Tässä aika hyvä näkemys työnantajan silmin katsottuna (ei ole punaisia laseja silmillä). Kannattaa lukea jos on asioista perillä. Paperimiehen ei kannata lukea, koska voi olla aika vaikeaa tekstiä teollisuustyöntekijälle:
***
Suomen paperiteollisuuden kannattavuus on pahemmassa kriisissä kuin yleisesti tiedetään. Työntekijäosapuolen keskiviikkona 30. maaliskuuta aloittama ylityökielto ei paranna paperiteollisuuden tuottavuutta, joka on vuoden 2000 jälkeen kehittynyt heikommin kuin kilpailijamaissa. Kansainvälisessä kilpailussa menestyminen edellyttää tuotantokustannusten alentamista tuotavuuden parantamiseksi. Pakolliset tuotantoseisokit ja alihankinnan käytön rajoitukset ovat suurimmat tuottavuuden parantamisen esteet.
Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtajan Timo Porasen mielestä Suomen paperiteollisuuden tilanne on kestämätön. ”Suomen paperiteollisuuden kannattavuus on pahemmassa kriisissä kuin yleisesti tiedetään. Vuodesta 1980 lähtien keskeisten vientituotteiden, kuten esimerkiksi päällystetyn aikakauslehtipaperin, LWC:n, reaalihinta on laskenut lähes 50 prosenttia, kun samaan aikaan paperiteollisuuden työpanoksen hinta on reaalisesti kohonnut yli 50 prosenttia. Tämän kehityksen seurauksena Suomen paperiteollisuuden kannattavuuden heikentyminen on itsestään selvä asia.”
Monet muutkin tekijät heikentävät paperiteollisuuden kannattavuutta. Koska paperin kysynnän kasvu on Euroopassa hidastunut, alan yritykset ovat lisänneet kaukomaille suuntautuvia vientiponnistuksiaan. ”Euroopan ulkopuolisilla markkinoilla Suomesta laivatusta paperitonnista saa kuitenkin heikon hinnan euron korkean vaihtosuhteen takia. Aasiassa ja muilla kasvavilla markkina-alueilla menestyvät halvempien tuotantokustannusten maissa toimivat tehtaat.” Poranen ei näe enteitä euron arvon heikkenemisestä lähiaikoina.
Kannattavuuden heikkenemistä voitiin aiemmin vaimentaa joko yritysten omin toimin tai valuuttakurssipolitiikan avulla. "Jälkimmäinen ei euron aikana ole enää mahdollinen vaihtoehto, ja yritystenkin keinovalikoima on supistunut. Tuottavuutta ei voida kasvattaa entiseen tapaan rakentamalla Suomeen entistä suurempia ja tehokkaampia uusia koneita, koska Suomen metsät ovat jo täydessä käytössä. Tänne ei investoida senkään takia, että tuotteet voidaan valmistaa muissa maissa huomattavasti halvemmalla ja kaiken lisäksi vielä keskellä markkinoita”, Poranen toteaa.
Tuotteiden maailmamarkkinahintojen ja Suomen paperiteollisuuden työvoimakustannusten jyrkästi eri suuntiin käynyt kehitys on Porasen mielestä tiensä päässä. ”Paperiteollisuuden lopputuotteiden reaalihinnat ovat halventuneet vuoden 1980 jälkeen 30-40 prosentilla, samaan aikaan kun Suomessa toimivien paperitehtaiden työvoiman hinta on reaalisesti kasvanut yli 50 prosentilla. Muutos on välttämätöntä.”
Mitä sitten on edessä, ellei tuottavuutta parantavia muutoksia saada aikaan? Porasen vastaus on yksiselitteinen: ”Investoinnit Suomessa vähenevät entisestään ja tuotantoa joudutaan aikaa myöten supistamaan. Ensimmäiseksi tälle listalle saattavat joutua yksinäiset ja syrjässä sijaitsevat pienehköt tuotantolaitokset ja viimeisenä integraattikokonaisuuksiin kuuluva tuotanto. Esimerkistä alhaisesta investointitasosta käy USA:n paperiteollisuus, joka ei ole viimeisen 15 vuoden aikana rakentanut uutta paperintuotantoa toisin kuin EU-maissa toimivat yritykset. Investointien tyrehtyminen on heikentänyt yhdysvaltalaisen paperiteollisuuden kansainvälistä reaalista kilpailukykyä, joka osaltaan on johtanut tuotantolinjojen ja tehtaiden sulkemiseen. Viime vuosina halpa dollari on kuitenkin kompensoinut tämä kehityksen vaikutusta parantamalla amerikkalaisten yritysten hintakilpailukykyä."
"Koska Suomen paperiteollisuuden tuottavuutta ei voida enää entisellä tavalla uusinvestointien avulla nostaa, alan työehtosopimukseen sisältyvät tuottavuuden nostamisen esteet on poistettava. Pakollisten pyhäseisokkien poistamisessa ei ole kyse työntekijöiden työajan vaan koneiden käyttöajan pidentämisestä. Siihenkin on saatava muutos, kun sopimuksen mukaan työpaikalla tuottavuutta parantavat muutokset päänsääntöisesti lisäävät palkkakustannuksia”, Poranen alleviivaa. Hän nostaa esimerkiksi Saksan paperiteollisuuden, jossa työaikaa on viime aikoina pidennetty ja palkat jäädytetty muutamaksi vuodeksi, vaikka tuottavuus ei olekaan siellä kehittynyt yhtä heikosti kuin Suomessa. ”Eniten Euroopassa paperia valmistavan Saksan tehtaissa on myös lisätty alihankinnan käyttöä ja työn tekemisen joustavuutta merkittävästi.”
Suomalaisten paperi- ja kartonkikoneiden korkeat käyntiasteet saattavat antaa tilanteesta erheellisen kuvan. ”Vaikka tuotantomäärät ovat viime vuoden aikana nousseet, alan kannattavuus ei ole parantunut, sillä tuotteiden hinnat ovat edelleen erittäin alhaisella ja tuotantokustannukset korkealla tasolla. Tuotannon heikosta kannattavuudesta kertoo se, että paperiteollisuuden pääoman tuotto on parin viime vuoden aikana ollut keskimäärin vielä huonompi kuin syvimmän laman aikana 1990-luvun alussa. Tämä selittää osaltaan sen, ettei paperiteollisuudella ollut edellytyksiä liittyä tulopoliittiseen sopimukseen.”
Poranen muistuttaa metsätalouden luoneen Suomen hyvinvoinnin perustan. ”Parasta kansan- ja aluetalouksien kannalta on ollut se, että jaettavaa on kertynyt myös syrjäseuduille.”
***
Suomen paperiteollisuuden kannattavuus on pahemmassa kriisissä kuin yleisesti tiedetään. Työntekijäosapuolen keskiviikkona 30. maaliskuuta aloittama ylityökielto ei paranna paperiteollisuuden tuottavuutta, joka on vuoden 2000 jälkeen kehittynyt heikommin kuin kilpailijamaissa. Kansainvälisessä kilpailussa menestyminen edellyttää tuotantokustannusten alentamista tuotavuuden parantamiseksi. Pakolliset tuotantoseisokit ja alihankinnan käytön rajoitukset ovat suurimmat tuottavuuden parantamisen esteet.
Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtajan Timo Porasen mielestä Suomen paperiteollisuuden tilanne on kestämätön. ”Suomen paperiteollisuuden kannattavuus on pahemmassa kriisissä kuin yleisesti tiedetään. Vuodesta 1980 lähtien keskeisten vientituotteiden, kuten esimerkiksi päällystetyn aikakauslehtipaperin, LWC:n, reaalihinta on laskenut lähes 50 prosenttia, kun samaan aikaan paperiteollisuuden työpanoksen hinta on reaalisesti kohonnut yli 50 prosenttia. Tämän kehityksen seurauksena Suomen paperiteollisuuden kannattavuuden heikentyminen on itsestään selvä asia.”
Monet muutkin tekijät heikentävät paperiteollisuuden kannattavuutta. Koska paperin kysynnän kasvu on Euroopassa hidastunut, alan yritykset ovat lisänneet kaukomaille suuntautuvia vientiponnistuksiaan. ”Euroopan ulkopuolisilla markkinoilla Suomesta laivatusta paperitonnista saa kuitenkin heikon hinnan euron korkean vaihtosuhteen takia. Aasiassa ja muilla kasvavilla markkina-alueilla menestyvät halvempien tuotantokustannusten maissa toimivat tehtaat.” Poranen ei näe enteitä euron arvon heikkenemisestä lähiaikoina.
Kannattavuuden heikkenemistä voitiin aiemmin vaimentaa joko yritysten omin toimin tai valuuttakurssipolitiikan avulla. "Jälkimmäinen ei euron aikana ole enää mahdollinen vaihtoehto, ja yritystenkin keinovalikoima on supistunut. Tuottavuutta ei voida kasvattaa entiseen tapaan rakentamalla Suomeen entistä suurempia ja tehokkaampia uusia koneita, koska Suomen metsät ovat jo täydessä käytössä. Tänne ei investoida senkään takia, että tuotteet voidaan valmistaa muissa maissa huomattavasti halvemmalla ja kaiken lisäksi vielä keskellä markkinoita”, Poranen toteaa.
Tuotteiden maailmamarkkinahintojen ja Suomen paperiteollisuuden työvoimakustannusten jyrkästi eri suuntiin käynyt kehitys on Porasen mielestä tiensä päässä. ”Paperiteollisuuden lopputuotteiden reaalihinnat ovat halventuneet vuoden 1980 jälkeen 30-40 prosentilla, samaan aikaan kun Suomessa toimivien paperitehtaiden työvoiman hinta on reaalisesti kasvanut yli 50 prosentilla. Muutos on välttämätöntä.”
Mitä sitten on edessä, ellei tuottavuutta parantavia muutoksia saada aikaan? Porasen vastaus on yksiselitteinen: ”Investoinnit Suomessa vähenevät entisestään ja tuotantoa joudutaan aikaa myöten supistamaan. Ensimmäiseksi tälle listalle saattavat joutua yksinäiset ja syrjässä sijaitsevat pienehköt tuotantolaitokset ja viimeisenä integraattikokonaisuuksiin kuuluva tuotanto. Esimerkistä alhaisesta investointitasosta käy USA:n paperiteollisuus, joka ei ole viimeisen 15 vuoden aikana rakentanut uutta paperintuotantoa toisin kuin EU-maissa toimivat yritykset. Investointien tyrehtyminen on heikentänyt yhdysvaltalaisen paperiteollisuuden kansainvälistä reaalista kilpailukykyä, joka osaltaan on johtanut tuotantolinjojen ja tehtaiden sulkemiseen. Viime vuosina halpa dollari on kuitenkin kompensoinut tämä kehityksen vaikutusta parantamalla amerikkalaisten yritysten hintakilpailukykyä."
"Koska Suomen paperiteollisuuden tuottavuutta ei voida enää entisellä tavalla uusinvestointien avulla nostaa, alan työehtosopimukseen sisältyvät tuottavuuden nostamisen esteet on poistettava. Pakollisten pyhäseisokkien poistamisessa ei ole kyse työntekijöiden työajan vaan koneiden käyttöajan pidentämisestä. Siihenkin on saatava muutos, kun sopimuksen mukaan työpaikalla tuottavuutta parantavat muutokset päänsääntöisesti lisäävät palkkakustannuksia”, Poranen alleviivaa. Hän nostaa esimerkiksi Saksan paperiteollisuuden, jossa työaikaa on viime aikoina pidennetty ja palkat jäädytetty muutamaksi vuodeksi, vaikka tuottavuus ei olekaan siellä kehittynyt yhtä heikosti kuin Suomessa. ”Eniten Euroopassa paperia valmistavan Saksan tehtaissa on myös lisätty alihankinnan käyttöä ja työn tekemisen joustavuutta merkittävästi.”
Suomalaisten paperi- ja kartonkikoneiden korkeat käyntiasteet saattavat antaa tilanteesta erheellisen kuvan. ”Vaikka tuotantomäärät ovat viime vuoden aikana nousseet, alan kannattavuus ei ole parantunut, sillä tuotteiden hinnat ovat edelleen erittäin alhaisella ja tuotantokustannukset korkealla tasolla. Tuotannon heikosta kannattavuudesta kertoo se, että paperiteollisuuden pääoman tuotto on parin viime vuoden aikana ollut keskimäärin vielä huonompi kuin syvimmän laman aikana 1990-luvun alussa. Tämä selittää osaltaan sen, ettei paperiteollisuudella ollut edellytyksiä liittyä tulopoliittiseen sopimukseen.”
Poranen muistuttaa metsätalouden luoneen Suomen hyvinvoinnin perustan. ”Parasta kansan- ja aluetalouksien kannalta on ollut se, että jaettavaa on kertynyt myös syrjäseuduille.”
Vastaukset 14
Vanhimmat
esittää kappaleitten välissä kysymyksiä, miksi, paljonko, mitä asialle voisi tehdä. tämä aihe on käsitelty useilla palstoilla jo moneen kertaan, eli kahteleppa ja etti itte vastaukset.
Ei ihme että katteet pienenee, kartellien lopettamisella on yleensä sellaisia vaikutuksia.
Vuosikymmeniä on höynäytetty puunmyyjiä sekä
asiakkaita. Varsin tyhmä asiakas ellei vaihda
toimittajaa joka on osallistunut kartelleihin.
Ja jotta pelleily olisi täydellistä kavalletaan
omat kartellikumppanit. Viimeiseksi käynnistetään
mittava parjauskampanija jotta saataisiin huomio
kiinnitettyä toisarvoisiin seikkoihin, ja tyhmään
kansaan menee täydestä!
”Parasta kansan- ja aluetalouksien kannalta on ollut se, että jaettavaa on kertynyt myös syrjäseuduille.”
Perrkele keskenänne olette sopineet puunhinnat,
pidän sitä petoksena linnaan muutamaksi vuodeksi
tiilenpäitä lukemaan niin opitte sopimaan hintoja!
Puun ostossahan on nykyisin täysi kartelli.
Monopolit hoitaa puun oston ja hakkuun yksinoikeudella monilla paikkakunnilla. EU ta markkinoitiin aikanaan kilpailun lisäämisellä. Tulos oli päinvastainen, kaikki pienet yritykset kaadetaan ja jäljelle jää yksi hallitseva monopoli liian monilla aloilla. Suomi ja suomalainen tuotanto on kohta hiipuva luonnonvara kansainvälisillä markkinoilla. Lisäksi hallitus kehittelee lisää tekoveroja ja maksuja, jotta loppukin hintakilpailukyky ja ostovoima kansalaisella että teollisuudella häviäisi.
Yksi näkökanta tämäkin aidan toiselta puolelta. Jos nyt katsotaan korkeammalta kokonaisuutta niin ei ole epäilystäkään, mistä ne paperiteollisuuden "tappiot" ovat tulleet. Tappiot ja kannattamattomat investoinnit on poikkeuksetta ulkomaiset sijoitukset, sitä on turha kiistää. Ulkomaiset kohteet eivät ole ollutkaan kuvitellun mukainen kultakaivos. Nyt tappiot yritetään maksattaa kotimaisilla työntekijöillä, irtisanomisilla, pidennetyillä käyttöajoilla, ulkoistamalla toimintoja, ylityökielloilla jne.
Rahaa kyllä riittää runsaasti tuhlattavaksi osakkeen omistajille ja vastaaviin tuottamattomiin kohteisiin. Työntekijöiden palkat ei yritystä kaada vaan kykenemätön johto ja omistajat.
Omistajat ovat valinneet kykenemättömät johtajat.
Olen metsän omistaja ja toimeentulo tulee mekaanisesta metsäteollisuudesta. Olen aina uskonut että suomessa saa toimeentulon metsäteollisuudesta, mutta viimeisen vuoden aikana ajatusmaailmani on muuttunut, en voi enää suositella omille lapsilleni metsäteollisuuden koulutusta koska tuntuu siltä että kaikki metsäteollisuus loppuu kymmenen vuoden sisällä!
Ajetaanko tosiaankin alas yhtä suomen tukijalkaa?
Turha höperehtiä. Luulis kaikkien tietävän, että mikään ei ole ikuista. Otetaampa peukalo perseestä ja silmä käteen, niin voidaan havaita, että teollisuuden luonne on ollut muutoksessa kautta historian. Aloja on tullut ja mennyt, mutta aina ollaan duunattu jotain. Jos paperiteollisuus on tulossa tiensä päähän niin sitten tehdään jotain muuta. Kuka olisi esimerkiksi -80 -luvun alussa arvannut, että kumisaapasvalmistajasta tulee maailman johtava matkapuhelinvalmistaja? Tai että bordellissa konttoriaan pitävä Microsoft valloittaa maailman tai että Suomalainen Torvalds haastaa Microsoftin yms. yms. Aina löytyy uutta tekemistä.
Jenkkiostot olleet raskaasti ylihintaisia, UPM:n indonesian valloitus täysi katastrofi esimerkkejä
pilvin pimein mutta eihän Jokke ja kumppanit sitä
ymmärrä, Jokke on osallistunut yhtiön arvo,- ja
brändikoulutuksiin sekä muihin lähinnä aivopesua
muistuttaviin tilaisuuksiin ja näkee että mies on
nielaissut madon koukkua myöden! Eihän johdossa
voi vikaa olla paska valutetaan alaspäin vaikka
useiden konsulttifirmojen toimesta todetaan johtamisen ongelmat. Varo Jokke ettet kaadu olet
senverran kallellasi työnantajaan päin etkä ymmärrä että olet ekonomistien silmissä täysin
turha iilimato!
Useissa puolueettomissa tutkimuksissa todettu että
suomi on maailman kilpailukykyisimpiä maita.
Metsäteollisuus saa luultavasti vähentää ulkomaanseikkailujen tappiot verotuksessa?
Miljardeja..... ja keneltä pois?
Sairaan,- ja vanhustenhoidosta, poliiseilta,
puolustusvoimilta, koulutuksesta.
Suurimpia tulonsiirtoja kansalaisilta vientiteollisuudelle oli kun markka sidottiin
euroon yli 25% alihintaan. (hyvin lobattu)
Tässä puhalluksessä
sysättiin suomalaisten palkansaajien ja eläkeläisten ostovoima Eu:n alhaisimmalle tasolle, ja vientiteollisuus sai niin paljon rahaa että lähti suin päin maailmanvalloitukseen, nyt kun rahat on tuhlattu tekisi mieli jälleen palkansaajien ja eläkeläisten kukkarolle!
Muistuu myös teollisuupatruunoiden lupaukset EU-liittymiskampanijoinnin aikana: Investonteja sekä
muuta monenlaista makeaa kansalle...
Ottaa aivoon tuollaiset "Jokken" tapaiset idiootit
jotka luulevat tietävänsä jotain vaikka muisti on kuin kanalla.
NO, kansa äänesti ja sillee.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=121&conference=4500000000000136&posting=22000000008074771