Minä en tiennyt, ennen kuin minulle kerrottiin, että tuoli allani narisi. Aamiaiseni keskeytyi tähän kommenttiin, koska nitisevä tuoli oli vienyt kaiken huomion siltä, missä olin kuljeskellut, eli koulumatkan vaaroissa, kadunkulmissa ja linnuissa.
Nariseva tuoli oli ilmestynyt kuin tyhjästä keittiöön täyttääkseen sen. Ennen kommenttia, narisevaa tuolia ei ollut ollut olemassakaan.
Hämmentyneenä nitkuttelin tuolia allani, kunnes minua kiellettiin tekemästä niin. Tuoli saattaisi hajota ja löytäisin itseni lattialta istumasta, varoitettiin.
Ymmärsin nitinän ärsyttävän isääni, joka oli lähdössä töihin. Hän oli aina töissä. Jos hän ajoi polkupyörällä satamaan, hän oli töissä. Jos isä meni pesulle, hän oli töissä.
Isän silmät olivat aina töissä, kun taas äitini silmät olivat aina kotona.
Äidiltä kysyttiin, missä mikäkin kapine oli. Kukaan muu ei tiennyt vastausta. Äitini osoitti keittiöliinalla, minne mennä, koska kadonnut oli siellä. Lisäksi hän seurasi perässä puhuen koko ajan siitä, kuinka tavaroita pidettiin järjestyksessä, jotteivat nämä olisi kateissa. Hänen kätensä tuoksuivat yrteille, leikkuulaudalle ja teroitetulle metallille, kun hän hyvästeli minut koulumatkalle.
Veljeni olivat suuria apinoita, joilla ei ollut mitään päässä. Lisäksi he eivät joutuneet tekemään kotona mitään. En toisinaan ymmärtänyt, miksi he olivat edes olemassa. Heistä oli valtavasti vaivaa, mutta ei mitään hyötyä. Kuinka voi valittaa kaikesta, jos ei mitään tee.
Toisinaan minusta tuntui, että maailman paras paikka oli koulun ja kodin välinen matka, sillä se oli vaarallinen ja täynnä kaikenlaisia outoja yksityiskohtia, joita kummastelin. Lisäksi minusta pidettiin, sillä tämän tästä joku huikkasi nimeni ja heilautti kättään. Kadulla näki hymyjä, joita ei missään muualla nähnyt. Ihmiset olivat kiinnostuneita minusta. He näkivät minut. Oli jännittävää olla olemassa. Se tuntui yhtä vaaralliselta kuin tuntuivat toripulut ja niiden havisevat parvet.
(hihitystä)
Nariseva tuoli oli ilmestynyt kuin tyhjästä keittiöön täyttääkseen sen. Ennen kommenttia, narisevaa tuolia ei ollut ollut olemassakaan.
Hämmentyneenä nitkuttelin tuolia allani, kunnes minua kiellettiin tekemästä niin. Tuoli saattaisi hajota ja löytäisin itseni lattialta istumasta, varoitettiin.
Ymmärsin nitinän ärsyttävän isääni, joka oli lähdössä töihin. Hän oli aina töissä. Jos hän ajoi polkupyörällä satamaan, hän oli töissä. Jos isä meni pesulle, hän oli töissä.
Isän silmät olivat aina töissä, kun taas äitini silmät olivat aina kotona.
Äidiltä kysyttiin, missä mikäkin kapine oli. Kukaan muu ei tiennyt vastausta. Äitini osoitti keittiöliinalla, minne mennä, koska kadonnut oli siellä. Lisäksi hän seurasi perässä puhuen koko ajan siitä, kuinka tavaroita pidettiin järjestyksessä, jotteivat nämä olisi kateissa. Hänen kätensä tuoksuivat yrteille, leikkuulaudalle ja teroitetulle metallille, kun hän hyvästeli minut koulumatkalle.
Veljeni olivat suuria apinoita, joilla ei ollut mitään päässä. Lisäksi he eivät joutuneet tekemään kotona mitään. En toisinaan ymmärtänyt, miksi he olivat edes olemassa. Heistä oli valtavasti vaivaa, mutta ei mitään hyötyä. Kuinka voi valittaa kaikesta, jos ei mitään tee.
Toisinaan minusta tuntui, että maailman paras paikka oli koulun ja kodin välinen matka, sillä se oli vaarallinen ja täynnä kaikenlaisia outoja yksityiskohtia, joita kummastelin. Lisäksi minusta pidettiin, sillä tämän tästä joku huikkasi nimeni ja heilautti kättään. Kadulla näki hymyjä, joita ei missään muualla nähnyt. Ihmiset olivat kiinnostuneita minusta. He näkivät minut. Oli jännittävää olla olemassa. Se tuntui yhtä vaaralliselta kuin tuntuivat toripulut ja niiden havisevat parvet.
(hihitystä)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ranskalaisen gulinaristin lempiruoka tietyskin obvat aina bvettyneet makaronit.
Noups
Englantilaisten mielestä Ranskan huvittavin piirre on näiden keittiö, jonka lattialla hyppelehtii sammakoita ja matelee etanoita.
Kun Pariisia ei vielä ollut olemassa, Seine jo oli. Seinen yli kulki lautta. Tätä lauttaa eivät kiskoneet matkalaiset tai mannertenväliset, vaan tähän toimeen osoitetut.
Kaislikossa suhisi, mateli ja hyppelehti.
(hihitystä)
Entropia
Ällöttävin juttu maailmankaikkeudessa on kuitenkin entropia, eli kaaoksen määrän lisääntyminen. Entropiaa kutsutaan myös ajaksi, jolla on vain yksi suunta.
Entropia estää minua kulkemasta, ajelehtimasta tai suoraviivaisesti päätymästä tuohon kaislikkoon menneisyydessä. Lisäksi on olemassa toinen yhtä ärsyttävä suunta, jota ei vielä ole.
(hirn)
Huomioita
Kun katselen tässä ympärilleni, niin havaitsen kaaoksen ottaneen uudenlaisen muodon: yksinkertaisen kaaoksen.
Vähä-älyisten aloitusten ryväs ei ole klassista kaaosta, vaan modernia kaaosta. Ja jos katsahdan kristallipalloon, näen siellä ajan ja avaruuden, jossa palstalla kysellään vain yhden asian perään yhdellä ainoalla tavalla.
Suorastaan nerokasta.
(naurua)
Hmm.. Tuohon sanaa minäkin hajoamistani hajosin. Kvanttitodellisuuden vaihtoehdot elävät rinnakkaistodellisuuksiaan kaikkialla verkossa. Tulevaisuuttaan ei pääse kurkkaamaan, se on tehtävä.
t.sxth
Makaronin toinen universumi :)
Edessä on makaronivelliä. Et poistu pöydästä ennen kuin lautanen on tyhjä, määrää isä. Istun yksin ruokapöydän ääressä, aikaa kuluu, kuin olisin ollut siinä tunteja. Jalat eivät yllä lattialle ja tuolin kantti painaa jalkoja. Kuulen muiden nauravan ja katsovan telkkaria. Kalistelen lusikalla lautasta ja nostan viimein valkoista möykkyä. Yritän nielaista jo kylmennyttä limppiä, se nousee heti ylös, ei siitä mitään tule. En pysty. Jostain se huomataan, saan luvan poistua.
t sxth
Tuolin toinen universumi, uusi muotoilu :)
Katson hauskoja uusia punaista tuoleja, joiden pintavuori kiinnitetty valkoisella muovisella kanttinauhalla. Se oli ikävä ja painaa ihoon jälkiä. Löydän leipäveitsen ja keksin kokeilla kantin reunaan sitä. Terä kärki tekee reiän kanttiini leikiten ja veitsi liukuu kantin alla mukavasti rapisten ja napsahdellen. Lattialle muodostuu hienoja kiekuroita kuin spagettia! Ja samaa hauskaa lopuille tuolille, oikein innostun. Ehkä äiti nuo silput sitten piilotti, en muista.
t.sxth
Jotain jää minulle, jotain sinulle. Jostain voi joskus luopua, jostain ei koskaan, vaikka sitä ei olisi. Jokin näyttää vain toiselta, lähemmin tarkasteltuna ne onkin sama. Jossakin toisessa todellisuudessa aika on pysähtynyt tai se ei kulu.
Undeword - Born Slippyä (Melokolektiv Remix)
https://youtu.be/9AfkZDYuQvg
No mutta,
pidin siitä paljon
mikä katosi.
Jäi se talteen silti
minulle.
:)
Nyt on kyllä hihitys-ukko tainnut ottaa etanolipohjaista virkistysjuomaa. Ei siinä mitään, hauskahan näitä juttuja on lueskella. Ei aina sitä iänikuista naisten mollaamista ole yhtään kiva lukea. Me miehet olemme kuitenkin riippuvaisia naisista.
Tai no eivät kaikki miehet, mutta se onkin sitten aivan eri aihepiiriin kuuluva juttu.