Elän itselleni, onko oikein

Olen 40v mies, teen suunnittelutyötä, ja saan töissä riittävän annoksen sosiaalisuutta. En kaipaa sosiaalista elämää vapaa-ajalleni. En myöskään harrasta juuri mitään, pari kertaa viikossa teen toki kävelylenkin.

Tavallaan minua ei oikein kiinnosta mikään, nautin oleskelusta kotona, selaan nettiä ja katselen telkkaria. Joku voisi ajatella heti, että joo, masennus. Mutta ei, en koe olevani masentunut, päinvastoin olen hyvinkin onnellinen ja nautin olostani. Tykkään nautiskella hyvästä ruuasta, ja kokeilen maistella erilaisia oluita ruuan kanssa.

Välillä saatan uppoutua johonkin netistä löytyvään artikkeliin, tai joskus saatan kuunnella pitkät tovit podcasteja. Lomalla saattaa olla, että en tee yhtään mitään. Toki kotini pidän siistinä, en pidä sotkuista.

Joskus eräs työkaverini sanoi, että olis hyvä keksiä jotain harrastuksia ja nähdä kavereita. Tiedän. Olen joskus kokeillutkin yrittää harrastaa kaikenlaista, mutta joka kerta huomaan saman, ei vaan kiinnosta, ja tekee mieli mennä kotiin sohvalle katsomaan telkkaria. Sama juttu kavereiden osalta, tutustun kyllä helposti ihmisiin, ja olen työpaikalla pidetty. Olen joskus lähenyt illanistujaisiin, kun on pyydetty, mutta aina huomaan sielläkin saman, hetken aikaa on kiva jutella ihmisten kanssa, mutta kohtapian ajattelenkin jo sopivaa tilaisuutta häipyä kotiin. Kaikki harrastukset ja ihmisten kanssa seurustelu, tuntuu vain jotenkin niin teennäiseltä.

Tottakai olisi kiva, jos innostuisin oikeasti jostain, mutta en vain ole löytänyt mitään sellaista, mistä innostuisin. Toki innostun itsestäni, omista ajatuksistani, uppoutumisesta johonkin aivan teoreettiseen asiaan, itsekseni, kotona, vain minä eikä kukaan muu. Voin laskeskella tuntikausia yksikseni liikennevirtoja eri kaupunkien välillä, tilastoista, ja suunnitella uusia väyliä eri kaupunkien välillä, vaikkei se ole edes minun alaani. Tuommoiset asiat vain kiinnostaa minua. Toki ne vaihtelee, joskus tutkin sotahistoriaa, ja uppoudun siihen.

Tunnen jollain tapaa syyllisyyttä, tai pikemminkin tunnetta, että elän jotenkin "väärin". Tiedän että oletusarvoisesti pitäisi elää niin ja niin, että saisi yleisen hyväksynnän. Mutta mitäs jos sellainen yleismaailmallinen elämäntapa harrastuksineen ja kavereineen ei vain kiinnosta? Onko se väärin elää tällä tapaa, itselleen, nauttien ja tuntien joka päivä hyvää oloa, ja että onpa se kiva vain joka aamu herätä uuteen päivään. Ja muut pitää outona.