Enpä ole tuota tullut ajatelleeksikaan mutta kerran muistan miltei oksentaneeni Gioacchino Rossinin Italiatar Algeriassa oopperaa kuunnellessani jostakin Metropolitanista ja pahoinvoinnin syynä saattoi olla Rossinille tyypilliset ylenmääräiset koloratuurit, soinnutuksen ja teknisen rakenteen yksinkertaisuus ja musiikin epärehellisyys jotka saivat mahani myllertämään ja miltei antamaan ylen ja olen minä Mahlerinkin sinfoniat kokenut varsin epämieluisina kirkuvissa purkauksissaan jotka vaihtuvat epäjohdonmukaisesti ohueen soitinnukseen. Kyllä näitä on luultavasti muitakin. Bohuslav Martinunkaan sinfoniat eivät aluksi miellyttäneet vaan tuntuivat todella hullunkurisilta kuten kansallissäveltäjämme 4. sinfonia joka teki todella oudon ja luotaantyöntävän vaikutuksen. enpä tuota Melartinia ole vähään aikaan kuunnellutkaan kun viimeksi lähes hurmiossa hänen sinfonisen runonsa Siikajoki.
Oudoimmat ja oksettavimmat säveltäjät
Anonyymi
0125
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.