Seksi on saanut niin parisuhteessa kuin sen ulkopuolellakin sietämättömän ylikorostetun aseman, mikä näkyy mm. siinä, että sitä pidetään suhteen toimivuuden ainoana mittarina. Niinpä sitoutuminenkin tai suhteen toimivuus mitataan sillä, kenen kanssa harrastaa seksiä.
En millään muotoa hyväksy syrjähyppyjä, mutta toisaalta minun on mahdotonta ymmärtää, miksi toimiva ja lämmin suhde pistetään poikki sen vuoksi, että toinen suhteen osapuolista ihastuu ja harrastaa seksiä jonkun toisen kanssa. Satuttaahan se, mutta niin satuttavat monet muutkin asiat elämässä.
En tiedä, pitäisikö kouluissa lisätä psykologian opetusta, mutta jollain tavoin joka tapauksessa olisi syytä syventää ihmisten ymmärrystä inhimillisen toiminnan lainalaisuuksista ja parisuhteen luonteesta. Jo sen tajuaminen, ettei ihminen ole aina oman toimintansa herra ja että erilaiset biologiset tekijät vaikuttavat valintoihin ja käyttäytymiseen, estäisi turhien erojen syntymistä.
Oma avioliittoni tuskin kaatuu siihen, jos kumppanini ihastuu ja pettää. Minun on vaikea ymmärtää, miksi raja pitää vetää seksiin, kun kuitenkin suhteessa paljon tärkeämpiä asioita ovat sellaiset kuin riiteleminen, jakaminen ja kumppanuus.
En millään muotoa hyväksy syrjähyppyjä, mutta toisaalta minun on mahdotonta ymmärtää, miksi toimiva ja lämmin suhde pistetään poikki sen vuoksi, että toinen suhteen osapuolista ihastuu ja harrastaa seksiä jonkun toisen kanssa. Satuttaahan se, mutta niin satuttavat monet muutkin asiat elämässä.
En tiedä, pitäisikö kouluissa lisätä psykologian opetusta, mutta jollain tavoin joka tapauksessa olisi syytä syventää ihmisten ymmärrystä inhimillisen toiminnan lainalaisuuksista ja parisuhteen luonteesta. Jo sen tajuaminen, ettei ihminen ole aina oman toimintansa herra ja että erilaiset biologiset tekijät vaikuttavat valintoihin ja käyttäytymiseen, estäisi turhien erojen syntymistä.
Oma avioliittoni tuskin kaatuu siihen, jos kumppanini ihastuu ja pettää. Minun on vaikea ymmärtää, miksi raja pitää vetää seksiin, kun kuitenkin suhteessa paljon tärkeämpiä asioita ovat sellaiset kuin riiteleminen, jakaminen ja kumppanuus.
Vastaukset 71
Vanhimmat
ei mielestänl kuulu parisuhteeseen, että ihastutaan ja harrastetaan seksiä jonkun muun kuin puolison kanssa.Ihastuminen on tunnetila ja se yleensä johtaa, jos sille annetaan mahdollisuus, rakastumiseen ja se varmasti loukkaa jo toista osapuolta. Pelkkä seksin "osto" ei mielestäni ole "kerrasta poikki" arvoinen.
"ei mielestänl kuulu parisuhteeseen, että ihastutaan"
Tuskin on olemassa yhtään pitkää suhdetta, jossa ei olisi syviäkin ihastumisia. Ne yksinkertaisesti kuuluvat liittoon ja ihmisenä olemiseen.
miksi toimivassa ja lämpimässä suhteessa elävän edes tarvitsisi hairahtua muualla. On teinien touhua säheltää siellä täällä, mutta aikuisessa suhteessa elävä kykenee hillitsemään itsensä. Jos ei, niin liekö silloin vielä ollut edes kypsä sitoutumaan. Minusta tällainen kirjoittelu on vain selittelyä ja itselle todistelua, että moinen käytös on sallittua. Ja jos ylensäkin joku kolmas pääsee tunkeutumaan edes kertaluontoisesti suhteen väliin, niin onko se suhde sittenkään ollut niin lämmin ja sitova? Jos toista todella rakastaa ei luulisi haluavan loukata asialla, joka eniten sitä tuskaa aiheuttaa? Itse en moista anteeksi antaisi ja meillä se onkin kerrasta poikki ihan yhteisestä sopimuksesta.
jos toista rakastaa niin miksi ei sitä sitten osoita seksillä? Useimmiten syy pettämiseen on se että toinen on kylmennyt eikä halua seksiä.
Ja tämä halukkaampi sitten pettää saadakseen sitä mikä pitäisi olla vain parisuhteen asia.
Eli kyllä sitä vikaa löytyy sieltä petetystäkin.
Eikä se ole mikään toimiva suhde jos toinen haluaa mutta toinen ei.
että seksin antaminen ja saaminen on osa hyvää rakkauselämää. On ymmärrettävää, että aina ei seksi maistu ja silloin toisen on se hyväksyttävä, mutta jos se on jatkuvaa kerjäämistä niin silloin on jotain pielessä. Mutta sekään ei vielä ole syy lähteä vieraisiin, minun mielestäni, vaan olisi etsittävä syitä haluttomuuteen ja yritettävä korjata niitä. Jollei onnistu niin olisiko syytä harkita eroa. Seksittä ei kenenkään tarvitse alistua elämään, mutta sitten taas ei kenenkään pää pidemmän päälle kestä sitä, että toinen käy tarpeensa tyydyttämässä jossain muualla, se nakertaa itsetuntoa varmasti entistä enemmän ja vie halut lopullisesti.
Ikävä kyllä on varmasti paljon naisia ja miehiä jotka surutta käyttävät seksiä vallan välineenä ja se on todella väärin.
Mutta näitä pihtaavia vaimoja ja jopa miehiä on ollut maailman sivu, jotka eivät ehkä ole vielä, josko koskaan, löytäneet sitä seksin todellista iloa.
Suhteissa hairahdutaan, koska ihminen on ihminen. Miksi pitää riidellä, miksi pitää ajaa kolareita, miksi pitää ärtyä töissä?
Seksin nostaminen ehdottomaksi auktoriteetiksi kertoo mielestäni yksinkeraisesti siitä, ettei parisuhde perustu rehellisyydelle, ihmisyyden myöntämiselle ja realismille vaan pelkästään itsekkäisiin tarpeisiin ja vaaleanpunaiseen unelmaan.
ole kohdannut vielä sitä oikeaa ihmistä, johon sitouduttuasi ei ole tarve hairahtua muualle. Ehkäpä jossain sisimmässäsi ajatteletkin näin, mutta et sitä vielä ole valmis myöntämään.
"ole kohdannut vielä sitä oikeaa ihmistä, johon sitouduttuasi ei ole tarve hairahtua muualle."
En ole koskaan itse pettänyt eikä minua ole koskaan petetty. Nykyisen kumppanini kanssa olen kuitenkin menossa naimisiin juuri siksi, että hän suhtautuu pettämiseen samalla tavalla kuin minä - se ei ole sallittua tai hyväksyttävää, mutta sitä kuitenkin tapahtuu.
Minusta olisi pelottavaa solmia avioliitto ihmisen kanssa, joka vaatii jossain asiassa ehdottomuutta, oli asia sitten mikä hyvänsä. Minä haluan elinikäisen realismille perustuvan liiton, jossa kumpikin osapuoli osaa kunnioittaa toista, mutta samalla ymmärtää, etteivät kumppanit voi aina tyydyttää toistensa tarpeita, minkä vuoksi suhde voi myös rakoilla.
Kaikki parisuhteet eivät perustu rakkauteen. Monet miehet ovat parisuhteessa vain sen takia, että saavat tällöin säännöllisesti seksiä. Moni mies ajattelee, että mikä tahansa nainen on parempi kuin ei mitään. Silloin mies kyllä katselee muitakin naisia samalla vaikka on vakituisessa suhteessa.
Mitenkään kritisoimatta kirjoitustasi täytyy sanoa, että osaltaan tähän kaikkeen vaikuttaa varmasti myös uskonto ja kotoa ja ympäristöstä omaksutut käyttäytymismallit.
Rakkaussuhde perustuu tunnesiteelle ja toiveelle/unelmalle siitä, että se side kestää läpi elämän. Parisuhteen osapuolet haluavat olla kaikessa mahdollisessa se ainut ja oikea toisilleen, joten ruumiin antaminen kolmannelle rikkoo räikeästi tämän romanttisen ihanteen.
Nykyään me elämme myös maailmassa, joka on pinnallisen nautinto- ja seksikeskeinen. Nuorisollekin myydään jo ajatusmaailmaa, joka vielä vuosikymmeniä sitten oli suunnattu yksinomaan aikuisille. Ihmistä vietellään haluamaan ja halu on yleensä hyvin itsekeskeinen tarve.
Parisuhteeseen kovin itsekeskeiset ajatus- ja käytösmallit taas eivät istu. On otettava huomioon toisenkin ihmisen tarpeet ja vaatimukset ja jopa luovuttava joistakin omistaan. Miten se sitten onnistuu ihmiseltä, joka on kasvanut maailmassa, jossa kiinnitetään huomion lähinnä vain siihen omaan napaan.
Vastuu kaikista valinnoista on lopulta kuitenkin yksilöllä itsellään.
Tuosta nautintokeskeisyydestä olen ehdottoman samaa mieltä. Parisuhdekin nähdään tilana, jossa kaikki on helppoa, auvoista ja rikkumatonta. Rosoisuutta ja elämän kuonaa ei siedetä, vaan unelman illuusio halutaan säilyttää siitäkin huolimatta, ettei sillä ole mitään käytännön arkeen perustuvaa perustaa.
Itse pistäisin kerrasta poikki tasan yhdestä syystä; mies olisi rikkonut lupauksensa, valehdellut, pettänyt, unohtanut kunnioittaa minua ja unohtanut minut muutenkin, olisin merkityksetön. Ollaan sovittu että jos tekee mieli seikkailla siitä kerrotaan etukäteen. Kyllä se on ihan ymmärrettävää että pistää kerrasta poikki - ei kannata lähteä niitä vihkivaloja vannomaan jos ei niitä kykene pitämään. Toki jos itsekin olisin pettäjä niin sittenhän ei olisi väliä mitä mieskään touhuaa. Mutta kun satun olemaan rehellinen ja suorapuheinen, en siedä valehtelua ja kieroilua. Ei suhde mielestäni ole toimiva jos toiseen ei voi luottaa eli voihan sen niinkin tulkita ett pelkkä seksin harrastaminen ei olisi eron syy, vaan alussa mainitsemani seikat. Kyllä muut asiat satuttavuutensa kanssa ovat ihan eri tasolla kuin se että toinen menee romuttamaan toisen elämän valehtelulla. Ei biologiset selitykset ole mitään puolustuksia, kyllä ihminen voi itse valita mitä tekee ja kenen kanssa. Jos siihen ei pysty, sitten ei pidä uskollisuutta luvata.
Moni nainen valehtelee miehelle entisten seksikumppanien määrän kysyttäessä, jolloin koko suhde perustuu petokseen. Tämä naisten seksikumppanien määrän salailu on oikeutus miehen uskottomuudelle. Silloin valehtelut menevät tasan, eikö totta?
entisten suhteiden määrällä on olemassa olevaan suhteeseen? Mitä sillä tiedolla tekee? Vai ruoskitko itseäsi sillä, että montako on ollut ja onko ne kenties ollut parempia kuin sinä? Tästä paistaa jo kauas itsetunnon puute. Älä hyvä mies moisella päätäsi vaivaa vaan elä tätä päivää ja nauti siitä.
Ihmiset petttävät lupauksia jatkuvasti. Oikeastaan kaikki ihmisten välinen kanssakäyminen on silkkaa valehtelua, oman edun turvaamista ja sosiaalista peliä. Miksi parisuhteessa vaaditaan sellaista, mitä ihminen ei voi olla?
ja mitäköhän virkaa sillä seksikumppanien määrällä on toimivassa, rakastavassa parisuhteessa?? Jos miestäni kiinnostaisi valtavasti enstisten seksikumppanieni määrä ja että jos valehtelisin, oikeuttaisi oman syrjähyppynsä, olisin valinnut todella pinnallisen ja itsekeskeisen miehen. ja jättäisin samantien! Yrität varmaankin oikeuttaa joitain omia tekojasi näillä kirjoituksillasi..?!
Miksi miehen pettäminen, jos siinä ei ole tunteita mukana, häiritsee naista? Eihän se ole naiselta pois jos mies harrastaa seksiä muidenkin naisten kanssa. Eikö naisten itsetunto ei kestä miehen satunnaisia seksisuhteita esim. prostituoitujen kanssa vaihtelun halusta? Miehelle on nautintoa on harrastaa seksiä monen naisen kanssa samanaikaisesti.
Jos itselle on kaikkein tärkeintä tietää moniko muu on ehtinyt panna partneria ennen omaa vuoroa, niin tietysti sitä arvostelee ihmistäkin sitten sillä samalla asenteella.
Mutta aika hatarat on perustukset, jos sillä asenteella yrittää muka rakentaa jotakin seksisuhdetta syvällisempää...
En totisesti kuulu niihin miehiin, joiksi meitä kaikkia tässä yrität alistaa.
Naisille vaan tiedox, että on meitä uskollisiakin miehiä vielä olemassa, vaikka valtaosa klopeista juoksiskin vielä sokeana munansa perässä.
Minun ukkoni lentäisi aivan varmasti, jos alkaisi maksullisia naisia käyttämään (tai muutoinkaan vieraissa juoksemaan). Minusta parisuhteen toisella osapuolella ei ole mitään oikeutta riskeerata toisenkin terveyttä syrjähypyillään, kun ei se kumikaan varmaa suoja sukupuolitauteja vastaan anna! Pettäminen ja sen kertomatta jättäminen on törkeyden huippu ihan vain tästäkin syystä.
Ei sen puoleen, en minä omassa parisuhteessani pettämistä hyväksyisi muistakaan syistä. Ne miehet, joiden mielestä on saatava harrastaa seksiä useiden naisten kanssa, voivat minun puolestani pysyä sinkkuina tai hankkia samoin ajattelevan naisen. Sinuahan ei luonnollisesti haittaisi myöskään naisen vieraissa juokseminen.
Ex-kumppanien määrä kertoo aika paljon naisen yleisestä moraalista. Valtaosa ihmisistä pettää, joten on erittäin tärkeä tietää kumppanin taustat. Miksi pitää valehdella asiaa kysyttäessä? Siinä nähdään naisten petollinen luonne. Heti kärkeen pitää valehdella.
Koita nyt käsittää, että ihminen ei ole yksiavioinen. Lähes kaikki miehet pettävät. Jos heti laitat miehen pihalle, tulee elämästäsi todella rasittavaa, sillä seuraavan miehesi kohdalla todennäköisesti sama kaava toistuu. Katkeroidut todella pahasti, joten sinullekin on loppujen lopuksi huomattavasti terveempää hyväksyä miehen irtosuhteet.
"Koita nyt käsittää, että ihminen ei ole yksiavioinen. Lähes kaikki miehet pettävät."
Tai ainakin kaikilla miehillä on halu pettää. Uskovat ihmisetkin tutkimusten mukaan hairahtuvat, jos kohdalle vain sattuu sopiva tilanne. Toiset pystyvät hillitsemään itsensä paremmin kuin toiset. Mielenkiintoinen kysymys onkin, miten paljon ihmisiltä voidaan vaatia itsehillintää? Minä yritän ymmärtää vaimoani kuukautisten seutuvilla ajoittaisesta kohtuuttomasta käytöksestä huolimatta, mutta toimiiko tämä toisinpäin?
Eihän sitä tietenkään luota ihmiseen, jos ei usko hänen kykyynsä muuttua. Ehdottomuuskin siis sokaisee. Kaiken mustavalkoistaminen on äärimmilleen vietyä itsesuojelua, jonka ansiosta moni kokemus jää kokonaan kokematta.
Elämä opettaa ja muokkaa ihmistä koko ajan eikä kukaan meistä säily samanlaisena nuoruudesta hautaan. Se mikä juuri nyt on meille tärkeintä, ei ehkä merkitse meille mitään niin erityistä enää muutaman vuoden kuluttua.
Se miksi toinen ei kerro sinulle kokototuutta menneisyydestään ei automaattisesti tarkoita sitä, että hän on vilpillinen ihminen. Mutta sillehän hän ei voi mitään, että sinä sen automaattisesti niin tulkitset.
Mielestäni tosiaan ei ole järkevää jättää kertomatta jos harrastaa seksiä parisuhteen ulkopuolella. Nykyisin noita tauteja tahtoo olla aika paljon liikenteessä. Itse meinasin laittaa nykyisen suhteeni (7v) poikki alkumetreillä, kun kuulin muutama kuukausi seurustelun alusta että avovaimoni oli käynyt AIDS testissä. Hän oli sattunut harrastamaan kännipäissään seksiä (tai hyväksikäyttöä se taisi olla, kun toinen on melkein tiedottomassa tilassa ja herää aamulla ilman vaatteita vieraasta sängystä) jonkun kanssa kuukausi ennen kuin tavattiin.
Itse en pettämisestä välttämättä antaisi kenkää, mutta kertoa siitä pitää ja perseestä on odotella näyttääkö testit negatiivista.
raskaustesti positiivista
isyystestitkin on sit tehtävä ;)
Kuukautiset ja naisen pihtailu sekä toisaalla seksihalut ja miehen syrjähyppy ovat jotenkin rinnastettavissa...???
En ole samaa mieltä.
Enkä siitäkään, että kaikilla miehillä olisi halu "pettää".
Ajatuksen tasolla ihminen voi tehdä mitä lystää, mutta pettäminen on jo termi tietoiselle teolle, joka liittää yhteen kolme ihmistä kahden sijaan.
Vastuu sellaisesta teosta on kannettava siis ensisijaisesti itselleen, sillä omatkin rajat on silloin ylitetty eikä paluuta entiseen ole.
Harva meistä todellisuudessa selviää syrjähypystä takaisin parisuhteensa arkeen ihan niin mallikkaasti kuin mitä itselleen teoriassa uskottelee.
"Kuukautiset ja naisen pihtailu sekä toisaalla seksihalut ja miehen syrjähyppy ovat jotenkin rinnastettavissa"
Juuri niin. Ihmisen toiminta on oppimisen, vaikutteiden ja biologian tulos, eikä sitä voi selittää yksioikoisesti ja sysätä vastuuta aina suoraan yksilölle.
On paljon ihmisiä, jotka vannovat vaikka mitä ja uskovat itse lupaamaansa, mutta kuitenkin hairahtuvat. Se vain on niin. Ihminen on sellainen. Siksi on aivan turhaa rakentaa etukäteen suuria unelmia ja kaiken kattavia lupauksia.
Sinä päivänä kun et tee enää ainuttakaan virhettä, usko siihen, että pystyt olemaan myös aina uskollinen. Niin kauan kuin ihminen on ihminen, uskollisuuden vannominen on yhtä tyhjän kanssa. Joidenkin kohdalla se toteutuu, toisten kohdalla ei, mutta sitä kokonaisvaltaista hallintaa asian suhteen ei pysty saavuttamaan.
Yhdenlaista sinisilmäisyyttä ja itsepetostahan sekin on, että kuvittelee selviytyvänsä jollakin tietyllä tavalla esim. pettämisestä. Kukaan ei kuitenkaan voi tietää etukäteen mitä kaikkea siitä teosta todellisuudessa seuraa, niin itselle kuin partnereillekin.
Enkös nimenomaan sanonut että itse olen suorapuheinen ja rehellinen.. jos jotkut muut ovat epärehellisiä niin sittenhän on turha kitistä jos toinenkin on. Minun mieheni tietää minusta ihan kaiken, kenelläkään ei olisi enää mitään sellaista kerrottavaa mitä hän ei tietäisi. Ja tiedänpä minäkin hänestä sellaisia juttuja että moni ei kestäisi kuulla tuntemattomastakaan..
Jos kerta minäkin pystyn olemaan rehellinen ja pitämään lupaukseni, niin en todellakaan usko että olen esimerkiksi Suomen viidestä miljoonasta ihmisestä ainoa..! tätä herra kolmonen voi saivarrella itsestään ihan miten kauan jaksaa, typerää väittely yritystä. Kaikissa asioissa on monta puolta.
On kaksi eri asiaa pettää ja harrastaa seksiä toisen kanssa. Pettäminen on sitä että tekee toisen selän takana jotain ja pelkkä seksin harrastaminen sitä ettei ikinä lupaa uskollisuutta jos ei pysty sitä noudattamaan, tai ettei lupaa harrastaa vaan yhden naisen kanssa seksiä. Meillä on sellainen diili, että harrastaa saa mutta ei pettää. Eli ilmoitetaan jos mennään vieraisiin. Vielä ei ole tosin kumpikaan mennyt. Johtunee siitäkin että nyt voi valita mennäkö vai ei ja mieluummin on menemättä.
Ihan naisenakin voin sanoa että on uskollisia miehiä. En ole tyhmä enkä sinisilmäinen, en yhtään yllättyisi jos oma mies jäisi kiinni mutta toivon ettei hän petä minua. Osoituksia tästä on mm se että hän on kertonut tuttavistaan joitten tietää pettävän ja vastaavasti niistä joista ei ainakaan tiedä.
Itse kyllä tein tämän ratkaisun kun huomasin kuinka moni pettää, eli sen että luvan kanssa saa käydä vieraissa. En itsekään halunnut sitoutua vain yhteen mieheen. Mutta onhan se niinkin, että kiellettyä tekee mieli enemmän. Ei tee mieli mennä kenenkään muun kanssa sänkyyn todellisuudessa.
"Jos kerta minäkin pystyn olemaan rehellinen ja pitämään lupaukseni, niin en todellakaan usko että olen esimerkiksi Suomen viidestä miljoonasta ihmisestä ainoa..!"
Jos pystyt pitämään lupauksesi 99,9 % ajasta, niin se ei suinkaan tarkoita, että pystyt pitämään ne aina. En minäkään ole koskaan pettänyt, mutta se ei suinkaan tarkoita, etten joskus voisi pettää. Kunniallisen ja uskollisen elämän elänyt perheenäiti tai -isä voi yhtäkkiä keski-iässä seota täysin ja lähteä toisen matkaan.
Minusta osoittaa pikemminkin lapsellisuutta kuin kypsyyttä perustaa suhde uskollisuuden varaan. Se voi olla ihanne ja tavoite, mutta sen toteutumiseen on turha luottaa.
Kyllä pystyn pitämään lupaukseni, siinä kun pidän sellaista periaatetta etten lupaa asioita jos en pysty niitä pitämään. Näin ollen ei ikinä tarvitse lupauksia rikkoa. Tunnen kyllä itseni hyvin. Jos satuit lukemaan aiempia tekstejä, meillä on sopimus vieraissa käynneistä. Tiedän kyllä että hyvinkin puoleensa vetäviä miehiä tulee vastaan ja on tullutkin, mutta kun tarpeeksi järjellä ajattelee, ei ikinä kiinnostaisi tehdä käytännössä mitään. Sen verran on ollut suhteita, yhden illan suhteita, deittisuhteita ym että on oppinut itsensä tuntemaan. Osittain ajatuksesi osuvat oikeaan mutta tuo yleistäminen on väärin.
Käytän kyllä järkeäni, usko nyt sinäkin vaan että kaikki miehet eivät ole sinun kaltaisiasi. Moni mies on täällä sanonut olevansa uskollinen ja tunnen itsekin uskollisia miehiä (siis ystäviäni, todennäköisesti kertoisivat jos pettäisivät). Lisäksi en sanonut, että ukko lähtee heti jos kerran hairahtaa, useammasta kerrasta varmasti ja samoin jos yrittää salailla asiaa (juuri tuon tautiriskin takia salailu on törkeää toisen oikeuksien laiminlyöntiä). Huorissa käyminen (siitä puhuit itse) on lisäksi minusta niin säälittävää, että sellaista luuseria en kyllä katselisi...
PS. Yksi pitkä suhde menossa ja toinen takana, ja erittäin vahvat syyt uskoa, ettei minua ole petetty ikinä. Tuskin katkeroituisin vaikka näin joskus kävisikin, mutta se on onneksi isolta osin vältettävissä kun viitsii tutustua toisen arvomaailmaan riittävästi eikä sekaannu kaltaisiisi "biologian" vietävissä oleviin miehiin! Monet pahimmista pettäjistä tunnistaa hyvin helposti, jos ei anna ihastumisen sokaista itseään.
Kun sanoit ettei se tarkoita sitä ettetkö joskus voisi pettää, niin silloinhan sinun ei tule luvata uskollisuutta. En minäkään ole luvannut - tai olen siltä osin etten mene jos hänkään ei mene, mutta olen luvannut kertoa jos haluan mennä vieraisiin.
Kun/jos nuorena jo kunnioittaa ja arvostaa puolisoaan eli avioliiton alusta lähtien, niin se pätee kyllä vielä keski-iässäkin. Siitä on todisteena 30-vuoden molemminpuolinen uskollisuus!
Asia ei muuksi muutu!
Keskustelua sivusta seuranneena olen todennut, että ehkä et ole VIELÄ kypsä sitoutumaan avioliittoon. Puolustuspuheesi pettämisestä ovat sitä luokkaa..
Voihan sitä sanoa mitä vaan ja tehdä vaikka minkälaisia diilejä. Kuitenkaan toinen ei voi tehdä muuta kuin luottaa toiseen ja luottamuksen pettämisestä seuraa pahimillaankin vain ero. Nykyisin mikään parisuhde ei kestä kuitenkaan kovin pitkään, joten miksi sitä ei elämästä ottaisi kaikkia nautintoa irti? Kerran täällä vaan eletään. Ero tulee joka tapauksessa jossain vaiheessa vaikka ei pettäisikään.
Mut sehän on hyvä asia kun siel hiv-testis käy. Vastuuntuntoinen ihminen käy testissä, eikä tartuta tautia eteenpäin. Kaikkien ihmisten pitäisi säännöllisesti käydä sukupuolitautitesteis. Taudit voi tarttua myös omalta kumppanilta.
kun käy testissä, mutta mun tapauksessa ehdittiin kyllä harrastaa seksiä useaan otteeseen ennenkuin tiesin koko testikäynnistä.
Oma moka varmaan oli se että en muista luotinko liikaa ja en käyttänyt kumia (pillerit riitti)...
Seksi ei ole hyvän parisuhteen tärkein elementti, mutta ei sen merkitystä kannata vähätelläkään. Useimmat meistä haluavat parisuhteessa turvallisuuden tunnettea, joka sisältää mm. sen, että ihminen haluaa voida luottaa kumppaniinsa ja siihen, että kumppani on sitoutunut ja rakastaa. Seksin harrastaminen jonkun muun kanssa rikkoo tämän turvallisuude ja pettää luottamuksen. Kerran menetettyä luottamusta ei aina voi rakentaa uudestaan, vaikka niin haluaisikin. Luottamuksen voi pettää myös muilla tavoilla ja niilläkin on usein vakavat seuraukset. Syrjähyppyyn kuitenkin liittyy usein petetyksi tulleen tunne omasta riittämättömyydestä, mikä ennestään pahentaa ongelmaa.
Lisäksi täytyy kyllä sanoa, että tuo biologiaan vetoaminen on puppua. Biologiaa on se, että ihminen ei muutu sokeaksi miellyttäville ihmisille kun on vakiintunut, mutta jos viehätyksen antaa johtaa seksiin asti, on kyseessä tieten tahtoen tehty teko. Ihminen tekee toki virheitä ja moni katuu teppostaan, mutta biologiaan vetoaminen on vastuun pakoilua.
Ja lopuksi, lähes aina pettämisen taustalla ovat oman parisuhteen ongelmat (leipääntyminen, tunne siitä, ettei kumppani halua/välitä jne jne). Tällöin pettäminen ja tuon asian puiminen tuo usein nuo piilleet ongelmat pintaan eikä ero silloin johdu yksinomaan pettämisestä. Todella hyvässä parisuhteessa onnellisina elävät ihmiset pettävät melko harvoin (lukuunottamatta sitä ihmistyyppiä, joka ei kykenen sitoutumaan yhteen ihmiseen ja joka pettää varmasti uudelleen, jos saa anteeksi).
"Seksi ei ole hyvän parisuhteen tärkein elementti, mutta ei sen merkitystä kannata vähätelläkään."
Jos vaimoni hairahtuu pikkujouluissa vieraaseen sänkyyn, niin kyllähän se minua satuttaa, mutta ei se saisi minua edes harkitsemaan suhteen lopettamista, koska olen suhteen alusta saakka tiedostanut sen, että mitään pysyvää onnea ei suhteessa ole. On vain hetkiä, joista toiset ovat pitempiä ja toiset lyhyempiä, toiset huonoja ja toiset hyviä.
"Lisäksi täytyy kyllä sanoa, että tuo biologiaan vetoaminen on puppua."
Antropologien mukaan maailmassa ei ole ainuttakaan kulttuuria, jossa toteutuu puhdas yksiavioisuus. Se kertoo mielestäni asiasta kaiken tarvittavan. Jos tällaisen seksikäyttäytymisen taustalla ei ole biologia, niin mikä sitten?
Yhteenvetona esiintuodut parisuhteen perusteet:
Kohta 1. Kannattaa pettää ennenkuin tulee petetyksi.
Kohta 2. Kiinni jäädessä voi vedota biologiaan.
Kohta 3. Lemppujen tullessa voi taas paneskella ketätahansa.
Kohta 4. Uutta suhdetta aloittaessa ei tarvitse kertoa mitään ex:stä ja voi palata kohtaan 1.
Yksinkertaistettua biologiaa ........ ihmisille?
"Kohta 1. Kannattaa pettää ennenkuin tulee petetyksi."
Minä ainakin haluan pyrkiä uskollisuuteen ja tiedän että puolisoni pyrkii samaan. Se ei kuitenkaan takaa mitään.
"Kohta 2. Kiinni jäädessä voi vedota biologiaan."
Niin voi, vaikka se ei kaiken kattava selitys olekaan. Samoin nainen voi vedota kuukautisten aikaisessa pahantuulisuudessaan biologiaan. Hormonit selittävät sekä miehen että naisen käytöstä tehokkaasti.
"Kohta 3. Lemppujen tullessa voi taas paneskella ketätahansa."
Yhden yön suhteet tai pelkkä seksi äklöttää. En ole sellaista harrastanut enkä sellaista harrastaisi. Tunteet ovat tärkeitä ja ihastuminen ihanaa.
Satun itse olemaan biologi joten tiedän kyllä vallan hyvin, kuinka paljon biologia ihmisen mielenliikkeisiin vaikuttaa, vaikuttaahan se selvästi jo partnerin valintaankin.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että geneettinen perimä suoraviivaisesti ohjaisi ihmisen vaikkapa pettämää. Ihminen on siitä poikkeuksellinen eläin, että emme toimi ainoastaan vaistojen viemänä vaan kykynemme harkitsemaan tekojemme seurauksia itsellemme ja muille sekä pohtimaan oikean ja väärän kysymyksiä (muilla lajeilla tämä lienee huomattavasti vähäisempää). Mitä todennäköisimmin pystymme myös syvempään kiintymykseen ja rakkauteen kuin muut eläinlajit.
Tästä syystä biologialla ei voi perustella pettämistä, korkeintaan mieliteon siihen. Nykyihminen ei kertakaikkiaan voi toimia enää puhtaasti perittyjen vaistojensa mukaan, se joka puolustelee toimintaansa biologialla on vastuunpakoilija (ei siinä mitään, jos tuo järjestely sopii sinulle ja naisellesi niin anna mennä vaan :).
Tiesitkö muuten, että pedofiilia ja vammaisten syrjiminen ovat myös ominaisuuksia, joilla on biologinen alkuperä (toinen on biologisessakin mielessä kierouma, toinen evolutiivisesti hyvä ominaisuus)? Pitäisikö ihmisten noissakin asioissa antaa toimia "vaistojensa" varassa ja antaa heidän väittää, että he ovat geeniensä tahdottomia sätkynukkeja, jotka eivät oikeastaan ole vastuussa itsestään? Biologiaa on muuten sekin, että rasvainen ja makea miellyttää ihmistä, eli sinä varmaankin ihannoit pulskia, biologialleen alistuvia naisia? Naisen mustasukkaisuuskin on biologisessa mielessä erittäin mielekäs ominaisuus, niin että kai sinä ymmärrät vaativasi mahdottomia, kun pyydät meitä naisia sietämään teidän miesten syrjähyppyjä? Biologialla on osansa myös naisten usein miehiä vahvemmassa lastentekovietissä.
Tulikohan yhtään selväksi? Et sinä katsos voi poimia vain rusinoita pullista argumentaatiossasi... :)
Eli jos miessukupuoli lunastaa oikeuden pettämiseen biologiaan vedoten, voi naissukupuoli vaatia vastineeksi oikeuden mielettömään mustasukkisuuteen ja miesten huijaamiseen isiksi. Olisitko sitten tyytyväinen?
mutta sorruitkin saivarteluun ja periaatejankkaamiseen. Anna olla ja jatka elämääsi.
Et siis harrastaisi seksiä ilman tunteite? Eli jos pettäisit, tunteet olisivat pelissä... Kuitenkin aiemmin kysyit nimenomaan, miksi nainen ei tykkää jos mies vain harrastaa seksiä (ei tunteita) jonkun vieraan kanssa.
No, tämä kommenttisi valossa sinullehan ei niin tule köymään... joko petät tunteella tai et ollenkaan :) Ja jos on tunnetta pelissä, niin silloin lienee naisen mustasukkaisuus sinustakin ymmärrettävämpää?
Kirjoituksesi oli täyden kympin arvoinen!!
Pikkupojat kyllä haaveilevat mistä haaveilevat, mutta niillä fantasioillahan ei ole mitään tekemistä aikuisen ja kypsän parisuhteen kanssa.
Miksi solmia avioliittoa jos jo nyt pyörii mielessä pettäminen? Kun suhteessa on kaikki kohdallaan, niin ei tarvitse edes miettiä moista.
Elämä kyllä opettaa..jos ei muuta niin hiljaa kävelemään!
Sinulta meni alkuperäinen ajatus kokonaan ohi korvien. Miksi sinulle (ja monelle muulle) on niin vaikea keskustella pettämisestä? Heti kun joku avaa keskustelun, jossa yrittää analysoida pettämistä ja kyseenalaistaa suhteen poikkipistämistä yhden pettämisen vuoksi, alkavat sinun kaltaisesi syyttämään keskustelun avaajaa pettäjähuoraksi ja muuksi idiootiksi. Pettäminen on ilmeisesti sinulle kuin punainen vaate, jonka esilletuonnin jälkeen heität aivot samantien narikkaan.
Tällä palstalla pettäminen on melkein kuin hitler-kortti. Jos jonkun moraali on erilainen kuin sinun, on häntä helppo haukkua pettäjähuoraksi. Mitä jos miettisit ajatuksella kirjoitettuja juttuja, ja rauhoittuisit ennen seuraavaa viestiäsi?
"Jos jonkun moraali on erilainen kuin sinun, on häntä helppo haukkua pettäjähuoraksi."
Kaiken lisäksi kysymys ei ole siitä, että olisin pettänyt tai että aikoisin pettää, vaan yksinkertaisesti siitä, että lupauksistaan ja vakaista aikomuksistaan huolimatta suuri osa ihmisistä pettää ihastuessaan tai liiton väljähtyessä. En voi hyvällä tahdollakaan ymmärtää, miksi pettämisteeman käsittely on joillekin niin hankalaa.
Olemme avioliittoon mennessä yhdessä tätä asiaa pohtineet ja olleet hyvin samanmielisiä siitä, että suuria lupauksia on turha viljellä, vaan parempi on elellä päivä kerrallaan toista kuunnellen ja liiton eteen töitä tehden. Voihan niitä moraalisia julistuksiakin julistaa, mutta kannattaa miettiä sitä, että aika nyt ja aika 15 vuoden päästä voivat olla varsin erilaisia.
Eräs kaikessa äärimmäiseen rationaalisuuteen pyrkivä tuttuni kerta toisensa perään ilkkui ihmisiä, jotka eroavat heti naimisiin mentyään. Hänen oma liittonsa kesti puolitoista vuotta, minkä jälkeen kainaloon löytyi uusi mies. Sen jälkeen on ilkkuminen jäänyt vähemmälle. Ihminen usein luulee hallitsevansa itseään, kunnes kohdalle sattuu tilanne, jossa hallinta pettää. Näiden tilanteiden etukäteispuntarointi on mielestäni etu eikä haitta.
"No, tämä kommenttisi valossa sinullehan ei niin tule köymään... joko petät tunteella tai et ollenkaan :) Ja jos on tunnetta pelissä, niin silloin lienee naisen mustasukkaisuus sinustakin ymmärrettävämpää?"
Tietenkin se on ymmärrettävää. Sen vuoksi ei kuitenkaan kannata suinpäin lopettaa koko suhdetta. Jos yhteiselo on onnistunut jo esimerkiksi kymmenen vuotta, niin kyllä siinä täytyy olla paljon hyvääkin. Miksi tämä kaikki hyvä pitäisi hylätä toisen osapuolen hormonimyrskyn vuoksi?
Mies saa toimia viettiensä mukaa (=pettää) mutta nainen ei (=jättääkun on petetty). Ei siihen muuten mitään hormonimyrskyä tarvita, että pettäminen satuttaa. Onko sinusta oikein ja hyväksyttävää, että parisuhteessa toinen toimii niin, että tietoisesti loukkaa toista? Suhteessa lisäksi on yleensä muutakin vikaa, kun pettäminen alkaa.
"Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että geneettinen perimä suoraviivaisesti ohjaisi ihmisen vaikkapa pettämää."
Ei niin. Kuitenkin psykologisissa tutkimuksissa käy mielenkiintoisesti ilmi, kuinka näennäistä ihmisen tahto on. Vaikka koemme tekevämme valintoja, niin kuitenkin tilastollisesti voidaan osoittaa perimän, kasvatuksen ja kulttuuristen vaikutteiden valtava voima. Vaikka perimä vain aniharvoissa tapauksissa determinoi käytöksen, niin siitä huolimatta emme ole vapaita valitsemaan. Sen huomaa hyvin esimerkiksi toiseen kulttuuriin muuttaessa. Omasta kulttuurista ei pääse irti noin vain, ei ehkä koskaan.
"Ihminen on siitä poikkeuksellinen eläin, että emme toimi ainoastaan vaistojen viemänä vaan kykynemme harkitsemaan tekojemme seurauksia itsellemme ja muille sekä pohtimaan oikean ja väärän kysymyksiä (muilla lajeilla tämä lienee huomattavasti vähäisempää)"
Näin on, mutta kyllähän ihmisen tahtokin uuden tiedon valossa näyttää hyvin voimattomalta. Moraalisuutemme on enemmän kykyä selvittää syy- ja seuraussuhteita ja reflektoida olemistamme ja elämistämme, mutta hallinta on kysymys erikseen. Käyttäytymistieteet kuten psykologia pohjaavat juuri siihen, että ihmisen käytös on ennustettavaa, ei vapaata.
"Nykyihminen ei kertakaikkiaan voi toimia enää puhtaasti perittyjen vaistojensa mukaan, se joka puolustelee toimintaansa biologialla on vastuunpakoilija"
Minusta ongelma ei ole tässä, vaan siinä, ettei biologian merkitystä myönnetä. Minusta Jussi Viitala on kirjoittanut osuvasti siitä, kuinka vasta eläimellisyytemme myöntämällä pystymme ottamaan moraalisen vastuun itsestämme ja teoistamme.
"Tiesitkö muuten, että pedofiilia ja vammaisten syrjiminen ovat myös ominaisuuksia, joilla on biologinen alkuperä (toinen on biologisessakin mielessä kierouma, toinen evolutiivisesti hyvä ominaisuus)? Pitäisikö ihmisten noissakin asioissa antaa toimia "vaistojensa" varassa"
En tiedä pitäisikö, mutta seksuaalinen suuntautuneisuus on hyvin pysyvä ominaisuus, jota on vaikea tai mahdoton muuttaa millään terapioilla. Pedofiilit tuppaavat pysymään pedofiileina. Biologit - niin kuin varmasti tiedät - ovat myös jossain välissä esittäneet huolensa siitä, että ihmiset lisääntyvät liian huolettomasti.
"Biologiaa on muuten sekin, että rasvainen ja makea miellyttää ihmistä"
Ja biologiaa on se, että erilaiset hajut vaikuttavat tunnetilojen tunnistamiseen. Biologia on kaikessa mukana - sen vaikutusta on turha yrittää kieltää.
"Naisen mustasukkaisuuskin on biologisessa mielessä erittäin mielekäs ominaisuus, niin että kai sinä ymmärrät vaativasi mahdottomia, kun pyydät meitä naisia sietämään teidän miesten syrjähyppyjä?"
En minä sitä vaadi. Olen kyseenalaistanut sen ratkaisumallin mielekkyyden, että suhde pannaan yhdestä hairahduksesta poikki ja toisaalta tuonut ilmi sen tosiasian, että moniavioisuus toteutuu kaikissa kulttuureissa jollain tavoin. Tätä taustaa vasten minusta on mieletöntä väittää, että kaikki pystyvät yksiavioisuuteen. Se vaatisi uuden lajin.
"Eli jos miessukupuoli lunastaa oikeuden pettämiseen biologiaan vedoten, voi naissukupuoli vaatia vastineeksi oikeuden mielettömään mustasukkisuuteen ja miesten huijaamiseen isiksi. Olisitko sitten tyytyväinen?"
En. Pointtini taisi mennä sinulta täysin ohi. Kai se on niin, että emot hoitavat pesää ja tunteiden avulla voi ylittää rationaaliset lähestymistavat mutta myös pelon... ;)
"Mies saa toimia viettiensä mukaa (=pettää) mutta nainen ei (=jättääkun on petetty)."
Mitä höyryät? En minä ole sallimassa pettämistä sen enempää miehelle kuin naisellekaan. Jos lukisit uudestaan aloitukseni vähemmän emotionaalisesti, niin ehkä pystyisit poimimaan siitä pääajatuksen. Luet sellaista, mitä en ole kirjoittanut ja lisäksi vielä onnistut sukupuolittamaan pettämisen, vaikka minä en ole sitä tehnyt.
Olet ihmetellyt, miksi niin usein pettämistapauksessa tilanne on kerrasta poikki. Minä selitin omaa näkökantaani tuohon lähinnä viestissäni, joka oli vastaus alkuperäiseen viestiisi. Muut viestini eivät ole olleet suoria vastauksia alkuperäiseen. Olen kritisoinut ajattelua, jonka mukaan ihminen olisi biologiansa orja. Tunnustan sukupuolittaneeni pettämisen kärjistetyssä esimerkissäni, koska pettämisen biologia (jota sinäkin tietyn laisena selityksenä käytit) on sukupuolittunut. Itseäni lainatakseni:
"Mies saa toimia viettiensä mukaa (=pettää) mutta nainen ei (=jättääkun on petetty)."
Förstis, en höyryä, en vain älyä logiikkaa. Toiseksi, huomasin äsken, että olin lukenut erään toisen viestiä sinun viestinäsi, mikä luonnollisesti aiheutti ristiriita... ANTEEKSI...tässä loistoesimerkki inhimillisestä erehdyksestä.
Huomioiden, että eräs provosoiva kommentti ei sitten ollutkaan sinun, pyydän lupaa korjata puheitani. Alkuperäiseen viestiisi vastannut viestini ei ollut vielä tuon sekoiluni vääristämä, siinä on aika tasan todellinen mielipiteeni...
Edelleen, sukupuolitaudit ovat yksi syy, miksi minusta salattu pettäminen on kerrasta poikki. Jos ollaan rehellisiä, voi tilanteen yrittää korjata, mutta koska tunteet eivät ole käskettävissä, on silloinkin usein seurauksena ero. On myös tosiasia, että useimmat (eivät läheskään kaikki) jotka pettävät kerran, pettävät toisenkin. Lopulta en usko, että kovinkaan monessa parisuhteessa, jossa toinen ajautuu pettämään, on ihan kaikki hyvin.
Toivottavasti tämä selvensi minun itseni aiheuttamaa hämminkiä...
Anteeksipyyntövistissäni sanomani pätee osin tähänkin (eli vastailin turhan kärkevästi, koska luin erään provosoivan viestin huolimattomasti sinun nimiisi), etenkin loppuosaan. Tähän kommenttia:
BioBilogiset tekijät ja kulttuuriperimä todellakin vaikuttavat voimakkaasti meihin, tätä en voi enkä halua kieltää. Ihmisen eläimellisyys on tosiaan hyvä tunnistaa. Monissa asioissa näiden tekijöiden ohjaavuus on hyvin voimakasta, eikä aina voi niin ollen puhua edes vapaasta tahdosta. Kuitenkin meidän kulttuurissamme pettäminen koetaan yleisesti ottaen vääräksi eikä siihen ole mitään todellista biologista pakotetta, korkeintaan motivaatio. Lisääksi kyseessä on selkeä konkreettinen teko (jos nyt pidetään pettämistä tässä yhteydessä seksinä). Tällaisessa tilanteessa biologia voi toki houkutella toimimaan tavalla tai toisella, mutta kyllä ihmisellä on ihan oikeasti valta päättää olla lähtemättä tilanteeseen.
Vielä tuosta kyseenalaistamastasi ratkaisumallista: se ratkaisu on mielekäs silloin, kun se tuntuu petetyn (tai pettäjän) mielestä mielekkäältä ratkaisulta. En suosittelisi sitä patenttiratkaisuna kenellekään, mutta ymmärrettävää se minusta on.
Hassua.
Mieheni väitti, että pettämisestä seuraa kerrasta poikki, ei neuvotteluvaraa -tilanne.
Ja sitten petti. Puolentoista vuoden ajan. Vaikka kotona oli kaunis avovaimo, joka muuten teki kolmea duunia (jotta koti olisi hieno ja ruuaksi muutakin kuin riisia ja tonnikalaa), rakasti ja ymmärsi (liikaakin?), antoi omaa tilaa mutta silti näytti kaipaavansa.
Annoin anteeksi. Ehdotin miehelle vapaata suhdetta. Näin saisin itsekin mahdollisuuden tulla ja mennä ilman kieroja epäilyjä.
Mies ei suostunut, koska "sittenhän sä panisit muiden kanssa."
VITUN POLYGAMIA! NAURETTAVAA! MIEHETKÖ YKSIN SAISI KÄYTTÄÄ HEPPIÄÄN JOA KOLOSSA, JA NAISILLA EI OLISI OIKEUTTA SAMAAN?
En kritisoi näkemystäsi, vaan kerroinpahan esimerkin miesten ajattelun double standard -asenteesta. Kaksinaamaista. Ja eikös yhdessä olla nimenomaan sen takia, ettei petetä, ettei ole muita? Ettei asioita salailla? Esim. swingers eli parinvahitajathan sopivat säännöistä ja tekevät asioita toistensa luvalla ja läsnäollessa.
Whatever. Antaa kaikkien kukkien kukkia, mutta tätä ruusua ei enää kaktukset satuta.
Tänne kirjoittavista osa on kuin jotkut tupakkalakkolaiset ovat. Lakkolainen päättää tiukasti olla polttamatta. Hän pysyy päätöksessään muutaman päivän. Sitten tulee viikonloppu ja baariin lähtö. Baarissa kaveri tarjoaa tupakan. Vaikka toisaalta haluaisi olla polttamatta, lakkolainen on heikossa mielentilassa ja polttaa sittenkin. Aamulla illalla vedetty tupakka kaduttaa suunnattomasti. Kannattaako lakkolaisen tuossa tilanteessa jatkaa lakkoa yhdestä hairahduksesta huolimatta vai lopettaa lakko samantien ja todeta: "Ei tästä mitään tule"?
Ei, minäkään en ole pettänyt enkä aio pettää. Uskon kuitenkin, että kukaan meistä ei ole täydellinen. Jokainen pettää jonkun lupauksen joskus. Ei siitä ketään pidä kivittää - vaikka teko ehkä onkin rangaistuksen arvoinen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ei suhde kovin kummoinen ole, jos petetty on sen valmis heittämään tuosta noin vain menemään yhden pettämisen jälkeen.
Eikä tarvitse kommentoida, että pettäjä sen suhteen heittää menemään silloin, kun pettää. Kyllä, hän pettää. Mutta jos hän pyytää vilpittömästi anteeksi, on petetty se, joka lopulta suhteen lopettaa.
Tuossa jo toisessa viestissä kirjoitin, että pettäminen tuntuu olevan joillekin kuin se punainen vaate. Kun joku mainitsee sanan "pettäminen", jätetään aivot narikkaan ja aletaan kuorossa huutamaan PETTÄJÄHUORAHUORAHUORA. Ei osata ajatella mitään muuta kuin sitä, että pettäjä pitää ripustaa mahdollisimman nopeasti hirteen.
Sulla on teräviä ja hyviä mielipiteitä. Mutta ootsä ajatellut et mitä jos vaimos pettäis sua? Olsiitko edelleen yhtä filosofoiva ja rauhallinen? Eikö mielessäs kävis sanat "pettäjähuora", "sattuu", "en voi jatkaa", "sattuu lisää", "miksi" jne.
Voin elää kahdella tavalla: joko luotan tai en luota.
Jos en luota vaimooni, minun pitää vahtia häntä. Minun pitää tarkkailla hänen menojaan, itkeä öitäni silloin, kun hän on työmatkalla ja kytätä hänen kännykkäänsä. Lisäksi minun pitää kuulustella häntä, jotta voin varmistua siitä, ettei hän petä. Jos hän pettää, saanen hänet lopulta siitä kiinni. Mutta jos hän ei petä, hän lopulta kyllästyy mustasukkaisuuteeni ja lähtee pois.
Jos luotan vaimooni, minun ei tarvitse tehdä mitään. Minun ei tarvitse tarkkailla häntä. Kun hän lähtee työmatkalle, voin rentoutua kotona tai lähteä kavereiden kanssa baariin. Kun hän tulee, voin suudella häntä varmana siitä, ettei hän ole pettänyt. Voin luottaa siihen, että jos hän pettäisi, huomaisin sen käytöksestä. Voin luottaa jopa siihenkin, että vaikka hän kerran pettäisi mutta minä en sitä huomaisi, ei se haittaisi parisuhdettamme mitenkään. Miksi huolehtisin asiasta, joka ei minua haittaa?
Kyseessä on siis valinta: luota tai älä luota. Minä olen valinnut luottamisen ja elämäni on helpompaa. Luottamus lisää halua olla luottamuksen arvoinen. Epäluottamus lisää vain epäilyä ja eripuraa.
Elän elämäni onnellisinta aikaa siksi, että minulla on vaimo, johon voin varauksetta luottaa ja joka voi varauksetta luottaa minuun. Energiamme menee parisuhteesta nauttimiseen, tulevaisuuden suunnitteluun ja ylipäätään ilon ottamiseen elämästä. Me jopa saamme toisiltamme energiaa. Suosittelen kokeilemaan joskus!
Kyllä pettämisestä voi keskustella eikä siinä ole minusta mitään tuomittavaa jos joku ei niin kovin pahalla pettämistä katso, mutta samanlaista suvaitsevaisuutta ei voi vaatia muilta (lue: omalta kumppanilta, muillehan asia ei lopulta kuulu). Minusta kuitenkin on eräänlaista luovuttamista ja vastuunpakoilua, jos jo lähtökohta on se että kaikki mokaavat ja pettävät joka tapauksessa (niin kuin joillakuilla on tässä keskustelussa ollut). Minulle lähtökohta parisuhteessa on se, että kumpikaan ei petä, mutta jos niin silti käy, niin sitten ratkaisu tehdään tilanteen mukaan.
Tunnustan, että jos mieheni jäisi kiinni suhteesta (vaikka yhden yön) jota on salaillut, juttu olisi todennäköisesti kerrasta poikki. Tähän on yksi syy: minusta on kerta kaikkiaan törkeää vaarantaa toisen ihmisen terveys harrastamalla salaa seksiä jonkun kolmannen osapuolen kanssa. En voisi ikinä enää luottaa ihmiseen, joka tekee noin.
Jos tapahtunut kerrottaisiin minulle heti rehellisesti, en tietenkään lopettaisi suhdetta vain siksi, että pettäminen on minusta väärin, mokailenhan minäkin. Yrittäisin kyllä selvittää ongelman, mutta tosiasiassa tunteitaan ei voi niin vain ohjata. Monesti luottamus on kolhiintunut niin pahoin, ettei suhde palaa entiselleen, vaikka molemmat sitä haluaisivatkin. Olen itse kokenut kuinka luottamus voi mennä yhdestä teosta (ei tosin ollut pettäminen), enkä voinut tilannetta enää korjata, vaikka kovasti halusinkin. Olo oli kertakaikkiaan niin kurja, ettei vaihtoehtoja jäänyt.
"Kerrasta pokii" ei siis ole useinkaan mikään etukäteen päätetty toimintamalli, vaan tunnetasolla suhde ei toivukaan tapahtuneesta. Haluan vielä viimeiseen kappaleeseesi todeta, että en pidä yhtäkään pettäjää läpensä huonona ihmisenä - monet ystäväni ovat pettäneet, minullakin on ollut "läheltä piti" tilanteita joskus teinivuosina. Ymmärrän kyllä että houkutus on joskus kova ja erotilanteessa myös pettäjä saa osan sympatiaani. Lähinnä minua häiritsevät kaikenlaiset kummat "biologiaa" tms perustelut, joilla vastuu tapahtuneesta yritetään sysätä jollekin muulle taholle kuin itselle. Ihminen tekee virheitä, mutta sitten on muutakin kun puhtaita jauhoja pussissa kun virheistään ei ota vastuuta.
Muuten, jos mies vetää naista turpaan oikein kunnolla ja nainen lähtee, niin kumman "vika" on suhteen päättyminen? Syyllisien etsintä on sinänsä turhaa, mutta jos tietoisesti tekee jotain, minkä tietää todella loukkaavan puolisoaan, niin ei minusta voi ajatella että ero oli yksinomaan loukatun osapuolen toiminnan seurausta. Et tosin ehkä tarkoittanut ihan tätä...
Tupakkalakko on sinänsä mielenkiintoinen vertaus, mutta suoraan sanoen en itse ainakaan uskaltautuisi parisuhteeseen ihmisen kanssa, joka on RIIPPUVAINEN seksistä useiden partnereiden kanssa :)
Toki hieman kärjistin ja sanoin asioita yksinkertaistaen. Kaikkea ei kuitenkaan jaksa kirjoittaa, joten siksi oion joskus.
"Kyllä pettämisestä voi keskustella eikä siinä ole minusta mitään tuomittavaa jos joku ei niin kovin pahalla pettämistä katso, mutta samanlaista suvaitsevaisuutta ei voi vaatia muilta (lue: omalta kumppanilta, muillehan asia ei lopulta kuulu)."
Minusta tämänkään keskustelun aloittaja ei sinänsä pettämistä hyväksy. Hän pystyy kuitenkin ajattelemaan sitä kiihkottomasti. Lisäksi hänen sanomansa oli minusta myös "ei kukaan ole synnitön". Vertaa Jeesuksen puheisiin ensimmäisen kiven heittäjistä. En minäkään pettämistä sinänsä hyväksy. Kuitenkin pystyn keskustelemaan pettämisen syistä. Eivät asiat ihan niin yksinkertaisia ole kuin jotkut haluavat luulla. Tarkoitan siis ihmisiä, jotka kuittaavat pettämisen sanomalla "Se on sika" eivätkä mieti sen kummemmin, mistä tulee tarve pettää ja miksi jotkut pettävät ja jotkut eivät.
'"Kerrasta pokii" ei siis ole useinkaan mikään etukäteen päätetty toimintamalli, vaan tunnetasolla suhde ei toivukaan tapahtuneesta.'
Tuo on hiukan eri asia. Monet ovat kuitenkin jo etukäteen päättäneet, että pettämisen jälkeen tulee ero. Kun he kuulevat toisen pettäneen, he kantavat kamansa seuraavana päivänä ulos. Tuo taas on juuri sitä toimintaa, josta monet asiantuntijat varoittavat. Suurta päätöstä ei koskaan saisi tehdä suuren tunnekuohun vallassa.
Mielestäni suhteen yksi kulmakivistä on luottamus. Voiko sitä luottamusta saada enää pettämisen jälkeen? Saattaa olla, että minäkin lopulta olisin valmis avioeroon, jos vaimoni pettäisi minua yhden kerran. Se kuitenkin johtuisi tuosta mainitsemastasi asiasta, ei sinänsä siitä, että olisin valmis lopettamaan kaiken vain yhden virheen vuoksi. En etukäteen tiedä, saisinko enää sitä kaipaamaani luottamusta takaisin. Siksi en olekaan varma, miten suhteellemme lopulta kävisi. Joka tapauksessa tiedän, että yrittäisin antaa anteeksi. Elämämme on niin onnellista, etten varmasti heittäisi kaikkea sitä onnea tuosta noin vain pois yhden ainoan virheen vuoksi.
"Lähinnä minua häiritsevät kaikenlaiset kummat "biologiaa" tms perustelut, joilla vastuu tapahtuneesta yritetään sysätä jollekin muulle taholle kuin itselle."
Nyt sinä sekoitat kaksi asiaa: syy ja vastuu. Pettämisen perusteleminen biologialla ei ole kummaa, vaan se voi pitää ihan paikkansa. Aika moni ihmisen käyttäytyminen on selitettävissä biologialla. Rasismikin johtuu biologiasta. Luonnossa on tervettä ajattelua, että kaikkeen uuteen ja outoon suhtaudutaan epäillen.
Se, että biologia on syy johonkin toimintaan, ei kuitenkaan poista vastuuta ihmiseltä itseltään. Enkä usko, että kukaan asiaa ajatellut niin väittääkään. Ihminen on kuitenkin niin fiksu, että lopun viimeksi pystyy tekemään myös päätöksen, joka on hänen vaistojensa vastainen. Vaikka biologia käskisi minua käymään vieraissa, voin tehdä tietoisen päätöksen, etten käy vieraissa. Sen sijaan, jos kävisin vieraissa, voisin sanoa, että tein sen viettieni ohjaamana. Ei se kuitenkaan poistaisi minulta vastuuta tekemisistäni. Siinä voisi olla syy tekemiseeni, mutta vastuun minä kantaisin edelleen itse.
Minusta on hyödyllistä selvittää erilaisten ikävienkin tapahtumien syyt. Tällöin ne ikävät tapahtumat ovat vältettävissä. Jos tulee suuronnettomuus, perustetaan onnettomuustutkintalautakunta tutkimaan syitä. Sitä onnettomuutta ei saada enää peruttua, mutta seuraavaan voidaan jo vaikuttaa.
Ajatellaan vaikkapa ihastumista. Mielestäni - ja jopa monien asiantuntijoidenkin mielestä - on suhteellisen normaalia, että ihminen ihastuu pitkän parisuhteen aikana myös ulkopuolisiin. Suhde ei kuitenkaan voi kymmeniä vuosia pysyä aina yhtä hyvänä, joten välillä veri vetää muualle. Jos ihminen luulee, että ihastuminen on väärin ja poikkeuksellista, hän saattaa lähteä tekemään vääriä johtopäätöksiä. Hän saattaa luulla, että hänen suhteensa on kuollut, jos hän ihastuu johonkin toiseen.
Jos taas hän on etukäteen lukenut tai kuullut, että ihastuminen on normaalia, hän osaa suhtautua siihen oikein. Hän ei lähde purkamaan suhdettaan. Hän ymmärtää, että ihastumista ei tarvitse lähteä seuraamaan. Hän on tilanteessa, jossa biologia ohjaa hänen tunteitaan, mutta hän itse ohjaa tekojaan - koska ymmärtää, mitä ihastuminen tarkoittaa ja mitä se ei tarkoita.
Samalla tavalla voidaan miettiä pettämisen syitä ja sen merkitystä myös kiihkottomasti. Jopa ihminen, joka ei hyväksy pettämistä, voi oppia ymmärtämään sitä. Hyväksyminen ja ymmärtäminen ovat kuitenkin kaksi eri asiaa.
"Minusta tämänkään keskustelun aloittaja ei sinänsä pettämistä hyväksy."
Totta. Olen hieman sekoillut, koska luin vahingossa erään viestin aloittajan tiliin, vaikka kirjoittaja oli aivan eri henkilö. Pahoittelen sekoiluani. Ja pettämisen syyt eivät tosiaan ole yksinkertaisia, usein nuo syyt ovat enemmän eron taustalla kuin itse pettäminen.
"Tuo taas on juuri sitä toimintaa, josta monet asiantuntijat varoittavat."
Tästä olemme samaa mieltä, eikä myöskään kannata päättää aina etukäteen, kuinka jossain tilanteessa toimii.
"Nyt sinä sekoitat kaksi asiaa: syy ja vastuu. Pettämisen perusteleminen biologialla ei ole kummaa, vaan se voi pitää ihan paikkansa."
Tätä vastaan en ole väittänyt, vaikka huomasin kyllä ilmaisseeni itseni epäselvästi. Tässä keskustelussa monet ovat kuitenkin käyttäneet biologiaa "synninpäästönä", ts. syynä, jonka vuoksi he eivät ole täysin vastuussa teoistaan. Totta, biologia voi olla syy, mutta ihminen itse on "syyllinen" jos nyt noin provosoivaa ilmaisua saa käyttää :)
Oivallisia pointteja esittelet avauspuheenvuorossa - mutta sitten taas palstan tavan mukaan lipsutaan viestiketjussa karmeaan, kapea-alaiseen, yleistelevään moraalijorinaan. Koulussako vaiko missä voisi opettaa ihmisiä itsetutkiskelun kautta käsittämään jotain muutakin kuin omaa tiukasti aidattua arvo- ja kokemusmaailmaa?
Eihän parisuhdekumppanuus ja ihastumisen/rakastumisen/himoitsemisen mahdollisuus toiseen kohdistuvana ole toisensa poissulkevia juttuja! Miten voisivat olla inhimillisillä olennoilla? Nämä hillinnästä ja hallinnasta paasaavat ihmiset usein vannovat aina ja kaikessa HALLINNAN nimiin. Mutta jo ihmismieltä enemmän tutkineet psykologian ammattilaiset varoittavat aina tuosta harhasta: elämän sattumat (kuten rakastuminen) eivät kunnioita mitään hallintamalleja. Ihmisen turvarakennelma voi sortua kun hallinta osoittautuukin harhaksi.
Jos kykenen näkemään oman persoonani monet puolet ja kerrokset, osaan nähdä myös toisen ihmisen ajatusmaailman monimuotoisuuden enkä odota, että elämä noudattaisi mustavalkoisia vastakkainasetteluja ja yleistyksiä. Olisihan se helppoa ja selkeää määritellä uskollisuutta ja pettämistä käsitteillä, jotka on kaikille samoja, mutta kuka ne määrittelisi ja miten? Jo kyseisillä sanoilla on eri sisällöt eri ihmisille.
Mikään uskollisuusjankutus tai puhe "kypsistä ja sitoutumiskykyisistä ihmisistä" ei ole muuttanut sitä tosiasiaa, etten minä ainakaan KETÄÄN pysty ikinä omistelemaan, hallitsemaan enkä määräämään. En edes enkä etenkään kiintymyksen nimissä. Sellainen väite ettei kypsä ja sitoutumiskykyinen ihminen voisi haluta jotain muunkinlaista kontaktia kuin parisuhdettaan, on yleistelyä, ei realismia.
Minun tuntemani (useat) ns.'vieraissa' käyvät tai pitempiä ja syvempiä sivusuhteitae ylläpitävät ihmiset ovat vastuullisia, parisuhteisiinsa sitoutuneita, kypsästi ajattelevia, eivät haihattelijoita, eivätkä kohtuuttoman onnettomiakaan parisuhteissaan eivätkä ainakaan aikeissa hajottaa perheitään. He vain sattuvat näkemään asian/elämän niin, että joskus kohdalle tulee tilaisuus tai tilanne, jossa elämä ei kysele järkiargumentteja eikä kylmää harkintaa. On siis väärää yleistelyä sanoa, että uskottomuus olisi aina merkki henkisestä kypsymättömyydestä tai rikkinäisyydestä tai tunne-elämän epätasapainosta.
"Kerrasta poikki" -ajattelumallihan kumpuaa epärealistisesta pyrkimyksestä kontrolloida elämänsä kaikkia tilanteita myös ihmissuhteissa.
Jos ihminen on tutkinut itseään, hän kykenee yleensä maltilliseen keskusteluun vaikeissakin tilanteissa ja pystyy ymmärtämään myös toisen osaspuolen kokemistapaa ainakin jonkin verran omasta akuutista mielipahasta huolimatta.
Jos tuota taitoa ei opettele, on seuraavissa suhteissa pahimmassa tapauksessa edessä taas sama pettämisprobleema ja kerrasta poikki -tilanne...koska ehdoton uskollisuuden vaatimus voi osoittautua kohtuuttomaksi, eikä toteudu ikinä. Ja silloin yleensä sitten sanotaankin - kuten usein näillä palstoilla - että ei ole löytynyt sitä OIKEAA ihmistä. Ihailtavan sitkeä on uskos siihen ideaaliseen oikeaan; ja onhan se paljon yksinkertaisempaa ja helpompaa kuin rehellisesti nähdä ja hyväksyä ihmismielen ja elämän monimuotoisuutta.
Kaikki miehetkö ulkomaille ilotaloihin pitämään "hauskaa"?
Muijalle lyödään kiinni jäädessä tää rätinki eteen elämän monimuotoisuudesta/vaikeudesta. Voi, voi kun on vaikeaa. Mahtaa muijan leuka loksataa auki. heh :)
"Ja silloin yleensä sitten sanotaankin - kuten usein näillä palstoilla - että ei ole löytynyt sitä OIKEAA ihmistä."
Tämän olen minänkin pannut merkille. Parisuhteet ilmeisesti perustetaan nykyisin enemmän riippuvuuteen kuin kahden itsenäisen ihmisen tasaveroiseen suhteeseen. Jos lataa kaiken emotionaalisen ja sosiaalisen pääomansa toisen varaan, on hyvin heikoilla, koska toisen käytöstä ei voi ennustaa, ei edes se toinen itse.
Kyllä ehdoton uskollisuuden vaatiminen on tosiaan liikaa. Itsekään en tietenkään pidä uskottomuudesta, mutta en myöskään halua hallita toista. Kerran elämme täällä ja myös ihminen tekee virheitä.
Tänään oma avovaimoni menee ihan minun tietäessä tapaamaan ihastuksen kohdetta. Haluan että hän saa selvittää omat tunteensa, koska parempi se on selvittää ne kuin jättää selvittämättä (ja tehdä sitten sellaista mitä katuu myöhemmin). Suhteeseen pitää panostaa 100%:sti mutta ei saa kahlita toista. Ehdoton uskollisuus menetelmällä minun olisi siis pitänyt jo antaa kenkää, mutta mielummin käyn itsekin läpi kannattaako heittää menemään kauan kestänyttä hyvin mennyttä suhdetta jossa molemmat nauttivat luottamuksesta. Siis vielä tämänkin jälkeen, koska avoimia olemme. Toki aikuiset ihmiset tekevät oikean päätöksen, jos heille annetaan siihen mahdollisuus. Oikea päätös on sellainen jossa saavutetaan se onnellisuus mitä itse haluaa eikä mitä toiset haluaa. Ja tietenkin ottamalla myöskin toiset huomioon voi olla onnellinen.