Ruoka on Kamalaa

Olen jokseenkin missin ominaisuudet omaava parikymppinen tyttönen...Tarkemmin sanottuna, olen se missi joka lihoi 15 kiloa. Olen kuunnellut äitini iänikuisia toitotuksia "kylläpä se meidän tyttö on pyöristynyt", "älä vaan syö enää" ja "meidän tyttö ei kehtaa osallistu, koska on niin läski". Itse pidin itseäni pyöreänä, mutta en todellakaan antanut sen vaikuttaa ihmissuhteisiin. Tottakai olen itse tajunnut tilanteen ja pidän kiinni tiukasta ruokavaliosta. Asia on kuitenkin niin, että mikä on viidessä vuodessa tullut, ei lähde puolessa vuodessa.

Kaikki kuitenkin muuttui kun avomieheni rupesi huutamaan ravintolassa että "sinä et syö mitään". Olin tilaamassa noin 400 kcal salaattia, enkä ollut syönyt sinä päivänä mitään. Siitä asti olen ollut ihan pihalla ja itkeskellyt omaa vammaisuuttani salaa. Elämä on kamalaa. En pysty enää syömään mitään. Tai jos syön, kaikki tulee samaa kautta heti ylös. En pysty keskittymään mihinkään ja hisseissä olen pyörtyä. (Tätä on kestänyt jo kolme kuukautta) En voi kertoa asiasta kenellekkään. Tuntuu, että olen ansainnut tämän koska olen lihonut. Löytyykö ketään joka ymmärtää? Selviääkö tästä hengissä?
3339
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Mikä tuollainen mies on jos ei kannusta sinua terveellä tavalla? Tottakai pitää syödä, ja hyvällä tiellä olet kun salaattiakin olit tilaamassa.
Itse päätät haluatko laihtua, ei muut. Ota selvää oletko oikeasti laihtumisen tarpeessa, mikä on painoindeksisi jne?
Ole oma itsesi. Tee itse omat valintasi.

Äänestä

Kyllä noin pahasti vammaisen kannattaisi vaikka viillellä vähän ranteita. Se auttaa.

-VT

Äänestä

tuolla menolla olet sairaalassa.
:-(

Äänestä

Kommentoi aloitusta


niisk. kirjoitti:

Olen jokseenkin missin ominaisuudet omaava parikymppinen tyttönen...Tarkemmin sanottuna, olen se missi joka lihoi 15 kiloa. Olen kuunnellut äitini iänikuisia toitotuksia "kylläpä se meidän tyttö on pyöristynyt", "älä vaan syö enää" ja "meidän tyttö ei kehtaa osallistu, koska on niin läski". Itse pidin itseäni pyöreänä, mutta en todellakaan antanut sen vaikuttaa ihmissuhteisiin. Tottakai olen itse tajunnut tilanteen ja pidän kiinni tiukasta ruokavaliosta. Asia on kuitenkin niin, että mikä on viidessä vuodessa tullut, ei lähde puolessa vuodessa.

Kaikki kuitenkin muuttui kun avomieheni rupesi huutamaan ravintolassa että "sinä et syö mitään". Olin tilaamassa noin 400 kcal salaattia, enkä ollut syönyt sinä päivänä mitään. Siitä asti olen ollut ihan pihalla ja itkeskellyt omaa vammaisuuttani salaa. Elämä on kamalaa. En pysty enää syömään mitään. Tai jos syön, kaikki tulee samaa kautta heti ylös. En pysty keskittymään mihinkään ja hisseissä olen pyörtyä. (Tätä on kestänyt jo kolme kuukautta) En voi kertoa asiasta kenellekkään. Tuntuu, että olen ansainnut tämän koska olen lihonut. Löytyykö ketään joka ymmärtää? Selviääkö tästä hengissä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu