Appivanhemmat

En yleensä arvostele ketään, mutta appivanhempien touhuista meinaa mennä välillä hermot. Mieheni ja minä tehdään välillä iltavuoroja, ja joskus sattuu että olemme molemmat iltavuorossa. Silloin soitamme joko minun yai mieheni vanhemmat apuun, katsomaan lapsia.

Mieheni vanhemmat tulee oikein mielellään, ja tykkäävät lapsista. Ainoa harmi on se, että heillä ei ole minkäänlaista siisteyskäsitystä. Ovat siis terveitä 60-vuotiaita. Olen tehnyt aina ruoat ja kaiken valmiiksi, sekä siivonnut kodin että heidän olisi kiva ja helppo tulla, kun kaikki on valmiiksi tehty. Joka kerta koti on heidän apunsa jälkeen kuin pommin jäljiltä.

Maitopurkit, voipaketit ruoat, juustot, leikkeleet jne on jätetty niille sijoilleen lämpenemään pöydille. Iltayhdeksältä kun tulee kotiin, niin tosi kiva kaataa viemäriin puolikas maitopurkki, heittää lämmenneet leikkeleet roskiin. Viimeksi myös purkissa ollut jauhelihakastike oli jätetty lämpimään, vaikka siinä olisi ollut vielä seuraavaksikin päiväksi ruokaa. Lisäksi ketsuppia on pöydillä ja lattialla. Kastikekauha paiskattu pöydälle, tarttunut jo kiinni pöytäliinaan. Ja huom, pyyhkeellä hieman siivottu pöydälle kaatunutta maitoa, ja paiskattu tiskialtaaseen. Siis vessasta otetulla käsipyyhkeellä, vaikka tiskirätti on keksitty ja talouspaperi. Kahvinkeittimeen jätetty purut ja kahvinjämät. Suihku saattaa juosta yksinään pesuhuoneessa, tai vessan vesihana, ja he eivät reagoi siihen mitenkään. He tykkäävät katsoa teeveetä, ja lapset saa peuhata samalla ilman mitään pidäkkeitä.

Lapset toki sotkee osansa. Mutta appivanhempien tyyli on myös sotkua aiheuttava. Heillä on omassa kotonaan sama tyyli. Sotku on aivan kauhea kun sinne menee. Roskapusseja on usein 5-6 keittiön lattialla, kun ei jakseta muka niitä heti viedä ulkoroskikseen. Kahvinkeittimessä on aina edellispäivän kuivaneet purut, ja pannua he ei pese koskaan, aivan hirveän pinttynyt. Homehtuneita leipiä on edellisten takana. Jääkaapissa on homehtunutta tavaraa, ja uusia ostetaan kun vanhat homehtuu. Jääkaappia eivät pese ilmeisesti koskaan, täynnä roiskeita ja kaamea haju. Vessa aivan hirveä, ulosteroiskeita niin että meinaa oksennus tulla pelkästä katsomisesta. Koko heidän koti on todella sotkuinen. Ja kastikekauhan paiskaavat aina pöydälle, kuivaneet kastiketahrat paljastaa monessa kohtaa, minne kauha on milloinkin paiskattu. Lisäksi keittiön verhossa on ruokatahroja, kun appiukollanon tapana ohimennessään pyyhkäistä suupielensä verhoon. Järkytyin kun näin tämän ensimmäistä kertaa tekevän näin.

Mistä tällainen käytös johtuu? Tuntuu että he ovat vain niin saamarin saamattomia ja laiskoja, etteivät jaksa kiinnostua siisteysestä. Elävät kuin eläimet suunnilleen. Kaikki jää niille sijoilleen. Kerran olin heillä käymässä, niin siivoilin samalla hieman. Kattilassa oli mm viikon vanhat ruoat, jotka jo mätänivät kattilassa, kun kansi oli kiinni.

Omat vanhempani kun tulevat auttamaan, niin he siivoavat aina jälkensä ja lasten aiheuttamat sotkut. On helpottava tulla töistä, kun tietää että saa laittaa vain lapset nukkumaan. Sen sijaan appivanhempien jälkeen, tietää että lasten nukkumaan laittamisen jälkeen on edessä puolille öin kestävä siivous operaatio, ja lämpenemään jätettyjen ruokien heittäminen roskiin. Sitten usein saa ruveta vielä yöllä tekemään uudet ruoat, kun kaikki on jätetty lämpenemään ja pilaantumaan, niille sijoilleen. Erään kerran olin ostanut valmisruoan itselleni valmiiksi, koska piti aamuvuoroon. Eiköhän sekin oltu syöty, vaikka olin kirjoittanut siihen oman nimeni. Appiukko vain sanoi että olipas hyvää saarioisen keittoa. Meinasi itku päästä.

Lisäksi lapset kertoi että appivanhemmat syö aina itse ensin, ja sitten lapsille laitetaan vasta ruokaa, kun he ovat syöneet. Ja kaikki jää niille sijoilleen, appivanhemmat syö olkkarissa, ja usein olkkarin lattialla on räpissyt ruoantähteitä, ja likaiset lautaset jää olkkarin pöydälle niille sijoilleen.

Joskus olen ajatellut, että tulisi varmaan vähemmän sotkua, vaikka lapset olisi keskenään kotona ilman appivanhempien apua. Olen tästä mieheni kanssa jutellut, ja hän on samaa mieltä että vanhempansa ovat, vähän sotkuisia, mutta emme hakua kumpikaan tehdä asiasta mitään numeroa. Puistattaa vain, ja ärsyttää.

Miten jotkut ihmiset voi olla niin välinpitämättömiä ja saamattomia? Että kaikki jää niille sijoilleen. Onko se joku masennus vai mikä? Toisaalta ei he vaikuta masentuneilta, vana enemmänkin sellaisilta verkkaisilta ja telkkarin ääressä viihtyviltä luonnonlapsilta, jotka nauraa höröttävät kun telkkarista tulee jokin hauska ohjelma. Voihan olla että he unohtavat tavallaan itsensä telkkarin ääreen, mutta ei sekään selitä sotkuisuutta ja kaiken jättämistä niille sijoilleen. En ilkeä heidän kodissa vieraillessa syödä oikein mitään, koska tiedän että heidän ruokansa unohtui välillä pitkiksi ajoiksi pöydille, osa homehtuu ja pilaantuu, ja sekasotkusta pitää yrittää löytää syömäkelpoinen ruoka.

Onko muilla tämmöisiä kokemuksia?