Elämysperäinen kokeminen ei ole sen enempää mitattavissa kuin ulkoapäin havaittavissakaan kuuluu jotakuinkin Wolfgang Hildesheimerin teesi Mozart kirjassaan mikäli muistan sen ulkoa edes jokseenkin oikein kun en nyt jaksa kaivaa tuota repaleista kirja kaapista.
Vaikka Hildesheimer tosin myöntää että Mozartia kuunnellessa meillekin tapahtuu jotakin vaikka pitää Abertin(?) väitettä viiltävästä kivusta g molli kvintettoa kuunnellessa vääränä tuo ko. lause on siinä valossa hieman huvittava että ulkopuolinen tarkkailija voi kyllä havaita musiikkia kuuntelevassa koehenkilössään pelkillä silmillään esim. syvässä transsitilassa kuunnellun Mozartin pianokonserton aikaansaamat fyysiset reaktiot ja oireet kuten hikikarpaloiden valumisen pitkin kehon rintamusta tai ranteesta tai nivusista mittaamalla korkean pulssin ja sydämen sykkeen vaikka tämä muutoin havaitsisi musiikkia kuuntelevan henkilön kehon viileyden sekä tämän olevan syvän levollisessa tilassa kiihoittamatta itseään ulkoisesti mitenkään tai reagoimatta ulkoisiin ärsykkeisiin tai sitten joissakin musiikillisissa kokemuksissa syvän liikutuksen aiheuttamat kyyneleet silmissä joten mielestäni Hildesheimerin teesi on väärä.
Vaikka Hildesheimer tosin myöntää että Mozartia kuunnellessa meillekin tapahtuu jotakin vaikka pitää Abertin(?) väitettä viiltävästä kivusta g molli kvintettoa kuunnellessa vääränä tuo ko. lause on siinä valossa hieman huvittava että ulkopuolinen tarkkailija voi kyllä havaita musiikkia kuuntelevassa koehenkilössään pelkillä silmillään esim. syvässä transsitilassa kuunnellun Mozartin pianokonserton aikaansaamat fyysiset reaktiot ja oireet kuten hikikarpaloiden valumisen pitkin kehon rintamusta tai ranteesta tai nivusista mittaamalla korkean pulssin ja sydämen sykkeen vaikka tämä muutoin havaitsisi musiikkia kuuntelevan henkilön kehon viileyden sekä tämän olevan syvän levollisessa tilassa kiihoittamatta itseään ulkoisesti mitenkään tai reagoimatta ulkoisiin ärsykkeisiin tai sitten joissakin musiikillisissa kokemuksissa syvän liikutuksen aiheuttamat kyyneleet silmissä joten mielestäni Hildesheimerin teesi on väärä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse koin kaikkein transsinomaisimmat musiikilliset kokemukseni sangen varhaisella iällä käydessäni lukiota ja syy miksi en ole päässyt myöhemmin enää yhtä syvälle musiikkiin monista pakahduttavista ja hurmiontäyteisistä musiikillisista kokemuksista huolimatta mm. Deliuksesta, Melartinista ja Tuukkasesta on siinä että en kyennyt fobioiden takia enää pitämään kuulokkeita korvissani kovalla volyymilla musiikkia kuunnellen kun pelkäsin kuuloni voivan vaurioitua ja saadessani tinnituksen ja usein pitkällisen kuuntelusession jälkeen kuulokkeilla minulle syntyikin tilapäinen kluulonalenema.
Rezband on hienompi kuin Jezband ja theband.
Mozartin ja Beethovenin musiikkia kuuntelemalla pyritään tahtoa itseään kiihdyttämättä aistien tuolle puolen yliaistilliseen, oman tietoisuutemme ylittävään psykofyysiseen tilaan, jota korkeinkaan kaipuumme, se jonka kykenemme hahmottamaan, ei kykene määrittämäään, yli inhimillisen elämän hitaasti muotoutuessa silmiemme edessä, yhtyneenä niihin rauhattomiin aavistuksiin, joita meillä joskus on tämänkaltaisista tiloista, joihin omamme kuuluvat mutta joista nämä eroavat, esitettynä yhtä totena kuin aivomme olivat ne välähdyksenomaisesti käsittäneet, tuon tyynen eristetyn rauhan vaikuttaessa alakuloisuudelta, joka on liian syvää kyynelin ilmaistuna, ollessaan beethovenille itselleen oikeutuksena olemassaoloon, Berliozia peloittaen, ollen Beethovenin henkisistä löydöistä viimeisin ja suurin, jonka voi käsittää ajatellen vain hänen suurimpia maailmasta eristäytymisen hetkiään, kaikkien tulkitsijoiden ollessa kykenemättömiä reprodusoimaann tällaisten korkeammanasteisten psykofyysisten tilojen sisintä olemusta, joita he eivät ole itse kokeneet, kuten suuret luovat henget välittääkseen sen kuulijoilleen, jotka parhaimmillaan kokevat sen saman, jonka säveltäjä kuten Mozart on kokenut luomisaktin aikana teostaan luodessaan, kuulijoiden oman kokemushorisontin ja oman itsensä ylittävässä korkeimmanasteisessa psykofyysisessä tilassa, joka nostaa hänet pois tavanomaisesta minästään, tuntemattoman, kuin ulkopuolelta tulevan, mutta sisältä päin kasvavan voiman valtoihinsa ottamana, spontaanisti tahdon sitä yllyttämättä, kokemaan yliaistillisen hengen tai henkisen tilan kokonaisvaltaisen läsnäolon tajunnassaan ja koko kehossaan kuin magneettiseen uneen, hypnoosiin tai transsiin vaipuneena, etääntyen pois tästä maailmasta, mitä kirkkaimman neron superälyn valaistessa, ja ilmaisten maailman syvimmän olemuksen auringon kaltaisella paahtavan läpitunkevalla ja hiostavalla hehkullaan valtimoiden kiivaassa sykinnässä ja hikinorojen virrassa ihmeistä suurinta todistaen.