Onko se niin,

Samaa mieltä

Niin, siis kyllä meilläkin läheisyyttä on ja yhdessä puuhaillaan vaikka mitä, mutta minä miehenä koen että elämästä puuttuu kunnon tekemisen meininki. Ja kyllä tämä oma alamäki alkoi samoihin aikoihin kun muijan vaihdevuodet. Se ei enää ollut seksiin innokas ja silloin alkoi minunkin haluni häntä kohtaan laimeta. Elämä on huomattavasti harmaampaa kuin ennen.

Ap.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, siis kyllä meilläkin läheisyyttä on ja yhdessä puuhaillaan vaikka mitä, mutta minä miehenä koen että elämästä puuttuu kunnon tekemisen meininki. Ja kyllä tämä oma alamäki alkoi samoihin aikoihin kun muijan vaihdevuodet. Se ei enää ollut seksiin innokas ja silloin alkoi minunkin haluni häntä kohtaan laimeta. Elämä on huomattavasti harmaampaa kuin ennen.

Ap.

Joo eihän tuo kivaa ole. Voitteko puhua asiasta?

Yogamies kirjoitti:

Samaa mieltä

Suosittelen vahvasti että otat eron vaihdevuosikurpasta ja vaihdat nuoreen ja nättiin naiseen. Sitten sujuu seksikin taas ja elämä muuttuu muutenkin monin tavoin ihanaksi. Vaihtamalla paranee aina! Kokemusta on. Vanhat naiset on kamalia ympäristönsä myrkyttäjiä ja katkeria kaikesta. Ei kannata pilata loppuelämäänsä sellaisen kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Suosittelen vahvasti että otat eron vaihdevuosikurpasta ja vaihdat nuoreen ja nättiin naiseen. Sitten sujuu seksikin taas ja elämä muuttuu muutenkin monin tavoin ihanaksi. Vaihtamalla paranee aina! Kokemusta on. Vanhat naiset on kamalia ympäristönsä myrkyttäjiä ja katkeria kaikesta. Ei kannata pilata loppuelämäänsä sellaisen kanssa.

Nämä asiathan ovat enemmänkin omien korvien välissä, ei niinkään mitään yleista faktaa. JOs sinulla vaihto on onnistunut, niin se on sinun kokemuksesi. On paljon aikuisia miehiä, jotka haluavat oikeasti aikuisen naisen, pelkkä nuoruus ei riitä.

Anonyymi kirjoitti:

Joo eihän tuo kivaa ole. Voitteko puhua asiasta?

Kyllä asiasta on puhuttu ja pystytään puhumaan edelleen ihan normaalisti, muttei tämä taida puhumalla muuksi muuttua.

Entinen innostunut sonni.

Täällä taitaa olla ainakin vastaajat aika paljon vanhempaa porukkaa. Tässä nyt pohdiskelin tällaisten 40-50 v miesten kokemusmaailmaa.

Jos tuossa teidän iässä vielä innostaa, vaikka hitaamminkin, niin hieno homma.

T. Entinen innostunut sonni

Teidän parisuhteenne vaikuttaa kyllä aikaisempienkin kirjoitustesi perusteella hyvin harvinaiselta ja tasapainoiselta.

Oma isäni on 79 v ja sellaisessa kunnossa, ettei varmasti pysty seksiin, vaan hyvä kun muistaa missä on ja pääsee liikkumaan.

Itsekään en odota kovin kummoista seksin ilotulitusta tuon ikäisenä.

Yogamies kirjoitti:

Teidän parisuhteenne vaikuttaa kyllä aikaisempienkin kirjoitustesi perusteella hyvin harvinaiselta ja tasapainoiselta.

Oma isäni on 79 v ja sellaisessa kunnossa, ettei varmasti pysty seksiin, vaan hyvä kun muistaa missä on ja pääsee liikkumaan.

Itsekään en odota kovin kummoista seksin ilotulitusta tuon ikäisenä.

Ajopuu vai perämies? Mahdollisuudet ovat kuitenkin rajalliset.
Olen yrittänyt levittää terveen ja kuntoilevan elämäntavan ilosanomaa 60v palstalla.
Olen siinä mielessä pedantti, että spontaanin impulsiivisuuden asemesta hahmotan useimmissa asioissa elämää ja tekemistä eteen päin eri mittaisilla aikajänteillä.

Etuaikaisen laiskistumisvuosien lopulla, hieman ennen 60v ikää, muutin elämäntapani terveellisemmiksi ja aloitin raittiin, lihasvoimailuun painottuvan elämän.
Kaikki koheni puolessa vuodessa. Siis kaikki!
65v ikäisenä alkoi palautuminen olemaan heikkoa. Samalla viikolla maastavedot ja kyykyt olivat liikaa joten painelin urheilulekurin tykö ja sain häneltä reseptin testogeelille.
Se ei ole mikään ihmelääke mutta oman testotuotannon lisänä se nopeutti palautumista ja paransi aerobisten jumputusten sietoa.
On vaikea eritellä mikä sen vaikutus on kokonaisuuteen, vai onko?
Se on tunnustettava, että muutaman kuukauden raittius- / kuntoilujaksojen väleissä nautitut, kosteat rentoutumisrupeamat ovat tuhoisia hauraan vanhuksen mieskunnolle.
Vaimoni on niin suvaitseva, että pitää niitä suorastaan suotavina kunhan valmistan lounaan selvin päin.

Ps. Lähimuistini on alkanut oikkuilemaan enemmän kuin olisi suotavaa suhteessa liikuntakykyyni.

Mutta savuoton, raitis ja itselleen sopiva, riittävän kuormittava liikunta on minusta suositeltavaa kaiken ikäisille mutta sen verran olen skeptinen, että yli 6-kymppisenä on turha itkeä maahan kaatunutta maitoa vaikka silloinkin kuntoilu on järkevää.

Kukin asettaa asiat omaan tärkeysjärjestykseensä.

Anonyymi kirjoitti:

Ajopuu vai perämies? Mahdollisuudet ovat kuitenkin rajalliset.
Olen yrittänyt levittää terveen ja kuntoilevan elämäntavan ilosanomaa 60v palstalla.
Olen siinä mielessä pedantti, että spontaanin impulsiivisuuden asemesta hahmotan useimmissa asioissa elämää ja tekemistä eteen päin eri mittaisilla aikajänteillä.

Etuaikaisen laiskistumisvuosien lopulla, hieman ennen 60v ikää, muutin elämäntapani terveellisemmiksi ja aloitin raittiin, lihasvoimailuun painottuvan elämän.
Kaikki koheni puolessa vuodessa. Siis kaikki!
65v ikäisenä alkoi palautuminen olemaan heikkoa. Samalla viikolla maastavedot ja kyykyt olivat liikaa joten painelin urheilulekurin tykö ja sain häneltä reseptin testogeelille.
Se ei ole mikään ihmelääke mutta oman testotuotannon lisänä se nopeutti palautumista ja paransi aerobisten jumputusten sietoa.
On vaikea eritellä mikä sen vaikutus on kokonaisuuteen, vai onko?
Se on tunnustettava, että muutaman kuukauden raittius- / kuntoilujaksojen väleissä nautitut, kosteat rentoutumisrupeamat ovat tuhoisia hauraan vanhuksen mieskunnolle.
Vaimoni on niin suvaitseva, että pitää niitä suorastaan suotavina kunhan valmistan lounaan selvin päin.

Ps. Lähimuistini on alkanut oikkuilemaan enemmän kuin olisi suotavaa suhteessa liikuntakykyyni.

Mutta savuoton, raitis ja itselleen sopiva, riittävän kuormittava liikunta on minusta suositeltavaa kaiken ikäisille mutta sen verran olen skeptinen, että yli 6-kymppisenä on turha itkeä maahan kaatunutta maitoa vaikka silloinkin kuntoilu on järkevää.

Kukin asettaa asiat omaan tärkeysjärjestykseensä.

Mukava kuulla tuon lihaskunnon kannalta.

Itsekin jossain vaiheessa muutin liikuntatottumuksia niin, että keskityn enemmän lihaskuntoon ja aerobinen liikunta tukee sitä.

Minusta aikaisemmin asetelma oli niin, että aerobinen liikunta oli keskipisteessä ja lihasharjoittelu tuki sitä.

Yogamies kirjoitti:

Mukava kuulla tuon lihaskunnon kannalta.

Itsekin jossain vaiheessa muutin liikuntatottumuksia niin, että keskityn enemmän lihaskuntoon ja aerobinen liikunta tukee sitä.

Minusta aikaisemmin asetelma oli niin, että aerobinen liikunta oli keskipisteessä ja lihasharjoittelu tuki sitä.

Olet oikeassa aerobisen kunnon etusijaisuuden suhteen. Ilman aerobisen kohtuullista tasoa ei pysty huolehtimaan voimapainotteisesta lihaskunnostakaan!
Olen yrittänyt yhdistää vaikutuksia. Viikon yhden aerobispainotteisen paivän lisäksi seuraan palautukset syketason kautta. Maksimisykkeeni on 180:n tietämissä. Kaikkien lihasvoimasarjojen palautukset määritän siten, että syke laskee väliin 110 - 120 ennen uutta sarjaa.
Ensimmäisen puolen vuoden aikana leposykkeeni laski 80 > 60. Voin luopua verenpaine lääkityksestä ja paineet ilman lääkettä oli parempi kuin 10mg Cardacella.
Samassa ajassa vyötärö oheni 6 - 7cm painon pysyessä ennallaan kuten myös ruokailun.
Olen mielikuvitellut leposykkeen ja verenpaineiden laskun johtuvan aerobisen kunnon kohenemisesta.

Nuoruusvuosilta on kokemus, että parin vuoden laiminlyönti aerobisessa kunnossa alkaa estämään tehokkaan punttitreenin.