Ettei mopo karkaa käsistä

Niin laihduttamisella on myös se varjopuolensa ja joskus voi käydä niin, että mopo karkaa käsistä, niin kävi myös mulle. En todellakaan ole ainoa. Olen ollut aina normaalipainoinen, mutta silti olen kuullut olevani läski ja ties mikä ja se on iskostunut päähäni niin, että todella luulen ja tunnen olevani läski.

Olen kärsinyt syömishäiriöstä vajaa vuoden, välillä on ollut tosi rankkaa ja välillä vähemmän rankkaa, mutta päivääkään en niistä kaipaisi. Tällä hetkellä taistelen laihtuako lisää vai parantua ja olla onnellinen. Kuka sen on määrännyt, että ihmisen kuuluisi olla langanlaiha tai muutenkaan. Suurin haaveeni on oppia hyväksymään itseni sen näköisenä ja kokoisena kuin olen. Ja ehkä joskus opin nauttimaan kehuista joita kropastani saan. Tällä hetkellä ne tuntuu vain inhottavilta valheilta.

Yritän vain sanoa, että kannattaa varoa, ettei mopo karkaa käsistä, koska se ei todellakaan ole sen arvoista.
1162
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Musta tuntuu vähän samalta... en tosin ole koskaan diagnosoitu syömishäiriöiseksi. tiedän silti ettei kaikki mitä ajattelen ole ihan tervettä. olen nyt täysin normaalipainoinen, ehkä jopa hoikka. Haluan silti laihtua, ajattelen sitä kokoajan. Ajatuksia on vaikea pukea sanoiksi.... Tuntuu että kaikki huono ja epäonnistuminen johtuu läskeistäni.... Välillä ahmin ruokaa kuin hullu, yritän oksentaa mutta en onnistu ja sitten melkeimpä paastoan viikon. Sitten palaan "tavalliselle dieetille"... Pelkään syödä kunnolla, oikeaa ruokaa. Se on jotenkin kiellettyä. Tiedän että se olisi terveellistä ja joskus sitä syönkin. Aika usein, ainakin 5 kertaa viikossa syön lämpimän aterian. Mutta kun ajattelen sitä, siis syömistä, valitsen mieluummin syömättömyyden lihomisen ja se mitä siitä voisi seurata takia.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Rapuneito kirjoitti:

Niin laihduttamisella on myös se varjopuolensa ja joskus voi käydä niin, että mopo karkaa käsistä, niin kävi myös mulle. En todellakaan ole ainoa. Olen ollut aina normaalipainoinen, mutta silti olen kuullut olevani läski ja ties mikä ja se on iskostunut päähäni niin, että todella luulen ja tunnen olevani läski.

Olen kärsinyt syömishäiriöstä vajaa vuoden, välillä on ollut tosi rankkaa ja välillä vähemmän rankkaa, mutta päivääkään en niistä kaipaisi. Tällä hetkellä taistelen laihtuako lisää vai parantua ja olla onnellinen. Kuka sen on määrännyt, että ihmisen kuuluisi olla langanlaiha tai muutenkaan. Suurin haaveeni on oppia hyväksymään itseni sen näköisenä ja kokoisena kuin olen. Ja ehkä joskus opin nauttimaan kehuista joita kropastani saan. Tällä hetkellä ne tuntuu vain inhottavilta valheilta.

Yritän vain sanoa, että kannattaa varoa, ettei mopo karkaa käsistä, koska se ei todellakaan ole sen arvoista.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu