Mitä tehdä, jos itse haluaisin lapsen, mutten uskalla puhua siitä miehelleni koska pelkään hänen kieltäytyvän.. En halua "nolata" itseäni typerillä ajatuksilla jos hän ei tunne samoin..
Miten voisin siis tietää haluaako mies lapsen? Vai pitäisikö vain odottaa että jonain päivänä hän itse tekee aloitteen?
Miten voisin siis tietää haluaako mies lapsen? Vai pitäisikö vain odottaa että jonain päivänä hän itse tekee aloitteen?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mun mielestä, jos haluaa lapsia hankkia pitäisi siihen olla molempien valmiita, tietenkin vahinkoja sattuu.Mutta minusta on väärin että hankiudutaan raskaaksi ja sitten sanotaa/velehdellaan miehelle, siitä saattaa olla ikäviä seuraamuksia. Jos et uskalla edes kysyä, ei asia voi edes ikinä kypsyä miehen päässä hankintaan asti. Ethän voi tietää miehen mielipidettä asiasta jos et edes kysy. Mun mies ei ensin halunnut lasta, mutta meni pari kuukautta ja hänellä oli kauhea vauvakuume että ois se kiva jos ois oma poika.. Miehillä menee jonkin aikaa että he kypsyttelevät asian ja ovat käsitelleet sitä tarpeeksi toteuttaakseen...
Oma kokemukseni asiasta...eli olen itse 26v ja olisin valmis äidiks, mut mies ei tunnu olevan koskaan valmis aina löytyy jotákin syitä miks ei voi!!! alkaa olla aika turhauttavaa olla tällasessa suhteessa..mä pääti että, mä en enää puhu koko asiasta! olkoon!! ei tule kun riitaa ja hampaiden kiristystä.
Minulla on onneksi aikaa varautua tilanteeseen. Olemme seurustelleet jo viisi vuotta, mutta itselläni on kouluja edessä vielä 5-6 vuotta ja sen jälkeen vasta lapsen "hankkiminen" tuntuisi fiksulta. Hyvin nuorikin olen vielä. Mutta mies täytti tässä juuri 28, eikä olisi vielä varmasti omasta mielestään valmis isäksi... minulla on tässä hyvää aikaa sujautella ajatusta sivulauseisiin ja antaa hänen miettiä omia tuntemuksiaan asiaa kohtaa ja kypsyä ajatukseen.
Toimin ihan samalla tavalla. Yhtäkkiä sitte kävi kummallinen vahinko ja nyt meille tulee vauva ehkäisystä huolimatta... Mies kyllä ensin luuli, et olen jotenkin järkännyt asian näin, mutta nyt odottelemme esiokoistamme syntyväksi suurella mielenkiinnolla.
Minun mielestäni tämä ei ole mies-nainen -juttu. Tuskinpa kukaan nainenkaan, jolla ei vielä ole lastenteko käynyt mielessä, heittää pillerit samantien pöntöstä alas ja alkaa lapsentekopuuhiin heti kun mies asiasta vihjaisee.
Niin kävi meillekin, koskaan ei edes lapsen hankkimisesta ehditty oikein puhua, kun pillerit peti ilm. monen antibioottikuurin ym vuoksi. Itse mietein aluksi keskeyttämistäkin, koska olin jo pitkään haaveillut jatko-opinoista yliopistossa. Mieskin alussa vastusti koko asiaa ja näytti jo siltä, että suhde kaatuu. Asiat kuitenkin sovittiin ja vaikka vieläkään en oikein usko äidiksi tulevani, niin koko ajan tuntuu kuitenkin, että kasvaa ajatukseen.
Minun mielestä kannattaa ensin saada suhde miehen kanssa sille tasolle, että asioista voidaan keskustella ihan avoimesti, sekä hyvistä että huonoista.
Sitten ehkä voi jutella lapsen saannista/tekemisestä. Lapsi on pahimmassa tapauksessa todellinen kriisi suhteelle (varmasti aina kriisi, mutta esim koliikkivauva tms.) ja itkeä vaikka ensimmäisen puoli vuotta putkeen! Ja se jos mikä koettelee pitkääkin suhdetta, kokemusta on, vaikkei kyse ollut edes ensimmäisestä lapsesta. Suhteella on mielestäni oltava vakaa pohja ennen lapsen hankitaa, jotta nämä mahdolliset edessä olevat karikot jaksetaan käydä yhdessä läpi toista tukien.
Keskustelu on kuitenkin suhteelle aika tärkeä ylläpitäjä ja hoitaja.
En enää jaksa kun vaimo jatkuvasti vihjailee niiden lasten tekemisestä. Joka paikassa päivisin tuntuu kuin vaunuarmadat saalistais ja sitte kotona luetaan jotain fuckin`kaks plus lehteä.
Onko oikeesti naisilla jokin pakko luoda lisää elämään suhteellisen täydelle planeetalle muutenkin ? Ihan oikeesti älkääkä tappako suhteitanne ahdistamalla miehiänne nurkkaan. Vaikkei välttämättä avoimesti huudetakaan jotain saattaa käydä myös miesten päissä
Thx
>Onko oikeesti naisilla jokin pakko luoda lisää elämään suhteellisen täydelle planeetalle muutenkin
Kyllä tuo tarve on keskimäärin miehillä yhtä suuri. Muutenhan tämä ihmiskunta ei olisi koskaan lisääntynyt. Miestä kun ei voi raiskata.
Ja mietipä vaikka lestadiolaisia, muslimeja ja muita uskovaisia. Näissä kulttuureissa ja piireissä miesten tarve saada jälkikasvua on puolestaan niin suuri, että ennemmin uhrataan naisen henki kuin lapsi.
Toisekseen, kaikki naiset eivät lue vauvakuumeissaankaan Kaks Plus -lehteä, eivätkä selaile vaunesitteitä.
Teille saattaisi ero tehdä hyvää.