Anoppini luulee että hänen sydämessään on vikaa.Hän on saanut jo ainakin 5 ahdistuskohtausta ja soittanut ambulanssin paikalle. Ja saanut olla joka kerta yhden yön sairaalassa. Sydänfilmi on aina ok.
Lääkärin mukaan hänellä on ahdistuskohtaus. Hän saikin siihen seronilia, mutta lopetti itse omin päin sen käytön, kun ei hän sellaisia tartte, mutta hänen poikansa mielestä äitinsä voi silloin paljon paremmin kun söi niitä. Epäilen, että hänellä on kynnys syödä masennuslääkettä, koska sana masennuslääke saa hänet jotenkin puolustuskannalle, "en mä tuollaisia tarvi"
Mahaakin valittaa, hänellä on laktoosi-intoleranssi, mutta juo siitä huolimatta oikeaa maitoa ym laktoosipitoista.Meillä käydessään jaksaa valittaa kun maha on kipeä.Olen yrittänyt sanoa laktoosittomasta ruokavaliosta ja annoin hänelle esitteen, missä oli kaikkia mitä voi syödä, mutta ei se auttanut.
Itsestä välillä tuntuu että hän hankkiutuu vasiten sairaalaan, hän vaikuttaa huomionkipeälle. (hänen mies elää vielä asuvat siis yhdessä)
hän jaksaa valittaa siitä kun meidän perhe ei käy tarpeeksi usein.Lapsetkaan ei paljon käy 11 ja10 vuotiaat, kun eivät tykkää kun mummi pakottaa istumaan omaan syliin.
Ja tarjoaa esim vanhoja karkkeja.
Tässä nyt jotain infoa meidän tilanteesta johon olen täysin väsynyt.
Millälailla te muut toimitte vastaavassa tilanteessa.
Itse olen monesta asiasta puhunut anopille ja apelle nätisti, mutta mun puheet menee kuin taivaan tuuliin, jos mieheni sanoo, he uskovat päivän pari.
He ovat niin itsepäisiä molemmat. Olen alkanut vältellä nykyään heidän seuraa, koska en jaksa enää tuollaista "pelleilyä"
Lääkärin mukaan hänellä on ahdistuskohtaus. Hän saikin siihen seronilia, mutta lopetti itse omin päin sen käytön, kun ei hän sellaisia tartte, mutta hänen poikansa mielestä äitinsä voi silloin paljon paremmin kun söi niitä. Epäilen, että hänellä on kynnys syödä masennuslääkettä, koska sana masennuslääke saa hänet jotenkin puolustuskannalle, "en mä tuollaisia tarvi"
Mahaakin valittaa, hänellä on laktoosi-intoleranssi, mutta juo siitä huolimatta oikeaa maitoa ym laktoosipitoista.Meillä käydessään jaksaa valittaa kun maha on kipeä.Olen yrittänyt sanoa laktoosittomasta ruokavaliosta ja annoin hänelle esitteen, missä oli kaikkia mitä voi syödä, mutta ei se auttanut.
Itsestä välillä tuntuu että hän hankkiutuu vasiten sairaalaan, hän vaikuttaa huomionkipeälle. (hänen mies elää vielä asuvat siis yhdessä)
hän jaksaa valittaa siitä kun meidän perhe ei käy tarpeeksi usein.Lapsetkaan ei paljon käy 11 ja10 vuotiaat, kun eivät tykkää kun mummi pakottaa istumaan omaan syliin.
Ja tarjoaa esim vanhoja karkkeja.
Tässä nyt jotain infoa meidän tilanteesta johon olen täysin väsynyt.
Millälailla te muut toimitte vastaavassa tilanteessa.
Itse olen monesta asiasta puhunut anopille ja apelle nätisti, mutta mun puheet menee kuin taivaan tuuliin, jos mieheni sanoo, he uskovat päivän pari.
He ovat niin itsepäisiä molemmat. Olen alkanut vältellä nykyään heidän seuraa, koska en jaksa enää tuollaista "pelleilyä"
Vastaukset 3
Vanhimmat
Entäpä jos on vanhuus tulossa anoppisi ja appesi elämään. Tuollaiset "sairaudet" huomasin omassa äidissäni ennen, kun hän sairastui vakavammin Parkinsonintautiin.
Aluksi hän suoranaisesti vaikutti luulosairaalta ja se tuntui läheisistä aluksi varsin rasittavalta, ennen kun asiaan löytyi todelliset syyt.
Vika oli todellakin "korvien välissä" vaikka polveen koskikin.
Tämä ahdistuskohtaus (luultavasti paniikkikohtaus) on sellainen, että jos ei ole sellaista koskaan nähnyt tai itsellä ollut, ei sitä voi ymmärtää. Se on itsestä todella pelottavaa, sydän hakkaa (vaikkei mitään vikaa), ihminen hyperventiloi eli saa liikaa happea, paikat pistelee ja luulee kuolevansa. Oikea lääkitys on anopillasi ollut, mutta se ei auta purkissa. Miehesi keskustelu lääkärin kanssa voisis toimia, jotta hänet saataisiin lääkitykseen.
Tuollaiset marinat käymättömyydestä kuuluvat monesti asiaan, koska aikaa on ilmeisesti heillä, hyvällä omallatunnolla otat tapaamiskerroiksi teille sopivan aikataulun. Lapsille opetat sanan ei hienosti sanottuna, eikö tuon ikäinen osaisi sanoa, että en tule syliin, olen jo niin iso tai sanoa, että karkki ei nyt maistu.
Joudut vielä monenmoisen ongelman eteen, myös kun omat vanhempasi vanhenevat, me emme ole ikuisesti nuoria. Ymmärtäväistä jatkoa sinulle.
Naisten sydänsairaudet ovat joskus vaikeasti diagnosoitavissa. Äitin sydänviat kuittailtiin olankohaituksilla ja vaihdevuosilla kun sydänfilmissä ei sairaalassa mitään näkynyt. Sitten tuli ensimmäinen sydänkohtaus.
Älä vielä mene vannomaan ettei anopin sydämessä vikaa ole! Ja jos ei sydämessä niin ehkä jossain muualla, mutta ikävää kuitata toisen sairaudet sillä että sydänfilmi ei mitään näyttänyt.