uutta kumppania koskaan. Erosta vain vähän aikaa ja tuntuu, että olen loppuelämäni yksin. Itsetunto nyt vähän heikoilla ja minulla on ajatus, ettei lapsia jo omaava ihminen ole kovin hyvässä huudossa. Vaikka ulkonäkö olisi ok ja toivottavasti korvien välissäkin on jotain, niin pelkääkö miehet lapsia? Varsinkin jos itsellä ei vielä ole. Onko kokemusta?
Löytääkö tällainen kolmekymppinen yhden lapsen äiti
Perhonen-73
183554
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Muutama naistuttavani ovat olleet yh-äiteinä ja luoneet hyvän uusperheen. Itselläni on tilanne hankalampi, olen ollut 2 vuotta leskenä hoitaen 7 ja 8 vuotiaita lapsia. Olen yrittänyt löytää seuraa nettisenssien kautta kun rafloihin en enää jaksa lähteä näin "vanhana"(35) ja "viisaana". Vastaukset on tyrmätty, paitsi 3-4 lapsen yh-äidit on olleet varsin innokkaina uudesta talosta ja urheilullisesta toimeen tulevasta miehestä. Toivon onnea, voimia ja hyvää elämää!
Oon eronut viime vuonna, lapsia mulla on 3. En edes vaivaudu hakemaan uutta naista vierelleni. Jos kohtaan jonkun joka kiinnostuu ja mä hänestä, ehkä silloin jotain tapahtuisi, mutta epäilen että lähtisin enää uuteen suhteeseen. Olen huomannut että varsinkin naisilla on nykyjään nopeampi tempo hankkia uusi mies kainaloon, kun miehillä. Ehkä tilastoissa ja näiden foorumienkin jutusita saman voisi päätellä. Taitaa olla parinvaihto vuosikymmen naisilla.
Niin, meitä naisia on monenlaisia..
Minulle kohtalo antoi lapsettomuuden, lääketieteellisistä syistä. En siis ole kovinkaan kysyttyä tavaraa niissä piireissä, missä mies etsii naista tositarkoituksella perustamaan perhettä..
Kaksi suhdetta loppunut siihen, kun olen kuullut miehen haaveilevan lapsista ja omasta perheestä. Puhumatta mitään olen lähtenyt.
Yksinäisyyden pelko aika monella elämässä se, mikä pakottaa etsimään kumppania vierelleen. Enkä haluaisi tai usko, että sinäkään loppu elämääsi yksin vietät. Jossain on ihminen, joka tuntee sinut sielun kumppaniksi ja silloin lupaa olla mieli avoinna.
Hyvää kevättä sinulle.
..että tämän vuosikymmenen naisilla SEKÄ miehillä on menossa vaihtobuumi! Vai ollaanko me 70-lukulaiset siinä vaiheessa että entinen ei enää kiinnosta ja halutaan uutta virtaa hinnalla millä hyvänsä? Kaikki mennyt hukataan, miksi yleensä mennä naimisiin jos se lupaus yhteisestä liitosta ei olekaan todella sanottua?? Katkerako?? Olen kyllä.
Jos satut olemaan Turun lähistöltä paas meilaten: [email protected], kiitos.
Olisit hyvä vaikka mulle jos muuten synkkais - ei lapsi ole este, ei edes hidaste ;-)
Mitä ihmettä teillä on päässänne liikkumatta?
Jumantsukka 50 v alkaa vauhti vasta olla parhaimmillaan. Jos 35 v sanoo olevansa liian
vanha, niin mitä sitten 60 v ?
Ihan tajutonta.
Pitäkää kunnostanne huolta, niin järjestyy mitä
vaan.
Kyllä itse en ainakaan hätäile. Etten joskus uutta parisudetta saa. Ja olen sitä mieltä et eron jälkeen on kasvettava itse ihmisenä. Jos meinaa et uusi suhdekkaan pelaa. Itse olen kasvanut henkisesti paljon näiden kahden miettimäni vuoden aikana. Mutta vielä sitä tarvitaan itse eron jälkeenkin. Ystäviä tulee aina tarviimaan. Niin myös mies puolisia. Mutta omalla kohdalla uskon , et kun kaikki on selvää. Vähenee meikäläisen biletyksetkin. Ei minun tarvitse sitten omasta kodista jossa voin henkisesti hyvin. Lähteä joka viikon loppu riekkuu baariin. Kai se on sitä et sit ei tarvitse toista ärsyttää, et ymmärtäs suosiolla luovuttaa liitosta.
Mutta toisaalta se on parempi kun ei sano mitään . Voi olla et varsinkin ne ajat ,kun lapset ei ole luonani. Kaipaisi miestä pitelemään, hellimään ja kertomaan kuin mussukka mä oon.
Ja toisaalta itseni kohdalla pätee ainakin se. Et kotona on hellivä, rakastava mies..mutta se juju on juuri se et..mää naisena oon se..entiedä kaikki vaan katos. Enkä halua toista enää satuttaa tyhjillä tunteillani. 34.v ja takana 15.v naimisis 20.v yhdes. Eli nythän joku sanoo..joo selvä nuoruus liitto..eihän niist koskaan tuu mitään. En yhdy asiaan. Vaan asioista pitäisi osata puhua ajoissa..kun on myöhää..niin tunteetkin on jo niin kuollut.
Älä ystävä hyvä jää yksin tunteidesi kanssa.
Elämä ei lopu yhteen suhteeseen, itse en ainakaan
usko niin. Olen 41 v. eronnut, 2:n teini-ikäisen
yhteishuoltaja, ja uskon että minullekin joskus
löytyy tavallinen suomalainen ystävätär, jonka
kanssa voin jakaa arjen ilot ja surut. Pidä
itsetuntosi korkealla ja usko huomiseen !!!!
että kohtaan jossakin tulevaisuudessa sen oikean.
Erostani kulunut yli 2v ja ikää 40 ja risat.
Aviossa olin 15v; kaikenakaikkiaan 20v olimme yhdessä.
Vaikka sinusta tuntuukin nyt siltä, että kukaan ei välitä jne..., niin ne asiat vain tapahtuvat juuri silloin kun vähiten osaamme odottaa :).
Uusperhekuviot ovat yleensä niin hankalia, että kuka sellaista viitsii yrittää. Harvat onnistuvat helpolla, iso osa eroaa ja loput elävät ja kiristelevät hampaita. Onnellisinta on elää yksin lasten kanssa. Kun itsellisyyteen ja yksinhuoltajuuteen tottuu, se on ihaninta elämää, mitä ihminen voi kokea.
Ihana kuulla, että eron jälkeen on vielä elämäänkin ja se voi sittenkin olla hyvää.
Itse erosin aikoinaan ja luulin että nyt on sitten peli menetetty...jäin yksin kolmen pienen lapsen kanssa ja olin jo vannoutunut "vanhapiika", kunnes kuuden(6)vuoden yksinelon jälkeen löysin elämäni miehen!!
Nyt uutta onnea on kestänyt jo 7 vuotta ja hyvin pyyhkii!!!
Onnea ja hyvää kesää sinulle,kyllä se rakkaus löytyy aivan varmasti sinullekkin!!!
Etsivä löytää - mutta uskon että väkisin etsimällä vaan takertuu epäolennaisiin.
Eroja on varmaan monenlaisia. Itselläni emäntä on uhitellut joka vuosi sillä - nytkin edessä on ja ilmeisesti tosissaan - yhteisiä on 4 - syitäkin monta mutta päällimmäisenä ikävä kyllä se että lompakon pitäisi olla paksumpi ja onhan se ruoho tuolla puolella näköjään vijreämpi.
Väittäisin että naisille on helpompaa hakeaa eroa kun katsoa rakenteelliset syyt ja ratkaista sekä vetäistä rekeä yhdessä. Onni onnettomuudessa etten ole ainakaan pahasti velkaantunut ja en todellakaan hae nuorempaa/vanhempaa. On täysi työ maksaa kaikki maksut ja tarjoa lapsille jos jonkinlainen perspektiivi muuhunkin kun hätäilyyn
....Itse N30, juuri eronnut, ei lapsia. Mielessä pyörii myös, että löydänkö ikinä miestä, jonka kanssa pääsisin perustamaan perhettä. Se kun on unelmissa. Mutta en myöskään halua ketä tahansa, sillä kun kerran on saanut kokea sitä oikeaa rakkautta ja molemminpuolista, niin en ole valmis rakkaudesta tinkimään. Vielä kipuilen ja pelkään jääväni yksin, mutta voin vain toivoa, että joku minulle oikea tupsahtaa eteen juuri kun sitä vähiten uskon, sitten kun olen valmis. Lähipiiriä seuranneena tiedän, että olemassa oleva lapsi ei ole este, saattaa olla joillekin hidaste, mutta kun toisesta välittää niin hänet on valmis ottamaan koko pakettina. Anna itsellesi aikaa selvitä erosta, mutta älä jää junnaamaan vanhaan (helpommin sanottu kuin tehty). Usko, että sinäkin vielä löydät sen miehen rinnallesi. Uskon, että kaikki menee sitten taas luonnollisesti..
Itse erosin alle 3-kymppisenä ja jäin kahden alle kouluikäisen lapsen yh-äidiksi.
Kolme vuotta rilluttelin, kunnes löysin nykyisen mieheni, yhdessä jo pian 10v. Meillä yhteinen lapsi myös, mutta isommat lapsetkin ovat miehelleni kuin omia.
Joten, älä hötkyile. Jos ja kun se oikea tulee vastaan, niin eivät ne lapset ole silloin esteenä.
Hyvää kevättä sulle ja lapsillesi!!
Itse olen 30 juuri täyttänyt, ja eronnut reilu vuos sitten, löysin jonkun joka todella minut halsui lapsineen päivineen, vaikka en edes etsinyt ketään. Sovittiin heti alkuunsa että meillä on samat tarpeet mutta olkaamme vaan ystäviä, kumpikaan ei halunnut rakastua, mutta kohtalo päätti toisin. nyt olemme yhdessä olleet puolisen vuotta =)
mutta mulla se lapsiluku ei jääkkään "pariin" joo...
Tuossa joku kommentoi vähän ikävään sävyyn että 3-4 lapsen yh:t innokkaita kun on talo ja urheilullinen..mikä lie.No täytyy sanoo että minuu ei talot autot taikka mikään muukaan maallinen status sytytä,niistä saa miehet hehkuttaa aivan rauhassa yksinään,mutta se mitä minä etsin...onkin HYVIN paljon vaikeampaa löytää,minulle kun ei mammonalla makeilla.
Mutta eipä huolta,ei varmaan kukaan kotoa tule hakemaan.Ravintoloissa en käy enkä muutenkaan pal missään käy muksujen takia,mutta silti oon skarppi nainen ja hyvä löytö ;)))heeh.Sinua itseäsi arvostava mies hyväksyy lapsetkin,niin silloin kaikki loksahtaa!Tsemii