Erosin suhteesta kaksi ja puoli vuotta sitten. Sen jälkeen en ole löytänyt uutta naista, jonka kanssa alkaa suhteeseen. Tai oikeastaan, olen löytänyt muutamankin kivan... mutta ne naiset eivät ole löytäneet minua... Olen käynyt treffeillä, sekä netistä että reaalielämästä sovituilla, n. viidentoista naisen kanssa eron jälkeen. Ravintolastakin pystyn iskemään naisen. Aika helposti jopa, vaihtamaan numeroita ja ehkä muutaman suukonkin. Seksiin astikin voisin viedä, mutten vie, koska en arvosta yhden illan juttuja. Enkä harrasta myöskään mitään kaveriseksiä tms.
No niistä tapailluista naisista sitten. Jotkut tuttavuudet ovat loppuneet ensimmäisiin, useimmat toisiin tai kolmansiin treffeihin. Yhden kanssa tuli vähän pidempi juttu, mutta sekin katkesi toisen osapuolen vaihto-opiskeluun. Eikä sitten jatkunut enää.
(JOS ET MUUTA LUE, NIIN LUE TÄMÄ KAPPALE)
Siinä oli minun tilanteeni. Jos nyt joku nainen haluaisi vähän valottaa tätä naisten logiikkaa. Että miksi minun kanssa voi lähteä treffeille kerran, ehkä kaksikin, muttei jatkaa eteenpäin? Millaisten miesten kanssa sinä käyt treffeillä 1-3 kertaa, mutta jätät sitten homman kesken?
Poissuljetaan muutamia syitä jo ennakkoon:
*En ole epäkohtelias, päin vastoin
*En käytä liikaa alkoholia, nykyisin itse asiassa varmaankin vähemmän kuin suomalaiset miehet yleensä
*Tarjoan naiselle treffeillä
*En ole käsittääkseni niin tyhmä, että juttuni ylittäisivät ärsytyskynnyksen
Syyn täytyy siis liittyä olemukseeni jollain tavalla. Joku varmasti sanoo, että olen epätoivoinen. En siinä mielessä, että hyväksyisin kenet tahansa naisen. Mutta siinä mielessä kyllä, että on alkanut pyörimään mielessä, että enkö tosiaan kelpaa kenellekään? Vaikea vaan ymmärtää, miksi olemustani voi sietää ravintolassa tai ensitreffeillä, muttei enää parin viikon päästä.
Toivottavasti joku nainen auttaa ymmärtämään tätä juttua. Kuvio on alkanut toistamaan itseään niin paljon, että jätän pian väliin koko deittailun ja siirryn suosiolla vanhaksipojaksi.
No niistä tapailluista naisista sitten. Jotkut tuttavuudet ovat loppuneet ensimmäisiin, useimmat toisiin tai kolmansiin treffeihin. Yhden kanssa tuli vähän pidempi juttu, mutta sekin katkesi toisen osapuolen vaihto-opiskeluun. Eikä sitten jatkunut enää.
(JOS ET MUUTA LUE, NIIN LUE TÄMÄ KAPPALE)
Siinä oli minun tilanteeni. Jos nyt joku nainen haluaisi vähän valottaa tätä naisten logiikkaa. Että miksi minun kanssa voi lähteä treffeille kerran, ehkä kaksikin, muttei jatkaa eteenpäin? Millaisten miesten kanssa sinä käyt treffeillä 1-3 kertaa, mutta jätät sitten homman kesken?
Poissuljetaan muutamia syitä jo ennakkoon:
*En ole epäkohtelias, päin vastoin
*En käytä liikaa alkoholia, nykyisin itse asiassa varmaankin vähemmän kuin suomalaiset miehet yleensä
*Tarjoan naiselle treffeillä
*En ole käsittääkseni niin tyhmä, että juttuni ylittäisivät ärsytyskynnyksen
Syyn täytyy siis liittyä olemukseeni jollain tavalla. Joku varmasti sanoo, että olen epätoivoinen. En siinä mielessä, että hyväksyisin kenet tahansa naisen. Mutta siinä mielessä kyllä, että on alkanut pyörimään mielessä, että enkö tosiaan kelpaa kenellekään? Vaikea vaan ymmärtää, miksi olemustani voi sietää ravintolassa tai ensitreffeillä, muttei enää parin viikon päästä.
Toivottavasti joku nainen auttaa ymmärtämään tätä juttua. Kuvio on alkanut toistamaan itseään niin paljon, että jätän pian väliin koko deittailun ja siirryn suosiolla vanhaksipojaksi.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Täytyy lisätä yksi juttu, joka tuli mieleen muita keskusteluita lukiessa: en ole deittaillut selkeästi itseäni "tasokkaampia" naisia. Sinänsä kamalaa jakaa ihmisiä tasoihin, mutta jos niin halutaan tehdä, niin voin kertoa, että olen deittaillut kaikentasoisia naisia, en mitään superkaunottaria.
Se oikea tulee vastaan, sitten kun on aika. Se on kemiaa, hullaantumista, rakastumista jne. Maailma on väärällään miehiä ja naisia, mutta kohdata se oikea onkin vaikeampi juttu. Vaikka olisi kuinka mukava, kiva, älykäs jne. ei se aina riitä, pitää olla perhosia mahassa ja sellainen tunne, että tämä on nyt Sitä! Itsevarmuus on myös hyvä juttu naisten kanssa, ei ylimielinen. Pilkettä silmäkulmaan ja menoksi.
Joo,toivottavasti en kuulosta kiittämättömältä, mutta yrititkö kerätä kaikki kliseet samaan vastaukseen?
Jostain syystä naisilla tuntuu olevan rakkaudesta juuri tällainen kuva, sen oikean tunnistaa juuri siitä että mennään kuin pää pilvessä, perhosia mahassa, korvissa suhisee. Yletöntä dramatisointia koko tapahtuman suhteen. Koskaan en ole tuollaista kuullut kenenkään parin sanovan, enkä ole sitä itse kokenut vaikka muutaman kerran olenkin rakastunut.
"Erosin suhteesta kaksi ja puoli vuotta sitten. Sen jälkeen en ole löytänyt uutta naista, jonka kanssa alkaa suhteeseen."
Siinäpä se syy. Kaksi ja puoli vuotta on sellainen aika, että sitä entistä ei enää pitäisi muistellakaan, jos yli olet päässyt hyvin. Tässäkin se antaa "kehykset" kertomuksellesi ja leimaa koko jutun. Voit itse antaa itsellesi vastauksen.. Mitä mieltä olet?
Mitenköhän juurta jaksain netissä pitäisi selittää asiat, ettei takerruttaisi tekstiin? En halua olla missään tekemisissä eksän kanssa, jos jotain tunnen sitä kohtaan, niin halveksuntaa. Aiemmin tunsin vihaa, mutta sekin on haihtunut. Minä olin se, kuka lähti, eli se siitä. Laitoin tiedon entisestä suhteesta kahdesta syystä. Kertomaan ensinnäkin, että olen ollut vapaana tuon kaksi ja puoli vuotta, ja lisäksi, että kuitenkin joku on minut aikoinaan hyväksynyt ( vaikkei kiva nainen kyllä ollutkaan).
Sinänsä eksän jälkeen olen tullut varovaiseksi, ja pyrin havainnoimaan "syöjätärpiirteitä" naisista. Ne pari naista, joiden tapaaminen on päättynyt minun puoleltani, ovat olleet juuri eksän tyylisiä; sellaisia, joista voi epäillä montaa viritystä samaan aikaan, tavaksi muodostunutta irtoseksin harrastamista yms.
Mitä SINÄ haluat naiselta ja mitä et missään tapauksessa halua naiselta? Millaisen naisen sinä haluat?
Vaikka nainen olenkin, niin juttusi kuulosti tutulta. Kävin treffeillä, tapasin kiinnostaviakin miehiä mutta lopulta jutut päättyivät aina jommankumman aloitteesta kaverisuhteeseen. En oikein itsekään tiennyt, mitä halusin ja kenet halusin joten lähettelin varmasti melko ristiriitaisia signaaleita. Sitten aloin miettiä mitä mieheltä oikeasti toivon sekä ulkoisesti että sisäisesti että elämäntavallisesti ja johan loksahti.
Se, että saat puhelinnumeron ja pääset treffeille ei tarkoita, että sinulla ja naisella olisi vielä kovinkaan paljon yhteistä. Ja varsinkin, jos et harrasta minkäänlaisia fyysisiä kiintymyksen osoituksia niin nainen tulkitsee helposti ettei mies ole kiinnostunut ja lopettaa tapailun. Parit treffit nyt eivät vielä kerro toisesta juuri mitään. Mutta jos olet fyysisesti kovin passiivinen, homma ei tule etenemään. Tartu vaikka kädestä kiinni, sipaise hiuksia pois silmiltä ja anna kunnon pusu suulle kun tyttö on lähdössä kotiin.
Osoitan yleensä fyysistä kiinnostusta hyvinkin pian, jos mahdollista jo ekoilla treffeillä. Pusuja ja hellimistä, mutta siitä huolimatta käy näin. Seksiä en halua heti, mutta tuskin kaikki naisetkaan.
Kysyit minkälaisen naisen haluan löytää. Ei minulla ole mitään listaa, että minkälaisen. En muutenkaan usko yhteen ainoaan oikeaan. Ulkonäöllisesti hyvin monenlaiset naiset miellyttävät. Sisäisesti saisi jonkun verran olla älyä, sillä tavalla että pystyy keskustelemaan. Ei ole tähän asti ollut esteenä, harvemmin selkeästi tyhmiä naisia tulee edes yritettyä. Tärkein kriteeri olisi kuitenkin yleinen viihtyminen, että minä viihtyisin hänen kanssaan ja hän minun.
Ei se varmaankaan selitä kaikkea. Sinua on varmaan loukattu aika pahasti tuossa edellisessä suhteessa ja eksäsi on pahasti astunut rajoillesi. Vihan tunne olisi terveellisempää, kuin halveksunta, koska vihaamalla pystyy olemaan samalla tasolla ja puolustamaan omia rajojaan. Halveksunnalla vetää itsensä toisten yläpuolelle ulottumattomiin, silloin ei voi loukkaantua niin paljon, mutta ei ehkä myöskään saa niitä hyviä yhteyden kokemuksia, eikä pysty pitämään omaa tilaansa samassa tasossa, jos ymmärrät.. Ennemminkin se, että pidät suhteissa omat rajasi ja oman tilasi on pitkän päälle hyödyllisempää, kuin kaikenlaisen uhkan (syöjätärpiirteet ym.)karsiminen jo etukäteen. Silloin ei tarvitse myöskään pelätä, mitä tapahtuu ja voi elää rennommin, kun tietää selviävänsä vaikeista tilanteista.
Onko niin, että yrität suojella kuitenkin itseäsi aika voimakkaasti? Eli uskallatko heittäytyä suhteisiin kokonaan? En sano, että asia olisi välttämättä noin. Se voi olla mahdollista.
"Ennemminkin se, että pidät suhteissa omat rajasi ja oman tilasi on pitkän päälle hyödyllisempää, kuin kaikenlaisen uhkan (syöjätärpiirteet ym.)karsiminen jo etukäteen. Silloin ei tarvitse myöskään pelätä, mitä tapahtuu ja voi elää rennommin, kun tietää selviävänsä vaikeista tilanteista."
Lähdetköhän tässä ajatuksesta, että aina voi vaihtaa parempaan, jos ei nykyinen miellytä. Kun minä en enää halua vaihtaa parempaan. Haluan löytää sen naisen, jonka kanssa yritän rakentaa yhteistä elämää. Utopistinen, lapsellinen ja vanhanaikainen ajatus, vai? Niin tuntuvat monet ajattelevan.
Siinä olet oikeassa, että yritän suojella itseäni. Tässä ollaan nyt ehkä ekaa kertaa tässä ketjussa oikeilla jäljillä. Huomaako sen miehestä, että suhtautuu varoen? Onko se paha asia?
Kysymys on siitä, että et mitä tahansa koskaan tapahtuukin, osaat suojella itseäsi oikealla tavalla, mutta niin, että sinun ei tarvitse karttaa mitään elämän osa-aluetta. En tarkoita sitä, että tarvitsee vaihtaa parempaan, vaan sitä, että kun niitä ongelmia tulee (niitä kuitenkin jossain vaiheessa tulee kaikille) osaat suhtautua niihin oikealla tavalla samasta tasosta ja pitää rajasi. Jokainen kuitenkin tekee onnensa itse, eikä voi odottaa, että kumppani tekee sinut onnelliseksi ja poistaa huolesi ja elää elämäsi puolestasi. Eli ei ollenkaan utopistista. Tässä on se "itsensä rakastaminen", monesti väärinymmärretty asia.
En osaa sanoa huomaako sitä miehestä, mutta ehkä se jollakin tavalla voi heijastua kuitenkin niin, että mies ei ole kokonaan mukana jutussa ja sitten jostain syystä siitä ei tule mitään. Siinä mielessä se ei ole paha asia, että näin käy, koska kyllä suhteessa pitää olla kokonaan. Ja silloin onkin parempi, että ei loukkaa itseään eikä muita.
Riippuu kyllä ihan miehestä. Haluaisin kuitenkin tarkentaa. Se, että olet uuden tyypin kanssa varautunut on ihan ymmärrettävää... Naisen olisi kuitenkin hyvä tietää, että olet hänestä kiinnostunut. Siis, että etäisyys (?) ei tarkoita sitä, että olet hakemassa vain hetken viihdykettä.
Kyllä pitää näyttää jos on kiinnostunut, vaikka kuinka pelottaisi.
Ei näistä asioista vielä ekoilla tai tokilla treffeille voi keskustella, joten kyllä, naiset lukevat elekieltä aika runsaastikin. Tai tiedä nyt niin muista, mutta tämä typy ainakin!
Jäbä25v kirjoitti: "Siinä olet oikeassa, että yritän suojella itseäni. Tässä ollaan nyt ehkä ekaa kertaa tässä ketjussa oikeilla jäljillä."
Tässähän se syy osittain onkin:) Luin viestiketjun läpi ja huomasin, että syyllistit aina vastaajan avunantoyrityksen tyrmäämällä sen, kun vastaus ei ollut HALUAMASI! Et näytä hyväksyvän vastaosapuolen suhtautumista, vaan odotat tietyn tyyppistä käytöstä. Olen myös kiva&kauniskin tyttö, myös 25, myös seurustellut ja tälläkin hetkellä, urheileva, akateeminen jne. mutta kun elämässä/ihmisissä täytyy arvostaa muitakin arvoja..
Tarraa ihmeessä tissiin ja ole kerrankin elämässäsi mies. Älä nysvää äläkä ole yltiöpäisen kohtelias naisilli, sillä naiset kyllästyvät semmoiseen helposti.
25v ja sinkkumies!! so what ajattele miten olet päässyt helpolla kun muistelet sitä aikaa kun seurustelit.. ei se parisuhde aina ihanaa ole, varsinkaan kun arki koittaa ja huomaatte että ei saatana minkä idiootin kanssa olen tässä nyt seurustellut jo vuosia :D huomenna tulee ruotsi-suomi peli ja se on tärkeämpi kuin itkeä itsesäälissä täällä netissä.. harrasta ja toteuta itseäsi koska sinkkuna sinulla on siihen aikaa! elä elämääsi ja jos hyvin käy kohtaat joskus rakkauden joka rakastaa sinua ja sinä häntä etkä kyllästy häneen tai vilkuile parempia koska rakastatte toisianne ettekä itseänne. joten elä ja nauti vapauden tuomista eduista. ei muuta kun lycka till sinulle ja lippu korkealle kohtalotoveri!
Tätä periaatetta minäkin olen kannattanut jo pitemmän aikaa ja olen sitä yrittänyt kaverillekin tartuttaa. Hetkittäin se jopa onnistuu, mutta jonkín ajan kuluttua kaveri taas valuu itsesääliin... kyllä mäkin joskus ryven itsesäälissä, mutta aina siitä paranee vähän niin kuin flunssasta.
Alkuperäiselle kysyjälle ehdottaisin miettimään, että ethän satu olemaan "tylsä" tyyppi? Itse toisinaan pelkään että olen kun minulla ei ole paljoa kavereita joilta kuulisi uusia kiinnostavia juttuja. Enkä matkustele ympäriinsä jotta taas voisi kertoa kiinnostavia juttuja. Eikä minua oikeasti kiinnosta kuin harvat asiat tässä maailmassa, siis joista jaksan aidosti kiinnostuneena jutella. Sellainen mä olen.
Ystäväni, vaikka onkin naispuolinen, potee samaa ongelmaa. Ei löydy miestä, kaikissa on lopulta joku vika. Kuka ei pukeudu hyvin, ei tarjoa treffeillä, vilkuilee hermostuneesti ympärilleen, puhuu (tämä on huippu syy) vaan itsestään. Mutta autappa jos joku tyyppi erehtyy tenttaamaan tätä naista, "kyseli mokoma tyhmiä". Ei saa olla kenenkään entinen mies, mutta ei kelpaa peräkamaripojatkaan. Jos on naisystäviä paljon, niin mies on auttamatta pukki, eikä se siis voi ainakaan olla uskollinen. Viinaa pitää juoda vaan ei saa ottaa kun joskus. Urheilla ei saa, eikä harrastaa mitään muutakaan, joka mahdollisesti vie huomiota pois muusta elämästä. Toisaalta mikään sohvaperunakaan ei käy. Työtön ei saa olla. Eikä sitä eikä tätä...lista on loputon. Kaikissa on joku vika, jos ei muuta niin sitten mies on väärän ikäinen. Mikä ihme teitä ihmiset vaivaa? Tiedättekö edes mitä merkitsee rakastaminen..se on toisen hyväksymistä vikoineen kaikkineen. Se on työtä, työtä toisen eteen..halua saada kaikki toimimaan. Ei se parin etsiminen ole helppoa, ja jos ei voi sietää vikoja ihmisissä, niin tuskin löytääkään ketään.
Ehkä hän ei haluakaan miestä, vaan keksii koko ajan verukkeita livahtaakseen tilanteesta. Tiedostamattaan. En tarkoita, että hän olisi lesbo vaan, että hänellä tuntuu olevan jonkinlaista problematiikkaa miesten suhteen. Ehkä se menee kokemattomuuden ja pelon piikkiin tai sitten ei.
Ekaksi nyt tähän tämmöinen oikein kiva klisee, että sitten kun sen löytää niin sen löytää. Minun mielestäni parit ekat treffit eivät vielä sinällään merkitse mitään. Tarkoitan sitä, että ekoilla treffeillä vasta katsellaan millainen ihminen se toinen on ja, että lähteekö vai eikö lähde. En minä usko, että sinussa mitään vikaa on. En tiedä sitten, miten se vaikuttaa, että niin selkeästi haluat suhteen. Yritätkö sitten vähän liikaa? Useinhan on niin, että jos olet ns. haku päällä, et varmasti löydä ketään, mutta jos et, niin sitten saattaa kävelläkin vastaan se tärkeä ihminen.
Ja kyllä se itsensä suojelukin saattaa vaikuttaa. Minusta kannattaa ehkä toiselle sanoa siitä, että miksi näin on, jolloin hän varmaan ymmärtää ainakin sen, että jos mahdollisesti olet varautuneen oloinen, se ei ainakaan hänestä johdu. Yllättävän hyvin ihmiset osaavat lukea merkkejä, mutta tulkinta saattaa olla vähän niin ja näin.
Mutta lopuksi vielä, ei se ole utopistista haluta pysyvää ja kestävää suhdetta. Sitähän tässä kaikki hakee, ainakin suurin osa.
vaan ei "natsannut." Ehkä osa naisista halusi vaan käydä treffeillä ilman sitoomuksia.
Että yrität liikaa...
Tai et pese käsiäsi vessa reissun jälkeen.
En halua kuulostaa ilkeältä enkä romuttaa unelmiasi, mutta tässä yksi ehdotus vastaukseksi kysymykseesi.
Ehkä sinä olet vain todella tavallinen ja mielenkiinnoton/tylsä, eikä naisten mielenkiinto hirveästi herää. Toisille/kolmansille treffeille lähdetään ehkä siinä toivossa, että "jospa sittenkin hänestä tulee esille jokin kiinnostavampi puoli.."
Ehkä jonkinasteinen pelimiesmäisyys on eduksi ensimmäisillä treffeillä, jotta naisen mielenkiinto heräisi..?