Hei
Oon vatvonu tätä asiaa pitkään enkä tiedä ratkaisua?
Eli pähkinänkuoressa ihastuin henkilöön ja luulin että hän tuntee samoin mut ei tuntenutkaan. Halusi kuitenkin olla ystäviä. Mut mä en tiiä haluunko.
Fiilikset:
- Olo on typerä, varsinkin kun olevinaan tein kaikkeni
varmistaakseni että lopputulos olisi hyvä (mulle ystävät on tärkeitä enkä ota riskejä ellen arvioi että lopputulos jäisi reilusti plussan puolelle - vittu mä oon tyhmä). Mä oon ehkä eniten vihanen itselleni. Onnistuin sabotoimaan taas yhden suhteen.
- Toisaalta oon vihanen hänelle myös koska hänen käytös on johtanu mua harhaan (vaikkei ehkä oo ollu tarkoitus - mun toiset kaverit on sanonu et mun ei pitäs syyttää häntä eikä ottaa asiaa esille jos puhun sen kanssa koska kyseessä voi olla ihan inhimillinen väärinkäsitys. Mut kuitenkin jos ikinä satun puhumaan asiasta, aion ottaa sen esille kun kyseessä voi olla asia josta hän ei oo tietoinen). Tää on ehkä osin rajojen asettamista silleen koska konfliktitilanteissa mulla on usein tapana olla liian myötäilevä enkä pidä puoliani.
- Kolmanneksi on asioita, joilla on vaikutusta asiaan mut hän ei tiedä niistä (omia traumoja joiden takia olen konfliktiherkkä ja "rejection-sensitive") ja sitten se tarkottaisi sitä että mun pitää käydä asiat läpi juurta jaksain että hän ymmärtäisi mistä kyse. Mä epäilen että kannattaako se. Mua turhauttaa aina olla se joka on alakynnessä tai "uhri".
- Oon alkanut kyseenalaistamaan myös meidän ystävyyssuhdetta yleensä. On tuntunut yksipuoliselta. Ennen tunteiden kertomista tuntu että mä oon se joka tavallaan ylläpiti ystävyyssuhdetta ja häneltä tuli tosi harvoin mitään alotteita. Vaikka muuten ihan ok ystävyyssuhde oli. Nyt sitten luonnollisesti lopetin yhteydenpidon ja häneltä on vaan tullu tasan kaksi kertaa viesti jossa kysyy kuulumisia. Muuten on ollut hiljasta. Mun logiikan mukaan hänen pitäisi olla aktiivisempi nyt ja jos hön oikeesti haluis olla ystävä hän yrittäisi. Mun mielestä ei oo yrittänyt.
Tällä hetkellä mun fiilis on "Antaa olla", vaikka en kuitenkaan sinällään vihaa sitä henkilöä itsessään.
Mitä teen?
Oon vatvonu tätä asiaa pitkään enkä tiedä ratkaisua?
Eli pähkinänkuoressa ihastuin henkilöön ja luulin että hän tuntee samoin mut ei tuntenutkaan. Halusi kuitenkin olla ystäviä. Mut mä en tiiä haluunko.
Fiilikset:
- Olo on typerä, varsinkin kun olevinaan tein kaikkeni
varmistaakseni että lopputulos olisi hyvä (mulle ystävät on tärkeitä enkä ota riskejä ellen arvioi että lopputulos jäisi reilusti plussan puolelle - vittu mä oon tyhmä). Mä oon ehkä eniten vihanen itselleni. Onnistuin sabotoimaan taas yhden suhteen.
- Toisaalta oon vihanen hänelle myös koska hänen käytös on johtanu mua harhaan (vaikkei ehkä oo ollu tarkoitus - mun toiset kaverit on sanonu et mun ei pitäs syyttää häntä eikä ottaa asiaa esille jos puhun sen kanssa koska kyseessä voi olla ihan inhimillinen väärinkäsitys. Mut kuitenkin jos ikinä satun puhumaan asiasta, aion ottaa sen esille kun kyseessä voi olla asia josta hän ei oo tietoinen). Tää on ehkä osin rajojen asettamista silleen koska konfliktitilanteissa mulla on usein tapana olla liian myötäilevä enkä pidä puoliani.
- Kolmanneksi on asioita, joilla on vaikutusta asiaan mut hän ei tiedä niistä (omia traumoja joiden takia olen konfliktiherkkä ja "rejection-sensitive") ja sitten se tarkottaisi sitä että mun pitää käydä asiat läpi juurta jaksain että hän ymmärtäisi mistä kyse. Mä epäilen että kannattaako se. Mua turhauttaa aina olla se joka on alakynnessä tai "uhri".
- Oon alkanut kyseenalaistamaan myös meidän ystävyyssuhdetta yleensä. On tuntunut yksipuoliselta. Ennen tunteiden kertomista tuntu että mä oon se joka tavallaan ylläpiti ystävyyssuhdetta ja häneltä tuli tosi harvoin mitään alotteita. Vaikka muuten ihan ok ystävyyssuhde oli. Nyt sitten luonnollisesti lopetin yhteydenpidon ja häneltä on vaan tullu tasan kaksi kertaa viesti jossa kysyy kuulumisia. Muuten on ollut hiljasta. Mun logiikan mukaan hänen pitäisi olla aktiivisempi nyt ja jos hön oikeesti haluis olla ystävä hän yrittäisi. Mun mielestä ei oo yrittänyt.
Tällä hetkellä mun fiilis on "Antaa olla", vaikka en kuitenkaan sinällään vihaa sitä henkilöä itsessään.
Mitä teen?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.