Kaikki nyxät!!

Nyt kun kuvittelette olevanne miesten pelastajia. Aivan te kaikki! Lukekaa nämä viestit kaikki ajatuksen kanssa, ja mittikää, kuinka monesta jutusta löydätte itsenne!! Huomatkaa, kuinka paljon te tuhoatte hyviä perheitä, hajotatte lasten ympäriltä kaiken!

Aiheutatte niin paljon tuskaa ja kyyneleitä, että olisko nyt aika katsoa, ja miettiä, että "minä en tahdo olla tuollainen" ajatusta, ja kunnioittaa ihmisten parisuhteita!

Ette ole korvaamattomia.
Antakaa eroprosessin mennä ensin omalla ajallaan, käykää sitten miehen kimppuun, kun paluuta ei enää suhteeseen ole! Mutta älkää hyökätkö ongelmien keskelle. Pahennatte asioita, ei sillä ongelmat lähde, ne lisääntyvät,kun alatte suhteeseen säälistä.

Lapset eivät ole ansainneet surua ja tuskaa, he ovat ansainneet vanhemmat, joiden liittoa ei saa särkeä, vaikka suhde olisi katkolla. Antakaa sen kehittyä rauhassa. Teidän aikanne tulee vielä, kunhan jaksatte odottaa. Ja onhan niitä vapaita miheiä vaikka kuinka paljon.
Lähes kaikki jutut täällä ovat samanlaisia, joten näin monta ihmistä ei voi olla väärässä!
252389
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 25

Vanhimmat

"SINÄ 2. nainen" viestiketjusta "toisen kakkosen" vastaus ja saman henkilön jatkot saamiinsa vastauksiin, niin tiedät, miksi viestisi ei "vaikuta" mihinkään.

Ikävä tosiasia on se, että omat tarpeet menee kaiken muun edelle. Otetaan tyydytys ITSELLE sieltä mistä helpoiten saa. Ja helpoin on aina varattu, jolla on arki suhteessa jne.

Vietit vie ihmistä enemmän kuin tunteet. Ja ennen kuin joku älähtää, niin totuushan on se, että enemmän jokaisella on elämässä yhdenillan juttuja tai seksi suhteita kuin rakkausliittoja.. Tunteet häviää aina vieteille.

Elämä on kohdellut minua sikäli hyvin, etten koskaan ole "joutunut" kakkosen asemaan. Ja tarkoitus on elää niin edelleenkin.

Äänestä
  • Kyllä se niin vain aina on, että vain varattu kiinnostaa. Kuinka ihana on, kun saa näyttää jollekin, että pystyy mihin vaan! Naiset ovat niin vahingoniloisia, että ne nauttivat siitä, kun saavat aikaiseksi pahaa. Kaikilla ei ole aivoja. Heillä ei ole järkeä ajatella, tuskan tuomaa olotilaa, koska heillä ei ole mitään menetettävää.

    Mutta, kun se joskus kolahtaa omalle kohdalle. On mies ja lapset, ja joku suttura iskee kyntensä hänen mieheen, ehkä silloin sen suuren tuskan keskellä aivotoiminta palaa, ja he miettivät, mitä itse on aikoinaan tehnyt, miltä se on tuntunut! Niin, mitään ei tiedä ennenkuin sen kokee! Enpä usko, että niin kylmäsydämistä ihmistä on, että suuren rakkauden jälkeen pystyy enää hymyilemään, varsinkaan silloin, kun sen joku älykääpiö on tuhonnut!

    Äänestä

  • hirviöitä kirjoitti:

    Kyllä se niin vain aina on, että vain varattu kiinnostaa. Kuinka ihana on, kun saa näyttää jollekin, että pystyy mihin vaan! Naiset ovat niin vahingoniloisia, että ne nauttivat siitä, kun saavat aikaiseksi pahaa. Kaikilla ei ole aivoja. Heillä ei ole järkeä ajatella, tuskan tuomaa olotilaa, koska heillä ei ole mitään menetettävää.

    Mutta, kun se joskus kolahtaa omalle kohdalle. On mies ja lapset, ja joku suttura iskee kyntensä hänen mieheen, ehkä silloin sen suuren tuskan keskellä aivotoiminta palaa, ja he miettivät, mitä itse on aikoinaan tehnyt, miltä se on tuntunut! Niin, mitään ei tiedä ennenkuin sen kokee! Enpä usko, että niin kylmäsydämistä ihmistä on, että suuren rakkauden jälkeen pystyy enää hymyilemään, varsinkaan silloin, kun sen joku älykääpiö on tuhonnut!

    Nykyisin avioliitossa olevat pettävät surutta puolisoaan. Tiedän monta miestä ja naista, jotka kummatkin ovat tahoillaan "onnellisesti" aviossa, mutta tehdään yhdessä laivamatkoja, Lapinmatkoja ym. Mutta aina tarvitaan molempia sukupuolia. Ja totta on, että kun omalle kohdalle sattuu pettäminen ja jättäminen, se sattuu. Mutta sitä ei ennen huomaa, kuin sen kokee.

    Äänestä

..että exmiehemme keräävät sympatiapisteitä naisilta. Juuri meiltä.

Eronnut, yksinäinen mies puistossa,
kaupassa tai kotona lasten kanssa.
Hellyyttävä näky ja Liikuttava mielikuva.

Me naiset katselemme hymyilevinä näitä miehiä.
Haluamme olla ymmärtäviä ja antaa jotakin
mitä se kylmä ex-vaimo ei pystynyt antamaan.
Saadaksemme häneltä rakkautta ja tunteaksemme olevamme jälleen tärkeitä.


Emme ajattele että tämä surusilmäinen mies on todennäköisesti kohdellut entistään yhtä välinpitämättömästi kuin oma entisemme meitä.
Suhteessa ehkä samat tyydyttämättömät tarpeet molemmin puolin?


Itsekkin jonkun kylmä ja ymmärtämätön ex-vaimo.


Eronnut,yksinäinen nainen puistossa, kaupassa tai kotona lasten kanssa. Yksi yh äiti vaan. Ketäpä miestä se liikuttaa.
Enemmänkin pelottaa?

Me naiset olemme sellaisia toinen toisillemme
halutessamme rakkautta ja hyväksyntää.
Että ne toisten miesreppanat saa hoivaviettimme
heräämään.

Sinä lohdutat minun exää ja minä sinun exää.
Tai vielä nykyisiäkin????

Äänestä
  • Olen mies. Yksinhuoltaja. En ole eroni jälkeen saanut huomiota naisilta, en sympatiaa tai agresiivisuuttakaan. Olen vain kuka tahansa. En ole kyllä hakenutkaan naista, ei sen puoleen.

    Joku kirjaili edellä, että mies on kylmä ja jätetty nainen.... stereotypiaa: nainenkin osaa olla kylmä, osaa jättää ja hakea uuden miehen ja jättää miehen kuin kuluneen kengän.

    Miesten sielunmaisema on suurempi, kuin ehkä nainen osaa arvata.

    Äänestä

  • anteeksi kuinka kirjoitti:

    Olen mies. Yksinhuoltaja. En ole eroni jälkeen saanut huomiota naisilta, en sympatiaa tai agresiivisuuttakaan. Olen vain kuka tahansa. En ole kyllä hakenutkaan naista, ei sen puoleen.

    Joku kirjaili edellä, että mies on kylmä ja jätetty nainen.... stereotypiaa: nainenkin osaa olla kylmä, osaa jättää ja hakea uuden miehen ja jättää miehen kuin kuluneen kengän.

    Miesten sielunmaisema on suurempi, kuin ehkä nainen osaa arvata.

    Sen mitä täällä viesteissä lukee.. Siitä päättelin ja ehkä vähän elävästä elämästä.

    Jos miestä kohtaa parisuhde huolet, ei hänen ulkoisiin seikkoihin tai seksi taitoihin puutu mies (tosin ei kyllä naisetkaan.. Ihme juttu?!). Naisilla samassa tilanteessa iloiset kakkoset huutelemassa ja muut naiset toitottamassa, että vika, vikaa, vikaa..

    Kyllä, miesten sielunmaisema rehellisempi ja suurempi. Ihailen oikeasti teidän monia luonteenpiirteitä.

    Äänestä

raukalla kuultaa läpi viestissäsi, että kuvittelit itse olevasi korvaamaton. Kunnes miehesi opetti, että et ole.

Äänestä
  • Minähän olen korvaamaton. Olen kaunis, paras, hyvä äiti, rikas, lahjakas, älykäs, menestyvä, sivistynyt, olen kaikkea, mitä mies naiseltä odottaa! Oletko kateellinen, sorry, niin ne muutkin!!!

    Äänestä

  • vaan yleensä se naisen kuuluisa luonne..

    Huoh.. Että ei pantterit pääse pilkuistaan.

    Äänestä

Nyt kun eromme on jo selvä, kehtasi mies ihan leuhkia esittelemällä runsasta sähköpostiaan eri naisten kanssa.
Kehuskeli valinneensa yhden heistä koska tällä oli tarjota parhaat taloudelliset edellytykset elämään!

Katsoin meilien päiväyksiä ja totesin ettei exä valehdellut, puhui ihan totta.
Ja niiden "ainoaksi toiseksi naiseksi" itseään luulevien naisten meilit olivat niin makeita että ihan tuntui hunajaa valuvan.

Ei voi kuin nauraa niille! Joka akka luuli että minä, se varsinainen vaimo vielä ennenkuin ero oli selvä, olisin kamala pihtari, miehen rahoja (mitä helvetin rahoja? Hahhaa) hamuava joka ei tahdo irtikään päästää. Voi mahoton!

Nyt sitten tosiaan asuu yhden kanssa Espoossa, ovat juuri aloittaneet yhteistalouden. Nainen on sanonut mielipiteisiinsä kuuluvan, että miesten EI kuulu tehdä kotitöitä, joten exä tulee pääsemään helpolla. Rankka homma muijalla kun on jumalattoman velkainen mies ja naisen omat pienet tytöt siinä kuviossa. Mies on yli 40v ja nainen alle 30v.
Mitä veikkaatte, kauanko mahtaa kestää tuo avoliitto?

Äänestä

Rakkaus----se ei katso "muita vapaita miehiä"
Rakkauden loppuminen----mies on tehnyt eroprosessia jo monta vuotta, mielessään, keskustellen ystävien ja myös sukulaisten kanssa asioista.
Rakkaus---se ei ole jääräpäisyyttä. Jääräpäisesti vaimo pitää kuvitelmastaan, että heillä menee hyvin, mutta liittoon ja siihen rakkauteen tarvitaan kaksi. Rakkaudessa voimakastahtoisuus ei aina auta.
Rakkaus---parikymppisenä, silloin -70 luvulla sitä helposti otti sen minkä sai, kokemattomana sitä pelkäsi ettei muuta tulekaan. (miehen kertomaa)
Rakkaus---miksi se sallii niin paljon itselle, vaan ei toiselle. Flirttailuja, naistentansseja, kevyitä suhteita--ja kun ystävätär sanoo, että entäs jos miehesi ehtii ensin, niin sekään ei mietitytä, sekään ei pysähdytä.
Rakkaus---miksi siihen sääli sisältyisi.
Rakkaus--miksi exien on vaikea hyväksyä sitä että me nyxät olemme RAKKAUDESTA näissä liitoissamme.

Äänestä

suurin osa meistä nyxistä on myös jonkun exiä.
Tiedämme mitä on käydä eroprosessi läpi,itseni herätti veljeni neuvo "Kun toinen haluaa eron,ei siinä voi mitään tehdä,muuta kuin alkaa oma elämänsä alusta" ja silloin aloin itse päästää irti entisestä.Tapasin sitten jonkun exän nykyisen nyxäni,jolla on exä joka ei halua päästää irti.
Siis miksi ei voi päästää irti onnettomasta elämästtään,pitäisikö aina ajatella vain toista,
joka ei halua alkaa elää omaa elämäänsä.
Miksei eronneella ole oikeutta elää omaa elämäänsä eteenpäin,eikö erossa ole kyse juuri siitä ,että haluaa irti toisesta.Ei silloin
ole velvollisuutta ajatella enää toisen ongelmia,
omissakin haavoissa on niin paljon töitä,ettei sitä henkisesti kukaan jaksakaan.
Päästä irti jo.

Äänestä
  • vaikeaa myös lähteä..

    siis miksi huonosta suhteesta ei sitten lähde kälppimään? luulisi jokaisen tietävän, missä kodissaan ulko-ovi sijaitsee.

    ihme, että näet sen, että "ei päästetä" jotain lähtemään, mutta et sitä, että ei se toinenkaan osaa lähteä..

    irti laskee siis molemmat, eikö? että älä sinäkään jaksa lässyttää sitä, että vain toinen roikkuu.

    Äänestä

  • olla kirjoitti:

    vaikeaa myös lähteä..

    siis miksi huonosta suhteesta ei sitten lähde kälppimään? luulisi jokaisen tietävän, missä kodissaan ulko-ovi sijaitsee.

    ihme, että näet sen, että "ei päästetä" jotain lähtemään, mutta et sitä, että ei se toinenkaan osaa lähteä..

    irti laskee siis molemmat, eikö? että älä sinäkään jaksa lässyttää sitä, että vain toinen roikkuu.

    tai ilmaisin huolimattomasti.
    Nyxäni oli siis lähtenyt (exänsä aloitteesta) kyllä fyysisesti jo liitosta,mutta exänsä on henkisesti kiinni hänessä.
    Hullunkurista tässä se,että exänsä haki yksipuolisesti eroa ja vaati heti muuttamaan.
    Nyxäni hankki asunnon ja muutti sinne ja me olemme tavanneet myöhemmin.
    Omituista on ,että eroa hakenut osapuoli on pyörtänyt kelkkansa ja ei enää haluakaan olla erossa (ero tuli jo vuosi sitten viralliseksi ja kakkosvaiheenkin haki nyxäni exä yksin ja heti kun vain pystyi).
    Eli edelleen ihmettelen,miksei osata päästää irti toisesta ,vaan sekaannutaan päivittäin toisen elämään ja vaaditaan (ei edes pyydä)
    heti yhteen palaamista.

    Äänestä

  • Kuule minä jätin mieheni! Kerkesin päsmäriksi ensin, ja heitin pellolle, jottei minun kanssani leikitä!

    Joko kokonaan minun, tai muuten saa lähteä!

    Äänestä

  • exänyxä kirjoitti:

    tai ilmaisin huolimattomasti.
    Nyxäni oli siis lähtenyt (exänsä aloitteesta) kyllä fyysisesti jo liitosta,mutta exänsä on henkisesti kiinni hänessä.
    Hullunkurista tässä se,että exänsä haki yksipuolisesti eroa ja vaati heti muuttamaan.
    Nyxäni hankki asunnon ja muutti sinne ja me olemme tavanneet myöhemmin.
    Omituista on ,että eroa hakenut osapuoli on pyörtänyt kelkkansa ja ei enää haluakaan olla erossa (ero tuli jo vuosi sitten viralliseksi ja kakkosvaiheenkin haki nyxäni exä yksin ja heti kun vain pystyi).
    Eli edelleen ihmettelen,miksei osata päästää irti toisesta ,vaan sekaannutaan päivittäin toisen elämään ja vaaditaan (ei edes pyydä)
    heti yhteen palaamista.

    minulla edellinen avioliitto loppui 1992, mutta edelleen ex-mies laittaa kapuloita rattaisiin minkä ehtii. Meillä ei ole edes lasta, jonka takia täytyisi yhteyksiä väkisin pitää.

    Toista avioliittoa kohta 8 vuotta täynnä. Että ymmärrän paremmin kuin hyvin mitä tarkoitat! Nykyisen mieheni tapasin kaksi vuotta eron jälkeen. Ex-mies soitteli tälle uudelle ja kertoili miedän uudelleen lämmenneestä suhteesta. Kaikkea siis löytyy. Katkeruuden ja riippumisen jollain tapaa "ymmärtää", jos uusi suhde olisi alkanut edellisen vielä ollessa.

    Mutta eiköhän ne aikanaan rauhoitu, ex:ät siis.. Uusi jos heillekin löytyisi jossain vaiheessa.

    Äänestä

  • mieheni kirjoitti:

    Kuule minä jätin mieheni! Kerkesin päsmäriksi ensin, ja heitin pellolle, jottei minun kanssani leikitä!

    Joko kokonaan minun, tai muuten saa lähteä!

    ja nyt se on "onnellisesti" naimisissa yhden entisen tyttöystävänsä kanssa. Huonekalut vaihtaa välillä kortteeria ikkunasta pihalle jne. Ei ole ollut ikävä, kun alkutuskasta yli pääsin.

    Äänestä

Parisuhdeongelmat eivät katoa itsestään yhtään mihinkään, ne vain vaihtavat kohdetta!

Ihan vaan tiedoksi sellaisille, ketkä vokottelevat varattuja ja "väärin kohdeltuja" miesreppanoita!
Kyllä kohta huomaat sinäkin, mistä kenkä puristaa. Toivottavasti ennen, kuin on liian myöhäistä!!

Monikohan mies on täysin rehellinen kertoessaan nykyisestä liitostaan "hyvälle ystävättärelleen"?Mahtaakohan unohtua jotain tuiki tärkeetä sanomatta?

Äänestä

vai että nyxä?haha.oletko hieman epävarma itsestäsi naikkonen? siis aivan naurettavaa miten naiset voi vajota noin alas valittamaan!en itse ole mikään heitukka vaan vakavasti seurusteleva naisihminen mutta sallikaa mun nauraa teiän ressujen keskustelua!!turhaan te energiaanne vihaa niihin naisiin laitatte.tietääkseni jokainen single mies/nainen saa puuhata mitä tykkää kenestäkään toisesta riippumatta, tietysti huomioonottaen lakipykälät!ongelmalähtöisyys on kotipesissä.
grow up

Äänestä
  • Oi voi eukkoseni, en puhunut itsestäni! Sietäisi ajatelaa, että on ihmisiä jotka välittävät muista!

    Äänestä

  • mirkku kirjoitti:

    Oi voi eukkoseni, en puhunut itsestäni! Sietäisi ajatelaa, että on ihmisiä jotka välittävät muista!

    itse kärsinyt pahankerran kun katkeroit ja pidät nyxiä kuin ihmiskunnan ongelmana.tosiasia on että uusi suhde ei katso aikaa kun ihmiset tapaavat ja se kolahtaa* oli kuvio mikä tahansa.elämän täytyy jatkua,haasteet kuuluvat elämään,ikävä kyllä eron aiheuttamatkin.
    mutta kerropa kuka niistä ex-miehistä oikeasti välittää, sinäkö?
    ja miksi kirjoittamasi mukaan se on mies jolle löytyy lohduttajia/ottajia,miksi ei nainen?
    olisi mielenkiintoista kuulla miesten mielipiteitä asiasta.

    Äänestä

  • nainen24 kirjoitti:

    itse kärsinyt pahankerran kun katkeroit ja pidät nyxiä kuin ihmiskunnan ongelmana.tosiasia on että uusi suhde ei katso aikaa kun ihmiset tapaavat ja se kolahtaa* oli kuvio mikä tahansa.elämän täytyy jatkua,haasteet kuuluvat elämään,ikävä kyllä eron aiheuttamatkin.
    mutta kerropa kuka niistä ex-miehistä oikeasti välittää, sinäkö?
    ja miksi kirjoittamasi mukaan se on mies jolle löytyy lohduttajia/ottajia,miksi ei nainen?
    olisi mielenkiintoista kuulla miesten mielipiteitä asiasta.

    En tiedä olenko hullu vai viias, mutta olen aina ollut heikomman puolella. Minua raastaa ihmiset, jotka eivät välitä kuin itsestään! Kun heillä on hyvin, viis muista!

    On raastavaa nähdä tai tuntea ihminen, joka on menettänyt läheisen ihmisen. Tai vaikka koko elämäntyön.

    Mutta suurta vihaa tunnen juuri tälläisiä ihmisiä kohtaan, joille ei näytä riittävän mikään! Mitä enemmän he saavat tuhoa aikaan vaikka tässä ihmisten ykistyiselämässä, sen enemmän he nauttivat! julmaa!

    En ikinä voisi viedä keneltäkään aviomiestä ja lapsilta isää, ja nauttia siitä. En voisi koskaan olla onnellinen, jos olen tuhonnut jotain toiselle tärkeää.
    Ei toisen onni ole minulta pois.
    En voisi edes ystävieni puolisoita ajatella että jos olisi mahdollisuus, nappaisin heistä jonkun, en edes silloin jos he ovat eronneet. Minulle ystävät ovat tärkeitä, ja tahdon pitää ne.
    Minulle arvokasta on vain se, mitä itse haluan ja saan. Ystävieni eronneet miehet jäävät minulle ystäviksi, ei muuta.

    Minun onni on löytynyt muualta, ja jos se häviää, toivon, ettei sitä kukaan minulta vie, vaan päätös on sitten meidän yhteinen.

    Ehkä olen tyhmä, ja outo tai mitä lie, mutta minun ajatusmaailmaani ei kuulu toisten loukkaaminen, ja hyväksikäyttö.

    Äänestä

  • mirkku kirjoitti:

    En tiedä olenko hullu vai viias, mutta olen aina ollut heikomman puolella. Minua raastaa ihmiset, jotka eivät välitä kuin itsestään! Kun heillä on hyvin, viis muista!

    On raastavaa nähdä tai tuntea ihminen, joka on menettänyt läheisen ihmisen. Tai vaikka koko elämäntyön.

    Mutta suurta vihaa tunnen juuri tälläisiä ihmisiä kohtaan, joille ei näytä riittävän mikään! Mitä enemmän he saavat tuhoa aikaan vaikka tässä ihmisten ykistyiselämässä, sen enemmän he nauttivat! julmaa!

    En ikinä voisi viedä keneltäkään aviomiestä ja lapsilta isää, ja nauttia siitä. En voisi koskaan olla onnellinen, jos olen tuhonnut jotain toiselle tärkeää.
    Ei toisen onni ole minulta pois.
    En voisi edes ystävieni puolisoita ajatella että jos olisi mahdollisuus, nappaisin heistä jonkun, en edes silloin jos he ovat eronneet. Minulle ystävät ovat tärkeitä, ja tahdon pitää ne.
    Minulle arvokasta on vain se, mitä itse haluan ja saan. Ystävieni eronneet miehet jäävät minulle ystäviksi, ei muuta.

    Minun onni on löytynyt muualta, ja jos se häviää, toivon, ettei sitä kukaan minulta vie, vaan päätös on sitten meidän yhteinen.

    Ehkä olen tyhmä, ja outo tai mitä lie, mutta minun ajatusmaailmaani ei kuulu toisten loukkaaminen, ja hyväksikäyttö.

    Sinun ajatusmaailmaasi ei kuulu loukkaaminen, niinkö ? Silti olet täällä haukkunut naisia-nyxiä, tai miksi sitten nimitätkään heitä. Miksi ihmeessä yrität korottaa itsesi muiden yläpuolelle, samanlaista haukkumista ja uskomatonta yleistämistä tuo sinun aloitusjorinasi on kuin mikä muu loukkaava käytös tahansa.
    Mirkku hei, ulkopuoliset tietävät toisten avioliitosta vain juuri sen toisen osapuolen kertoman stoorin. Jos vaimo ei nalkuta tai mies ei ryyppää niin silti perheessä saattaa olla helvetin kylmää henkisesti.
    Ensimmäiset vaimot valittavat että kun mies ei puhu. Vaikea varmaan puhua jos vaimo ei koskaan vaikene kuuntelemaan, toisin kuin kenties ystävättäret ja tulevat uudet vaimot.
    Kukaan ei lähde liitosta kevyin perustein, niin että perheiden rikkojat-voisko olla myös ne jotka jätetään. Jos ei olla huomioitu miestä, jos ollaan oltu kiinnostuneita vaan omasta urakehityksestä, omista bailatino tunneista, mummoista ja isotädeistä. Havahduttu kenties sitten hieman kun mies tulee viikonloppukeikalta housunlahkeet lyhennettynä-että oisko sillä sittenkin joku, no hyvä jos on niin siitäpä sen(=ukon) ulkomuoto muuttuu, eikä se kuitenkaan eroa, ei se uskalla. Vaimot leikkivät suurtakin salapoliisia-kun totuus on kulkenut jatkuvasti nenän editse. Mutta sitä näkee vain sen minkä haluaa nähdä. Mutta havahdutaan liian myöhään, sitten kun se miehen ulkomuoto on muuttunut, toisen naisen voimasta.
    Mutta miksi se lähtijä on se liiton rikkoja. Se toinen osapuoli on saattanut olla kuin jäätä jo ennen syrjähyppyepisodeja, ei niihin tarvitse turvautua, ei, mutta rakkaus vaan saattaa loppua, ja usein se ei lopu yhtäaikaa.Ja niin monta kertaa se joka jää kotiin työntää avioerotilanteessa kapuloita rattaisiin, oli kyseessä lapset, ystävät, "valokuvien jakoseminaarit", sukulaisten manipulointiyritykset. Ja silti se jätetty ja kapuloita rattaisiin heittävä olettaa että se "jättäjän" pitäisi pitää hyvät välit entiseen. Kaiken kiusanteon jälkeenkinkö? Joskus ei vaan siinä logiikassa tahdo pysyä mukana.

    Tiedämme tämän kaiken:
    Miksi etsiä syyllistä - rakkaudessa, joka on vapaaehtoista.
    Lapset tulee hoitaa ja useimmiten lasten tapaamiset hoituvat, mutta miksi se jätetty olettaa aina, että "syyllisyydentunnossaan" se jättäjä kestää ensin kiusanteon ja senjälkeen tarjotun "ystävänkäden" ja jätetyt manipuloivat lapsetkin vielä tähän "syyllisyystunto" soopaan mukaan: keksivät panna lapset pyytämään ihan mitä vaan--sillä eihän "jättäjä" pysty kieltäytymään.

    Mutta read once again: RAKKAUS ON VAPAAEHTOISTA.
    ja arvaa mitä, todistettavasti elämme täällä vain kerran (lainatakseni W.Schlizewskiä)

    Äänestä

  • "typykkä" kirjoitti:

    Sinun ajatusmaailmaasi ei kuulu loukkaaminen, niinkö ? Silti olet täällä haukkunut naisia-nyxiä, tai miksi sitten nimitätkään heitä. Miksi ihmeessä yrität korottaa itsesi muiden yläpuolelle, samanlaista haukkumista ja uskomatonta yleistämistä tuo sinun aloitusjorinasi on kuin mikä muu loukkaava käytös tahansa.
    Mirkku hei, ulkopuoliset tietävät toisten avioliitosta vain juuri sen toisen osapuolen kertoman stoorin. Jos vaimo ei nalkuta tai mies ei ryyppää niin silti perheessä saattaa olla helvetin kylmää henkisesti.
    Ensimmäiset vaimot valittavat että kun mies ei puhu. Vaikea varmaan puhua jos vaimo ei koskaan vaikene kuuntelemaan, toisin kuin kenties ystävättäret ja tulevat uudet vaimot.
    Kukaan ei lähde liitosta kevyin perustein, niin että perheiden rikkojat-voisko olla myös ne jotka jätetään. Jos ei olla huomioitu miestä, jos ollaan oltu kiinnostuneita vaan omasta urakehityksestä, omista bailatino tunneista, mummoista ja isotädeistä. Havahduttu kenties sitten hieman kun mies tulee viikonloppukeikalta housunlahkeet lyhennettynä-että oisko sillä sittenkin joku, no hyvä jos on niin siitäpä sen(=ukon) ulkomuoto muuttuu, eikä se kuitenkaan eroa, ei se uskalla. Vaimot leikkivät suurtakin salapoliisia-kun totuus on kulkenut jatkuvasti nenän editse. Mutta sitä näkee vain sen minkä haluaa nähdä. Mutta havahdutaan liian myöhään, sitten kun se miehen ulkomuoto on muuttunut, toisen naisen voimasta.
    Mutta miksi se lähtijä on se liiton rikkoja. Se toinen osapuoli on saattanut olla kuin jäätä jo ennen syrjähyppyepisodeja, ei niihin tarvitse turvautua, ei, mutta rakkaus vaan saattaa loppua, ja usein se ei lopu yhtäaikaa.Ja niin monta kertaa se joka jää kotiin työntää avioerotilanteessa kapuloita rattaisiin, oli kyseessä lapset, ystävät, "valokuvien jakoseminaarit", sukulaisten manipulointiyritykset. Ja silti se jätetty ja kapuloita rattaisiin heittävä olettaa että se "jättäjän" pitäisi pitää hyvät välit entiseen. Kaiken kiusanteon jälkeenkinkö? Joskus ei vaan siinä logiikassa tahdo pysyä mukana.

    Tiedämme tämän kaiken:
    Miksi etsiä syyllistä - rakkaudessa, joka on vapaaehtoista.
    Lapset tulee hoitaa ja useimmiten lasten tapaamiset hoituvat, mutta miksi se jätetty olettaa aina, että "syyllisyydentunnossaan" se jättäjä kestää ensin kiusanteon ja senjälkeen tarjotun "ystävänkäden" ja jätetyt manipuloivat lapsetkin vielä tähän "syyllisyystunto" soopaan mukaan: keksivät panna lapset pyytämään ihan mitä vaan--sillä eihän "jättäjä" pysty kieltäytymään.

    Mutta read once again: RAKKAUS ON VAPAAEHTOISTA.
    ja arvaa mitä, todistettavasti elämme täällä vain kerran (lainatakseni W.Schlizewskiä)

    on että loppujen lopuksi suhteen puiminen ja setviminen kuuluu vain parille,eikä yleisille palstoille haukuttavaksi,kun ns."syytettyjen" kasvotkin ovat tuntemattomia,ja parempi niin. mediaa se ainakin kiinnostaa salaraakileineen?onneksi korvat ja silmät voi sulkea! eihän kaikkien ihmisten yksityisiä tuskia,fiksaatioita jne.. saa poistettua näin..tai jos saa niin ongelmat ovat olleet pienempiä ja ennalta-arvattuja !!ei itketä suotta-ajatellaan ensin.
    kävitkö muuten katsomas nyxät oikeuteen palstan-hyvät naurut sain.

    Äänestä

  • nainen24 kirjoitti:

    on että loppujen lopuksi suhteen puiminen ja setviminen kuuluu vain parille,eikä yleisille palstoille haukuttavaksi,kun ns."syytettyjen" kasvotkin ovat tuntemattomia,ja parempi niin. mediaa se ainakin kiinnostaa salaraakileineen?onneksi korvat ja silmät voi sulkea! eihän kaikkien ihmisten yksityisiä tuskia,fiksaatioita jne.. saa poistettua näin..tai jos saa niin ongelmat ovat olleet pienempiä ja ennalta-arvattuja !!ei itketä suotta-ajatellaan ensin.
    kävitkö muuten katsomas nyxät oikeuteen palstan-hyvät naurut sain.

    hienoa huumoria ! ;>

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


mirkku kirjoitti:

Nyt kun kuvittelette olevanne miesten pelastajia. Aivan te kaikki! Lukekaa nämä viestit kaikki ajatuksen kanssa, ja mittikää, kuinka monesta jutusta löydätte itsenne!! Huomatkaa, kuinka paljon te tuhoatte hyviä perheitä, hajotatte lasten ympäriltä kaiken!

Aiheutatte niin paljon tuskaa ja kyyneleitä, että olisko nyt aika katsoa, ja miettiä, että "minä en tahdo olla tuollainen" ajatusta, ja kunnioittaa ihmisten parisuhteita!

Ette ole korvaamattomia.
Antakaa eroprosessin mennä ensin omalla ajallaan, käykää sitten miehen kimppuun, kun paluuta ei enää suhteeseen ole! Mutta älkää hyökätkö ongelmien keskelle. Pahennatte asioita, ei sillä ongelmat lähde, ne lisääntyvät,kun alatte suhteeseen säälistä.

Lapset eivät ole ansainneet surua ja tuskaa, he ovat ansainneet vanhemmat, joiden liittoa ei saa särkeä, vaikka suhde olisi katkolla. Antakaa sen kehittyä rauhassa. Teidän aikanne tulee vielä, kunhan jaksatte odottaa. Ja onhan niitä vapaita miheiä vaikka kuinka paljon.
Lähes kaikki jutut täällä ovat samanlaisia, joten näin monta ihmistä ei voi olla väärässä!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu