Että.miten yhden perheen sisällä naiset voi olla niin erilaisia.
Tämä sotku on ollut jo varmasti lapsesta asti.
Toista on kiennetty koko ajan.
Oma piä on pitänyt
Se että mistä olin lähtoisin on varmasti ikuinen mysteeri.
On niin monia kieliä , niin monia lahjoja.
Niitä ei voinut ikinä oikein koulussa käyttee vaikka kyllä varmoon koko ajan pidin ommoo iäntä, joka oli tosi vanha jo neljä vuotiaana.
Miten tästä kaikesta tuli niin sekavvoo, no, paljon sairauksia oli, jossa sitten kehittyi immuniteetti.
Sikäli oikein ja tervettä.
Muttei se niin helppoa ollut tutustua kenenkään, olin ehkä liian suorasanainen sitten lähes kaikille??
Aikuiset ihmisekin piti minua mukavana.
Silloin jokin muuttui jälleen.
3:n ja neljän vuoden välillä.
Nyt ikävöin sitä miten uskalsin tehdä vaikka mitä, tein PAAALJOON kaikenlaista
Olin kehittynyt normaalistijo koulussa .....
En vain sitä hoksannut itse, koska tietysti luonteeseen kuuluvana pidin myös muita oppilaita tärkeänä.
Eihän tämä aina helppoa ollut, kun ei voinut lähestyä oikein ketteen ilmeisesti suoruuteni takia ,,,
Olin todella ikäloppu nyt sitten viisitoista kesäisenä.
Lisäksi siihen tuli sitten varsin mukava mies mutta koska olin silloinkin tietenniin vähän äkäpäissäni kun halusin jo niin kovasti mualimalle ja eihän lapsella itsellään ole vielä sellaiseen varaa.
Tykkesin 5ehdä kaiken itse ja etsiä oman aikuisen seurani.
Hetkeksi se sitten pysähtyi siihen.
Muistan vain tämän todella verevän tytön itsessäni.
Tänään.
Vaikka taisin olla psykopaatti jo neljätoista vuotiaana, mies helpotti minua.
Se oli niin ,että kun kohtalo sanelee, itsetunto muuttuu viäräksi kovin helposti.
Viäriäkin olen nähnyt.
Olin itse kymmenen kun aloin henkisesti kasvoo, ja ei tälle mitteen huonoa haluttu.
Järkevimmät ihmiset antoivat lapsen mänmä omia polkujaan.
Ei se kuitenkoon ihan sama ole, mitä minusta mietitään.
Itse olin tehnyt jo 8san elämästäni kolmetoista vuotiaana.
Mutta tätä en ymmärtänyt, miksi lapset olivat joka asiasta eri mieltä vaikka ,,,,niin no, niin erillään.
Tämä oli vaikeaa , toinen ei juuri puhunut, hän oli perässäni jatkuvasti.
Olin vähän kiusaantunut tästä, kun ei hengen rauhoo annettu.
Siitä sitten vähän aikoo mäni niin löysin ihmisen joka oli kuin minulle luotu.
No, tästä tuli kovin ristiriitainen sitten.
Syitä en ymmärtänyt
Tämä sotku on ollut jo varmasti lapsesta asti.
Toista on kiennetty koko ajan.
Oma piä on pitänyt
Se että mistä olin lähtoisin on varmasti ikuinen mysteeri.
On niin monia kieliä , niin monia lahjoja.
Niitä ei voinut ikinä oikein koulussa käyttee vaikka kyllä varmoon koko ajan pidin ommoo iäntä, joka oli tosi vanha jo neljä vuotiaana.
Miten tästä kaikesta tuli niin sekavvoo, no, paljon sairauksia oli, jossa sitten kehittyi immuniteetti.
Sikäli oikein ja tervettä.
Muttei se niin helppoa ollut tutustua kenenkään, olin ehkä liian suorasanainen sitten lähes kaikille??
Aikuiset ihmisekin piti minua mukavana.
Silloin jokin muuttui jälleen.
3:n ja neljän vuoden välillä.
Nyt ikävöin sitä miten uskalsin tehdä vaikka mitä, tein PAAALJOON kaikenlaista
Olin kehittynyt normaalistijo koulussa .....
En vain sitä hoksannut itse, koska tietysti luonteeseen kuuluvana pidin myös muita oppilaita tärkeänä.
Eihän tämä aina helppoa ollut, kun ei voinut lähestyä oikein ketteen ilmeisesti suoruuteni takia ,,,
Olin todella ikäloppu nyt sitten viisitoista kesäisenä.
Lisäksi siihen tuli sitten varsin mukava mies mutta koska olin silloinkin tietenniin vähän äkäpäissäni kun halusin jo niin kovasti mualimalle ja eihän lapsella itsellään ole vielä sellaiseen varaa.
Tykkesin 5ehdä kaiken itse ja etsiä oman aikuisen seurani.
Hetkeksi se sitten pysähtyi siihen.
Muistan vain tämän todella verevän tytön itsessäni.
Tänään.
Vaikka taisin olla psykopaatti jo neljätoista vuotiaana, mies helpotti minua.
Se oli niin ,että kun kohtalo sanelee, itsetunto muuttuu viäräksi kovin helposti.
Viäriäkin olen nähnyt.
Olin itse kymmenen kun aloin henkisesti kasvoo, ja ei tälle mitteen huonoa haluttu.
Järkevimmät ihmiset antoivat lapsen mänmä omia polkujaan.
Ei se kuitenkoon ihan sama ole, mitä minusta mietitään.
Itse olin tehnyt jo 8san elämästäni kolmetoista vuotiaana.
Mutta tätä en ymmärtänyt, miksi lapset olivat joka asiasta eri mieltä vaikka ,,,,niin no, niin erillään.
Tämä oli vaikeaa , toinen ei juuri puhunut, hän oli perässäni jatkuvasti.
Olin vähän kiusaantunut tästä, kun ei hengen rauhoo annettu.
Siitä sitten vähän aikoo mäni niin löysin ihmisen joka oli kuin minulle luotu.
No, tästä tuli kovin ristiriitainen sitten.
Syitä en ymmärtänyt
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.