samaa mieltä, mutta tuli myös vähän uutta näkökulmaa.

Olemme yrittäneet jakaa kotitöitä ja mielestäni teen kyllä osani. Meillä on kuitenkin vähän huono toimintakulttuuri yhdessä tekemisen suhteen, eli vaikka kotitöitä ja lasten harrastuskuskauksia jaetaan, niin monesti työt tehdään yksin. Emme juuri nykyisin esimerkiksi kokkaile yhdessä, vaan tiukkojen aikataulujen johdosta se hoitaa ruuanlaiton kumpi ehtii. Myös tuossa kuuntelussa ja keskustelussa olisi varmasti aina parantamisen varaa, vaikka tuotakin on yritetty parantaa. Kuitenkin tuntuu, että kotona lapset ovat myös aina kerjäämässä huomiosta omaa osaansa, jolloin vanhempien keskinäinen yhteys kärsii.

Tuosta seksistä ja sen puutteesta on myös puhuttu. Ja asia aina hetkeksi paranee keskustelujen jälkeen, mutta pian tilanne on ennallaan tai pikkuhiljaa jopa heikkenee. Vaimoni on työssään kunnianhimoinen ja etenee urallaan, se kuitenkin aiheuttaa myös työstressiä ja kiristää hermoja kotona. Hän kaipaisi myös enemmän yhteistä aikuisten aikaa, mutta sitä nyt ei juuri ole harrastavien lasten kanssa liiaksi tarjolla.

Lue lisää

Perhemurha olisi ideaali ratkaisu.

Valitsitte alun alkaenkin väärän elämäntavan. Olisitte alkaneet pornotähdiksi. Voisitte vaan panna ja aina voisi parantaa seuraavaan leffaan.

Kaverisuhteessa ei tarvitse harrastaa seksiä ! Eli mitä järkee sitten on parisuhteeseen jos seksi ei ole mitään?

Itse olen hyvin pitkälti sitä mieltä, että seksin loppuessa myös parisuhde loppuu.

Prioriteettejä on toki elämässä muitakin, mutta seksin painoarvo on omalla kohdalla tärkein yksittäinen asia parisuhteessa. Ja jos seksiä ei ole tarpeeksi ja/ tai se ei ole laadullisesti tyydyttävää, niin se heijastuu ensin omaan mielialaan ja pikkuhiljaa sen jälkeen kaikkiin asioihin kotona. Itseäni monesti jälkikäteen harmittaa, kun olen jatkuvasti vihainen ja hermostun melko yhdentekevistä asioista. Ja päinvastoin, jos seksielämä on edes kohtuullisesti kunnossa ja olen lempeä aviomies ja perheenisä.

Jälkiviisaasti voisi jopa todeta puolison valinnan aikoinaan tapahtuneen väärin perustein. Samanlainen huumorintaju, yhteinen arvopohja, luetettavuus, samanlaiset mielenkiinnon kohteet, yms., eihän noilla tai millään muullakaan ole mitään merkitystä, jos seksielämä tökkii näin pahoin. Nykyisellä elämänkokemuksellani tekisin parinvalinnan lähes pelkästään seksuaalisen yhteensopivuuden perusteella.

Nyt parisuhdetta pitää kasassa ainoastaan lapset ja "yhteinen elämä". Ei intohimo tai romantiikka.

Alkuperäinen J

Anonyymi kirjoitti:

Itse olen hyvin pitkälti sitä mieltä, että seksin loppuessa myös parisuhde loppuu.

Prioriteettejä on toki elämässä muitakin, mutta seksin painoarvo on omalla kohdalla tärkein yksittäinen asia parisuhteessa. Ja jos seksiä ei ole tarpeeksi ja/ tai se ei ole laadullisesti tyydyttävää, niin se heijastuu ensin omaan mielialaan ja pikkuhiljaa sen jälkeen kaikkiin asioihin kotona. Itseäni monesti jälkikäteen harmittaa, kun olen jatkuvasti vihainen ja hermostun melko yhdentekevistä asioista. Ja päinvastoin, jos seksielämä on edes kohtuullisesti kunnossa ja olen lempeä aviomies ja perheenisä.

Jälkiviisaasti voisi jopa todeta puolison valinnan aikoinaan tapahtuneen väärin perustein. Samanlainen huumorintaju, yhteinen arvopohja, luetettavuus, samanlaiset mielenkiinnon kohteet, yms., eihän noilla tai millään muullakaan ole mitään merkitystä, jos seksielämä tökkii näin pahoin. Nykyisellä elämänkokemuksellani tekisin parinvalinnan lähes pelkästään seksuaalisen yhteensopivuuden perusteella.

Nyt parisuhdetta pitää kasassa ainoastaan lapset ja "yhteinen elämä". Ei intohimo tai romantiikka.

Alkuperäinen J

Lue lisää

Kovin on seksisentrinen käsitys parisuhteesta. Itse taas olen miettinyt, että koska reilusti yli 99% avioliitosta on muuta kuin seksiä, niin ei ole niin väliä, jos seksi ei toimi, jos loppu 99% toimii hyvin. Voi olla, että jos löydät naisen, joka on kovin seksikeskeinen, niin seksi onkin niin tärkeää hänelle, että hänellä lipsahtelee seksi myös muihin kumppaneihin.

Tähän vielä voi lisätä, että eihän seksi sinänsä lopu, jos parisuhdeseksi loppuu. Jäljelle jää vielä ns sooloseksi, joka on parempaa kuin keskiverto parisuhdeseksi. Jos tässä seksissä onkin kyse esimerkiksi hyväksytyksitulemisesta tai oman egon pönkittämisestä kannattaa miettiä, että miten toimisi satunnaiset pettämiset esim työmatkoilla tms.

Jos nyt vastaan alkuperäiseen kysymykseen, niin en kannata kaksoiselämää, vaan eroa, jonka jälkeen voit säätää rauhassa. Kaksoiselämä on aivan helvetin kuluttavaa, eikä naisia, jotka pystyvät ja suostuvat seksin harrastamiseen ilman minkäänlaisia sitoumuksia löydy kovinkaan helposti.

Vaikka tunnutkin päättäneen, ettei mikään auta sinun avioliittoosi, niin kehottaisin silti juttelemaan asioista. Jos teillä ei pariterapia onnistu, niin mene edes yksin. Toisaalta, jos et saa vaimoa mukaan terapiaan, niin sekin on sinulle aika vahva merkki, miltä avioliittonne tulevaisuus näyttää.

Yogamies kirjoitti:

Kovin on seksisentrinen käsitys parisuhteesta. Itse taas olen miettinyt, että koska reilusti yli 99% avioliitosta on muuta kuin seksiä, niin ei ole niin väliä, jos seksi ei toimi, jos loppu 99% toimii hyvin. Voi olla, että jos löydät naisen, joka on kovin seksikeskeinen, niin seksi onkin niin tärkeää hänelle, että hänellä lipsahtelee seksi myös muihin kumppaneihin.

Tähän vielä voi lisätä, että eihän seksi sinänsä lopu, jos parisuhdeseksi loppuu. Jäljelle jää vielä ns sooloseksi, joka on parempaa kuin keskiverto parisuhdeseksi. Jos tässä seksissä onkin kyse esimerkiksi hyväksytyksitulemisesta tai oman egon pönkittämisestä kannattaa miettiä, että miten toimisi satunnaiset pettämiset esim työmatkoilla tms.

Jos nyt vastaan alkuperäiseen kysymykseen, niin en kannata kaksoiselämää, vaan eroa, jonka jälkeen voit säätää rauhassa. Kaksoiselämä on aivan helvetin kuluttavaa, eikä naisia, jotka pystyvät ja suostuvat seksin harrastamiseen ilman minkäänlaisia sitoumuksia löydy kovinkaan helposti.

Vaikka tunnutkin päättäneen, ettei mikään auta sinun avioliittoosi, niin kehottaisin silti juttelemaan asioista. Jos teillä ei pariterapia onnistu, niin mene edes yksin. Toisaalta, jos et saa vaimoa mukaan terapiaan, niin sekin on sinulle aika vahva merkki, miltä avioliittonne tulevaisuus näyttää.

Lue lisää

Kiitos Yogamies kommenteista ja ajatuksista.

Loput ulkoiset asiat ovat meillä mielestäni kunnossa ja sen takia pohdinkin tuota salasuhdetta eroamisen sijaan. Tosin saatujen kommenttien perusteella tuo eroaminen katsotaan yleisesti paremmaksi ratkaisuksi.

Ongelmana tässä nykyisessä tilanteessa on se, että vaimoni mielestä tuo mainitsemasi 99% asioita on kunnossa. Omasta mielestäni vain 50% asioista on kunnossa, kun seksi ei toimi, niin koko parisuhde ei toimi. Tiedän, että tämä voi vaikuttaa hyvin seksikeskeiseltä ja sitä se varmaan onkin. Mutta mitä huonommin seksi sujuu, sitä suurempaan painoarvoon se suhteessa ainakin minun puoleltani nousee.

En tarvitse muita kumppaneita oman egoni pönkitykseen, vaikka toki hyvä seksielämä myös itsetuntoa nostaa ja vastaavasti huono seksielämä laskee itsetuntoa todella rajusti. Nuo työmatkat tms. ovat nykyisessä korona-tilanteessa ihan minimissä, mutta en myöskään halua jotakin satunnaispanoa. Tämä uskoakseni helpottaisi oloa vain hetkeksi, mutta päivän tai parin päästä olisi sama tilanne taas edessä. Samoin on maksullisten seuralaisten kanssa, eikä oma lompakkokaan taida näitä pidemmän päälle kestää.

Tuo sooloseksikään ei ole ratkaisu. Uskon kyllä joutuneeni tutustumaan tähän aihepiiriin ihan riittävästi parisuhteeni aikana.

Musta tuo seksi on vaan ihmisen perustarve, aivan kuten ruoka tai lämmin asunto.

Yogamies kirjoitti:

Kovin on seksisentrinen käsitys parisuhteesta. Itse taas olen miettinyt, että koska reilusti yli 99% avioliitosta on muuta kuin seksiä, niin ei ole niin väliä, jos seksi ei toimi, jos loppu 99% toimii hyvin. Voi olla, että jos löydät naisen, joka on kovin seksikeskeinen, niin seksi onkin niin tärkeää hänelle, että hänellä lipsahtelee seksi myös muihin kumppaneihin.

Tähän vielä voi lisätä, että eihän seksi sinänsä lopu, jos parisuhdeseksi loppuu. Jäljelle jää vielä ns sooloseksi, joka on parempaa kuin keskiverto parisuhdeseksi. Jos tässä seksissä onkin kyse esimerkiksi hyväksytyksitulemisesta tai oman egon pönkittämisestä kannattaa miettiä, että miten toimisi satunnaiset pettämiset esim työmatkoilla tms.

Jos nyt vastaan alkuperäiseen kysymykseen, niin en kannata kaksoiselämää, vaan eroa, jonka jälkeen voit säätää rauhassa. Kaksoiselämä on aivan helvetin kuluttavaa, eikä naisia, jotka pystyvät ja suostuvat seksin harrastamiseen ilman minkäänlaisia sitoumuksia löydy kovinkaan helposti.

Vaikka tunnutkin päättäneen, ettei mikään auta sinun avioliittoosi, niin kehottaisin silti juttelemaan asioista. Jos teillä ei pariterapia onnistu, niin mene edes yksin. Toisaalta, jos et saa vaimoa mukaan terapiaan, niin sekin on sinulle aika vahva merkki, miltä avioliittonne tulevaisuus näyttää.

Lue lisää

OmG harrasta sooloseksiä parisuhteessa🙄

Anonyymi kirjoitti:

Kaverisuhteessa ei tarvitse harrastaa seksiä ! Eli mitä järkee sitten on parisuhteeseen jos seksi ei ole mitään?

Yleensä kai parisuhteeseen aletaan rakkauden takia. Kaverit eivät yleensä ole rakastuneita toisiinsa.

Anonyymi kirjoitti:

Itse olen hyvin pitkälti sitä mieltä, että seksin loppuessa myös parisuhde loppuu.

Prioriteettejä on toki elämässä muitakin, mutta seksin painoarvo on omalla kohdalla tärkein yksittäinen asia parisuhteessa. Ja jos seksiä ei ole tarpeeksi ja/ tai se ei ole laadullisesti tyydyttävää, niin se heijastuu ensin omaan mielialaan ja pikkuhiljaa sen jälkeen kaikkiin asioihin kotona. Itseäni monesti jälkikäteen harmittaa, kun olen jatkuvasti vihainen ja hermostun melko yhdentekevistä asioista. Ja päinvastoin, jos seksielämä on edes kohtuullisesti kunnossa ja olen lempeä aviomies ja perheenisä.

Jälkiviisaasti voisi jopa todeta puolison valinnan aikoinaan tapahtuneen väärin perustein. Samanlainen huumorintaju, yhteinen arvopohja, luetettavuus, samanlaiset mielenkiinnon kohteet, yms., eihän noilla tai millään muullakaan ole mitään merkitystä, jos seksielämä tökkii näin pahoin. Nykyisellä elämänkokemuksellani tekisin parinvalinnan lähes pelkästään seksuaalisen yhteensopivuuden perusteella.

Nyt parisuhdetta pitää kasassa ainoastaan lapset ja "yhteinen elämä". Ei intohimo tai romantiikka.

Alkuperäinen J

Lue lisää

Minulla oli kerran tyttöystävä ja myöhemmin avovaimo, sexi hänen kanssa oli taivaallista, mutta kaikki muu ihan päin per. tä , rahaa hänellä ei ollut koskaan kaikki mitä hän tienasi meni hiuksiin , ripsiin kynsiin, vaatteisiin ,kenkiin ym kivaan, töitä hän teki vain osa aikaisesti työt ei häntä kiinnostanut, mutta makea elämä kyllä , hän tykkäsi käydä kavereitten ja minunkin kanssa syömässä ja baarissa bailaamassa ja yleensä minulta pyysi rahaa.
Kotimme oli , kun sikolätti, jollen minä sitä siivonnut, mitään järjestystä hän ei pitänyt.
Hänellä ei ollut mitään elämänhalintaa, vaikka jo 25 v.ammattia hän ei ollut hommannut itselleen.
Sexi oli hienoa, ja se piti suhdettamme jonkin aikaa pystyssä, mutta erosin hänestä ei minun lompakkoni kestänyt elättää hänen elämäänsä.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos Yogamies kommenteista ja ajatuksista.

Loput ulkoiset asiat ovat meillä mielestäni kunnossa ja sen takia pohdinkin tuota salasuhdetta eroamisen sijaan. Tosin saatujen kommenttien perusteella tuo eroaminen katsotaan yleisesti paremmaksi ratkaisuksi.

Ongelmana tässä nykyisessä tilanteessa on se, että vaimoni mielestä tuo mainitsemasi 99% asioita on kunnossa. Omasta mielestäni vain 50% asioista on kunnossa, kun seksi ei toimi, niin koko parisuhde ei toimi. Tiedän, että tämä voi vaikuttaa hyvin seksikeskeiseltä ja sitä se varmaan onkin. Mutta mitä huonommin seksi sujuu, sitä suurempaan painoarvoon se suhteessa ainakin minun puoleltani nousee.

En tarvitse muita kumppaneita oman egoni pönkitykseen, vaikka toki hyvä seksielämä myös itsetuntoa nostaa ja vastaavasti huono seksielämä laskee itsetuntoa todella rajusti. Nuo työmatkat tms. ovat nykyisessä korona-tilanteessa ihan minimissä, mutta en myöskään halua jotakin satunnaispanoa. Tämä uskoakseni helpottaisi oloa vain hetkeksi, mutta päivän tai parin päästä olisi sama tilanne taas edessä. Samoin on maksullisten seuralaisten kanssa, eikä oma lompakkokaan taida näitä pidemmän päälle kestää.

Tuo sooloseksikään ei ole ratkaisu. Uskon kyllä joutuneeni tutustumaan tähän aihepiiriin ihan riittävästi parisuhteeni aikana.

Musta tuo seksi on vaan ihmisen perustarve, aivan kuten ruoka tai lämmin asunto.

Lue lisää

"Ongelmana tässä nykyisessä tilanteessa on se, että vaimoni mielestä tuo mainitsemasi 99% asioita on kunnossa."

Näin ainakin meillä(kin) vaimo tuntuu ajattelevan. Pitämällä etäisyyttä ja tunnekylmyyttä, keskittymällä vain lapsiin ja työtekoon sekä harrastusksiinsa. Joutuu mies suhteessa joko tyytymään osaansa ja voimaan pahoin ahdistuksessaan tai hakemaan jotain muuta sisältöä elämäänsä.

Nainen elää monesti ruususenuntaan ja toteuttaa oman näköistä unelmakuvaansa perhe-elämästä ilman, että edes yrittäisi selvittää onko tämä toisen mielestä OK. Jotenkin mies on tiputettu pois niiden joukosta joilta kysytään mielipidettä tai joille huomiota osoitetaan. Mies (avio / avo) = lasten isä, kotitalous resurssi, jokapaikan korjaaja / HANDY man sekä pääasiallinen perheen rahoittaja.

Ja sitten kun asiasta yrittää keskustella naisen puolesta ollaan niin stressaantuneita ja väsyneitä töistä, ettei jakseta edes kuunnella mitä mies yrittää sanoa. Pahimmassa tapauksesa naisella on taipumus kieltää miehen tunteet selittämällä miten hän ei ole riittävän kypsä ja aikuistunut eikä siksi hänen tunteisiin pidä suhtautua vakavasti tai kunnioituksella. Monesti yritykset aloittaa keskustelut loppuvat, kun nainen ei anna toiselle puheen vuoroa tai edes mahdollisuutta puhua ajatuksiaan loppuun.

Ajan kuluessa vastuu parisuhteen ylläpidosta on siirretty 100% miehen vastuulle ilman, että naisen tarvitsisi osaansa tehdä yhteisen perheen kasassa pitämiseksi. Kun tätä huomion ja seksin väistelyä on takana vuosikymmen tai useampikin ja asian ottaa taas uudelleen esille, saa vai tylyn kommentin: "En enää voi tuolle mitään. Tapahtunut mikä tapahtunu. Miksi et ole aikanaan asiasta mitään sanonut, jolloin asiaan olisi voinut vaikuttaa?" Kommentin ongelmahan onkin juuri se, että kyllähän asiasta on yritetty saadaa keskustelua aikaan, mutta sitä ei ole kunneltu, annettu puheen vuoroa tai asian sesitys on keskseytetty puhumalla päälle. Eli nainen ei edes muista tai ymmärrä kohtelevansa toista epäreilusti ja kun hän joutuu viimein tämän kohtaamaan, on omat virheet liian helppoa sälyttää toisen vastuulle kiistämällä tapahtuneet ja syyttämällä toista itsekeskeiseksi. :-(

Ja jos joku ei seksuaalisuutta tunnusta ihmisen perustarpeeksi kehotan tutustumaan Maslovin tarvehierarkiaan.

Hyvä kysymys. Jäin pohtimaan tätä enkä osaa vastata suoralta kädeltä vastata.

Mutta miksi ylipäätään jotkut asiat ovat ihmisille tärkeitä? Joku haluaa urheilla päivittäin, joku toinen haluaa seksiä ja joku kolmas jotakin muuta... Ja ihminen on mielestäni pohjimmiltaan sellainen kuin on, syvältä sisimmästä tulevia tarpeita on hankala käydä muuttamaan. Yritä kertoa joka päivä kuntoilevalle ihmiselle, että hän voisi elää urheilematta, kun eihän tuo naapurin Perttikään urheile kuin silloin tällöin.

Mulle seksi on tärkeä asia ja kun se sujuu, niin koen kaikkien muidenkin asioiden järjestyvän. Ja kun seksi ei suju, niin olen kireä ja ärtynyt. Tällöin myöskin kaikki pienimmätkin arkiset asiat tuppaavat ärsyttämään. Sain juuri äsken vaimoltani taas palautetta, kun pari minuuttia sitten räjähdin jollekin hänen kysymykselleen. Nyt harmittaa, mutta tiedän näin tapahtuvan jatkossakin. Pinna on vain äärimmäisen kireällä.

Alkuperäinen J

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä kysymys. Jäin pohtimaan tätä enkä osaa vastata suoralta kädeltä vastata.

Mutta miksi ylipäätään jotkut asiat ovat ihmisille tärkeitä? Joku haluaa urheilla päivittäin, joku toinen haluaa seksiä ja joku kolmas jotakin muuta... Ja ihminen on mielestäni pohjimmiltaan sellainen kuin on, syvältä sisimmästä tulevia tarpeita on hankala käydä muuttamaan. Yritä kertoa joka päivä kuntoilevalle ihmiselle, että hän voisi elää urheilematta, kun eihän tuo naapurin Perttikään urheile kuin silloin tällöin.

Mulle seksi on tärkeä asia ja kun se sujuu, niin koen kaikkien muidenkin asioiden järjestyvän. Ja kun seksi ei suju, niin olen kireä ja ärtynyt. Tällöin myöskin kaikki pienimmätkin arkiset asiat tuppaavat ärsyttämään. Sain juuri äsken vaimoltani taas palautetta, kun pari minuuttia sitten räjähdin jollekin hänen kysymykselleen. Nyt harmittaa, mutta tiedän näin tapahtuvan jatkossakin. Pinna on vain äärimmäisen kireällä.

Alkuperäinen J

Lue lisää

"Mulle seksi on tärkeä asia ja kun se sujuu, niin koen kaikkien muidenkin asioiden järjestyvän. Ja kun seksi ei suju, niin olen kireä ja ärtynyt. Tällöin myöskin kaikki pienimmätkin arkiset asiat tuppaavat ärsyttämään. Sain juuri äsken vaimoltani taas palautetta, kun pari minuuttia sitten räjähdin jollekin hänen kysymykselleen. Nyt harmittaa, mutta tiedän näin tapahtuvan jatkossakin. Pinna on vain äärimmäisen kireällä."

Oletko koskaan miettinyt miten olemme unohtaneet suuressa ylimielisyydessämme, että ihminen on vain tunteellinen sosiaalinen eläin jonka käytöstä ohjaa voimakkaasti hormonitoimintojen aiheuttamat "tarpeet" ja tunnetilat?

Jos naisella on PMS oireita säännöllisesti ja siksi hän on kireä, tyly ja äksy, on miehen vain hyväksyttävä, että kaikki tämä johtuu normaalista kuukausittaisesta hormonaalisesta kierrosta. Vastaavasti jos miehellä on vastaavia hormonien aiheuttamia haluja ja tarpeita, niin häntä ei tarvitse ymmärtää lainkaan eikä tehdä mitään olon helpottamiseksi. Jos mies sitten lopulta toteuttaa luonnollista tarvettaan suhteen ulkopuolla on häntä tästä syyllistettävä voimakkaasti.

Anonyymi kirjoitti:

"Mulle seksi on tärkeä asia ja kun se sujuu, niin koen kaikkien muidenkin asioiden järjestyvän. Ja kun seksi ei suju, niin olen kireä ja ärtynyt. Tällöin myöskin kaikki pienimmätkin arkiset asiat tuppaavat ärsyttämään. Sain juuri äsken vaimoltani taas palautetta, kun pari minuuttia sitten räjähdin jollekin hänen kysymykselleen. Nyt harmittaa, mutta tiedän näin tapahtuvan jatkossakin. Pinna on vain äärimmäisen kireällä."

Oletko koskaan miettinyt miten olemme unohtaneet suuressa ylimielisyydessämme, että ihminen on vain tunteellinen sosiaalinen eläin jonka käytöstä ohjaa voimakkaasti hormonitoimintojen aiheuttamat "tarpeet" ja tunnetilat?

Jos naisella on PMS oireita säännöllisesti ja siksi hän on kireä, tyly ja äksy, on miehen vain hyväksyttävä, että kaikki tämä johtuu normaalista kuukausittaisesta hormonaalisesta kierrosta. Vastaavasti jos miehellä on vastaavia hormonien aiheuttamia haluja ja tarpeita, niin häntä ei tarvitse ymmärtää lainkaan eikä tehdä mitään olon helpottamiseksi. Jos mies sitten lopulta toteuttaa luonnollista tarvettaan suhteen ulkopuolla on häntä tästä syyllistettävä voimakkaasti.

Lue lisää

Eikö niitä hormonien aiheuttamia haluja voi hoitaa omalla kädellä?

Toisille viina ja tupakki on paljon tärkeämpää, kun sexi.

Suurimmalla osalla ekat vuodet läheisyyden tarve toteutuu.

Mun mielestäni on myös vähän kummallista se, että seksiä mahdollisen eron syynä joutuu perustelemaan sekä täällä tai kotona. Jos eron syynä olisi vaikkapa oma tai puolison väkivaltaisuus tai päihdeongelma, niin ero olisi jotenkin hyväksyttävämpi. Itse on puolestani näe eroa siinä, mikä on syy. Jos on onneton, niin on onneton.

Ja minäli tahtoa riittää, niin luulin, että tuo seksin puute olisi ollut helpompi korjata. Mutta näin ei taida olla sen paremmin vaimoni kuin suuriman osan palstalaisten mielestä.

Tai ehkäpä mun pitäisi ruvetä ryyppäämään, niin vaimoni minusta hakema ero olisi palstalaisten mielestä hyväksyttävä. Mun mielestäni asia on melkein päinvastoin, silloin olisin itse omasta mielestäni toiminut väärin perhettäni kohtaan. Nyt en omasta mielestäni toiminut väärin, ellen lähde hakemaan salasuhdetta.

Anonyymi kirjoitti:

Suurimmalla osalla ekat vuodet läheisyyden tarve toteutuu.

Sitä ihmettelenkin, että miksi osa kyllästyy siihen ja suhde muuttuu kaverilliseksi. Ja että pystyykö sitä jotenkin ennustamaan, että kummin tulee käymään, kyllästyykö vai ei. Itse olen tyyppiä, joka ei kyllästy vuosienkaan aikana

Anonyymi kirjoitti:

Sitä ihmettelenkin, että miksi osa kyllästyy siihen ja suhde muuttuu kaverilliseksi. Ja että pystyykö sitä jotenkin ennustamaan, että kummin tulee käymään, kyllästyykö vai ei. Itse olen tyyppiä, joka ei kyllästy vuosienkaan aikana

Lue lisää

Suhde vaatii työtä. Silloinkun siihen tulee säröjä alkaa se näkyä makkarin puolellakin. Silloin suhdetta täytyy elvyttää. Jos tunneyhteys elpyy, alkaa homma toimia siellä makkarissakin. Tiedän, että pystyn kokoelämän mittaiseen suhteeseen. Harva mies vaan pystyy siihen. Niin moni lähtee vehtaamaan muiden kanssa ja silloinkin kun kotona seksiä saa vaikka joka päivä.

Anonyymi kirjoitti:

Mun mielestäni on myös vähän kummallista se, että seksiä mahdollisen eron syynä joutuu perustelemaan sekä täällä tai kotona. Jos eron syynä olisi vaikkapa oma tai puolison väkivaltaisuus tai päihdeongelma, niin ero olisi jotenkin hyväksyttävämpi. Itse on puolestani näe eroa siinä, mikä on syy. Jos on onneton, niin on onneton.

Ja minäli tahtoa riittää, niin luulin, että tuo seksin puute olisi ollut helpompi korjata. Mutta näin ei taida olla sen paremmin vaimoni kuin suuriman osan palstalaisten mielestä.

Tai ehkäpä mun pitäisi ruvetä ryyppäämään, niin vaimoni minusta hakema ero olisi palstalaisten mielestä hyväksyttävä. Mun mielestäni asia on melkein päinvastoin, silloin olisin itse omasta mielestäni toiminut väärin perhettäni kohtaan. Nyt en omasta mielestäni toiminut väärin, ellen lähde hakemaan salasuhdetta.

Lue lisää

Väkivalta on rikos , mutta vähäinen sexi ei ole rikos.
Jos tarpeeksi käyttää päihteitä niin ei enää sexi onnistu.

Anonyymi kirjoitti:

Sitä ihmettelenkin, että miksi osa kyllästyy siihen ja suhde muuttuu kaverilliseksi. Ja että pystyykö sitä jotenkin ennustamaan, että kummin tulee käymään, kyllästyykö vai ei. Itse olen tyyppiä, joka ei kyllästy vuosienkaan aikana

Lue lisää

Aina se menee kaverisuhteeksi, kun ja jos suhde pysyy kasassa 50-60 vuotta, jos molemmat elää vielä ei sitä 80-90 vuotiaat enää mitään pane.

Vanhemmuus toki jatkuu eron jälkeen, mutta ei se sitten ihan samanlaista ole. Siinä on aika iso ero näkeekö lapsia joka päivä vai esim. kahden viikon välein. Toki suhde lapsiin voi parantuakin kun heidän kanssaan ei tarvitse riidellä arkipäivän asioista, mutta samalla suhde tulee etäisemmäksi.

Tämä oli todella mukava viesti, kiva kuulla aidosti pohdiskelevia ja ohjeita sisältäviä ajatuksia. Kiitos.

Ajattelin jo jättää tämän viestiketjun taakseni, mutta vastaan vielä ainakin kertaalleen tähän.

Olemme puhuneet asioista nyt melkein viikon kotona. Välillä ahdisti hirveästi ja olin jo jättämässä avioerohakemusta. Laskeskelin elatusmaksulaskurilla arvioita tulevien elatusmaksujen suuruudesta ja katselin netistä omaa asuntoa, johon muuttaisin asioita tarkemmin miettimään ja omaa uutta elämääni.

Nyt tilanne on ehkä vähän keskustelujen perusteella avautumassa. Vaimoni ensi reaktio oli, että olen avioerouhkauksen avulla kiristämässä lisää seksiä. Onneksi tuo kanta on vähän nyt muuttunut, kun asioita on käsitelty ja olen esittänyt miltä asiat tuntuvat omasta näkökulmastani. Asioista on siis puhuttu päivittäin ja välillä on jäänyt yöunetkin melkein kokonaan nukkumatta, kun avioero ja sen ahdistus on pyörinyt mielessä. Keskustelu on myös hirvittävän hankalaa, koska se menee helposti tuollaiseksi syyllistämiseksi tai syyllistymiseksi, vaikka näin ei missään nimessä pitäisi käydä.

Vaikka keskustelu on puhdistanut ilmaa, niin mitään konkreettista ei ole vielä tapahtunut. En ole saanut seksiä, eikä sellaista ole edes luvattu. Vaimoni kuitenkin ymmärtää, että nyt on tosi kyseessä. Viikko sitten pari- ja/tai seksuaaliterapia tuntui mahdottomuudelle, mutta nyt tämä taitaa olla aito vaihtoehto ja vaimoni on näillä näkymin tulossa terapiaan mukaan.

Itselleni tämä on viimeinen yritys pelastaa avioliitto. Ja mikäli tämä ei toimi, niin sitten tilannetta pitää arvioida uudelleen.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä oli todella mukava viesti, kiva kuulla aidosti pohdiskelevia ja ohjeita sisältäviä ajatuksia. Kiitos.

Ajattelin jo jättää tämän viestiketjun taakseni, mutta vastaan vielä ainakin kertaalleen tähän.

Olemme puhuneet asioista nyt melkein viikon kotona. Välillä ahdisti hirveästi ja olin jo jättämässä avioerohakemusta. Laskeskelin elatusmaksulaskurilla arvioita tulevien elatusmaksujen suuruudesta ja katselin netistä omaa asuntoa, johon muuttaisin asioita tarkemmin miettimään ja omaa uutta elämääni.

Nyt tilanne on ehkä vähän keskustelujen perusteella avautumassa. Vaimoni ensi reaktio oli, että olen avioerouhkauksen avulla kiristämässä lisää seksiä. Onneksi tuo kanta on vähän nyt muuttunut, kun asioita on käsitelty ja olen esittänyt miltä asiat tuntuvat omasta näkökulmastani. Asioista on siis puhuttu päivittäin ja välillä on jäänyt yöunetkin melkein kokonaan nukkumatta, kun avioero ja sen ahdistus on pyörinyt mielessä. Keskustelu on myös hirvittävän hankalaa, koska se menee helposti tuollaiseksi syyllistämiseksi tai syyllistymiseksi, vaikka näin ei missään nimessä pitäisi käydä.

Vaikka keskustelu on puhdistanut ilmaa, niin mitään konkreettista ei ole vielä tapahtunut. En ole saanut seksiä, eikä sellaista ole edes luvattu. Vaimoni kuitenkin ymmärtää, että nyt on tosi kyseessä. Viikko sitten pari- ja/tai seksuaaliterapia tuntui mahdottomuudelle, mutta nyt tämä taitaa olla aito vaihtoehto ja vaimoni on näillä näkymin tulossa terapiaan mukaan.

Itselleni tämä on viimeinen yritys pelastaa avioliitto. Ja mikäli tämä ei toimi, niin sitten tilannetta pitää arvioida uudelleen.

Lue lisää

Aivan mahtavaa!!! Tsemppiä sinulle ja jätä ihmeessä viestiketju nyt taaksesi ja keskityt tulevaan. Jätä myös avioeroajatukset hetkeksi taka-alalle ja keskityt miten korjaat monilla tavoin hyvän suhteesi myös seksin osalta kuntoon. Uskon, että siihen pystytte, jos tahtotila on molemminpuolinen. Suhteissa on erilaisia vaiheita ja haasteita. Teillä, kuin myös meillä :) on nyt tällainen tilanne päällä. Ryhtykäämme siis molemmat hommiin tahoillamme. Otan myös tänään mieheni kanssa asiat puheeksi. Taas. Mutta en anna periksi. Kyllä tämä tästä vielä aukenee. Sillä uskon, että meillä molemmilla on viimekädessä tahtoa tähän. Itsemme vuoksi. Ja ihanien lastemme vuoksi.
Ja viimeinen vinkki. Jos tämä on viimeinen yritys pelastaa avioliitto, niin tee se huolella ja käännä jokainen kivi, joka on käännettävissä. Ei tarvitse sitten jälkikäteen miettiä, että olisiko vielä jotakin ollut tehtävissä sittenkin... Ja ole rehellinen. Ole avoin. Joka asiassa. Ei ole enää mitään menetettävää. Tsemppiä sulle! Ja hyvää jatkoa! :)

Anonyymi kirjoitti:

Tämä oli todella mukava viesti, kiva kuulla aidosti pohdiskelevia ja ohjeita sisältäviä ajatuksia. Kiitos.

Ajattelin jo jättää tämän viestiketjun taakseni, mutta vastaan vielä ainakin kertaalleen tähän.

Olemme puhuneet asioista nyt melkein viikon kotona. Välillä ahdisti hirveästi ja olin jo jättämässä avioerohakemusta. Laskeskelin elatusmaksulaskurilla arvioita tulevien elatusmaksujen suuruudesta ja katselin netistä omaa asuntoa, johon muuttaisin asioita tarkemmin miettimään ja omaa uutta elämääni.

Nyt tilanne on ehkä vähän keskustelujen perusteella avautumassa. Vaimoni ensi reaktio oli, että olen avioerouhkauksen avulla kiristämässä lisää seksiä. Onneksi tuo kanta on vähän nyt muuttunut, kun asioita on käsitelty ja olen esittänyt miltä asiat tuntuvat omasta näkökulmastani. Asioista on siis puhuttu päivittäin ja välillä on jäänyt yöunetkin melkein kokonaan nukkumatta, kun avioero ja sen ahdistus on pyörinyt mielessä. Keskustelu on myös hirvittävän hankalaa, koska se menee helposti tuollaiseksi syyllistämiseksi tai syyllistymiseksi, vaikka näin ei missään nimessä pitäisi käydä.

Vaikka keskustelu on puhdistanut ilmaa, niin mitään konkreettista ei ole vielä tapahtunut. En ole saanut seksiä, eikä sellaista ole edes luvattu. Vaimoni kuitenkin ymmärtää, että nyt on tosi kyseessä. Viikko sitten pari- ja/tai seksuaaliterapia tuntui mahdottomuudelle, mutta nyt tämä taitaa olla aito vaihtoehto ja vaimoni on näillä näkymin tulossa terapiaan mukaan.

Itselleni tämä on viimeinen yritys pelastaa avioliitto. Ja mikäli tämä ei toimi, niin sitten tilannetta pitää arvioida uudelleen.

Lue lisää

Ehdota vaimollesi avointa suhdetta. Uusi miellyttävä seksikumppani saa yleensä naisenkin halut palaamaan ja viriilimpää voi sitten olla myös teidänkin makkarissa. Ei tuo seksi ole nähdäkseni ongelma johon kannattaa kaikki kaataa tutkimatta kaikkia vaihtoehtoja ensin.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä oli todella mukava viesti, kiva kuulla aidosti pohdiskelevia ja ohjeita sisältäviä ajatuksia. Kiitos.

Ajattelin jo jättää tämän viestiketjun taakseni, mutta vastaan vielä ainakin kertaalleen tähän.

Olemme puhuneet asioista nyt melkein viikon kotona. Välillä ahdisti hirveästi ja olin jo jättämässä avioerohakemusta. Laskeskelin elatusmaksulaskurilla arvioita tulevien elatusmaksujen suuruudesta ja katselin netistä omaa asuntoa, johon muuttaisin asioita tarkemmin miettimään ja omaa uutta elämääni.

Nyt tilanne on ehkä vähän keskustelujen perusteella avautumassa. Vaimoni ensi reaktio oli, että olen avioerouhkauksen avulla kiristämässä lisää seksiä. Onneksi tuo kanta on vähän nyt muuttunut, kun asioita on käsitelty ja olen esittänyt miltä asiat tuntuvat omasta näkökulmastani. Asioista on siis puhuttu päivittäin ja välillä on jäänyt yöunetkin melkein kokonaan nukkumatta, kun avioero ja sen ahdistus on pyörinyt mielessä. Keskustelu on myös hirvittävän hankalaa, koska se menee helposti tuollaiseksi syyllistämiseksi tai syyllistymiseksi, vaikka näin ei missään nimessä pitäisi käydä.

Vaikka keskustelu on puhdistanut ilmaa, niin mitään konkreettista ei ole vielä tapahtunut. En ole saanut seksiä, eikä sellaista ole edes luvattu. Vaimoni kuitenkin ymmärtää, että nyt on tosi kyseessä. Viikko sitten pari- ja/tai seksuaaliterapia tuntui mahdottomuudelle, mutta nyt tämä taitaa olla aito vaihtoehto ja vaimoni on näillä näkymin tulossa terapiaan mukaan.

Itselleni tämä on viimeinen yritys pelastaa avioliitto. Ja mikäli tämä ei toimi, niin sitten tilannetta pitää arvioida uudelleen.

Lue lisää

Olisi mielenkiintoista tietää, miten tässä lopulta käy. Jos vain viitsit, niin palaa myöhemmin kertomaan, oliko terapiasta apua ja jatkuiko liittonne vai erositteko.
Joskus ero voi olla paras ratkaisu, mutta ei tietenkään kaikissa tapauksissa.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä oli todella mukava viesti, kiva kuulla aidosti pohdiskelevia ja ohjeita sisältäviä ajatuksia. Kiitos.

Ajattelin jo jättää tämän viestiketjun taakseni, mutta vastaan vielä ainakin kertaalleen tähän.

Olemme puhuneet asioista nyt melkein viikon kotona. Välillä ahdisti hirveästi ja olin jo jättämässä avioerohakemusta. Laskeskelin elatusmaksulaskurilla arvioita tulevien elatusmaksujen suuruudesta ja katselin netistä omaa asuntoa, johon muuttaisin asioita tarkemmin miettimään ja omaa uutta elämääni.

Nyt tilanne on ehkä vähän keskustelujen perusteella avautumassa. Vaimoni ensi reaktio oli, että olen avioerouhkauksen avulla kiristämässä lisää seksiä. Onneksi tuo kanta on vähän nyt muuttunut, kun asioita on käsitelty ja olen esittänyt miltä asiat tuntuvat omasta näkökulmastani. Asioista on siis puhuttu päivittäin ja välillä on jäänyt yöunetkin melkein kokonaan nukkumatta, kun avioero ja sen ahdistus on pyörinyt mielessä. Keskustelu on myös hirvittävän hankalaa, koska se menee helposti tuollaiseksi syyllistämiseksi tai syyllistymiseksi, vaikka näin ei missään nimessä pitäisi käydä.

Vaikka keskustelu on puhdistanut ilmaa, niin mitään konkreettista ei ole vielä tapahtunut. En ole saanut seksiä, eikä sellaista ole edes luvattu. Vaimoni kuitenkin ymmärtää, että nyt on tosi kyseessä. Viikko sitten pari- ja/tai seksuaaliterapia tuntui mahdottomuudelle, mutta nyt tämä taitaa olla aito vaihtoehto ja vaimoni on näillä näkymin tulossa terapiaan mukaan.

Itselleni tämä on viimeinen yritys pelastaa avioliitto. Ja mikäli tämä ei toimi, niin sitten tilannetta pitää arvioida uudelleen.

Lue lisää

Hieman huvitti tuo toteamus, ettet ole vielä saanut seksiä, vaikka asiasta on keskusteltu. Eiköhän ole parempi ensin käydä siellä terapiassa, ja sen jälkeen ehkä asiat muuttuvat tai sitten eivät. Sitä ennen on varmaan turha odottaakaan että vaimo yhtäkkiä muuttuisi antavaksi.

Yksi monen käyttämä korvike on nettiporno, kokemusta on tältä vuosituhannelta. Toinen on tietysti maksullinen seura.

Ei terapian tarkoitus ole välttämättä se, että pysytään yhdessä. Yhtä hyvin terapiassa voidaan tulla siihen tulokseen, että ero onkin hyvä ratkaisu.

Anonyymi kirjoitti:

Ei terapian tarkoitus ole välttämättä se, että pysytään yhdessä. Yhtä hyvin terapiassa voidaan tulla siihen tulokseen, että ero onkin hyvä ratkaisu.

Olet oikeassa.

Anonyymi kirjoitti:

Yksi monen käyttämä korvike on nettiporno, kokemusta on tältä vuosituhannelta. Toinen on tietysti maksullinen seura.

ulkomailla maksullisesta seurasta kehkeytyi itselleni lapsi joka oli melkoinen shokki kuultuani uutisen. kuulin uutisen vasta kun olin jo uudessa suhteessa. pitkä tarina joka jatkuu vielä tänäkin päivänä.

Ihmiset ovat niin erilaisia että seksi voi vuosien kuluessa nousta aina vaan suuremmaksi jutuksi kun siitä ei tule ratkaisua.

Miksi toisaalta pitäisi lähteä, jos ei ole ketään toista miestä. Ehtiihän lähteä myöhemminkin, jos löytää jonkun paremman. Ei sitä seksiä sinkkuna välttämättä sen enempää ole.

Etkö ole koskaan kuullut, että on olemassa sellainenkin asia kuin romanttinen rakkaus?

Anonyymi kirjoitti:

Etkö ole koskaan kuullut, että on olemassa sellainenkin asia kuin romanttinen rakkaus?

Romanttinen rakkaus on syvää eroottista kiintymystä toiseen ihmiseen. Kertoo Wikipedia.

Nykyään on tietysti ihmisillä laidasta laitaan vaikka mitä hyötysuhdetta, motiivina vaikkapa itsekkyys taikka varainhankinta - eivät ole romantiikkaa nähneetkään.

Osalle ihmisistä romanttinen rakkaus on condicio sine qua non, että haluaisi edes seksiä harjoittaa. Osalle ilmeisesti ei ole...

Nainen viettää intiimejä hetkiä itseään paljon nuoremman miehen kanssa. Mies on useamman lapsen isä ja hyvä sellainen. Hänen vaimonsakin on hyvä äiti. He elävät kuin perhe, mutta eivät kuten aviopari. Miehen toiveista huolimatta intiimiä elämää ei ole juuri lainkaan. Miestä tilanne masentaa. Nainen on tuntenut miehen pitkään, he ovat puhuneet paljon, he pitävät toisistaan ja alkanut suhde lohduttaa molempia. Vaimo tietää suhteesta mutta ei ole ottanut sitä puheeksi. Ehkä hän ei välitä tai se on hänelle helpotus. Kukaan ei halua rikkoa mitään, vain tuntea vähän lohtua ja mielihyvää, mikä on luonnollista. Avioliitto jatkuu, perhe säilyy, lapsilla on molemmat vanhemmat. Nainen hoivaa puolisoaan joka ei kykene olemaan hänelle mies. Hekin rakastavat ja tahtovat toisilleen hyvää. Nainen silittää miehensä uneen ja hyräile hänelle rakkaudesta. Hänen äänessään soi uskollisuus ja kiitollisuus.