Pakenen alkoholiin miestäni

Surullista, olet kovan henkisen tuskan alla, en osaa neuvoa, rukoilen sinulle.

Jätä alko, lähde päivittäin kävelylle ota myös omaa aikaa jos suinkin. Mieti suuntaa mitä haluat, uusi työ tai opiskelu. Ala välittää itsestäsi olet riippuvainen taloudellisesti joten mieti miten saisit omaa pääomaa. Olet henkisesti pohjalla, mutta suunta on vain ylöspäin nyt kun vain päätät suunnan ja jonain päivänä on rohkeus lähteä ja aloittaa oma elämä.

Kiitos toivoa antavista viesteistä. On vaikea jättää alko ja päästä enää jaloilleen..haluaisin elää yksin ilman jokapäiväistä halveksuntaa, möykky rinnassa painaa. Inhoan itseäni kun turrutan tätä alkoon, mutta en ole kyennyt muuhun.

Kiitos vastaaja. Haluaisin, mutta en pysty. Olen päivittäin niin ahdistunut ja haluaisin vain paeta tuskaa alkoholiin, ettei tarvitse kuunnella ivaa, ilkeilyä, kokea tätä kiusaa ja tunnekylmyyttä, pelätä raivonpuuskia jotka säikäyttävät aina rajuudellaan. Haluaisin selviytyä tästä, mutta voimat ovat lopussa, päivät kuluvat vain kun pelkään jo mistä huutaminen alkaa, turrutan aivoni ennen sitä alkoholiin että jaksan tätä samaa ympyrää, vaikka ymmärrän kyllä että tämä ei ole viisasta ja pitäisi jotenkin löytää voimia saada tämä loppumaan. Kiitos kun vastasit, koin sinusta että välität jopa näin tuntemattomastakin, vaikka en kokenut olevan oikeasti enää edes vastauksen arvoinen. Kiitos.

Ystävä hyvä, mainitsit että sinulla (teillä) on lapsia.
Voisitko keskittäytyä vain heihin, optukseen, harrastuksiin järjestämällä heille ajankulua johon itsekin voit osallistua, kokatkaa yhdessä jne..

Mies kuulostaa täysin tyhmyriltä, vain ole huomioimatta sitä. Kuvittele olevasi ankka jonka selästä pahat puheet liukuvat kuin vesi. Vain sulje korvasi tai ota käyttöön teflon kuulo: yhdestä korvasta sisään toisesta ulos, minkään tarttumatta.

Alkoholi ei ole paras keino paeta ilkeää ihmistä ja pahuutta. Tuo vain lisää vettä myllyyn ja asiat pahenevat entisestään. Ennenkaikkea sinulle itsellesi, tiedät miten viina tuhoaa hermoston ja koko ihmisen käytöksen. Kuinka sinä sitten voit hoivata ja ohjata lapsiasi?

Pystyt olemaan ilman alkoholia (kerron kokemuksesta!!!). Vain keskittäydy lapsiisi ja ellet eroa tuosta typeryksestä, ota antamani neuvot käyttöön ilman alkoholia.

Tulet yllättymään miten hyvin se toimii!

Eroan ja minulla on lapset pian aikuisia ja lähtevät jo kotoa, toinen asuu puoliksi jo poikaystävällään.

Yritän kestää vielä muutaman kuukauden, silloin toinenkin on 18 ja ilmaissut muuttohalunsa omaan kotiin, koen että ovat silloin vanhempia ja pärjäävät siivillään, toki autan ja tuen muuton jjälkeenkin.

Mitään parisuhde elämää emme vietä, kuulen hyvin usein kuinka lihava olen (10kg tullut korona-aikana,, indeksin mukaan hieman ylipainoa kyllä), 4kg jälkeen ei. Tätä ja ivaa kaikesta kuuntelen selvinpäin käyttäytyvältä mieheltä. Olen lopen väsynyt ja haluaisin vain..pois.

Tiedän ettei alko auta asioita, mutta suru ja ahdistus on niin raskasta, etten pysty kestämään sitä. Olen liian väsynyt tilanteeseen. Alkon jälkeen sulkeudun omaan hiljaisuuteen ja suljen korvani halveksunnalta ja nälvinnältä.

Älä äiti enää juo, oli lapsen sanat jotka havahdutti että mitä hemmettiä olen tehnyt. Humalassa luulee olevansa ihan normaali ja fiksu käytöksinen vaikka on kaikkea muuta. Lopetin vuosikausien tissuttelun seinään ja yritän korvata ajan lapsille mitä olin humalassa. Pääsin alkosta irti ominvoimin mutta kaikki eivät pääse ja siihen pitää pyytää apua tahoilta jotka auttaa. Sulle ap älä jatka enää juomista se on tuhon tie ymmärrät kyllä, voimia sä selviät vielä tästä kaikesta.

Miehesi kuulostaa aika itsekkäältä ja itsekeskeiseltä. Tyypillisiä narsistin piirteitä tuokin että on muille ystävällinen ja kohtelias ja lähimpiään sitten riistää ja kohtelee todella huonosti.

Itse en ihan noin marttyyrimainen ja selkärangaton ole kuin AP kirjoittaja mutta tylsyyteen meinasin minäkin ottaa lääkkeeksi alkoholia. Eli minulla mies kyllä on kiinnostunut meistä parina ja avioliitostamme mutta elimme viimeiset 10 vuotta hänen ehdoillaan mm. asumisen suhteen ja monen muun tärkeän asian.

Tissuttelin aikana kunnes tajusin, että minun on itse otettava vastuu elämästäni ja teoistani ja niin keräsin kimpsut ja kampsut ja sanoin miehelleni, että rakastan häntä mutta haluan muutosta elämääni ja muutin pois.

Tuosta tapahtumasta on kulunut nyt neljä vuotta ja asumme mieheni kanssa taas yhdessä, ja sellaisessa paikassa ja asunnossa, joka on kummankin mieleen. Vaihdoimme ison omakotitalomme kesämökkiin, josta minä olin haaveillut vuosia mutta mies todennut, ettei mökkiä tarvitse kun on iso omakotitalo hyvällä paikalla.

Olemme olleet yhdessä kaiken kaikkiaan vuosikymmeniä ja nyt tuntuu kuin olisimme tutustuneet toisiimme uudestaan. Myös matkustaminen, joka oli jäissä miehen harrastusten vuoksi, on tullut mukaan kuvioihin ja me molemmat nautimme siitä.

Eli tarvitsi kunnon irtioton ennen kuin mies huomasi tilanteen ja huomasi, että tarttis tehdä jotakin. Aina ei puhe riitä.

Olen se ap, selkärangaton alkoholisti. Kävin lenkillä aamupäivällä yksin, se piristi, vaikka lenkki oli lyhyt. Tunsin olevani hetken vapaa pahasta olosta. Kun palasin, alkoi halveksunta, mies ei ilahtunut lenkistäni, vaan totesi joko alkaa viina maistua. Myönnän, juon 40 prosenttista viinaa päivittäin ja runsaasti ja tätä on jatkunut jo pitkään. En pidä minkään alkoholin mausta, haluan vain nopeasti humaltua ja sulkea korvani.
Ehdotin tekisimmekö yhdessä jotain harrasteita, hän ei ole kiinnostunut, käski häipyä yksin.
Tänään hän haukkui minut suoraan pelkäksi alkoholistiksi, alkoholiriippuvaiseksi rumaksi akaksi ja mainitsi kuinka ruma tuo 10kg ylipainoakin on vatsassa, ei mitään kaunista katseltavaa. Itken. Pyysin tukea lopettamiseen, pyysin jos hän ei haukkuisi ja kohtelisi halveksuen päivittäin, niin minä yritän pitää korkin kiinni. Hän totesi ettei ole kun kertonut miten ärsyttävä olen ja mielestään minulle saa sanoa nämä ikävät asiat eli tukea en saa häneltä. Yksin on keinot keksittävä selviytymiseen. Hän sanoi että odottaa jo että tämä yhteiselo loppuu, että löydän asunnon, voi sitten tämä viisikymppinen ottaa 25 vuotiaan tilalle. En ymmärrä ilkeyden määrää ja tarkoitusta, valvon ja mietin miksi ei halua yrittää tukea ja tehdä yhdessä harrasteita edes alkuun pääsemiseksi. Pyysin keskustelemaan asiasta, sanoi ettei ole puhuttavaa, lipitä vain sinä viinaa joka päivä. Hänellä on hermot kireänä varmasti kun olen näin luuseri, mutta tahtoisin edes kerran yhdessä yrittää ja tukea lopettamiseen, haukut lannistavat ja lyövät surun päälleni, sitten ihmettelen kun raivotun, haukutun illan-yön jälkeen hän tekee aamulla minulle paahtoleipää kurkuin aivan kuin ei olisi juuri edellisen päivän, illan tai yön nimitellyt ja halventanut heikkouttani. Mitä ihme käytöstä tämä on? On kuin eri ihminen ja sitten yhtäkkisesti saa halveksunta-nimittelyn, olin ottanut alkoholia vielä tai en. En ymmärrä enää mitään.

Neuvokaa minua, te onnistuneet, miten yksin ottaa se voima ja onnistua?

Suodata miehesi puhe pois. Ehkä teidän ei kannata edes keskustella, hän vain haukkuu sinua. Hyvä kun huomasit lenkin piristäneen, ehkä miehesikin ja siksi halusi lytätä sinut alkutilaan. Miehesi kuulostaa sairaalta. Jatka lenkkeilyä, älä kuuntele miestäsi. Vähennä alkoholin määrää kotonasi. Ota pieniä askelia. Kaikkea ei tarvitse muuttaa kerralla. Voisitko tehdä lasten kanssa jotakin yhdessä?

Sellaista se on miehen pitäminen.

Kirjoitan nyt vähän ankarasti sinulle ja pahoittelen siitä.

Mutta nyt tuo uhriasenne pois. Sinä olet uhriutunut niin pahasti, että tuon lukeminen ihan suututtaa lukea. Yrität kuin keksiä syitä miksi sinun on OK juoda, miksi saat juoda ja miksi saat jatkaa juomista. Yrität myös maalata itsestäsi kuin jotakin lapsesi pelastajaa, kun haluat pitää perheen koossa, vaikka oikeasti tilanne on nyt se... Että lapset kärsivät, kun joutuvat katsomaan alkoholisoitunutta äitiä.

Ja minä tiedän, että lapset kärsivät koska jouduin itse katsomaan alkoholisoitunutta vanhempaa ja onnetonta suhdetta. Minulla jäi ja on yhä täysin vääristynyt kuva siitä, millaisen parisuhteen pitäisi edes olla, kun omien vanhempien oli täysin onneton ja hirveä.

Haluatko antaa omille lapsillesi parisuhteesta tuollaisen kuvan? Että mies saa kohdella naista huonosti ja nainen vaan juo itsensä hengiltä? Sinä et tee lapsillesi minkäänlaista palvelusta pysymällä yhdessä siihen asti, kun ovat aikuisia, vaan itseasiassa teet enemmän hallaa ja ongelmia heidän tulevaisuudelle näyttämällä heille mallia perheelämästä, että juoda pitää kun on ongelmia ja ei ole onnellinen.

Nyt se alkoholi pois. Mene sosiaalitoimistoon hakemaan apua. Käy lääkärillä. Kerro kaikille, että olet palanut loppuun, alkoholisoitunut ja tarvitset pikaisesti apua. Seuraavaksi muutat pois yhteisestä kodista ja laitat eron vetämään, koska miehesi ei tule koskaan muuttumaan. Hän on jo näyttänyt useiden vuosien ajan sinulle millainen hän on eikä hän siitä muutu. Ainoa henkilö joka voi muuttua olet SINÄ.

Jos et halua tehdä tätä itsesi takia, niin tee se sentään lapsiesi takia.

Ap vastaa ja kysyy:

En halua uhriutua, kerroin omat tuntoni, enkä ole yhtään ylpeä että olen alkoon paennut tilannetta. Lapset ovat lähinnä poikaystävillään, en heitä suojele ja he eivät ole nähneet humalassa minua, sillä heillä on huoneet vanhempieni viereistalossa He ovat turvassa mutta ei tämä oikein ole, toki jo osittain haluavat kulkea omia menoja poika ja tyttöystävien luona. 18v muuttaa yhteen kaksi vuotta seurustelun jälkeen, nuorempi on harrasteissa kiinni illat. Heistä olen ylpeä, menestyvät elämässään eteenpäin.

Kun yksi teistä vastaajista sanoi että mieheni lyttää lenkin jälkern, niin tämän haluaisin kysyä. Miksi hän lyttää kun pidän päiviä jolloin käyn lenkillä tai toinen päivä kävin jumpalla ja hän ei ollenkaan iloinnut asiasta, päinvastoin, tunsin että nyt tulee jostakin huuto tai raivo jota vaistosin ilmassa, niin tulikin illalla, syynä oli kun käteni oli käynyt sohvalla kaukosäätimeen ja hänen ohjelma keskeytyi hetkeksi. En ole umpihumalassa, luin ja tein ristikoita ja mielessäni olin sen päivän ajatellut että ehkä minä onnistunkin vielä muuttamaan elämäni.

Lyttääkö alkoholistin puolisot yleensä jos alkaa osoittaa irtipääsemistä, vähentämistä ja liikunnan lisäämistä? Miksi? Olin kyllä lenkin jälkeen hymyilevä ja siitä hän sanoi mitä virnuilet siinä? Kerroin ilahtuneeni kävelystä, hän ei sanonut mitään kannustavaa, sanoi vain että syyllistä vain minua, ja kiristä hermojani. En ymmärtänyt yhtään ja pakenin eri huoneeseen turvaan. Mietin miksi oma-aloitteinen kävelylenkki, sen hetkeksi tuoma hymy sai vihaa?

Mutta kiitos teidän muutaman vastaajan olen vähentänyt määriä, ja päivällä käynyt jumpalla kerran ja tykkäsin. Elämäni voi ehkä sittenkin muuttua.

Hienoa, alat mennä oikeaan suuntaan jatkat vain samaan malliin ja itsetuntosi nousee vähitellen.Kohta sulla on niin kiire harrastusten ym. omien menojen kanssa että äijäpaha jää surkeana uikuttamaan perään:)

Jatka lenkkeilyä ja jumppaa. Kirjottaudu aivan mille tahaansa kurssille, saat ainakin nähdä muita ihmisiä ja hyvällä onnella vaihtaa sanan pari heidän kanssaan ja oppia jotain uutta.

Aivosi huutavat uutta, tekemistä, oppimista, mitä tahaansa kuin viinaa!
Miksi sinä edes tunget enää tuon hirviömiehen läheisyytee ja näkö-/ kuuloetäisyydelle kun 100% varmasti tiedät saavasi lokaa kasvoillesi? Miksi?

Touhutessasi omia asioitasi( kurssit, lenkkeilyt, jumpat! Lastesi kanssa ajanvietto silloin kun heillä on aikaa jne.) vain ruoki miehesi. Laita mitä hän haluaa ja sulje korvasi kun tiedät ettei se kuitenkaan kelpaa. Ja elä omien ideoittesi ja touhujesi kanssa.

Anna miehen olla yksin aivan rauhassa. Älä mene lähelle ärsyttämään sitä. Älä pyydä mitään. Älä kysy mitään. Älä ehdota mitään. Vain anna olla. Anna miehen todellakin olla omissa Ja sinä ilman viinaa.

Ala hakemaan omaa asuntoa. Saadessasi sen, ota yhteyttä lakimieen sitä ennen saadaksesi selville kuinka pääset miehestä laillisesti eroon ja turvataksesi oman taloudellisen asemasi. (Talon myynti omaisuuden jakamin .

Ilman viinaa.
Sinun täytyyauttaa itse itseäsi. Itsesääli ja ruikutus ei auta sinua yhtään. Tiedät sen.

Kiitos vastaaja ja edellinenkin kannustaja, teidän ansiosta sain voimaa olla ilman alkoa ja luin tekstejänne moneen kertaan, kiitos Valoitte uskoa onnistumiseen. Tänään selvisin ensimmäisen päicän ilman alkoa kun luin tekstejänne uudelleen ja uudelleen. Kiitos.

Tänään olen aamuvirkkuna suunnitellut lähteväni lenkille lasteni kanssa ja jätän miehen kiukkuamaan yksin. Tiedän saavani halveksunnan ja vihan kun käyn itsenäisesti lenkillä, mutta se on minulle toinen päivä ilman voinaa ja suuri muutos näin kahden vuosen päivittäisen juomisen jälkeen. Sain hyviä neuvoja teiltä lukijat ja niistä toivoa ja ymmärrystä kuinka kohdata mies, välittämättä ja keskustelematta mistään yhteisestä tekemisestä. Yritän elää nyt elämääni ilman viinaa ja suodattaa kiukun ja raivon pois. Minun osakseni jäi eilen pyydellä anteeksi kun olin eilen niin itsekäs ja olen ollut niin itsekäs eli käynyt yksin lenkillä ja jumpalla, mutta tein sen välttääkseni isomman huudon. Menen silti lenkille ja pysyn ilman viinaa tänään. En ole nähnyt omaa tilaani ja sairasta suhdettani aiemmin, mutta tämä solmu saa aueta nyt rahdon elämän jossa ei ole viinaa, ei haukkua, halveksuntaa, riistoa, lyttäystä.

Ulkopuolisena ihmettelen mikä yleensä saa miehen lyttäämään toista noin paljon? Kateus? Viha? Mielenterveysongelmat? Vihanhallinta toisiin ihmisiin henkisesti?

Luin juuri kirjan: Helvetti, jota kutsuin rakkaudeksi. Siinä parisuhteessa paljon samoja juttuja kuin sinulla. Lue jos pääset lukemaan.

Siinäkin kuitenkin yksi tärkeä neuvo. Sinulla ja vain sinulla on avaimet elämäsi parantamiseen. Viina ei paranna elämää.

Hmm. Mies ei tee mitään suhteen eteen? Siihen on varmastikin syynsä. Ei mieskään kaikkea jaksa. Yrittää selvitä niillä mitä on.

Uusi ammatti muttei työtä, hmm. Ei paljon kehumista ole. Vai pitäisikö kehua mahdollisesti liiallisesta alkoholista?

Miehen käytös on selvästikin reagointia aiemmasta, mikä jää sinulta kertomatta.
Miehen syyllistäminen tuskin auttaa.

Itse aikanaan entisessä elämässäni, myös yritin turruttaa huonon kohtelun kotona, muilla menoilla ja remonteilla yms. Odotin vuosia että vaimolla olisi ollut joskus minulle oikeasti aikaa. Ei ollut. Suukot oli ehdottomasti kiellettyjä, halauksiin ei vastattu, koska ne oli vonkaamista. jne. Kyselin hänen menoistaan, mut ei vastattu. Olin kuulemma mustasukkainen. Pettäminen jatkui vuosia, päätyen eroon. Tottakai isä syyllistettiin.

Nyt kun on kunnollinen nainen, saan rakastaa halia ja suukotella mielin määrin. Romantiikkaa on niin paljon että hävettää. Emme voi suhteestamme paljon kertoa, kun kukaan ei usko.
4 vuotta yhdessä, eikä minulle ole pahaa sanaa sanottu. Itketty ja erimieltä ollaan oltu, kohtelu on kuitenkin aina rakastavaa ja kohteliasta toista kunnioittaen.

Meitä on yritetty erottaa jopa tapolla uhaten. On kuitenkin hienoa tietää, kaiken se kestää... rakkaus.

Liirum laarum olipa siirappinen kirjoitus mieheltä, hame päälle ja imuroimaan jotta pusua tulee.

Kyllä tuossa nyt kävi selväksi piiloitettu naisvihasi ja pettymyksesi kun olet jätetyksi tullut.

Täysijärkinen mies ei kohtele naistaan huonosti, nuo alkukirjoittajan kuvaamat olot ovat inhottavia, en puolusta viinaan pakenemista, ymmärrän kyllä, mutta sen kun ap jätät on sinulla arvostava mies vielä vierelläsi.

Kiitos hyvästä kirjavinkistä, luen sen kyllä. Tämä on toinen päivä täysin ilman alkoa. Kyllä elämä voi onnistuakin kun suljen korvani ikäviltä asioilta. Täytyy sanoa että on osin teidän jokaisen vastanneen ansiota kun olen ajatellut asiaa ja toiminut toisin.

Kolmas päivä ilman, hyvältä tuntuu edetä näin, vaikka ilman fyysistä ihmisen tukea. T ap

Minusta miehesi oma käytös on täysin alkoholistin käyttäytymistä. Juoko hän ? Pahasti alkoholisoitunut puolisoni toimii juuri näin, työntää kaiken pahan olonsa ulkopuolisiin.