Miten käsittelette pariutumisen turhaumat?

Tänään puhutaan parisuhteen tilasta :)

Iaskin..väärin

Anonyymi kirjoitti:

Tänään puhutaan parisuhteen tilasta :)

Iaskin..väärin

Hah, hyvä läppä. :)

Entä tällä palstalla? 😂

Anonyymi kirjoitti:

Entä tällä palstalla? 😂

Täällä on koko kirjo! Joukossa on fiksujakin. Toisin kuin yöelämässä, heidät on helppo bongata massasta.

Mä olen tavannut ihan kaupassa, kadulla esim. koiraa ulkoiluttamassa, töissä, jopa liikenteessä.

Siellä yksi fiksui ja täyspäisinen

Tulen kyllä omillani toimeen, mutten etsi maksullista miestä! Miksi etsisin?

Seksiä kyllä saa kun tekee ilmoituksen ja sanoo, että etsii miestä vakikaveriksi. 😂 En ole koskaan kokeillut, mutta yksi kaveri on ja miehet ei siinä pelissä lopu. Te miehet, olette liian helppoja. 😂 Ja taitaisi yksi 10-15v nuorempi perheenisäkin töissä olla sitä vailla (hyvin lämpimästä katseesta, flirtistä, silmäkontaktin hakemisesta ja nyt uusimpana ”vahinkokosketukset”). Tai mistäs minä tiedän, mitä herran aivoissa liikkuu? Tuo pysyy kyllä sosiaalisesti taitavana älykkönä helposti kurissa, kun ei anna likaa ymmärtää. 😆

Vaikka olen turhautunut selibaatista, ei tämä varsinainen turhauma liity seksielämään. Seksielämän saa jos haluaa, mutta on parempi turhautua kuin mennä mukaan ehdoilla, jotka ei tunnu omilta.

Eli ei tullut kauppoja!

Anonyymi kirjoitti:

Siellä yksi fiksui ja täyspäisinen

Hah hah!

Emberizi kirjoitti:

Tulen kyllä omillani toimeen, mutten etsi maksullista miestä! Miksi etsisin?

Seksiä kyllä saa kun tekee ilmoituksen ja sanoo, että etsii miestä vakikaveriksi. 😂 En ole koskaan kokeillut, mutta yksi kaveri on ja miehet ei siinä pelissä lopu. Te miehet, olette liian helppoja. 😂 Ja taitaisi yksi 10-15v nuorempi perheenisäkin töissä olla sitä vailla (hyvin lämpimästä katseesta, flirtistä, silmäkontaktin hakemisesta ja nyt uusimpana ”vahinkokosketukset”). Tai mistäs minä tiedän, mitä herran aivoissa liikkuu? Tuo pysyy kyllä sosiaalisesti taitavana älykkönä helposti kurissa, kun ei anna likaa ymmärtää. 😆

Vaikka olen turhautunut selibaatista, ei tämä varsinainen turhauma liity seksielämään. Seksielämän saa jos haluaa, mutta on parempi turhautua kuin mennä mukaan ehdoilla, jotka ei tunnu omilta.

Eli ei tullut kauppoja!

Lue lisää

Ällös höpöta omiasi. Itse olen ollut jo 3 vuotta toyboyna. Harmittaa, kun en aikaisemmin tajunnut käyttää naisia hyväkseni. Se meni ikäänkuin toisinpäin ja naiset käyttivät minua omien tarpeidensa tyydyttämiseen.

Aikansa kutakin sanoi pässi, kun narulla vietiin. Nykyään on itsetuntoni valtaisa ja lisäksi olen erittäin komeakin. Olen siis täydellinen toyboy.
Naiset jonottavat luokseni.

Anonyymi kirjoitti:

Ällös höpöta omiasi. Itse olen ollut jo 3 vuotta toyboyna. Harmittaa, kun en aikaisemmin tajunnut käyttää naisia hyväkseni. Se meni ikäänkuin toisinpäin ja naiset käyttivät minua omien tarpeidensa tyydyttämiseen.

Aikansa kutakin sanoi pässi, kun narulla vietiin. Nykyään on itsetuntoni valtaisa ja lisäksi olen erittäin komeakin. Olen siis täydellinen toyboy.
Naiset jonottavat luokseni.

Lue lisää

Parisuhde ja hyväksikäyttösuhde on eri asioita.

Anonyymi kirjoitti:

Ällös höpöta omiasi. Itse olen ollut jo 3 vuotta toyboyna. Harmittaa, kun en aikaisemmin tajunnut käyttää naisia hyväkseni. Se meni ikäänkuin toisinpäin ja naiset käyttivät minua omien tarpeidensa tyydyttämiseen.

Aikansa kutakin sanoi pässi, kun narulla vietiin. Nykyään on itsetuntoni valtaisa ja lisäksi olen erittäin komeakin. Olen siis täydellinen toyboy.
Naiset jonottavat luokseni.

Lue lisää

Hyvä, että asiakkaita riittää. Pidä jono jatkossakin tyytyväisenä!

Minä nyt en kuitenkaan ole palveluja hakemassa.

Emberizi kirjoitti:

Hyvä, että asiakkaita riittää. Pidä jono jatkossakin tyytyväisenä!

Minä nyt en kuitenkaan ole palveluja hakemassa.

Tässä kuitenkin hinnasto jos mieli muuttuu:

Kädestä pitäminen 20€
Pusuttelu 50€
Hiplaaminen 75€
Nahkafagotin soittaminen 150€.

T. Könsikäs

Anonyymi kirjoitti:

Ällös höpöta omiasi. Itse olen ollut jo 3 vuotta toyboyna. Harmittaa, kun en aikaisemmin tajunnut käyttää naisia hyväkseni. Se meni ikäänkuin toisinpäin ja naiset käyttivät minua omien tarpeidensa tyydyttämiseen.

Aikansa kutakin sanoi pässi, kun narulla vietiin. Nykyään on itsetuntoni valtaisa ja lisäksi olen erittäin komeakin. Olen siis täydellinen toyboy.
Naiset jonottavat luokseni.

Lue lisää

Taas yksi palstaätmi unelmoi 🥱

Anonyymi kirjoitti:

Tässä kuitenkin hinnasto jos mieli muuttuu:

Kädestä pitäminen 20€
Pusuttelu 50€
Hiplaaminen 75€
Nahkafagotin soittaminen 150€.

T. Könsikäs

Lue lisää

Kertyykö bonuksia?

Anonyymi kirjoitti:

Taas yksi palstaätmi unelmoi 🥱

Voi poika sinua. Ei eläkeläinen kerkeä unelmoida. Se on seksiä eka treffeillä tai toisia ei tule. Sinänsä olet oikeassa, etten minä ole rehellisesti toyboy.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä kuitenkin hinnasto jos mieli muuttuu:

Kädestä pitäminen 20€
Pusuttelu 50€
Hiplaaminen 75€
Nahkafagotin soittaminen 150€.

T. Könsikäs

Lue lisää

Unohdit mainita suuhoidon. Sehän on myös 150€ tai sopimuksen mukaan. Täysihoito maksaa 250€ ja sisältää hieronnan. Halvemmallakin saa, mutta laatu on sitten sen mukaista.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä kuitenkin hinnasto jos mieli muuttuu:

Kädestä pitäminen 20€
Pusuttelu 50€
Hiplaaminen 75€
Nahkafagotin soittaminen 150€.

T. Könsikäs

Lue lisää

Edullisesti Emberizille kiva poikaystäväkokemus :)

AV

Anonyymi kirjoitti:

Edullisesti Emberizille kiva poikaystäväkokemus :)

AV

Etkai sinä nyt tuota hinnastoa tarjoa? 😂 En usko! Menisi omat arviot palstakirjoituksen perusteella ihan pieleen. 😳

Kuten jo sanoin, vaikka kärsin avoimesti seksielämän puutteesta, silti en ole mieshuoraa palkkaamassa. Ja mielummin kärsin kuin sekaannun maksullisiin, varattuihin tai johonkin mitä en itse halua.

Emberizi kirjoitti:

Etkai sinä nyt tuota hinnastoa tarjoa? 😂 En usko! Menisi omat arviot palstakirjoituksen perusteella ihan pieleen. 😳

Kuten jo sanoin, vaikka kärsin avoimesti seksielämän puutteesta, silti en ole mieshuoraa palkkaamassa. Ja mielummin kärsin kuin sekaannun maksullisiin, varattuihin tai johonkin mitä en itse halua.

Lue lisää

Asiasta on järjestettävä äänestys palstalla ja toimit äänestystuloksen mukaan sitten.

Emberizi kirjoitti:

Etkai sinä nyt tuota hinnastoa tarjoa? 😂 En usko! Menisi omat arviot palstakirjoituksen perusteella ihan pieleen. 😳

Kuten jo sanoin, vaikka kärsin avoimesti seksielämän puutteesta, silti en ole mieshuoraa palkkaamassa. Ja mielummin kärsin kuin sekaannun maksullisiin, varattuihin tai johonkin mitä en itse halua.

Lue lisää

Liittymisetuna vielä veloituksetta Paavo Väyrysen kuvalla varustettu dildo.

T. Könsikäs

Anonyymi kirjoitti:

Tässä kuitenkin hinnasto jos mieli muuttuu:

Kädestä pitäminen 20€
Pusuttelu 50€
Hiplaaminen 75€
Nahkafagotin soittaminen 150€.

T. Könsikäs

Lue lisää

Tähän puuttuu verottaja

Toi on kyllä tosi hienoo, kun voi ihan työnsä puolesta tehdä naisiin vaikutus. Oispa mullakin tollanen iso trukki. Mutta ei. Kypärä mulla kyllä on, mutta vaan joku vasra ja porakone, että ei sillä naisia saa. Eikä taida kuukulkija herättää naisissa mitään. Kulkeekin niin hitaasti, mutta ylöspäin pääsee vaikka minne.

Anonyymi kirjoitti:

Toi on kyllä tosi hienoo, kun voi ihan työnsä puolesta tehdä naisiin vaikutus. Oispa mullakin tollanen iso trukki. Mutta ei. Kypärä mulla kyllä on, mutta vaan joku vasra ja porakone, että ei sillä naisia saa. Eikä taida kuukulkija herättää naisissa mitään. Kulkeekin niin hitaasti, mutta ylöspäin pääsee vaikka minne.

Lue lisää

Niin. Maasta se pienikin ponnistaa.

Anonyymi kirjoitti:

Toi on kyllä tosi hienoo, kun voi ihan työnsä puolesta tehdä naisiin vaikutus. Oispa mullakin tollanen iso trukki. Mutta ei. Kypärä mulla kyllä on, mutta vaan joku vasra ja porakone, että ei sillä naisia saa. Eikä taida kuukulkija herättää naisissa mitään. Kulkeekin niin hitaasti, mutta ylöspäin pääsee vaikka minne.

Lue lisää

Hieron suolaa haavoisihi. Kerran kesähessun kanssa menimme varastolle uudelleentarroittamaan Co tynnyreitä. Ei siitä ja päivämäärän siirtämisestä sen enempää.

Mutta kuitenkin opetin kesäkollia, että varastolle on aina mentävä konttorin kaakao-automaatin kautta. Konttorin naiset katselivat ikkunasta, että nyt sieltä tulee työmiehiä.

Jostain kumman syystä heillä oli aina kahvitauko, kun työmies teki ohitsekulkemisen? Kaiken lisäksi konttorin tytöt kiusoittelivat sitä kesä-ätmiä, joka meni reppana ihan punaiseksi ja sanattomaksi.

Se mikä yhden mielestä on joutava asia, voi olla tärkeä toiselle.

Samaa mieltä, mutta silti kommenttisi koskee vain erikoistapausta, jolloin ollaan jo parisuhteessa. Ja silloinkin keskustelun edellytys on, että löytyy kaksi keskustelukykyistä, -haluista ja sen verran tervettä (mt), että keskustelun jaksetaan käydä läpi. Aina edes keskustelu ei auta.

Parisuhteen alku taas tarvitsee riittävän kiinnostavan ihmisen kohtaamista, elämän tilanteiden osumista riittävästi yhteen, samojen asioiden hakemista suhteelta, riittävästi molempien motivaatiota, eikä se silti ala ilman aloitetta ja uskallusta.

Niin pitkälle, että takanatulijaa ei pian näy.

Emberizi kirjoitti:

Samaa mieltä, mutta silti kommenttisi koskee vain erikoistapausta, jolloin ollaan jo parisuhteessa. Ja silloinkin keskustelun edellytys on, että löytyy kaksi keskustelukykyistä, -haluista ja sen verran tervettä (mt), että keskustelun jaksetaan käydä läpi. Aina edes keskustelu ei auta.

Parisuhteen alku taas tarvitsee riittävän kiinnostavan ihmisen kohtaamista, elämän tilanteiden osumista riittävästi yhteen, samojen asioiden hakemista suhteelta, riittävästi molempien motivaatiota, eikä se silti ala ilman aloitetta ja uskallusta.

Lue lisää

Vanhemmalla iällä pariutuminen on varmasti hankalaa, kun vastapuoli ei ole enää yhtä taipuisa kompromisseihin.

Vaikea kuitenkin kuvitella, että vapaana olevat miehet olisivat joko raakileita tai pilaantuneita siinä mittakaavassa, mitä tällä palstalla kerrotaan.
Mutta mitäpä minä tiedän, kun en enää omaa sinkkuaikaa muista, enkä ole vaikean avioliiton runtelema. :)

Onpa suloista. Eikö Pirpana ole sulle riittävän kiltti? Pitäs olla kun kerran niin tyytyväiseltä vaikuttaa. 😉

Emberizi kirjoitti:

Onpa suloista. Eikö Pirpana ole sulle riittävän kiltti? Pitäs olla kun kerran niin tyytyväiseltä vaikuttaa. 😉

Vastaukseni on huumori osastoa. Pirpanahan on hyvin kiltti nainen

pujotteIija kirjoitti:

Vastaukseni on huumori osastoa. Pirpanahan on hyvin kiltti nainen

Hieno homma! Teille molemmille yhdessä ♥️. Pitäkää huoli toisistanne.

Matala otsainen vajakki saa fudut joka tapauksessa. Onnea toopen tuubillessesi. Kuinka maalaisjuntti voi vajakki olla?

Paketoiminen on kuvainnollista. Olen saanut ensimmäisen version valmiiksi. Jos paketti vaatii, joskus avaamista, se on sen hetken ongelma. Tai ei edes ongelma, vaan elämää.

En etsi miestä vain löytääkseni jonkun. Jos en löydä älykästä miestä, jonka kanssa arvomaailma ja tunneyhteys kohtaa, tunteet syttyy molemmin puolin ja kumpikin viihtyy yhdessä (aaltopituus) ja kumpikin pitää seksistä, niin sitten olen mielummin ilman. Noitahan asioita olen rummuttanut täällä! Tiedän, että noihin kriteereihin osuvia miehiä on useita arkielämässänikin, jos tuo tunteen osuus unohdetaan (ei ole testattu miten uppoaa ja osuu). Ehkä osa on turhan nuoria ja/tai turhan varattuja, mutta heitä kuitenkin on olemassa. Eikä se ikäkään loppujen lopuksi ole este, jos 3-kympin kriisi on ohitettu eikä vielä olla liiaksi eläke-iässä. Eikä noita perään kuuluttamiani asioita näe kuin tutustumalla syvemmin, ja irl.

Olen ollut jo riittävän pitkään huonossa suhteessa, se on jo katsottu. Osalle teille miehille usein riittää kun on joku nainen, osa haluaa myös seksiä lisäksi. Yksinkertaista. Naiselle se harvoin riittää!

Se on totta, etten konkreettisesti etsi miestä! En ole ollut vielä vaiheessa, että se olisi ajankohtaista. Vasta nyt alan herätä siihen, että hyvä mies voisi olla ihan kiva lisä muuten toimivaan elämään.

Ajattelen paljon sekin on totta! Oikeastaan siinä onkin yksi aika konkreettinen sopivuuden mittari…. Jos ajattelu on hömppää ja ”liikaa”, on mies täysin sopimaton minulle ja minä myös täysin sopimaton miehelle. Kumpikin voi sopia jollekin toiselle täydellisesti, mutta toisillemme ei sitten mitenkään! Turhaumani nousee juuri tuosta, miten osua yhteen sen potentiaalisesti oikean kanssa ja vieläpä päätyä ihan oikeasti tutustumaan (vrt. pelkkä flirtti tai kauniiden sanojen tiputtelu). Ei se ihan helppo rasti ole ja siksi mietin jaksanko sitä edes lähteä tavoittelemaan vai olisko vaikka esim. puolimaraton-kuntoon pääseminen sittenkin mielekkäämpi sijaistoiminto.

Puhut kuin tuntisit minut? Tai sitten puhut kuin yksi palstalla kanssani puhunut ihminen voisin ajatella ehkä tälläisen avautumisen jälkeen jopa näin ajattelevan.

Sille yhdelle ihmiselle olen sanonut, että hän on kiinnostava. Se on edelleen totta! En ehkä juuri noilla sanoilla, mutta kuitenkin olen. Olen myös vastannut useammin, että jotta lähtisin tapaamaan oikeasti, pitää minun tietää keskustelen oikean ihmisen kanssa ja turvallisuussyistä en lähde siihen ilman, että olemme keskustelleet kahden (vaikka vain sitä varten tehty mailiosoite tms.). Jos tavoitteena on tutustua aidosti, silloin ei pitäisi olla mahdotonta sanoa kahden kuka on, missä elämäntilanteessa on ja mitä etsii. Se, jos ei kaksin uskalla esittäytyä, on iso riski naiselle. Olit se sitten sinä tai joku muu, niin tätä mieltä olen edelleenkin. Jos herra on valmis esittäytymään ja keskustelemaan, olen valmis tutustumaan. En nyt ehkä heti puolialastomana naama helakan punaisena, vaikka sellainenkin ehdotus on ollut esillä, mutta jos nyt vaatteet päällä ainakin. Tiedän jo, että moni tärkeä asia osuu, vaikka olenkin turhautunut. Eikä turhaumani häneen osu vaan pariutumisen haastavuuteen. Nauran sitä paitsi myös itselleni ja angstiöleni. 😂 Jos hän ei ole valmis, esittäytymään, se kertoo ehkä enemmän tarkoitusperistä kuin miehistä itsestään. Enkä ikinä lähtisi palstalla julkisesti sopimaan treffejä, sinnehän voi tulla kuka vaan puolihullu, joka osaa auttavasti lukea.

Ei palstalla näe sitä oikeaa ihmistä, eikä tunteita voi samalla tavalla nähdä kuin oikeassa tapaamisessa. Vuorovaikutus on paljon muutakin kuin sanoja. Ihminen voi olla kiinnostava ja herättää ihastuksen tyyppisiä tunteita. Voi nähdä, että arvomaailma osuu ja paljon muutakin mikä on hyvän suhteen perusta. Silti vasta oikea elämä näyttää, miten kaikki oikeasti osuu. Epäromanttista, mutta realismia.

Emberizi kirjoitti:

Puhut kuin tuntisit minut? Tai sitten puhut kuin yksi palstalla kanssani puhunut ihminen voisin ajatella ehkä tälläisen avautumisen jälkeen jopa näin ajattelevan.

Sille yhdelle ihmiselle olen sanonut, että hän on kiinnostava. Se on edelleen totta! En ehkä juuri noilla sanoilla, mutta kuitenkin olen. Olen myös vastannut useammin, että jotta lähtisin tapaamaan oikeasti, pitää minun tietää keskustelen oikean ihmisen kanssa ja turvallisuussyistä en lähde siihen ilman, että olemme keskustelleet kahden (vaikka vain sitä varten tehty mailiosoite tms.). Jos tavoitteena on tutustua aidosti, silloin ei pitäisi olla mahdotonta sanoa kahden kuka on, missä elämäntilanteessa on ja mitä etsii. Se, jos ei kaksin uskalla esittäytyä, on iso riski naiselle. Olit se sitten sinä tai joku muu, niin tätä mieltä olen edelleenkin. Jos herra on valmis esittäytymään ja keskustelemaan, olen valmis tutustumaan. En nyt ehkä heti puolialastomana naama helakan punaisena, vaikka sellainenkin ehdotus on ollut esillä, mutta jos nyt vaatteet päällä ainakin. Tiedän jo, että moni tärkeä asia osuu, vaikka olenkin turhautunut. Eikä turhaumani häneen osu vaan pariutumisen haastavuuteen. Nauran sitä paitsi myös itselleni ja angstiöleni. 😂 Jos hän ei ole valmis, esittäytymään, se kertoo ehkä enemmän tarkoitusperistä kuin miehistä itsestään. Enkä ikinä lähtisi palstalla julkisesti sopimaan treffejä, sinnehän voi tulla kuka vaan puolihullu, joka osaa auttavasti lukea.

Ei palstalla näe sitä oikeaa ihmistä, eikä tunteita voi samalla tavalla nähdä kuin oikeassa tapaamisessa. Vuorovaikutus on paljon muutakin kuin sanoja. Ihminen voi olla kiinnostava ja herättää ihastuksen tyyppisiä tunteita. Voi nähdä, että arvomaailma osuu ja paljon muutakin mikä on hyvän suhteen perusta. Silti vasta oikea elämä näyttää, miten kaikki oikeasti osuu. Epäromanttista, mutta realismia.

Lue lisää

AV on uskovainen exäänsä kuk*va aborttivastainen jeesustelija

Anonyymi kirjoitti:

AV on uskovainen exäänsä kuk*va aborttivastainen jeesustelija

Vai niin, ja nuo asiatko ovat pahasta.
- Olla ihminen myös exien suhteen
- Pitää epänormaalina aborttien käyttämistä ehkäisykeinona 12 viikkoiselle sikiölle (rajaisin 8 viikkoon).
- Jeesus oli kuulemma ihan hyvä tyyppi, en ole tavannut henkilökohtaisesti mutta kuka tietää vaikka tulevaisuudessa sekin olisi vielä edessä

AV

En tunne sinua enkä ole keskustellut kanssasi aiemmin palstalla. Kirjoitin puhtaasti sen perusteella, mitä kirjoituksesi herätti aiempia kokemuksiani heijastellen.

Anonyymi kirjoitti:

En tunne sinua enkä ole keskustellut kanssasi aiemmin palstalla. Kirjoitin puhtaasti sen perusteella, mitä kirjoituksesi herätti aiempia kokemuksiani heijastellen.

Tämä siis aloittajalle.

Anonyymi kirjoitti:

Vai niin, ja nuo asiatko ovat pahasta.
- Olla ihminen myös exien suhteen
- Pitää epänormaalina aborttien käyttämistä ehkäisykeinona 12 viikkoiselle sikiölle (rajaisin 8 viikkoon).
- Jeesus oli kuulemma ihan hyvä tyyppi, en ole tavannut henkilökohtaisesti mutta kuka tietää vaikka tulevaisuudessa sekin olisi vielä edessä

AV

Lue lisää

Kerroitko Emberitzille että kuksit exääsi niin ei luule sinua vapaaksi.

Täh? Sulla taitaa olla kirjoituksessa jotain häikkää?

Minun ongelmani urheilun kanssa on joko tai. Olen monta vuotta, oikeastaan murrosiän alusta aikuisuuteen vetänyt kestävyysurheilua 20-30h/vko rytmillä. Aamulla ennen koulua 2h, 15min pukemiseen, suihkuun ja vajaan kilsan juoksemisen kouluun, 3-4h taas illalla ja 6-7h lauantaisin. Vanhat välittäjäaineradat aktivoituu vähän liiankin tiukkaan….

Rytmiä en elämääni sen sijaan ota! Tuon aiemman kuvauksen takia ymmärrät ehkä miksi… Ja kun lopetin valmensin suhteellisen tosissani 10v (nuorten maajoukkue tasolle asti). Yliopisto oli pelkkä vasemmalla kädellä vetäisty harrastus paljon tärkeämmän asian sivussa (tekemättä juuri mitään ja itseopiskelemalla meni ihan hyvin). Siis elämäni on ollut yhtä rytmiä. Ja senkin jälkeen on sama jatkunut jatko-opiskelu talon rakennus samaan aikaan ja pari lastakin siihen, ettei käy aikataulu liian löysäksi. Siis olen päättänyt, että elämässä saa olla löysää aikaa, elämässä pitää olla paljon armollisuutta itseään kohtaan ja samasta syystä olen aloitellut liikuntaa vain maltillisesti. Tiedän, että asia vie koko käden, jos sille antaa pikkusormen… Enkä ole vielä keksinyt miten se onnistuisi, niin kuin ”normaaleilla” ihmisellä on tapana: kivaa ja kevyttä. 😂

Nyt elämäni on täysin erilainen kuin aiemmat 14v, pääsen liikkumaan tai harrastamaan 50% päivistä (paitsi silloin kun on iltapalavereita aikaeron takia). Pienin on puolet ajasta isällään ja teinit taas pärjää hyvin, vaikka kävisi punttiksella tai lenkillä tai hiihtämässä.

Oloni on hyvä, ei ole kyse siitä. Tai työ on niin dynaamista, että välillä pitää puuskuttaa, mutta olen aika sopeutuva siihenkin. Tavallaan tietysti se kun sisälle päin huutaa kirkuen voi v*ttua ja sitten kokoaa itsensä ja käy juttelemassa nuorempien kollegojen kanssa, niin että kaikilla säilyy motivaatio ja jaksaminen muutoksien keskellä ja ymmärtävät ison kuvan, niin kyllä se välillä myös kuluttaa. Siihen liikunta toimisi hyvin vastapainoksi. Kuitenkin tunnen pärjääväni ihan hyvin, ja pystyn vaikuttamaan asioihin paljon enemmän kuin vastaavassa asemassa muualla. Ylin johto oikeasti kuuntelee, mikä ei ole itsestään selvyys. Ja saan myös tiputettua niiden muiden kuormaa, jotka ei vielä ole ehtineet karaistua työelämässä yhtä pitkään, ja joiden motivaatiosta ja jaksamisesta koen olevani osittain vastuussa.

Minullakin on miehet tulleet elämään sattumalta. Paitsi yhden tapasin >20v sitten jossain sen aikaisessa deittisivulla. Sekin oikeastaan siksi, että hyvä ystäväni puhui minua pitkään ympäri, että laitetaan molemmat ilmoitukset samaan aikaan. Oli muuten aika hyvä, koska puolet miehistä lähetti täysin erilaisiin ilmoituksiin saman vastauksen ja myös samat k-kuvat. 😂 Ei tarvitse varmaan sanoa, että kuvat eivät valikoituneet jatkoon. 🤣

Emberizi kirjoitti:

Minun ongelmani urheilun kanssa on joko tai. Olen monta vuotta, oikeastaan murrosiän alusta aikuisuuteen vetänyt kestävyysurheilua 20-30h/vko rytmillä. Aamulla ennen koulua 2h, 15min pukemiseen, suihkuun ja vajaan kilsan juoksemisen kouluun, 3-4h taas illalla ja 6-7h lauantaisin. Vanhat välittäjäaineradat aktivoituu vähän liiankin tiukkaan….

Rytmiä en elämääni sen sijaan ota! Tuon aiemman kuvauksen takia ymmärrät ehkä miksi… Ja kun lopetin valmensin suhteellisen tosissani 10v (nuorten maajoukkue tasolle asti). Yliopisto oli pelkkä vasemmalla kädellä vetäisty harrastus paljon tärkeämmän asian sivussa (tekemättä juuri mitään ja itseopiskelemalla meni ihan hyvin). Siis elämäni on ollut yhtä rytmiä. Ja senkin jälkeen on sama jatkunut jatko-opiskelu talon rakennus samaan aikaan ja pari lastakin siihen, ettei käy aikataulu liian löysäksi. Siis olen päättänyt, että elämässä saa olla löysää aikaa, elämässä pitää olla paljon armollisuutta itseään kohtaan ja samasta syystä olen aloitellut liikuntaa vain maltillisesti. Tiedän, että asia vie koko käden, jos sille antaa pikkusormen… Enkä ole vielä keksinyt miten se onnistuisi, niin kuin ”normaaleilla” ihmisellä on tapana: kivaa ja kevyttä. 😂

Nyt elämäni on täysin erilainen kuin aiemmat 14v, pääsen liikkumaan tai harrastamaan 50% päivistä (paitsi silloin kun on iltapalavereita aikaeron takia). Pienin on puolet ajasta isällään ja teinit taas pärjää hyvin, vaikka kävisi punttiksella tai lenkillä tai hiihtämässä.

Oloni on hyvä, ei ole kyse siitä. Tai työ on niin dynaamista, että välillä pitää puuskuttaa, mutta olen aika sopeutuva siihenkin. Tavallaan tietysti se kun sisälle päin huutaa kirkuen voi v*ttua ja sitten kokoaa itsensä ja käy juttelemassa nuorempien kollegojen kanssa, niin että kaikilla säilyy motivaatio ja jaksaminen muutoksien keskellä ja ymmärtävät ison kuvan, niin kyllä se välillä myös kuluttaa. Siihen liikunta toimisi hyvin vastapainoksi. Kuitenkin tunnen pärjääväni ihan hyvin, ja pystyn vaikuttamaan asioihin paljon enemmän kuin vastaavassa asemassa muualla. Ylin johto oikeasti kuuntelee, mikä ei ole itsestään selvyys. Ja saan myös tiputettua niiden muiden kuormaa, jotka ei vielä ole ehtineet karaistua työelämässä yhtä pitkään, ja joiden motivaatiosta ja jaksamisesta koen olevani osittain vastuussa.

Minullakin on miehet tulleet elämään sattumalta. Paitsi yhden tapasin >20v sitten jossain sen aikaisessa deittisivulla. Sekin oikeastaan siksi, että hyvä ystäväni puhui minua pitkään ympäri, että laitetaan molemmat ilmoitukset samaan aikaan. Oli muuten aika hyvä, koska puolet miehistä lähetti täysin erilaisiin ilmoituksiin saman vastauksen ja myös samat k-kuvat. 😂 Ei tarvitse varmaan sanoa, että kuvat eivät valikoituneet jatkoon. 🤣

Lue lisää

Mukava lukea sinun pystyvän tukemaan lapsiasi urheilun parissa. Oma kasvatusideologia on juurikin se että nuorena on parempi fokusoitua omaa kehoaan, terveyttään ja taitojaan edistävästi. Olkoon kysymys mistä tahansa urheiluun tai taiteisiin liittyvästä harrasteesta. Se on varmasti auttanut myös sinua rakentamaan omaa elämääsi? Jos mietit miten se ajattelumaailma jossa harjoittelet jotakin varten on itseasiassa aivan samaan tähtäävä mitä työelämä. Asenne menestymiseen on sinulle tullut jo hyvin nuorena.

Ymmärrän myös sen miten liian kovat tavoitteet voivat syödä ihmistä jos pitää urheilua lähes ammattiin liittyvänä asiana. Harrasteena urheilu on vain hyvästä.

Oman lapsen suhteen ajattelen vain antaa kontakteja, tilanteita ja erilaisia tapahtumia jotka kehittävät omaa minäkuvaa suhteessa toisiin ihmisiin. Samalla tulee se varmuus, tunteiden käsittelykyky mitä meistä jokainen tarvitsee elämänsä polulle. Toivon näin.

Suomessa on ollut valloillaan jo äidin maidosta imetty oppi. Mene kouluun, opiskele hyvin ja löydä hyvä työpaikka. Tapaa elämäsi rakkaus, rakenna talo ja tee kaksi lasta (mielellään tyttö ja poika). Osta iso auto, mielellään katumaasturi. Noiden tapahtumien jälkeen ohjeet muuttuvat kovin vähäisiksi ja epämääräisiksi:)

Kun kaikki olisi saavutettu moni miettii mitä sitten?

Moni huomaakin henkisen hyvinvoinnin merkityksen ja se on meille jokaiselle ehkä kuitenkin se tärkein asia.
Tärkeintä hyvinvoinnissa taitaa olla se oma minäkuva, voiko tavallaan ulkopuolisena itseään arvioiden jutella sen sisimpänsä kanssa siitä miten omasta mielestä elämä olisi mennyt ja mitä vielä odottaisi tapahtuvan.
Ulkopuolisten odotukset (työelämä) ja läheisten odotukset (lapset ja lähipiiri) on myös otettava huomioon joten ei elämä aina ihan yksinkertaista ole.

Ei ainakaan kun joku meidät luonut oli vissiin niin julma että tahallaan laittoi ristiksi tunteen siitä miten kaivatun iho tuntuu omaa ihoa vasten niin hyvältä. Se tunne, kuin kaksi olisi yhtä.

Suorastaan pelottavaa:)

AV

Anonyymi kirjoitti:

Mukava lukea sinun pystyvän tukemaan lapsiasi urheilun parissa. Oma kasvatusideologia on juurikin se että nuorena on parempi fokusoitua omaa kehoaan, terveyttään ja taitojaan edistävästi. Olkoon kysymys mistä tahansa urheiluun tai taiteisiin liittyvästä harrasteesta. Se on varmasti auttanut myös sinua rakentamaan omaa elämääsi? Jos mietit miten se ajattelumaailma jossa harjoittelet jotakin varten on itseasiassa aivan samaan tähtäävä mitä työelämä. Asenne menestymiseen on sinulle tullut jo hyvin nuorena.

Ymmärrän myös sen miten liian kovat tavoitteet voivat syödä ihmistä jos pitää urheilua lähes ammattiin liittyvänä asiana. Harrasteena urheilu on vain hyvästä.

Oman lapsen suhteen ajattelen vain antaa kontakteja, tilanteita ja erilaisia tapahtumia jotka kehittävät omaa minäkuvaa suhteessa toisiin ihmisiin. Samalla tulee se varmuus, tunteiden käsittelykyky mitä meistä jokainen tarvitsee elämänsä polulle. Toivon näin.

Suomessa on ollut valloillaan jo äidin maidosta imetty oppi. Mene kouluun, opiskele hyvin ja löydä hyvä työpaikka. Tapaa elämäsi rakkaus, rakenna talo ja tee kaksi lasta (mielellään tyttö ja poika). Osta iso auto, mielellään katumaasturi. Noiden tapahtumien jälkeen ohjeet muuttuvat kovin vähäisiksi ja epämääräisiksi:)

Kun kaikki olisi saavutettu moni miettii mitä sitten?

Moni huomaakin henkisen hyvinvoinnin merkityksen ja se on meille jokaiselle ehkä kuitenkin se tärkein asia.
Tärkeintä hyvinvoinnissa taitaa olla se oma minäkuva, voiko tavallaan ulkopuolisena itseään arvioiden jutella sen sisimpänsä kanssa siitä miten omasta mielestä elämä olisi mennyt ja mitä vielä odottaisi tapahtuvan.
Ulkopuolisten odotukset (työelämä) ja läheisten odotukset (lapset ja lähipiiri) on myös otettava huomioon joten ei elämä aina ihan yksinkertaista ole.

Ei ainakaan kun joku meidät luonut oli vissiin niin julma että tahallaan laittoi ristiksi tunteen siitä miten kaivatun iho tuntuu omaa ihoa vasten niin hyvältä. Se tunne, kuin kaksi olisi yhtä.

Suorastaan pelottavaa:)

AV

Lue lisää

Nuo tukemani lapset ja nuoret eivät ole omiani. Siinä piti kohtaa piti miettiä alanko ammattivalmentajaksi ja jätän siviiliammattinsa, vai toisin päin. Se porukka mitä valmensin oli oman ikäluokkansa paras Suomessa, ja osa myös NEM&EM-joukkueissa mukana ja olisi ollut väärin jatkaa harrastelijapohjalta, jos ei pysty itse panostamaan. Se mitä tein oikein ja hyvin on, innostuksen ja intohimon herättäminen tekemiseen ja sen, että sain varsinkin pojat uskomaan ja ylittämään itsensä.

Itseni en kipuile mitä sitten kanssa. Jossain kohtaa sekin kävi 3kk mielessä, mutta lähinnä nuo työantajat koko ajan työntää niin voimalla epämukavuusalueelle ja pakottaa kehittymään, ettei seesteisestä elämästä ole voinut kuin haaveilla. 😆 Toisaalta ”elän” älyllisistä haasteista, Jos olisin liukuhihnalla töissä, olisin varmaan seonnut monta kertaa.

Oma hyvinvointi on nyt pinnalla, mielestäni ansaitusti, koska olen joutunut lasten syntymän jälkeen olemaan aika yksin vastuussa. Eikä edes kerran viikossa tunnin harrastaminen ole ollut mahdollista. Olen siis joutunut elämään töissä työnantajalle ja kotona lapsille. Nyt katson, että lapset ei kärsi, jos otan myös itselle aikaa, silloin kun se arkeen sopii.

Siinä olet oikeassa, että ihmisellä on kaipuu toisen luo. Vaikka asiat olisi kuinka hyvin ja olisi kuinka tasapainossa itsensä kanssa, siltä ihminen on pohjimmiltaan ärsyttävän tarvitseva. Olisi kiva olla teflonia, mutta kun ei ole.

Emberizi kirjoitti:

Nuo tukemani lapset ja nuoret eivät ole omiani. Siinä piti kohtaa piti miettiä alanko ammattivalmentajaksi ja jätän siviiliammattinsa, vai toisin päin. Se porukka mitä valmensin oli oman ikäluokkansa paras Suomessa, ja osa myös NEM&EM-joukkueissa mukana ja olisi ollut väärin jatkaa harrastelijapohjalta, jos ei pysty itse panostamaan. Se mitä tein oikein ja hyvin on, innostuksen ja intohimon herättäminen tekemiseen ja sen, että sain varsinkin pojat uskomaan ja ylittämään itsensä.

Itseni en kipuile mitä sitten kanssa. Jossain kohtaa sekin kävi 3kk mielessä, mutta lähinnä nuo työantajat koko ajan työntää niin voimalla epämukavuusalueelle ja pakottaa kehittymään, ettei seesteisestä elämästä ole voinut kuin haaveilla. 😆 Toisaalta ”elän” älyllisistä haasteista, Jos olisin liukuhihnalla töissä, olisin varmaan seonnut monta kertaa.

Oma hyvinvointi on nyt pinnalla, mielestäni ansaitusti, koska olen joutunut lasten syntymän jälkeen olemaan aika yksin vastuussa. Eikä edes kerran viikossa tunnin harrastaminen ole ollut mahdollista. Olen siis joutunut elämään töissä työnantajalle ja kotona lapsille. Nyt katson, että lapset ei kärsi, jos otan myös itselle aikaa, silloin kun se arkeen sopii.

Siinä olet oikeassa, että ihmisellä on kaipuu toisen luo. Vaikka asiat olisi kuinka hyvin ja olisi kuinka tasapainossa itsensä kanssa, siltä ihminen on pohjimmiltaan ärsyttävän tarvitseva. Olisi kiva olla teflonia, mutta kun ei ole.

Lue lisää

Olet nähnyt tuon puolen, innostatko myös omia lapsiasi urheilun pariin? Olisithan harvinaisen hyvä äiti opastamaan, olet kaiken kokenut. Toiko se aika varovaisuutta siihen ettei omille lapsille halua samaa treenaajan nuoruutta?
Lapsuus ei välttämättä ole ihan tasapainossa jos on liian "suorittaja" ajatuksella liikkeellä jo pienestä pitäen.

Olet ilmeisesti ollut kaksi kertaa naimisissa, tai ainakin suhteessa johon on syntynyt lapsia? Voi olla että olen ymmärtänyt väärin. Jos nyt haet suhdetta joka olisi täydellinen loppuelämän kestävä, ajattelitko samoin edellisten miesten kohdalla kun heidät tapasit vai hyväksyitkö (olit suopeampi) heidät epätäydellisinä? Jälkeen päin ajatellen suhteiden lopputulos oli jo tavatessa näkyvillä?

Mikä mielestäsi on ollut omien suhteittesi karikkona?
Liian matalat vedet, laiva ilman kompassia vai kokematon kapteeni?

AV

Anonyymi kirjoitti:

Olet nähnyt tuon puolen, innostatko myös omia lapsiasi urheilun pariin? Olisithan harvinaisen hyvä äiti opastamaan, olet kaiken kokenut. Toiko se aika varovaisuutta siihen ettei omille lapsille halua samaa treenaajan nuoruutta?
Lapsuus ei välttämättä ole ihan tasapainossa jos on liian "suorittaja" ajatuksella liikkeellä jo pienestä pitäen.

Olet ilmeisesti ollut kaksi kertaa naimisissa, tai ainakin suhteessa johon on syntynyt lapsia? Voi olla että olen ymmärtänyt väärin. Jos nyt haet suhdetta joka olisi täydellinen loppuelämän kestävä, ajattelitko samoin edellisten miesten kohdalla kun heidät tapasit vai hyväksyitkö (olit suopeampi) heidät epätäydellisinä? Jälkeen päin ajatellen suhteiden lopputulos oli jo tavatessa näkyvillä?

Mikä mielestäsi on ollut omien suhteittesi karikkona?
Liian matalat vedet, laiva ilman kompassia vai kokematon kapteeni?

AV

Lue lisää

Olen ollut vain kerran naimisissa. Rakkausliitto, ehkä niin voisi sanoa. Lopputuloksesta minulla oli intuitio kun sanoin tahdon, mutta en voinut peruuttaa enää koska olin luvannut. Oma vahvuuteni ja samalla suurin heikkous, on hyväksyä ihminen vikoineen ja olla pistämättä painoa ennakkoluuloille. Mies oli älykkö, ulkoisesti suurimman osan mielestä luultavasti nörtin näköinen (ei ole enää). Arvomaailma osui. Olimme yhdessä 7v ennen kuin suostuin lisääntymään, mies olisi ollut valmis vko 2. Mies oli elänyt vaikeaa elämää (koulukiusaamista, ex kuolema, yksin jäänyt teiniäiti) ja sairastui keski-vaikeaan masennukseen 2 ekan vuoden jälkeen. Terapeutti sanoi, että vasta nyt sinulla on tilaa sairastua, koska ekaa kertaa elämässä on turvallinen ihminen, joka ei lähde. En lähtenyt. Mies parani ja kun oli ollut > 2v terve, suostuin lapsiin. Olin valmistautunut, että välillä kannan kaiken itse, mutta sen tiedän jaksavani hyvin. Se mihin en ollut varautunut oli maanis-depresiivisyys, mikä puhkesi toisen lapsen synnyttyä ja johon sairas ei kokenut tarvitsevansa hoitoa. Oli itä-eurooppalainen haaremi ja koska takasin miehen puoliskon okt, meinasi kaikki mitä oli omalla työllä säästänyt mennä alta. Mies myös sai järjettömiä raivokohtauksia, ei ollut väkivaltainen, mutta huusi, osti urheiluauton tai 20te stereot hetken mielijohteesta, ja löysin myös tonnin pornokauppalaskun haaremin viihdyttämiseen samaan aikaan maksoin kaiken meidän elämisen äitiysrahalla. Mies teki konkurssin, mutta taloa en ollut suostunut kiinnittämään firmaan. Kävimme 9kk parisuhde terapiassa. Ihan lopussa terapeutti sanoi minulle, että joskus on tilanteita, jossa on paljon parempi luovuttaa kuin jatkaa. Hän oli oikeassa! Tässä kohtaa meni pari vuotta, niin että ENFP luoteneeni kääntyi ISTJ ja vain hoidin asiat mitään ajattelematta ja pidin huolen, että lapsilla on turvallista ja rakkautta. Onneksi omat turvaverkkoni ovat hyvät ja äitini otti lapsia viikonloppukylään, että sain kohdata tunteeni, joita en voinut arjessa käsitellä, koska se olisi vaikuttanut lapsiin. Tämä oli siis toinen pitkä suhteeni. Ensimmäinen loppui siihen, että mies halusi nähdä muutakin (olin hänen ensimmäinen). Tuo eka oli suhteellisen normaali nuorten suhde, jossa ollaan yhdessä kun on kivaa. Ilmeisesti jotain hyvää tuossa oli, kun kyseinen kaveri soittelee n. 10v välein ja kysyy treffeille (en ole lähtenyt, hän ei ole itselleni oikea). 😂

Olin toisen suhteen jälkeen 2v käymättä baarissa ja jos joku mies yritti edes puhua, mulkaisin sen verran pahalla silmällä, että ymmärsivät pysyä kaukana. Kun aloin taas elä pariuduin alle vuodessa. Kolmannen suhteen tulevaisen olisi voinut näin jälkiviisaana nähdä ekoilla treffeillä. Myös älykäs mies, äärimmäisen ujo, ihminen, jolla on vaikeuksia kontaktin luomisessa ja sosialisessa kanssakäymisessä ja 37v parisuhdekokematon. Taas ajattelin, että en saa tuomita taustan takia, vaan annan mahdollisuuden. Mies avautui ja tulkitsin alun vain ujoudeksi. Mies ei tuntenut itseään juuri ollenkaan (se miten kuvailee itseään on melkein vastakkaista kuin miten ympäristölle sama näyttäytyy). Seksielämä oli omaan makuun harvaa jo alussa 2-3krt/vko, kun muiden kanssa loppuun asti seksielämä on ollut 3-5krt/vko ja alussa sen verran vilkasta etten kehtaa sitä sanoa edes. Kuitenkin tuo mies oli ensimmäinen yli. 35v ja ajattelin sen olevan ikäasia. Ei tuo 2-3krt/vko kovin pitkään jatkunut, tein aloitteita ja 19/20 krt tulin torjuttua alussa vain seksin osalta myöhemmin myös läheisyys. Jossain kohtaa kun tuota oli jatkunut, eikä mies suostunut edes keskustelemaan koko aiheesta, sanoin, ette halua enää painostaa ja tästä lähin aloiteet on vain ja ainostaan sinulla. Siitä alkoi 3v selibaatti. Koski vain kerran minua, olkapäähän. 😂 Näin jälkikäteen ymmärrän, että hyvin vaikean ja traumaattisenkin suhteen jälkeen, ex eleettömyys, harkitsevuus, flegmaattisuus ja tunteettomuus oli varmaan turvallista. Ja olin ollut niin vaikeassa suhteessa, että hyvin vähä tuntui suurelta. Rakastin alussa, mutta se kyllä katosi kun yhteys hävisi. Lapsi sai tulla, koska vielä silloin mies ei ollut kokonaan hävinnyt omaan kuplaansa enkä voinut riistää lapsettomalta puolisolta vanhemmuutta (hän teki lopullisen päätöksen 2-3v harkinnan jälkeen). Seksielämä oli jo silloin harvaa, mutta tulin raskaaksi ensimmäisestä kierrosta kun kierrukka oli pois ja vielä 5-6pv ennen ovulaatiota…. Tuo suhde loppui, koska minulta loppui usko, että elämä muuttuu paremmaksi, mikään mitä itse kokeilin (ja myös kokeilin paljon) ei tehonnut eikä toista voi muuttaa. Sellaista elämää en halunnut elää. Emme ole huonoissa väleissä ja vanhemmuuden jako toimii paremminkin kuin liitossa (minulta kuorma keveni huomattavasti ja taas ex kantaa nyt itse oman puolikkaansa).

Että sellaisia suhteita… Nyt olen tajunnut, että asiat ei ratkeaa sillä, että joustaa ja rakastaa, palojen pitää osua jo alusta kohdilleen. Aiemmin ajattelin vähän niin kuin Pirpana tänään on kertonut ajattelevansa.

Anonyymi kirjoitti:

Olen ollut vain kerran naimisissa. Rakkausliitto, ehkä niin voisi sanoa. Lopputuloksesta minulla oli intuitio kun sanoin tahdon, mutta en voinut peruuttaa enää koska olin luvannut. Oma vahvuuteni ja samalla suurin heikkous, on hyväksyä ihminen vikoineen ja olla pistämättä painoa ennakkoluuloille. Mies oli älykkö, ulkoisesti suurimman osan mielestä luultavasti nörtin näköinen (ei ole enää). Arvomaailma osui. Olimme yhdessä 7v ennen kuin suostuin lisääntymään, mies olisi ollut valmis vko 2. Mies oli elänyt vaikeaa elämää (koulukiusaamista, ex kuolema, yksin jäänyt teiniäiti) ja sairastui keski-vaikeaan masennukseen 2 ekan vuoden jälkeen. Terapeutti sanoi, että vasta nyt sinulla on tilaa sairastua, koska ekaa kertaa elämässä on turvallinen ihminen, joka ei lähde. En lähtenyt. Mies parani ja kun oli ollut > 2v terve, suostuin lapsiin. Olin valmistautunut, että välillä kannan kaiken itse, mutta sen tiedän jaksavani hyvin. Se mihin en ollut varautunut oli maanis-depresiivisyys, mikä puhkesi toisen lapsen synnyttyä ja johon sairas ei kokenut tarvitsevansa hoitoa. Oli itä-eurooppalainen haaremi ja koska takasin miehen puoliskon okt, meinasi kaikki mitä oli omalla työllä säästänyt mennä alta. Mies myös sai järjettömiä raivokohtauksia, ei ollut väkivaltainen, mutta huusi, osti urheiluauton tai 20te stereot hetken mielijohteesta, ja löysin myös tonnin pornokauppalaskun haaremin viihdyttämiseen samaan aikaan maksoin kaiken meidän elämisen äitiysrahalla. Mies teki konkurssin, mutta taloa en ollut suostunut kiinnittämään firmaan. Kävimme 9kk parisuhde terapiassa. Ihan lopussa terapeutti sanoi minulle, että joskus on tilanteita, jossa on paljon parempi luovuttaa kuin jatkaa. Hän oli oikeassa! Tässä kohtaa meni pari vuotta, niin että ENFP luoteneeni kääntyi ISTJ ja vain hoidin asiat mitään ajattelematta ja pidin huolen, että lapsilla on turvallista ja rakkautta. Onneksi omat turvaverkkoni ovat hyvät ja äitini otti lapsia viikonloppukylään, että sain kohdata tunteeni, joita en voinut arjessa käsitellä, koska se olisi vaikuttanut lapsiin. Tämä oli siis toinen pitkä suhteeni. Ensimmäinen loppui siihen, että mies halusi nähdä muutakin (olin hänen ensimmäinen). Tuo eka oli suhteellisen normaali nuorten suhde, jossa ollaan yhdessä kun on kivaa. Ilmeisesti jotain hyvää tuossa oli, kun kyseinen kaveri soittelee n. 10v välein ja kysyy treffeille (en ole lähtenyt, hän ei ole itselleni oikea). 😂

Olin toisen suhteen jälkeen 2v käymättä baarissa ja jos joku mies yritti edes puhua, mulkaisin sen verran pahalla silmällä, että ymmärsivät pysyä kaukana. Kun aloin taas elä pariuduin alle vuodessa. Kolmannen suhteen tulevaisen olisi voinut näin jälkiviisaana nähdä ekoilla treffeillä. Myös älykäs mies, äärimmäisen ujo, ihminen, jolla on vaikeuksia kontaktin luomisessa ja sosialisessa kanssakäymisessä ja 37v parisuhdekokematon. Taas ajattelin, että en saa tuomita taustan takia, vaan annan mahdollisuuden. Mies avautui ja tulkitsin alun vain ujoudeksi. Mies ei tuntenut itseään juuri ollenkaan (se miten kuvailee itseään on melkein vastakkaista kuin miten ympäristölle sama näyttäytyy). Seksielämä oli omaan makuun harvaa jo alussa 2-3krt/vko, kun muiden kanssa loppuun asti seksielämä on ollut 3-5krt/vko ja alussa sen verran vilkasta etten kehtaa sitä sanoa edes. Kuitenkin tuo mies oli ensimmäinen yli. 35v ja ajattelin sen olevan ikäasia. Ei tuo 2-3krt/vko kovin pitkään jatkunut, tein aloitteita ja 19/20 krt tulin torjuttua alussa vain seksin osalta myöhemmin myös läheisyys. Jossain kohtaa kun tuota oli jatkunut, eikä mies suostunut edes keskustelemaan koko aiheesta, sanoin, ette halua enää painostaa ja tästä lähin aloiteet on vain ja ainostaan sinulla. Siitä alkoi 3v selibaatti. Koski vain kerran minua, olkapäähän. 😂 Näin jälkikäteen ymmärrän, että hyvin vaikean ja traumaattisenkin suhteen jälkeen, ex eleettömyys, harkitsevuus, flegmaattisuus ja tunteettomuus oli varmaan turvallista. Ja olin ollut niin vaikeassa suhteessa, että hyvin vähä tuntui suurelta. Rakastin alussa, mutta se kyllä katosi kun yhteys hävisi. Lapsi sai tulla, koska vielä silloin mies ei ollut kokonaan hävinnyt omaan kuplaansa enkä voinut riistää lapsettomalta puolisolta vanhemmuutta (hän teki lopullisen päätöksen 2-3v harkinnan jälkeen). Seksielämä oli jo silloin harvaa, mutta tulin raskaaksi ensimmäisestä kierrosta kun kierrukka oli pois ja vielä 5-6pv ennen ovulaatiota…. Tuo suhde loppui, koska minulta loppui usko, että elämä muuttuu paremmaksi, mikään mitä itse kokeilin (ja myös kokeilin paljon) ei tehonnut eikä toista voi muuttaa. Sellaista elämää en halunnut elää. Emme ole huonoissa väleissä ja vanhemmuuden jako toimii paremminkin kuin liitossa (minulta kuorma keveni huomattavasti ja taas ex kantaa nyt itse oman puolikkaansa).

Että sellaisia suhteita… Nyt olen tajunnut, että asiat ei ratkeaa sillä, että joustaa ja rakastaa, palojen pitää osua jo alusta kohdilleen. Aiemmin ajattelin vähän niin kuin Pirpana tänään on kertonut ajattelevansa.

Lue lisää

Mielenkiintoista, oletko koskaan ajatellut sitä miten lapsen syntymän jälkeen miehen mieli voi pitää naistaan enemmän äitinä jota tulee suojella mitä rakastajattarena mitä hän olisi ollut ennen lapsen syntymää? Onhan lapsen syntymä molemmille aika suuri muutos minäkuvassa ja siinä miten toisen ihmisen näkee.

Mies kuin myös nainenkin voi olla seksuaalisesti aktiiivinen vaikkei olisi sitä oman kumppanin kanssa. Mieli muuttuu, ei näe vetoa seksielämään sen oman kumppanin kanssa koska ei olisi sinut uuden tilanteen kanssa mitä lapset tuottavat parisuhteeseen.

Tuo 3-5 kertaa viikossa on jo aika paljon yli 40 vuotiaalle miehelle joka ei enää haluaisi lapsia elämäänsä. Miehillä halut muuttuvat harvemmiksi koska ei haluata lapsia elämään kuten aikaisemmin ja taas naisilla ne voivat lisääntyä koska eivät enää saa vaikka haluaisivat.

Vastapuolen merkitys yksilön halukkuuteen on myös määräävä tekijä. Kuka nyt kenet saa sitten syttymään ja miksi, aivoistahan kaikki halut lähtevät liikkeelle. Vanhemmiten halut voivat olla samat mutta tiedonkulku toimintaan menee tiheämmän suodattimen läpi. Kokemus ja kuva tulevasta on jo olemassa, nuorempana nämä eivät ole rasitteena.

AV

Anonyymi kirjoitti:

Mielenkiintoista, oletko koskaan ajatellut sitä miten lapsen syntymän jälkeen miehen mieli voi pitää naistaan enemmän äitinä jota tulee suojella mitä rakastajattarena mitä hän olisi ollut ennen lapsen syntymää? Onhan lapsen syntymä molemmille aika suuri muutos minäkuvassa ja siinä miten toisen ihmisen näkee.

Mies kuin myös nainenkin voi olla seksuaalisesti aktiiivinen vaikkei olisi sitä oman kumppanin kanssa. Mieli muuttuu, ei näe vetoa seksielämään sen oman kumppanin kanssa koska ei olisi sinut uuden tilanteen kanssa mitä lapset tuottavat parisuhteeseen.

Tuo 3-5 kertaa viikossa on jo aika paljon yli 40 vuotiaalle miehelle joka ei enää haluaisi lapsia elämäänsä. Miehillä halut muuttuvat harvemmiksi koska ei haluata lapsia elämään kuten aikaisemmin ja taas naisilla ne voivat lisääntyä koska eivät enää saa vaikka haluaisivat.

Vastapuolen merkitys yksilön halukkuuteen on myös määräävä tekijä. Kuka nyt kenet saa sitten syttymään ja miksi, aivoistahan kaikki halut lähtevät liikkeelle. Vanhemmiten halut voivat olla samat mutta tiedonkulku toimintaan menee tiheämmän suodattimen läpi. Kokemus ja kuva tulevasta on jo olemassa, nuorempana nämä eivät ole rasitteena.

AV

Lue lisää

Olen aika varma, ettei tuo ex ollut seksuaalisesti aktiivinen edes itsensä kanssa, ainakaan kovin säännöllisesti. Ihmisiä vaan on erilaisia.

Eikä kyse ole pelkästään seksistä, vaan kaikesta läheisyydestä ja kosketuksesta ja myös henkisestä läsnäolosta. Sillon kuin tein aktiivisesti aloitteita, siis ekan pari vuoden jälkeen ja ennen 3v selibaattia, seksiä oli pari vuotta 2-6 krt/vuodessa. Tilanne muuttui selkeästi huonompaan heti kun tulin raskaaksi, ja sitten olikin jo vaikea lähteä.

Jos henkinen ja fyysinen läheisyys ja kosketus olisi toimii, jouston varaa seksinkin määrässä on, kohtuuteen asti. Jos asia kiinnostaa vain joka toinen joulu, olen täysin väärä kumppani. Ja tietysti asiaan vaikuttaa myös realiteetit, kuinka usein nähdään ja onko ihan pieniä lapsia jne. Se on ihan normaalia elämää. Mutta omalla toivellani tarkoitan vakiintunutta parisuhdetta, jossa asutaan yhdessä, eikä ajankäytöllisiä esteitä ole. Veikkaan, että ex laski sen varaan, että pysyn lapsen takia. Tosin lapsella on paljon parempi nyt, koska joutuu tuo olemaan läsnä kun ovat kahdestaan. Ennen lapsikin sai paljon vähemmän.

Olen samaa mieltä, siitä että kaikki lähtee aivoista. Siksi keskinäinen kemia on löydyttävä, jotta homma voi toimia pitkällä jänteellä.

Anonyymi kirjoitti:

Mielenkiintoista, oletko koskaan ajatellut sitä miten lapsen syntymän jälkeen miehen mieli voi pitää naistaan enemmän äitinä jota tulee suojella mitä rakastajattarena mitä hän olisi ollut ennen lapsen syntymää? Onhan lapsen syntymä molemmille aika suuri muutos minäkuvassa ja siinä miten toisen ihmisen näkee.

Mies kuin myös nainenkin voi olla seksuaalisesti aktiiivinen vaikkei olisi sitä oman kumppanin kanssa. Mieli muuttuu, ei näe vetoa seksielämään sen oman kumppanin kanssa koska ei olisi sinut uuden tilanteen kanssa mitä lapset tuottavat parisuhteeseen.

Tuo 3-5 kertaa viikossa on jo aika paljon yli 40 vuotiaalle miehelle joka ei enää haluaisi lapsia elämäänsä. Miehillä halut muuttuvat harvemmiksi koska ei haluata lapsia elämään kuten aikaisemmin ja taas naisilla ne voivat lisääntyä koska eivät enää saa vaikka haluaisivat.

Vastapuolen merkitys yksilön halukkuuteen on myös määräävä tekijä. Kuka nyt kenet saa sitten syttymään ja miksi, aivoistahan kaikki halut lähtevät liikkeelle. Vanhemmiten halut voivat olla samat mutta tiedonkulku toimintaan menee tiheämmän suodattimen läpi. Kokemus ja kuva tulevasta on jo olemassa, nuorempana nämä eivät ole rasitteena.

AV

Lue lisää

”Tuo 3-5 kertaa viikossa on jo aika paljon yli 40 vuotiaalle miehelle joka ei enää haluaisi lapsia elämäänsä.”

Tuo voi olla asia miksi nykyään paljon toisen kierroksen pareja (pks), että nainen on 8-13v vanhempi.

Anonyymi kirjoitti:

Mielenkiintoista, oletko koskaan ajatellut sitä miten lapsen syntymän jälkeen miehen mieli voi pitää naistaan enemmän äitinä jota tulee suojella mitä rakastajattarena mitä hän olisi ollut ennen lapsen syntymää? Onhan lapsen syntymä molemmille aika suuri muutos minäkuvassa ja siinä miten toisen ihmisen näkee.

Mies kuin myös nainenkin voi olla seksuaalisesti aktiiivinen vaikkei olisi sitä oman kumppanin kanssa. Mieli muuttuu, ei näe vetoa seksielämään sen oman kumppanin kanssa koska ei olisi sinut uuden tilanteen kanssa mitä lapset tuottavat parisuhteeseen.

Tuo 3-5 kertaa viikossa on jo aika paljon yli 40 vuotiaalle miehelle joka ei enää haluaisi lapsia elämäänsä. Miehillä halut muuttuvat harvemmiksi koska ei haluata lapsia elämään kuten aikaisemmin ja taas naisilla ne voivat lisääntyä koska eivät enää saa vaikka haluaisivat.

Vastapuolen merkitys yksilön halukkuuteen on myös määräävä tekijä. Kuka nyt kenet saa sitten syttymään ja miksi, aivoistahan kaikki halut lähtevät liikkeelle. Vanhemmiten halut voivat olla samat mutta tiedonkulku toimintaan menee tiheämmän suodattimen läpi. Kokemus ja kuva tulevasta on jo olemassa, nuorempana nämä eivät ole rasitteena.

AV

Lue lisää

Olen muuten avautunut itse aika tavalla. Kohta pitää sulkea koko tili, kun kertoo liikaa…

Mihin omat suhteesi ovat kariutuneet? Mustasukkaisuutta ainakin muistan kuulleeni.

Emberizi kirjoitti:

Olen muuten avautunut itse aika tavalla. Kohta pitää sulkea koko tili, kun kertoo liikaa…

Mihin omat suhteesi ovat kariutuneet? Mustasukkaisuutta ainakin muistan kuulleeni.

Lue lisää

No ei ne ainakaan kaatuneet siihen etten olisi ollut seksuaalisesti aktiivinen, olin sitä liikaakin. Tiedän etteivät miehet keskivertoisesti harrasta seksiä oman kumppanin kanssa yleisesti kahta kertaa viikossa enempää. Ainakin minulle näin väitettiin kun olin se halukkaampi osapuoli. Mikä ihme sinua vaivaa kun ystävättärien miehet eivät jne...

Mustasukkaisuus, luottamuspula, eri aikaan esiintyneet arvomaailmat (jos ostat talon saat siivota sen ihan itse) ehkä myös se kun menettää tarkoituksen yhdessä oloon. Olen eronnut pienistä syistä. suuria ongelmia ei ole ollut.

Pieni kevennys tähän loppuun.
https://www.youtube.com/watch?v=2pUHJKTodgs

AV

Anonyymi kirjoitti:

No ei ne ainakaan kaatuneet siihen etten olisi ollut seksuaalisesti aktiivinen, olin sitä liikaakin. Tiedän etteivät miehet keskivertoisesti harrasta seksiä oman kumppanin kanssa yleisesti kahta kertaa viikossa enempää. Ainakin minulle näin väitettiin kun olin se halukkaampi osapuoli. Mikä ihme sinua vaivaa kun ystävättärien miehet eivät jne...

Mustasukkaisuus, luottamuspula, eri aikaan esiintyneet arvomaailmat (jos ostat talon saat siivota sen ihan itse) ehkä myös se kun menettää tarkoituksen yhdessä oloon. Olen eronnut pienistä syistä. suuria ongelmia ei ole ollut.

Pieni kevennys tähän loppuun.
https://www.youtube.com/watch?v=2pUHJKTodgs

AV

Lue lisää

Keskinäinen kunnioitus ja yhteenhiileen puhaltaminen, kun nuo murenee, on vaikea jatkaa. Omissa liitoissa kunnioitus ei ole hävinnyt, vaikka muuten on ollut kyllä ihan riittävän vaikeaa. Ystävän liitossa olen vierestä on tullut tuota ilmiötä seurattua.

Olipa kevennys. 😳🤭 Sinä se sitten taidat musiikilla shokeerauksen. 😂 Pitää varoa jatkossa, ettei lasten seurassa availe linkkejä. 😉
En sinänsä ole niin herkkä, että yöunia tuosta lyriikasta menetän, mutta en kyllä ihan tuohon kappaleeseen osannut varautua linkkiä klikatessa.

Emberizi kirjoitti:

Keskinäinen kunnioitus ja yhteenhiileen puhaltaminen, kun nuo murenee, on vaikea jatkaa. Omissa liitoissa kunnioitus ei ole hävinnyt, vaikka muuten on ollut kyllä ihan riittävän vaikeaa. Ystävän liitossa olen vierestä on tullut tuota ilmiötä seurattua.

Olipa kevennys. 😳🤭 Sinä se sitten taidat musiikilla shokeerauksen. 😂 Pitää varoa jatkossa, ettei lasten seurassa availe linkkejä. 😉
En sinänsä ole niin herkkä, että yöunia tuosta lyriikasta menetän, mutta en kyllä ihan tuohon kappaleeseen osannut varautua linkkiä klikatessa.

Lue lisää

Eikö ole mukava kun saa vaikka mitä tuntemuksia?
Pitää joskus hassutella ettei mene liian totiseksi, asiahan on sinällään ihan vakava.
Mitäs kirjoitit aktiivisuudesta, se oli vain suora näpäytys:)
Jos viisi kertaa viikossa niin eihän siinä kerkee enää mitään muuta tekemäänkään, huh huh.
Sinun kanssasi taitaa joutua katsomaan olympialaisetkin tiivistettynä urkkaruudusta...mutta jo, hyvähän se on jos omaat 20 vuotiaan naisen halut.

AV

Anonyymi kirjoitti:

Eikö ole mukava kun saa vaikka mitä tuntemuksia?
Pitää joskus hassutella ettei mene liian totiseksi, asiahan on sinällään ihan vakava.
Mitäs kirjoitit aktiivisuudesta, se oli vain suora näpäytys:)
Jos viisi kertaa viikossa niin eihän siinä kerkee enää mitään muuta tekemäänkään, huh huh.
Sinun kanssasi taitaa joutua katsomaan olympialaisetkin tiivistettynä urkkaruudusta...mutta jo, hyvähän se on jos omaat 20 vuotiaan naisen halut.

AV

Lue lisää

Miksi asioista ei saisi puhua niiden oikeilla nimillä? Täällä kasvottomana puhun surutta, oikeassa elämässä en avaudu julkisesti tietenkään. Pari sellaista ystävää on, jonka kanssa voi puhua sellaisiakin mitä täällä en kehtaa. Niitäkin on. Parisuhteessa taas koen, että tälläiset asiat ei voi olla tabu.

Kun olen kestänyt uskollisena 5 vuotta hyvin vähällä… tai kokonaan ilman… niin voit arvata, että kanssani saa katsoa olympialaiset, jalkapallon MM ja yleisurheilun EM rauhassa, jos huomaan että se on toiselle tärkeää. Vaikka minua haluttaisi, silti kestän ilman pimahdusta pienen puutteen. Harjoitus tekee mestarin. 😂 Joskus joutuu omia tarpeitaan siirtämään tai itse asia järjestämään muulla tavalla, eikä maailma siihen kaadu. Vaikka oma optimi on mitä tahansa, todellisuudessa asia ei mene halujen mukaan vaan sen mukaan miten usein nähdään, millaisessa tilanteessa nähdään, mitä muuta on meneillään jne. Joskus voi olla hetkiä ettei onnistu käytännön syystä pidempään hetkeen ja joskus on aikaa kahden niin ettei paljon muuta ohjelma tarvitse. Tai voi olla kumppani joka haluaa enemmän tai haluaa vähemmän, ja kummassakin suunnassa on varaa joustaa kunhan joku kohtuus säilyy.

Puhun ehkä senkin takia, että miehen haluttomuus on tabu. Oikeasti heitä on paljon.

Emberizi kirjoitti:

Miksi asioista ei saisi puhua niiden oikeilla nimillä? Täällä kasvottomana puhun surutta, oikeassa elämässä en avaudu julkisesti tietenkään. Pari sellaista ystävää on, jonka kanssa voi puhua sellaisiakin mitä täällä en kehtaa. Niitäkin on. Parisuhteessa taas koen, että tälläiset asiat ei voi olla tabu.

Kun olen kestänyt uskollisena 5 vuotta hyvin vähällä… tai kokonaan ilman… niin voit arvata, että kanssani saa katsoa olympialaiset, jalkapallon MM ja yleisurheilun EM rauhassa, jos huomaan että se on toiselle tärkeää. Vaikka minua haluttaisi, silti kestän ilman pimahdusta pienen puutteen. Harjoitus tekee mestarin. 😂 Joskus joutuu omia tarpeitaan siirtämään tai itse asia järjestämään muulla tavalla, eikä maailma siihen kaadu. Vaikka oma optimi on mitä tahansa, todellisuudessa asia ei mene halujen mukaan vaan sen mukaan miten usein nähdään, millaisessa tilanteessa nähdään, mitä muuta on meneillään jne. Joskus voi olla hetkiä ettei onnistu käytännön syystä pidempään hetkeen ja joskus on aikaa kahden niin ettei paljon muuta ohjelma tarvitse. Tai voi olla kumppani joka haluaa enemmän tai haluaa vähemmän, ja kummassakin suunnassa on varaa joustaa kunhan joku kohtuus säilyy.

Puhun ehkä senkin takia, että miehen haluttomuus on tabu. Oikeasti heitä on paljon.

Lue lisää

En kyllä katso urheilua kovin paljon mutta Suomen miesten jääkiekkomatsit tulee katsottua.

Haluissa ei taida olla eroja puhutaan sitten miehistä tai naisista. Kokemuksista kai tuo lähtee, jos tuntuu hyvälle niin miksi sellaista ei haluaisi. Rentouttavaa, stressiä poistavaa nautinnollisuutta. Varmasti molemmilla sukupuolilla halut myös vaihtelevat elämän eri tilanteista johtuen, joskus high ja joskus low.

AV

Elämä on hyvää yksinäänkin, tässä angstissani ei ole kyse siitä. Olen myös ollut se, joka on parisuhteesta halunnut pois ja koska, se ei ollut toiselle yhtä helppoa, jouduin odottamaan lähes vuoden, että pääsen myös muuttamaan pois.

En siis puhu entisestä elämästä vaan turhaumasta mikä tulee kun tietää kuitenkin pohjimmiltaan olevansa tarvitseva, vaikka sitä ei heikkoutena haluakaan sanoa ääneen. Siksi juuri sanon sen tarkoituksella ääneen, etten peitä sitä itseltäni ja tiedän vahvana naisena olevani riskialtis vain pärjäämään yksin. Turhauma tulee kun tietää kaipaavansa kuitenkin toista ihmistä ja aitoa rakkautta, vaikka kuinka olisi vahva ja tietää realismin miten helkkarin vaikeaa siihen on kuitenkin päästä. Melkein kuin odottaisi lauantaina lottovoittoa, vaikka ei ole lotonnut 10 vuoteen. Siksi turhauttaa!

P.s. Kannattaa ottaa tekstistä kopio, ennen kuin lähettää. Noita botti-ilmoituksia tulee aika usein (työantajan kännykkä puhelin etu VPN päälllä). Sen voi kiertää kyllä aika helposti.

Niin ja minuakaan ahdista, ei sitten millään tasolla. Vain turhauttaa!

Emberizi kirjoitti:

Elämä on hyvää yksinäänkin, tässä angstissani ei ole kyse siitä. Olen myös ollut se, joka on parisuhteesta halunnut pois ja koska, se ei ollut toiselle yhtä helppoa, jouduin odottamaan lähes vuoden, että pääsen myös muuttamaan pois.

En siis puhu entisestä elämästä vaan turhaumasta mikä tulee kun tietää kuitenkin pohjimmiltaan olevansa tarvitseva, vaikka sitä ei heikkoutena haluakaan sanoa ääneen. Siksi juuri sanon sen tarkoituksella ääneen, etten peitä sitä itseltäni ja tiedän vahvana naisena olevani riskialtis vain pärjäämään yksin. Turhauma tulee kun tietää kaipaavansa kuitenkin toista ihmistä ja aitoa rakkautta, vaikka kuinka olisi vahva ja tietää realismin miten helkkarin vaikeaa siihen on kuitenkin päästä. Melkein kuin odottaisi lauantaina lottovoittoa, vaikka ei ole lotonnut 10 vuoteen. Siksi turhauttaa!

P.s. Kannattaa ottaa tekstistä kopio, ennen kuin lähettää. Noita botti-ilmoituksia tulee aika usein (työantajan kännykkä puhelin etu VPN päälllä). Sen voi kiertää kyllä aika helposti.

Lue lisää

Kyllä, uskoakseni ymmärsin alkuunsakin, mihin viittasit.

Koen aika samoin, että olen tarvitseva, mutta sitä on hankala näyttää ja kaipaisin sen rakkauden lähelleni, mutta toistaiseksi joudun olemaan itsekseni.

Samalla uskallan kuitenkin luottaa siihen, että tilanne muuttuu, kun aika on oikea ja olen viimein tyytyväinen yksikseni ja sinällään en enää aktiivisesti kaipaa suhdetta. Näin olen päätynyt pidempiin suhteisiini joka ainoan kerran, luovuttamalla halusta ja se lienee tietyllä tapaa muuttaa minua, kun alistuu elämälle, ehkä luovun piilottamasta heikkouksiani silloin, en tiedä. Siihen kuitenkin viittasin sillä, kun sanoin että jatkaa vain elämäänsä.

Juu, toisinaan otankin kopsuja, kun olen huomannut että saitti tökkii. Nyt en sellaista havainnut ennen sitä yhtä kohtalokasta viestiä. Työskentelen alalla, joten on nämä kiemurat tuttuja ja ymmärrän hyvin, että oman läppärin suojausasetukset aiheuttavat toisinaan kitkaa sen kanssa mitä haluaisi läppärillään tehdä :D

Emberizi kirjoitti:

Niin ja minuakaan ahdista, ei sitten millään tasolla. Vain turhauttaa!

No kuten tuossa pidemmässä vastauksessa asiaa oman elämäni osalta avaan, niin juuri siitä turhautumisesta (tai miksei ahdistuksesta, pakottavasta tarpeesta jne.) luopuminen on ollut avain onneen itselläni. Vasta kun olen ollut valmis luopumaan (toivosta), olen ollut valmis löytämään rakkauden ja aina se on samalla hetkellä lentänyt päin näköä, kiivaasti ja yllättäin 😁

Noihan se on, myönnän senkin. Jos ei tiedä mitä haluaa, kohtuullisessa ajassa, ei kannata paljon ajatuksiaan varata.

Olen kyllä eksovertti. Se ainoa eksovertti, joka palautuu osittain kuin introvertti (ENFP). Siis minulla on introverttipuoleni myös. Minun ongelmani ole yhteyden luominen oikeassa elämässä, saan yleensä (jos haluan) ihmisiin kontaktin helposti. Saan sen myös ihmisiin (esim. Asperger-ihmiset), jotka ei muuten kovin paljon kommunikoi.

Miehiä, jopa kiinnostuneen elkeitä osoittavia olisi lähipiirissä, jos ei olisi itse niin näkönuuka onko vastapuoli varattu vai ei. 😂 Tietysti oletan, että varatun kiinnostus on… no mitä se nyt on. Eli se siitä!

Lisääntymistä minun ei tarvitse miettiä, kunhan muistan käydä vaihtamassa hormonikierukan uuteen. Enkä muutenkaan harrasta riskiseksiä. Olen onneksi niin vanha, että vaikka huomenna aloittaisin suhteen, menee tutustumisessa ja yhteen muutossa yms. sen aikaa etten voisi mitenkään tilastojen valossa olla enää hedelmällinen. Ei tarvitse siis yhtä lisää ajatella enää.

Emberizi kirjoitti:

Olen kyllä eksovertti. Se ainoa eksovertti, joka palautuu osittain kuin introvertti (ENFP). Siis minulla on introverttipuoleni myös. Minun ongelmani ole yhteyden luominen oikeassa elämässä, saan yleensä (jos haluan) ihmisiin kontaktin helposti. Saan sen myös ihmisiin (esim. Asperger-ihmiset), jotka ei muuten kovin paljon kommunikoi.

Miehiä, jopa kiinnostuneen elkeitä osoittavia olisi lähipiirissä, jos ei olisi itse niin näkönuuka onko vastapuoli varattu vai ei. 😂 Tietysti oletan, että varatun kiinnostus on… no mitä se nyt on. Eli se siitä!

Lisääntymistä minun ei tarvitse miettiä, kunhan muistan käydä vaihtamassa hormonikierukan uuteen. Enkä muutenkaan harrasta riskiseksiä. Olen onneksi niin vanha, että vaikka huomenna aloittaisin suhteen, menee tutustumisessa ja yhteen muutossa yms. sen aikaa etten voisi mitenkään tilastojen valossa olla enää hedelmällinen. Ei tarvitse siis yhtä lisää ajatella enää.

Lue lisää

Nooh, realismin harrastaja toteaisi tuohon ehkä ettei tuo resepti toimi selibaatin hoitoon eikä suurestikaan poista läheisyyden tarvetta 😁.

Emberizi kirjoitti:

Olen kyllä eksovertti. Se ainoa eksovertti, joka palautuu osittain kuin introvertti (ENFP). Siis minulla on introverttipuoleni myös. Minun ongelmani ole yhteyden luominen oikeassa elämässä, saan yleensä (jos haluan) ihmisiin kontaktin helposti. Saan sen myös ihmisiin (esim. Asperger-ihmiset), jotka ei muuten kovin paljon kommunikoi.

Miehiä, jopa kiinnostuneen elkeitä osoittavia olisi lähipiirissä, jos ei olisi itse niin näkönuuka onko vastapuoli varattu vai ei. 😂 Tietysti oletan, että varatun kiinnostus on… no mitä se nyt on. Eli se siitä!

Lisääntymistä minun ei tarvitse miettiä, kunhan muistan käydä vaihtamassa hormonikierukan uuteen. Enkä muutenkaan harrasta riskiseksiä. Olen onneksi niin vanha, että vaikka huomenna aloittaisin suhteen, menee tutustumisessa ja yhteen muutossa yms. sen aikaa etten voisi mitenkään tilastojen valossa olla enää hedelmällinen. Ei tarvitse siis yhtä lisää ajatella enää.

Lue lisää

Ylempänä mainittu Paavo Väyrys-dildo voisi olla ratkaisu ongelmiisi.

Justiina Puupää-tyyppinen nainen olisi sinulle varmaan paras, kuten muillekin palstamiehille. Onkohan Emberizi sellainen?

Kuulostat kunnon mieheltä. Ei parisuhteeseen tarvita mitään muuta kuin että viihtyy toisen kanssa.

Ei keskustelussa ole oleellista lyhenteet ja sivistyssanat. Jos joku sana ei aukene, sen löytää Googlella. Pääasia, että ymmärtää ja tulee ymmärretyksi, ja pystyy perustella oman kantansa. Ja vaikkei aina osaisi, silti voi osallistua vain sanomalla mitä ajattelee.

Sitä ehkä kannattaa miettiä vähitellen ja hissukseen mitä naiselta haluaa. Kun tietää millainen itse on ja mitä itse tarvitsee ollakseen tyytyväinen parisuhteessa, on paljon helpompi huomata vaikka harrastuksessa tai töissä, että tuossahan ihmisessä olisi juuri niitä asioita. Ja veikkaan, että sellaisessa tilanteessa on helpompi saada itsestään irti, vaikka sen kahvikutsun tai museokierroksen verran, ja siitä se voi pikkuhiljaa alkaa. Tietysti mihinkä tahansa listaan kannattaa suhtautua maltilla loppujen lopuksi.

Emberizi kirjoitti:

Ei keskustelussa ole oleellista lyhenteet ja sivistyssanat. Jos joku sana ei aukene, sen löytää Googlella. Pääasia, että ymmärtää ja tulee ymmärretyksi, ja pystyy perustella oman kantansa. Ja vaikkei aina osaisi, silti voi osallistua vain sanomalla mitä ajattelee.

Sitä ehkä kannattaa miettiä vähitellen ja hissukseen mitä naiselta haluaa. Kun tietää millainen itse on ja mitä itse tarvitsee ollakseen tyytyväinen parisuhteessa, on paljon helpompi huomata vaikka harrastuksessa tai töissä, että tuossahan ihmisessä olisi juuri niitä asioita. Ja veikkaan, että sellaisessa tilanteessa on helpompi saada itsestään irti, vaikka sen kahvikutsun tai museokierroksen verran, ja siitä se voi pikkuhiljaa alkaa. Tietysti mihinkä tahansa listaan kannattaa suhtautua maltilla loppujen lopuksi.

Lue lisää

Etsimällä toki löytää mutta onneksi aika usein noi lyhenteet pystyy päättelemään jo asiayhteydessä. Lisäksi kovalla prosentilla nuo keskustelut joissa lyhenteitä viljellään menee ohi minun arjesta. Siitä olen tässä palstassa tykännyt että paljon ihmiset kertovat omia näkemyksiään ja kokemuksiaan jotka kyllä ainakin itselle antaa helpommin lähestyttävän kulman.

Minähän nyt haluan naiselta rakkautta ja tilaisuuden näyttää naiselle että rakastan häntä; lisäksi sellainen mutkaton ja rehellinen arkielämä höystettnä ehkä nillä juhlavammilla hetkillä. Nyt vain viime aikoina pohtinut että olisi mukavaa vaihtelua jo se että jonkun kanssa käväisisi silloin tällöin kahvilla. Vaikka sanotaan ettei pitäisi tyytyä mutta jos rakkauden tilalle tulisi ihan ystävyys niin miksi sitä en ottaisi vastaan jos se molempien elämänlaatua parantaisi.

Kyllä minä tuon sun ajatuksen nielaisen koukkkuineen päivineen että pitäisi jättää koko treffisana pois ja lähteä vain kahville ja museoon niin ei jännittäisi niin paljon. Kyllä aika ja eliniän odote sitten kertovat miten homma päättyy.

Se voi olla. Ehkä pitää ottaa tavoitteeksi juosta viisi maratonia ja sulkea palsta.

Emberizi kirjoitti:

Se voi olla. Ehkä pitää ottaa tavoitteeksi juosta viisi maratonia ja sulkea palsta.

Jos nainen höpsähtää, kun joku random-mies(oletettu) lausuu muutaman nätin sanan keskustelupalstalla ja pistää vähän sopivaa tunnepoppia perään, niin kyllä se jo laittaa miettimään, että missäs nyt mennäänkään? Mutta jokainen tekee omat siirtonsa omista lähtökohdistaan.

Anonyymi kirjoitti:

Jos nainen höpsähtää, kun joku random-mies(oletettu) lausuu muutaman nätin sanan keskustelupalstalla ja pistää vähän sopivaa tunnepoppia perään, niin kyllä se jo laittaa miettimään, että missäs nyt mennäänkään? Mutta jokainen tekee omat siirtonsa omista lähtökohdistaan.

Lue lisää

Olisitko itse parempi kuin oletettu random-mies?

Anonyymi kirjoitti:

Olisitko itse parempi kuin oletettu random-mies?

Ei kenenkään paremmuutta tai huonommuutta voi tutustumatta (=irl) todeta. En minäkään välttämättä kelpaa irl, niin kuin et sinä eikä 22.52 kirjoittanut. Jollekin kuitenkin kaikki yleensä kelpaa.

”Siis silloin sinkkuaikana. Ehkä olisin sutinoita löytänytkin, mutta en ollet haukas mihinkän pellkkää seksiä-juttuihin. Ja sitten pelotti ajatus, että jos helposti ajautuu jonkun kanssa seksiin ja kiintyy kuitenkin ihmiseen, joka ei ole mikään oikea, niin... ”

Täsmälleen samasta syystä olen ollut mielummin ilman yli 2v.

Jos seksittömyys/vähäseksisyys olisi pitkässä suhteessa sairauden aiheuttama ja silti olisi läheisyyttä, kosketusta ja muunlaista seksuaalisuutta, ei se kokonaan turhaumaa poista, mutta ainakin itse kokisin tilanteen vain elämäksi. Ei se toinenkaan tilanteelle mitään voi, varsinkin jos tilannetta olisi yritetty hoitaa.

Vaikka elämme 2020-luvulla, ei nainen saa edellenkään sanoa, että seksi on kivaa. Eikä saa sanoa, että kaikki miehet ei vaan pysty tai ei halua. Ehkä osalla on vaikea käsitellä näitä asioita, edes tasolla, että pystyvät lukemaan huorittelematta. Mutta hyvää vaan se tekee, kun tuulettaa vuosikymmenien ajan pölyyntyneitä ajatusmalleja! Naisen seksuaalinen ja läheisyyden tarve on vaan monelle iso järkytys. Ja se, että vaikka olisi kuinka iso tarve, ei se tarkoita automaattisesti hyppimistä jokaiseen peiton alle. Tarvetta pystyy silti hallitsemaan ja päättämään mihin haluaa osallistua ja mihin ei.

Mutta ehkä se maratonkunto olisi helpoin ratkaisu. 😂 Kun treenaa kovaa, on endorfiinit ja dopamiinit kokoajan niin tapissa, ettei paljon siihen ajallisesti eikä hormonaalisesti miestä eikä palstaa mahdu. Kun kun kunto on kohtuullisen huono, muutos on nopea ja motivoi.

Emberizi kirjoitti:

”Siis silloin sinkkuaikana. Ehkä olisin sutinoita löytänytkin, mutta en ollet haukas mihinkän pellkkää seksiä-juttuihin. Ja sitten pelotti ajatus, että jos helposti ajautuu jonkun kanssa seksiin ja kiintyy kuitenkin ihmiseen, joka ei ole mikään oikea, niin... ”

Täsmälleen samasta syystä olen ollut mielummin ilman yli 2v.

Jos seksittömyys/vähäseksisyys olisi pitkässä suhteessa sairauden aiheuttama ja silti olisi läheisyyttä, kosketusta ja muunlaista seksuaalisuutta, ei se kokonaan turhaumaa poista, mutta ainakin itse kokisin tilanteen vain elämäksi. Ei se toinenkaan tilanteelle mitään voi, varsinkin jos tilannetta olisi yritetty hoitaa.

Vaikka elämme 2020-luvulla, ei nainen saa edellenkään sanoa, että seksi on kivaa. Eikä saa sanoa, että kaikki miehet ei vaan pysty tai ei halua. Ehkä osalla on vaikea käsitellä näitä asioita, edes tasolla, että pystyvät lukemaan huorittelematta. Mutta hyvää vaan se tekee, kun tuulettaa vuosikymmenien ajan pölyyntyneitä ajatusmalleja! Naisen seksuaalinen ja läheisyyden tarve on vaan monelle iso järkytys. Ja se, että vaikka olisi kuinka iso tarve, ei se tarkoita automaattisesti hyppimistä jokaiseen peiton alle. Tarvetta pystyy silti hallitsemaan ja päättämään mihin haluaa osallistua ja mihin ei.

Mutta ehkä se maratonkunto olisi helpoin ratkaisu. 😂 Kun treenaa kovaa, on endorfiinit ja dopamiinit kokoajan niin tapissa, ettei paljon siihen ajallisesti eikä hormonaalisesti miestä eikä palstaa mahdu. Kun kun kunto on kohtuullisen huono, muutos on nopea ja motivoi.

Lue lisää

Niin ja oikeasti, ilman ironian sävyttämiä lauseita: Oman tarpeen ja vajavaisuutensa tilkitseminen järjettömällä rääkillä ei ehkä ole se tervein vaihtoehto, vaikka se selkeästi helpoin ja itselle luontevin tie olisikin. Jos päädyn rapakunnosta maratonille, toivottavasti muusta syystä.

Kohtuus, armollisuus, inhimillisyys, rajallisuus, tarvitsevuus, omien tarpeiden tunnistus. Siinä on oma 50-kympin kriisiini, jota on jo 3-5v pyöritelty ja joka ehtii loppuu ennen itse ikäpyykkiä.

Tasan ei mene ihmisillä asiat. Itselleni seksikontakti ja puhuminen ovat tärkeimpiä. Fyysinen läheisyys muuten kuin seksissä on sivuseikka.