Tuntuu, että vapaana olevat yli 40 naiset ovat pääasiassa naisia, jotka tulevat toimeen itsenäisesti ja eivät halua 24/7 suhdetta.
Toinen on naiset, jotka ovat todella pienituloisia tai muuten tili näyttää nollaa, he ovat kiinnostuneempia vakavasta suhteesta.
Onko se noin?
Toinen on naiset, jotka ovat todella pienituloisia tai muuten tili näyttää nollaa, he ovat kiinnostuneempia vakavasta suhteesta.
Onko se noin?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Näin varmaan osaksi onkin, kyllä nollasaldo miehetkin hakee naisia jotka ns.laittaa pöydän koreeksi, että edes ruokaa saavat...
Kyllä se varmaan osaksi noin on. Tosin ei tuokaan tietenkään kaikkissa yksilöissä päde. "Itsenäisesti toimeentulevakin" voi kaivata epätoivoisesti rakkautta ja pienituloinen arvostaa muita ominaisuuksia rahaa enemmän.
Olen ollut sekä hyvätuloinen että pienituloinen. Silti olen aina ollut kiinnostunut vain vakavasta suhteesta. Mielestäni tämä on enempi arvomaailmakysymys.
Noin se varmaan on. Yllättävän moni ei kuitenkaan etsi yhteenmuuttosuhdetta. Yli 50 vuotiailla alkaa olla mielessä enemmän lapsenlapset.
Sivusta ...
Tuossa yhteenmuutossa vaikuttavat varmasti todella paljon myös aiemmat kokemukset ja ennakko-oletukset. Hyvin moni nainen kokee, että samassa asunnossa oleva mies tarkoittaa ylimääräistä vaivaa. Valtaosassa parisuhteista kotityöt kaatuvat naisen niskaan ja kahden ihmisen huushollissa työtä tuppaa olemaan enemmän, varsinkin jos toisen tavat ovat kovasti omista poikkeavat. Tuo lienee paljon suurempi vaikuttava tekijä kuin tulot itsessään. Tulot vaikuttavat siihen sen verran, että jos on varaa, niin mielummin maksaa vähän enemmän ja pääsee helpommalla.
Tuo on totta. Miehen pitäisi sitten olla superihana ja osallistua kotitöihin ja yhteiselämän kustannuksiin. Hänen seurassaan viihtyisi hyvin eikä kumpikaan haluaisi olla ilman toista kovin kauaa. Vaan harva suhde on tasapainoinen. On helpompaa elää yksin kuin epätasapainoisessa suhteessa.
Eikös tuo ole vanhanaikainen ajattelutapa. Miehenä yksin asuessa teen kotityöt ja tarkoitus on tehdä niitä yhdessä.
Tuo on mielenkiintoisesti sanottu: miehen pitää osallistua yhteisiin kustannuksiin. Se on itsestään selvää, ajattelin, että päinvastoin se ei ole.
Onhan se vanhanaikaista, mutta silti myös valtaosan parisuhteista todellisuutta edelleen. En tiedä mikä siinä on, että niin moni pariskunta yhä vaan päätyy tuohon tilanteeseen.
Se on sääli, kun ennakkoluulot pilaa koko jutun.
Olen ihmetellyt tuota ylimääräisen-vaivan-suhdetta. Miksi ihmiset suostuvat sellaiseen? Matemaattisesti ajatellen yhdessä huushollissa on vähempi tekemistä kuin kahdessa yhteensä. Jos on esim. kova niuhottamaan järjestyksen/siisteyden suhteen, eikä toinen ole, niin siinä voisi hiukan tarkastella myös omia kriteereitään. Ei ihmiset ole toistensa kopioita tavoissaan, pitää osata tehdä kompromisseja.
Vaan miksi pitäisi "tarkastella kriteerejään", kun ei ole mikään pakkoa asua saman katon alla? Mitä etua siitä yhteiselosta noin loppulta on?
Samalla logiikalla se sottapytty voisi tarkastella omaa toimintaansa ja muuttaa sitä. Millä perusteella sottapyttyys olisi se hyväksyttävämpi asia?
Vaan siis tosiaan jos nuo tavat ovat kovin kaukana toisistaan niin minkä ihmeen takia kummankaan pitäisi alkaa itseään muuttamaan ja elämään jatkuvasti epämiellyttävässä tilanteessa? Varsinkin, kun ongelma on ratkaistu yksinkertaisesti ihan vaan asumalla eri asunnoissa ja molemmilla on täysi vapaus omaan olemiseensa siellä omassa lukaalissaan.
Ettet nyt sitten kuitenkin vain kaipaa itsellesi sitä taloudenhoitajaa sotkujasi siivoamaan. Jos et, niin miksi ihmeessä edes haluaisi ketään jatkuvasti niihin samoihin neliöihin pyörimään? Mikä sen yhteiselämisen hienous on?
Ei ole. Olen keskituloinen, tileillä säästöjö, sikti haluan läheisen parisuhteen
Jälkimmäiseen kuuluvat ovat oikeita seireeneitä. Patukkaa ja rahaa pitäisi saada! Maxi-Tupla -höyty ja on kumminkin "stefat" vaihtamatta ja km:iä takana.
Pahimmassa tapauksessa osa-aikaistettu työpaikan kiertopalkinto. Hyi, h:vetti, kun kuvottaa jo ajatellakin tuollaisia "kotkia", joilla ei ole mitään todellista tarjottavaa.
Mieluummin made in Hong Kong -nainen...
Hyvä kommentti, että hommat puolittuu. Ja laskut puolittuvat myös. Läheisyys kasvaa, kun vaan osataan pyyhkiä pöytä ja tyhjentää tiskikone enää joka toinen kerta. Ennakkoluulo ja ehkä osaamattomuus vähentää mahdollisuuksia hyvään. Olisi siis löydettävä ennakkoluuloton nainen :)