Aika moni tutuistani eivät puhu omasta elämästään?

Ykskin esimerkiksi ei ole facebookissa, kun ei halua jakaa mitään omasta elämästä. Moni ei ole enää kaveri, kun eivät halua läheistä tuttavuutta. Monen kanssa puhutaan yleismaailmallisista asioista, mut omista asioista ei puhuta. Kaikkea salaillaan.
Me emme ole sosiaalisia.
1578
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 15

Vanhimmat

Kännissä jotkut ovat avautuneet, mutta minusta tuntuu että Suomalaiset ovat sulkeutuneita.

Äänestä

Facebookissa hyvin näkyy, ketkä ovat sosiaalisia ja ketkä ovat sulkeutuneita.

Äänestä

Kuulostaa normaalilta ja terveeltä lähestymistavalta. Ei ketään oikeasti edes kiinnosta tuttavien elämä, saati sitten että kuvittelisi heitä oman elämän kiinnostavan. Tai no, monilla toki on nykyään harhakuvitelma siitä, että muita ihmisiä kiinnostaisi heidän aamupalansa, uudet verhonsa ja ulkomaanlomansa. Ne eivät kiinnostaneet ketään silloin, kun niitä esiteltiin vieraille diaprojektorilla, eivätkä ne kiinnosta nykyäänkään. Julkimoiden elämä kiinnostaa osaa, mutta vain tirkistelymielessä (vaikkei sitä tietenkään itse myönnetä).

Ystävien kanssa voi arkisesta elämästäkin puhua, mutta ei niillä tosiaan tuttavia vaivata. Joskus ohimennen voi omistaankin mainita, muttamuutoin yleisellä tasolla. Tilanne on muuten ihan tasan sama ulkomaillakin. Ei ole mikään erityisen suomalainen juttu.

Äänestä
  • Tuo on niin totta. Sellaset omista asioistaan avautuvat puolitutut ovat hyvin vaivaannuttavaa sakkia. Kukaan ei vaan kehtaa ääneen sanoa mitä heidän jutuistaa oikeasti ajattelee.

    Hyvä esimerkki nuo diaprojektorilla esitellyt lomakuvat/hääkuvat/ynnä muut kuvat. Yleismaailmallisesti toimiva vitsi, jonka oikeasti ihan jokainen tajuaa. Ketään ei oikeasti kiinnosta tollaset, mutta jotkut edelleen vaan niin kuvittelee. 😂

    Äänestä

Jos puhutaan politiikasta ja maailmantilasta pelkästään, niin se ei ole ystävyyttä.

Äänestä

Henkilökohtaiset asiat on parempi puhua face to face.

Äänestä

Tämä pitää kyllä paikaansa. Olen ajatellut ihan samoin. Esim. omat tuttuni eivät koskaan puhu omasta elämästään, lapsista tms. Puheet ovat tyhjänpäivisiä ja pinnallisia. Pelkäävätkö, että jokin henkilökohtainen kannanotto pilaisi kaverisuhteen. Olisi jotenkin noloa ?

Äänestä
  • Suomalaiset ovat sulkeutuneita.

    Äänestä

  • Millaisista henkilökohtaisista asioista haluaisit tuttujesi kanssa puhua?

    Itse esimerkiksi en juurikaan puhu lapsestani oudommille, kuin vain toteamustasolla tai jos hän jotenkin tulisi sen taholta puheeksi. Tähän on kaksi syytä. Ensinnäkin harvaa oudompaa lopulta aidosti kiinnostavat toisen lapset. Toisen lapset kiinnostavat lähinnä yleensä vain sellaisia, jotka tuntevat sen laosrnkin jotenkin. Sellaiset voivat usein itsekin kysyä, että mitä x:lle kuuluu. Toinen syy on se, että kunnioitan lapseni yksityisyyttä, enkä ala sen suuremmin hänen asioistaan jutella.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Millaisista henkilökohtaisista asioista haluaisit tuttujesi kanssa puhua?

    Itse esimerkiksi en juurikaan puhu lapsestani oudommille, kuin vain toteamustasolla tai jos hän jotenkin tulisi sen taholta puheeksi. Tähän on kaksi syytä. Ensinnäkin harvaa oudompaa lopulta aidosti kiinnostavat toisen lapset. Toisen lapset kiinnostavat lähinnä yleensä vain sellaisia, jotka tuntevat sen laosrnkin jotenkin. Sellaiset voivat usein itsekin kysyä, että mitä x:lle kuuluu. Toinen syy on se, että kunnioitan lapseni yksityisyyttä, enkä ala sen suuremmin hänen asioistaan jutella.

    Vähän samaa mietin.

    Sitten on vielä sekin, että mikä itsekullekin on henkilökohtaista. Itse esimerkiksi ajattelen, että minun mielipiteeni jne. ovat aikalailla kaikkein henkilökohtaisinta mitä minulla on.

    Esimerkiksi työhön liittyen minulla on paljon asioita, joista en voi puhua. Mä olen uhkasakon alainen, jos menen puhumaan vääristä asioista. Ja siis harvemmin jonkun työasiat muita sen syvällisemmin kiinnostavat, jollei ole esim. itse samalla alalla ja tajua siitä jotakin.

    Usein vaikkapa perhe-elämään liittyvät asiat taas koskettavat muitakin kuin vain itseä. En minäkään menen puhumaan lapseni tai mieheni asioista, yhtään sen enempää kuin vaikka siskoni asioista. Ei kolmanteen osapuoleen liittyvistä asioista mennä kovin yksityiskohtaisesti jollekin tuttaville puhumaan. Ei se ole asiallista.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Vähän samaa mietin.

    Sitten on vielä sekin, että mikä itsekullekin on henkilökohtaista. Itse esimerkiksi ajattelen, että minun mielipiteeni jne. ovat aikalailla kaikkein henkilökohtaisinta mitä minulla on.

    Esimerkiksi työhön liittyen minulla on paljon asioita, joista en voi puhua. Mä olen uhkasakon alainen, jos menen puhumaan vääristä asioista. Ja siis harvemmin jonkun työasiat muita sen syvällisemmin kiinnostavat, jollei ole esim. itse samalla alalla ja tajua siitä jotakin.

    Usein vaikkapa perhe-elämään liittyvät asiat taas koskettavat muitakin kuin vain itseä. En minäkään menen puhumaan lapseni tai mieheni asioista, yhtään sen enempää kuin vaikka siskoni asioista. Ei kolmanteen osapuoleen liittyvistä asioista mennä kovin yksityiskohtaisesti jollekin tuttaville puhumaan. Ei se ole asiallista.

    Tuopa se juuri on. Rajanveto siinä mikä on henkilökohtaista puhetta ja mikä on toisten asioista juoruilua, on usein aika vaikeaa. Se on varsin veteen piirretty viiva.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Millaisista henkilökohtaisista asioista haluaisit tuttujesi kanssa puhua?

    Itse esimerkiksi en juurikaan puhu lapsestani oudommille, kuin vain toteamustasolla tai jos hän jotenkin tulisi sen taholta puheeksi. Tähän on kaksi syytä. Ensinnäkin harvaa oudompaa lopulta aidosti kiinnostavat toisen lapset. Toisen lapset kiinnostavat lähinnä yleensä vain sellaisia, jotka tuntevat sen laosrnkin jotenkin. Sellaiset voivat usein itsekin kysyä, että mitä x:lle kuuluu. Toinen syy on se, että kunnioitan lapseni yksityisyyttä, enkä ala sen suuremmin hänen asioistaan jutella.

    Riippuu kyllä siitä, kuinka läheisistä ja pitkäaikaisista tutuista on kysymys.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Riippuu kyllä siitä, kuinka läheisistä ja pitkäaikaisista tutuista on kysymys.

    No minulle "tuttu" ei ole ikinä erityisen läheinen ihminen. Ystävä on minulle läheinen, tuttava ei. Ystävä - kaveri - tuttava, noin semun mielessäni menee.

    Äänestä

Jos Suomi on maailman onnellisin maa, niin me ollaan myöskin sulkeutunein.

Äänestä

Monelle ihmiselle facebook on vain pienen pieni osa elämää. Henkilökohtaiset asiat puhutaan oikeassa elämässä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Ykskin esimerkiksi ei ole facebookissa, kun ei halua jakaa mitään omasta elämästä. Moni ei ole enää kaveri, kun eivät halua läheistä tuttavuutta. Monen kanssa puhutaan yleismaailmallisista asioista, mut omista asioista ei puhuta. Kaikkea salaillaan.
Me emme ole sosiaalisia.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu