Ruotsin Euroviisut ovat oikeasti paskaa

Hassua, Ruotsissa ylivoimaisen yleisöäänestyksen voittaja ei voittanut, vaan kansainvälisten raatien ykkönen voitii, vaikka jäi yleisöäänissä kauaksi taakse.

Yhtä kaikki, koko finaali oli kärsimystä katsoa, niin tasapaksua paskaa oli kaikki biisit. Show toki oli hieno, mutta musiikki ihan peestä.

Niin. Ruotsista tullut musiikki on aina viimeisen päälle laskelmoitua tavaraa ja tätä nimitetään viisukuplassa elävien keskuudessa "laaduksi". Levy-yhtiöilläkin on tarkka sabluuna, jolla tehtailevat hittejä.

Ruotsin tämänvuotinen raspikurkkuilu on ympätty kategoriaan "syvälliset piisit" koska se ei mene kategorioihin "kaunis laulu", eikä "vetävä piisi", ja kansahan uskoo mitä sanotaan, kun omat musiikilliset eväät eivät riitä kuulemaan mikä on syvällistä ja mikä ei. Ja jos kuuleekin, ei uskalleta luottaa siihen mitä omat korvat ja intuitio sanovat, kun kerran monet niin tykkäävät ja sanovat, että "Ruotsista tulee aina laatua".

En ole koskaan ymmärtänyt miksi Euphoria -piisi voitti viisut 2012, mutta niin sitä vaan jotkut viisupimahtaneet hehkuttavat yhdeksi parhaista. Omissa korvissani se on mitäänsanomaton ja kökkö joiku.

Vertailun vuoksi, alusta asti kuuli selvästi miksi Rybakin Fairytale voitti. Se vaan oli ns. rehellinen täysosuma, yrittämättä.

Musiikki sinänsä ei ole ratkaisevassa osassa vuosina, jolloin Fairytalen kaltaisia hittejä ei ole. Tänä vuonna on tällainen vuosi ja em. syystä viisukuplassa kituvat odottavat aina Ruotsilta enemmän kuin monelta muulta maalta. Kun pitkään aikaan ei ole tullut mitään mielenkiintoista, joka vuosi manataan, että no nyt on Ruotsin vuosi. Vaan ei ole tänäkään vuonna.

Liittyisikö samaan syndroomaan, että ruotsalaista Greta Garboakin kutsuttiin aikanaan Hollywoodissa "jumalaiseksi"? Vaan kyllä oli Gretan näytteleminen kankeaa ja kömpelöä kun vertaa muutamaan muuhun saman ajan näyttelijäkollegaan. Ei voi käsittää mikä siinä naisessa olisi jumalaista, mutta Amerikassa tykättiin.

Ja tässä ei ole kyse siitä, että meikäläisellä olisi jotain hyvää naapuriamme Ruotsia tai ruotsalaisia vastaan. Kyse lienee siitä, että suomalainen arvostaa aina ja kaikessa tiettyä raakaa aitoutta, veresihalla tekemistä, mikä ei ole Ruotsissa perinteisesti ollenkaan mikään hyve.

Paremmin sillä kuitenkin (taas) pärjättiin kuin Rasmuksen pliisulla rockilla.