Niin ystävät katoaa. Oletteko kokenut samaa?
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000008647700.html?fbclid=IwAR2zDCyhUIm-hSb87PzTiMuozQE7QdMKKRSLde3mosnZUGun8Nm6hmobRMQ
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000008647700.html?fbclid=IwAR2zDCyhUIm-hSb87PzTiMuozQE7QdMKKRSLde3mosnZUGun8Nm6hmobRMQ
Vastaukset 37
Vanhimmat
Semmoinen juttu että ei kannata erota.
Kun erotaan, se kannattaa.
Birittaa jurppii kun ei kuulu enään eliittiin ja rikkaiden seuraan voi voi sentään
Monet ystävät katosi tai monen joutui itse jättämään. Ei siihen ole yhtä syytä vaan monia. Riippuu varmaan tilanteesta.
Eron syiden ruodinnat ja "hyvät ohjeet" saattavat käydä hermoille. Joku voi tuntea että aiheuttaa "vapaana" vaaran omalle puolisolleen tai luo ikävää tunnelmaa. Joku haluaa kaiken ennalleen, kuin ei mitään oli tapahtunut ja että tapailisi yhteisissä tapahtumissa neutraalisti expuolisoaan. Jonkun kotona kiisteltiin, kun puoliso liikkui eronneen ja kanssa ja käytettiin keinona puolison mustasukkaisuuden herättämiseen. Riitti minulle, kun ei muuten enää kotiinsa kutsunut. Puoliso sukulaisten kautta olevat hajoavat luonnollisesti kaikkein helpommin. Jos muuttaa erotessa paikkakunnalta toiselle, vaihtuu pikkuhiljaa myös ystäväpiiri.
Kun opiskeluaikana tuli ero useammasta kumppanista, niin eivät ystäväni kadonneet mihinkään.
t. Jari
Siis parashan on ettei se entinen sakki enää ole mitenkään tekemisissä. Kyllä kannattaa koko pöytä puhdistaa.
Ystävät jotka oli ennen suhdetta, on pysyneet suhteen jälkeenkin.
En. En ole kokenut.
Yksikään ystävä ei kadonnut, turhat tuttavat menkööt, heitä en kaipaa. Aito oikea ystävä pysyy.
Minulla on ystäviä eksmiehen suvustakin, hänen veljensä vaimoineen ja perheineen sekä pari muuta. Yhteisistä ystävistä ei ole kadonnut kukaan, mutta kuten sanoin ne ns. "ystävät" on kyllä harvenneet.
Syy saattaa olla siinäkin, että pahaa sanaa en eksästä ole missään vaiheessa kenellekään puhunut. Meillä ei vain kerta kaikkiaan sujunut, yhdeksän vuotta yritin, ei vaan onnistunut. En ole ihminen joka levittelee pahoja puheita ympäriinsä, tunnen että se on halpamaista. Eks kyllä omalta puoleltaan piti siitäkin huolen, sai esim. vanhimman sisareni puolelleen ja perustivat oikein kahden hengen kerhon minun haukkumiseeni. Sisaren kanssa meni sitten kyllä välit poikki totaalisesti mutta siinä ei sisaruus merkinnyt. En voinut jäädä siihen p-myrskyyn apaattisena makaamaan vaan tein selkeän pesäeron. Asiallisesti. Sain vihollisen.
Myöhemmin sitten eks kyllä yritti lähentymistä ja suostun asiallisesti vaihtamaan kuulumisia. En häntä vihaa mutta lähelleni en halua.
Täsmälleen näin. Kaikki perhetutut hävisivät, kuin tuhka tuuleen. Miehet näissä liitoissa olivat ilmeisesti vässyköitä. Heidän vaimonsa kai pelkäsivät, että "tartuttaisin" erohaluja myös heidän miehiinsä, kieltäen yhteydenpidon ?
No näin sen itse ainakin koin. Olin vähän aikaa keskustelujen kuuma peruna. Sitten neuvot miten itse tekisivät ja tyytymättömyys kun en ohjeiden mukaan toiminut. Samoin syitä eroon etsittiin epäsuorasti minusta. Toki ymmärrän että ihmiset haluaa löytää yllättävään tapahtumaan syitä ja pohtia millainen minun olisi pitänyt olla ja pitänyt tehdä. Oikeastaan etteivät vaan ymmärtäneet, miten paljon oli kaikkea hoidettavaa, niin en jaksanut enää näitä. Huomasin myös, että jotkut pohtivat omaakin eroa ja olivat ehkä hieman kateellisia/tai sanoisinko kaihoisia. Mitään glooriaa en sillä hetkellä itse tuntenut
Ei ne oikeita ystäviä ole jotka häviää
Joku pelottava uni oisi olla jos unessa tulee mieleen... arvaustyttö tai joku ihmedellinen venäläinewn Xenia , hyppää pelottavan unen toimesta heti sängystä pystyyn että: mitä tapahtuu, herra mestari commander, duke..
Tuollainen on jo aika hassua jos uneen tulee joku arvaustyttö kuttittelemaan kainaloita jne :;D
Ystävät pysyy elämässä kun juodaan viinaa porukoissa. Jos ei juo viinaa niin ystävät katoaa ja naisestakin tulee yksinäinen.
T viinamies
Läheisimmät ystävät on lapsuudesta tai lukiosta, ei silloin miehen häviäminen kuviosta vaikuta ystävyyteen mitenkään. Ex oli niin epäsosiaalinen, ettei kavereita kutsunut kotiin kylään yksin tai pariskuntana vaan aina nähtiin jossain. Ei siis vaikuta mitenkään.
Ja jos vaikuttaisi olisi ihminen itse tehnyt päätöksen ottaa etäisyyttä lähipiiriin, selvittääkseen ne omat ajatuksensa.
Ero on aina kriisi, se voi tuntua joskus jopa läheisen kuolemalta. Vie aikaa kun sellaisesta pääsee taas yli, ja se aika voi olla monimutkaista jopa henkilölle itselleen.
Arvot elämässä muuttuvat, haet uudelleen tärkeysjärjestyksiä ja sitä kukin on, voimavaroja siihen mitä itse tulisi tehdä ja suoriutua. Usein nämä ajatukset jäävät kesken ja on tavallaan ikuisesti vajaa vaikka tienaisi hyvin, olisi asiantuntija omalla alallaan jne. Oieastaan millään muulla ei ole merkitystä kuin sillä mitä tunnet ja olisit kysenevä tulevaisuudessa tuntemaan. Onko voimavaroja kokeilla uudelleen sellaista joka olisi ollut ihanaa mutta lopuksi olisi tuottanut suuren pettymyksen.
Elämä on valintoja ja se joka uskaltaa kokee enemmän.
AV
...Anteeksi pikakirjoitus:)
Mutta ehkä saa kiinni siitä ajatuksesta mitä tarkoitin.
AV
Ymmärsin kirjoituksesi vaikkei ollut minulle.
Kun kriisin läpivienti on vaatinut paljon voimavaroja, niin vaikka tahtoa olisi, voi pelko pettymyksestä ja omasta hölmöydestä estää yrittämästä uudestaan ja pysäyttää kuin seinään.
Tuo pohdintasi oli osuva kuvaus niistä ajoista, vaikkei omaa kipeää tarvetta irtautua ymmärtänyt, kun ei ollut edes se, joka sitä eroa halusi. Joku koki sen ehkä hylkäämisenä, mutta itselle se oli keino selvitä ja selvittää mitä halusi.
Kykenevä en vielä ole, hyvä tietää se. Ymmärrän nyt paremmin itseäni.
Luulen ymmärtäväni. Elämä on todellakin valintoja ja itse kannatan enemmän tietoisia valintoja kuin ajehtimista sinne ja tänne sattuman mukaan. Sattuma on toki aina mukana elämässä, sitä ei voi välttää.
Itse näen kuitenkin asian hieman erilailla, hienon hienoja sävyeroja. Rakkaus on iso voimavara, arvo. On suhteita ja suhteiden alkuja, jotka ottaa enemmän kuin antaa, ne kannattaa jättää järjestelmällisesti väliin. Sitten iso osaa suhteita tai suhteiden aluista taas antaa paljon. Alku voi olla silti kuormittavaa epävarmuuden tunteen takia. Epävarmuutta ei aina voi vältää, se kuuluu aikuihin, mutta toisaalta hyvä puolisoehdokas ei halua aiheuttaa turhaa epävarmuutta, koska välittää miltä toisesta tuntuu.
En itse niinkään pelkää sitä, että voi pettyä. En näe alun pettymystä vaarallisena. Ei se ole kummankaan huonoutta, jos palat ei loksahtaisi kohdilleen. Kyse on yhteensopivuudesta ja/tai -sopimattomuudesta. Aina kaksi ihmistä eivät ole niitä oikeita toisilleen. Se kuitenkin on alun suhteissa vaarana, että jompi kumpi tai molemmat tyytyy johonkin mikä ei loppupeleissä kuitenkaan riitä. Rehellisyys itselleen ja toiselle on tarpeen, kuten se että on aito oma itsensä alusta asti! Kaikki muu sujuu melkein kuin itsestään (tai loppuu itsestään) kunhan muutaman kerran uskaltaa ottaa askeleen.
Heti suhteen loppuessa miespaasto on eri tilanne, koska silloin tarvitsee ajan omien ajatuksen uudelleen rakennukseen. Hyvää yötä! Nukuttaa jo niin pirusti, että olen torkkunut uneen jo kolme kertaa tämän lyhyen tekstin kohdalla. 😆
Jälkikommenttina vielä, että aiemmat eron tekovaiheessa ovat olleet isoimpia voimavarojen syöjiä, ja itse ero on ollut helpostus. Tietysti tähän vaikuttaa, etten ole eronnut mitenkään helpoista suhteista vaan eron syyt on olleet todellisia ja oikeastaan ainoita vaihtoehtoja.
En koe huonoa omaatuntoa erosta, koska en ole tehnyt päätöksiä impulsiivisesti vaan aina useamman vuoden harkinnan ja yrittämisen päätös.
Jos on perheystävinä (toisia pariskuntia), niin ero vaikuttaa näihin. Eli jos matkailu ja vietetty paljon aikaa perheystävien kanssa, niin silloin ei voi jatkaa enää samalla tavalla.
EWripari kumppzari kuin Kummallinen Kummeli....
Ei ne sitten ole ystäviä, jos katoaa.
Pitkä hyvä ystävyys kestää, vaikka välillä olisi hetki vähän epäaktiivisempaa aikaa. Jos on pieniä lapsia, ja voidaan nähdä suurinpiirtein hoplop tai leikkipuistossa lasten puuhatessa muuta. Tai kun on korona, voidaan käydä kävelyllä, puistopicnic kesällä ja pitää Teams-tapaamisia.
hieiöpeli oikein joku duke-nukke räjähteitä on ylimäärinkin ;D
Duke-Nukke jooos hyvä pelinkin nimi sitten kuin kumppasni on kumppasri
Jotenkin kerrassaan huvittaakin jotkut pelit... joku dukenumet, olisi nimellä sitten tyttöjen mielestä duke-nukke :D
Jos tulee ero kenbväztä eli bootsistakin, väärät kentät jaloissa, ja sittewn oksentaakin nukkuessaankin, joka ei ole vaarallista sinänsä mutta niin ;D
Tyttöjenkin mielestä voi olla hassua jos joku oksentaa vahingossa nukkuessaankin.
Tai siis ihan ähän vain oksentaa.
Tuollainen oi olla hassuakin tyttöjen mielestä, oksentaa vanhingossa vähän nukkuessaan.
Liian pelottaa uni jotain niin oksettaa ja yökkää kesken unen jotain..
Liian pelottavat unet jooh no tuo arvaus-tyttö oli unessani muyös hän oli supergirl sellainen
Hassua sinänsä jos joku ar vuuttaja eli arvaustyttökin tulee uniin seikkailemaan supersankarina.'
hyvä juttu joo joku araustyttö on unessasi seikkailemassa supersankarina.
Nainen on huono ystävä jos ei paneskele jonkun rikkaan jääkiekkoilijan kanssa.
Vaikka seurustelee niin pitää silti kutsua kavereita kylään juomaan viinaa. Jos ei kutsu kavereita niin ne unohtaa sinut ja ajattelee ettei sinulla ole aikaa niille. Viinan juontia pitää harrastaa myös seurustelun aikana.
T viinamies
Siinä vaiheessa kun mies jää kiinni petollisuudesta, mä nostan kytkintä ja lähden omilleni. Vanhat ystäväni ovat tietenkin tervetulleita seuraan, mutt miehen ja mun uusia tuttavia mä karttelen. En halua puhua koko eroasiasta, en selitellä mitään enkä kuunnella selityksiä ja kaikkein viimeeksi myötätuntoa. Lässyn lää, voi voi!!!
Mieluuten itken itkuni yksin ja jonkun ajan kuluttua tapailen taas vanhoja ystäviäni, jotka taatusti tuntevat mun tapani käsitellä asiaa... ensin omin nokkineni, eli eivät esitä mitään kysymyksiäkään. Kun aikaa on kulunut tarpeeksi ja pöly ns. laskeutunut, olen itse se taho joka aiheesta keskustelun alkaa. Mun on helpompi purkaa mielipahaani täällä, kuin ystävilleni. Täällä voin jättää kokonaan vastaamatta, jos haluan tai antaa palaa ja kertoa miten kipeää tekee... nimitellä miestä siaksi, rontiksi ja ties miksi!
Jonkin asteisen hiljaisen sovinnon olen tehnyt, kun aikaa on kulunut ½- 1 vuosi.
Mikä ei tarkoita ett erityisemmin haluaisin tavata kyseistä henkilöä ja jos tiedän hänen esim. olevan jossain tilaisuudessa saatan itse olla menemättä. Sopivan selityksen kyllä keksin miks olin estynyt menemästä. esim. töissä sijaisuus.
trollikka