Kiusaaja sanoi joutuneensa harkitun piinan kohteeksi, sen jälkeen kun oli pitkään onnistunut itse kiusaamaan työntekijöitä ja moni hänen uhreistaan oli lähtenyt pois työstä, juuri kiusaajan takia. Tämä pitkään kiusannut yritti ennen sairaslomalleen lähtöä surkutella kuinka häntä syytetään kaikesta. Sitten moni kiusaajan kiusaamiseen osallistunut alkoi puhumaan, että kiusaaja onkin ollut ihan hyvä tyyppi, jne ja ei ole mitään henk.koht häntä vastaan.
Osa tuntee huonoa omatuntoa, kun kiusaajaa syytetään kaikesta pahasta, mitä työssään on joutunut kohtaamaan. Osa ei sure, osa on sitä mieltä että kiusaaja sai itse maistaa omaa lääkettään. Kuitenki osa kiusaajan piinaamiseen osallistuneista aikoo vieläkin luopua työpaikastaan, juuri siksi koska pelätty kiusaaja voi vielä alkaa uudelleen painostaa uhrejaan.
Onko syytä olla pahoillaan siitä, kun pitkään kiusannut kiusaaja jäikin pois töistä?
Mitään muuta ratkaisua kiusaajan pois saamiseen ei todellakaan ole, kuin että kiusaajaa itseään aletaan piinaamaan..ellei kiusaaja itse tajua lähteä, ennen kuin väsähtää täysin.
tai sitten piinaajat vaihtavat uuteen, parempaan työpaikkaan ja sanovat hyvästit koko naurettavalle jupinanäytökselle.
Onneksi nykyään on tarjolla paljon pätkätöitä ja keikkatöitä, niin ei tarvitse kauaa olla yhdessä paikassa katselemassa sitä mieletöntä jupinaa, mikä on kehittynyt kaiken sen jälkeen, kun kiusaaja on kiusannut monia työntekijöitä pois työstä ja ilkeästi huomautellut joka asiasta muille, moittinut työntekijöitä näiden selän takana, jne.
Kun työpaikalla saa pitkään terrorisoida yksi henkilö, niin jossakin vaiheessa luonnollisesti moni työntekijä aloittaa hirveät juoruilut, kiusaajaa jotkut puolustavat ja osa kärsii ja lopulta aika moni sanoo itsensä irti.
Jatkuva huomauttelu ja kiusaaminen johtaa siihen, että lopulta kenelläkään ei ole hyvä olla töissä. Mutta kaikkeen olisi pitänyt osata varautua jo aiemmin, jotta koko työpaikan ilmapiiri ei olisi päässyt näin pahaksi ollenkaan. Myöhäistähän se nyt on enää yrittää aloittaa ns.puhtaalta pöydältä.
Osa tuntee huonoa omatuntoa, kun kiusaajaa syytetään kaikesta pahasta, mitä työssään on joutunut kohtaamaan. Osa ei sure, osa on sitä mieltä että kiusaaja sai itse maistaa omaa lääkettään. Kuitenki osa kiusaajan piinaamiseen osallistuneista aikoo vieläkin luopua työpaikastaan, juuri siksi koska pelätty kiusaaja voi vielä alkaa uudelleen painostaa uhrejaan.
Onko syytä olla pahoillaan siitä, kun pitkään kiusannut kiusaaja jäikin pois töistä?
Mitään muuta ratkaisua kiusaajan pois saamiseen ei todellakaan ole, kuin että kiusaajaa itseään aletaan piinaamaan..ellei kiusaaja itse tajua lähteä, ennen kuin väsähtää täysin.
tai sitten piinaajat vaihtavat uuteen, parempaan työpaikkaan ja sanovat hyvästit koko naurettavalle jupinanäytökselle.
Onneksi nykyään on tarjolla paljon pätkätöitä ja keikkatöitä, niin ei tarvitse kauaa olla yhdessä paikassa katselemassa sitä mieletöntä jupinaa, mikä on kehittynyt kaiken sen jälkeen, kun kiusaaja on kiusannut monia työntekijöitä pois työstä ja ilkeästi huomautellut joka asiasta muille, moittinut työntekijöitä näiden selän takana, jne.
Kun työpaikalla saa pitkään terrorisoida yksi henkilö, niin jossakin vaiheessa luonnollisesti moni työntekijä aloittaa hirveät juoruilut, kiusaajaa jotkut puolustavat ja osa kärsii ja lopulta aika moni sanoo itsensä irti.
Jatkuva huomauttelu ja kiusaaminen johtaa siihen, että lopulta kenelläkään ei ole hyvä olla töissä. Mutta kaikkeen olisi pitänyt osata varautua jo aiemmin, jotta koko työpaikan ilmapiiri ei olisi päässyt näin pahaksi ollenkaan. Myöhäistähän se nyt on enää yrittää aloittaa ns.puhtaalta pöydältä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
on ihminen, tosin hän ei luultavasti edes ymmärrä mitä on tehnyt.
Siinä mielessä hän on säälittävä.
Kerran kiusaaja on aina kiusaaja, tuo säälin kerääminen on vain yksi tapa varmistaa paluuta ja uutta tukijoukkoa, sairasloman jälkeiselle ajalle.
En kuitenkaan pidä ajatuksesta, "antaa maistaa omaa lääkettään", koska silloin pöytä on kääntynyt toisinpäin ja entiset kiusatut ovat nyt kiusaajia.
Samalle tasolle kiusaajan kanssa ei pitäisi alentua, koska silloin uhri/kiusattu ei ole enää yhtään kiusaajaansa kummempi.
Kiusaamiset on *pakko* saada muilla keinoilla lopetettua. Tuo on juuri sitä mitä ei missään nimessä saisi tapahtua.
Tietysti kiusasuille tulee pieni lohtu siitä jos kiusaaja saa takaisin, mutta tämä on juuri sitä mitä ei työyhteisössä saisi missään tapauksessa tapahtua että sitä jatketaan tai otetaan itse kiusaaminen aseeksi.
Väitän että nyt kun tuo on onnistunut, jos joskus tulevaisuudessa joku muu täyttää vähänkään häiritsijän tunnusmerkkejä niin lähdetään totutulla tavalla savustamaan sitä ulos jo kerran onnistuneella tavalla.
Ei ei ei ei .. Ei näin.. Ei missään nimessä. Minulla ei ole mitään avaimet-käteen ratkaisua tähän koska pitää ottaa niin tarkkaan huomioon jokainen ihminen ja niiden luonteet mutta sen osaan sanoa nyt jo että tämä oma-lääke menetelmä on se vaihtoehto mikä on se huonoin kaikista.
Oliko tuo sairausloma henkisistä syistä määrätty?
Eli ihan vain sivunmennen toteamuksena tuosta kirjoituksestasi; jos joku joutuu työstä pois sairauslomalle ja tämä on määrätty henkisen väsymuksen / burn out syillä niin se jo kertoo siitä että kyseisellä henkilöllä on ollut henkisesti todella rankkaa työpaikalla. Tämä ei tee hänestä kiusaajaa, vaan kiusatun!
Kiusaaja ei nimittäin ole se, jolla on henkisesti rankkaa työssään - päinvastoin; hänhän saa kiusaamisellaan tyydytystä ja etenee urallaan. Ei kiusaaja joudu sairauslomalle tällaisista syistä.
Kiusaamiseen liittyvät sairauslomat olisi syytä ottaa vakavana merkkinä huonosta ilmapiiristä, siinä vaiheessa tilanne on jo todella huonosti ja olisi korkein aika puuttua tilanteeseen!
Toteamuksesi siitä, että täytyy nousta porukalla kiusaajaa vastaan ja hiillostaa tätä viittaa aika voimakkaasti siihen, että taidatkin itse olla kiusaajien leirissä!
Mitä mieltä olet, että nyt sairaslomalle joutunut on pitkään saanut ilkeillä osastolla, savustaa ulos ihmisiä. Useimpien lähtöön syynä on ollut tämä sairaslomalle lähtenyt. Kantasi on aika erikoinen, kiusaajaa vastaan ei saa missään tapauksessa ikinä nousta, häntä vastaan ei saa liittoutua ja kun ihan kaikki työpaikalla tietävät, miten nyt sairaslomalle joutunut on kiusannut muita, niin nyt on sitten helppo alkaa sääliä tätä kiusajaa, kun hän ei kestänytkään sitä, että yhä useampi alkoi olla kyllästynyt siihen, että hän kiusaa. Eikö ihminen saa puolustaa itseään? Eikö kiusaajalle saa tarvittaessa olla kova ja ei tarvitse suostua hänen alistettavakseen.Nyt kun alistujien määrä on vähentynyt, niin aletaan säälimään tätä kiusaajaa.
Kiusaaja saa sairaslomalle jäätyään sääliä ja myötätuntoa ja puolustajia ja näin ollen hän voi uudelleen aloittaa joidenkin kiusaamisen, koska hänellä on taas puolustajia.
Ainoa ratkaisu on, että ihmiset vaihtavat työpaikkaa ja että työhön tulee uusia ihmisiä, jotka vasta vähitellen alkavat tajuamaan, mihin ovatkaan tulleet työhön.
Kun vanhat, työnsä hallitsevat henkilöt lähtevät pois muualle, niin asiasta kärsii muut kuin kiusaaja, asiasta kärsivät ne, jotka ottavat työntekijöitä, jotka järkkäävät sijaisia, ym. Koska uusia hyviä työntekijöitä ei ole helppo saada ja kukaan ei halua kauaa olla työssä, kun näkee mitä meno siellä on. Asia on vaikea selvittää, muuta ratkaisua ei ole kuin vaihtaa työpaikkaa ja sanoa itsensä irti. Ei kenenkään tarvitse kestää sellaista työpaikkaa, missä menee terveys ja koko elämä pilalle. Jossakin vaiheessa tajutaan, että kun edelleen kiusaajan takia lähdetään pois, niin tajutaan miten suurta vahinkoa koko järjestölle on aiheuttanut tämä yksi kiusaaja. Uusia työntekijöitä ei ole helpoo saada ja jos ongelmat jatkuvat, niin ne uudetkaan työntekijät eivät viihdy kauaa työssä.
Mutta itse suosittelen työpaikan vaihtoa aina siinä vaiheesasa, kun työssä on vaikeaa, kun sinne on vaikea tulla ja kun kaikki juoruavat ja kun kukaan ei enää pidä työpaikasta.
ei ole helppo pienellä paikkakunnalla etsiä itselleen uutta työtä, kun matkaa muualle työhön voi olla pitkiäkin matkoja. Mutta eipä ole helppo saada uusiakaan työntekijöitä. Parempi vaihtaa asuinpaikkaakin ja lähteä pois, vaikka raskas prosessi se on, mutta on sen moni muukin läpikäynyt.
Jouduin itse työsuhteeni lopussa sairaslomalle henkisen uupumuksen vuoksi. Sitä ennen kerroin pahasta olostani ja olin lyhyillä sairaslomilla, ja ennen kaikkea halusin sovitella ongelmia.
Kuinka työpaikalla reagoitiin työilmapiiristä johtuvaan sairaslomaan? Ei yhtään mitenkään: asiasta ei edes keskusteltu ja töitä jatkettiin kaikessa rauhassa yhden työntekijän vajeella. Näin siitäkin huolimatta, etten ollut ensimmäinen ilmapiirin vuoksi sairaslomalle jäänyt kyseisessä paikassa.
Kiusaamiseen tulee toki puuttua, eikä kiusaajan toimia pidä hyväksyä. Mutta jos hänen sairaslomansa todella johtuu henkisestä väsymyksestä, eikä muilla ole vastaavia sairaslomia niin olisi paikallaan miettiä, kuka todella on kiusaaja ja kuka kiusattu.
Yhdessä yhtä henkilöä vastaan juoniminen ei ole koskaan oikea ratkaisu - eikä varsinkaan jos kohde on jo ennestäänkin sairaslomalla uupumuksen takia. Tuollainen "joukkovoima" on nimittäin henkistä väkivaltaa, eli työpaikkakiusaamista tyypillisimmillään. Näinollen roolit vaihtuvat viimeistään tässä vaiheessa; kiusaajasta tuleekin kiusattu. Kuka olikaan alunperin kiusaaja?
Tämäntyyppiset asiat pitää ratkaista keskustelemalla eri osapuolten kesken, kiusaajaksi koetulle henkilölle täytyy tietenkin tehdä selväksi miten muut hänen käytöksensä ovat kokeneet ja käydä syyt läpi hänen käytökseensä. Vain neuvottelujen kautta voi löytyä kaikkien kannalta soveliain ratkaisu, kaikenlaiset vastatoimet eri osapuolten välillä vain kiristävät tilannetta ja ylläpitävät sotatilaa.
Valitettavaa on vain se, että useimmissa työyhteisössä ongelmia ei osata ratkaista keskustelemalla, vaan ihmiset ovat jotenkin niin raukkoja ettei ole kykyä suorasukaiseen asioiden selvittämiseen ja sitä kautta puhtaaseen ilmapiiriin. Mieluummin kätketään omat mielipiteet ja mielistellään muun joukon mukana yleisen mielipiteen suuntaan. Juuri tällainen työyhteisö on erinomainen kasvualusta työpaikkakiusaamiselle; kiusaaja saa nopeasti ison porukan mukaansa, kun kukaan ei ajattele asioita omilla avoillaan.
On turha kuvitella että sairaslomat parantaisivat ilmapiiriä vaikka sanoisit ettet jaksa näin kehnossa ilmapiirissä olla. Työtoverit nauravat ja vain sanovat että itsessä on vikaa kun et tule toimeen.
Siinä selitys. Samanlainen tai vielä pahempi vaino kiusattua kohtaan käy kun hän tulee sairaslomalta.
Eräskin entinen pääluottamusmies kehoitti kiusattuja sairaslomalle. Siis pilleripurkki naamaan vain ja simsalabim! Näinkö se ilmapiiri paranisi. Ei todellakaan, kun ongelmat johtuvat muista kuin konsananaan ihmisistä.
uralla. Mutta alkuperäinen kirjoittaja taitaa olla itse kiusaaja. Olen samaa mieltä kanssasi
työpaikan? Olet surkea
Joo; näin se menee nyky-yhteiskunnassa. Vakituisen työn saaminen on niin vaikeaa, että hiillostamalla kokeneempia pois tieltä se yleensä järjestyy. Näin minullekin kävi, Vaasasta tuli huonekaverikseni kaveri, joka vaikutti olevan ihan kaikin puolin OK ja jota jeesailin niin työssä kuin muutenkin ihan kuin kaveria.
Sitten selvisikin, että tämä puhui päivittäin selkäni takana työpaikkaani itselleen. Mustamaalasi, haukkui ja pahensi jo muutenkin pahaksi päässyttä tilannetta entisestään. Asettui kiusaajien puolelle. Lopulta sitten tilanne oli se, että potkut tuli - enkä edes tiedä todellista syytä!
Mitä ilmeisimmin tilanne käännettiin kiusaajien toimesta päälaelleen, eli kiusatusta tehtiin kiusaaja, koska "hän valittaa turhasta" ja teki tutkintapyynnön työsuojelupiiriin. Lakaisemalla asia maton alle ja kieltämällä asian ratkaisu keskustelemalla saatiin sitten tilanne niin hyvin lukkoon, että "jotakin on nyt pakko tehdä" eli kiusattu oli tietenkin helpompaa irtisanoa kuin puuttua asiaan oikeudenmukaisesti.
No - onhan se helpompaa asettua kiusaajien puolelle kuin puolustaa kiusattua; kun kiusaajia on monta ja kiusattua vain yksi. Raukkamaista. Onneksi on hyvää näyttöä, joten asia ei todellakaan jää tähän!
Toivottavasti saat asiat selvitettyä. Olen joutunut itse samanlaiseen juttuun, muutaman kerran. Jotkut ovat katsoneet että kiusaamalla yleneen ja samalla heittäytyy itse kuitenkin uhriksi.
Kiitokset - onnea tässä nyt kovin kaivattaisiinkin, asian mennessä eteenpäin. Periksi ei ainakaan pidä antaa. Itse olen perheellinen ja asuntovelallinen ja tämä Vaasalainen kiusaaja sinkkumies. Hänellä olisi ollut vapaus ja mahdollisuudet etsiä työtä muualtakin, kun työpaikkani ylempi johto ei hänelle vakituista työtäkään tarjonnut.
Mutta sensijaan, että olisi painunut muualle työnhakuun, päättikin järjestää itselleen paikan, pelaamalla ovelaa peliänsä jonka vuoksi jo vuosia yrityksessä palvellut, perheellinen ja asuntovelallinen joutui luovuttamaan työpaikkansa hänelle.
Mutta yksi on varmaa: periksi ei anneta! Muistakaa tämä muutkin samankaltaisten kohtaloiden uhreiksi joutuneet!