Mitä jos puolisosi katkaisisi välit vanhempiisi

Miten suhtautuisit, jos puolisosi alkaisi suorastaan vihata vanhempiasi? Sanoisi, että ne ei saa enää käydä meillä eikä haluaisi olla missään tekemisissä heidän kanssaan enää.
No minulle on käynyt juuri noin. Kohta vuosi on kulunut, eikä mitään muutosta ole tapahtunut. Minä käyn lapsen kanssa mummilassa, he eivät käy meillä. Joskus harvoin äitini käy, kun tietää, ettei mieheni ole varmasti kotosalla.

Okei, jos olisi edex kunnon syy olla vihoissa, mutta kun on vähän sitä sun tätä... appiukko ei maksa bensoja tai anoppi ei huomioi häntä tarpeeksi... kaikkea semmoista minusta mitätöntä. Eiväthän vanhempani mitään enkeleitä ole, mutta oliko täydellinen välirikko tarpeen???
Minä olen viettänyt unettomia öitä ja pohtinut asiaa niin paljon että kohta halkean.
Mitä voisin tehdä??? Miehelleni olin alussa tosi vihainen, välillä koitin puhua järkeä, mikään ei auta. Eron partaalla huojuttiin, sitten ei aiheesta enää puhuttu. Minä päätin antaa ajan kulua lapsen takia... Sillä ilman tätä pulmaa meillä menee tosi hyvin.
Asia raastaa minua sisäisesti TOSI paljon.
6726
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

hänen ja hänen välirikkonsa kehen ikinä haluaakin.

Muista kuitenkin, että se on hänen valintansa, ei sinun. Sinä käynet kylässä edelleen ja pyytänet käymään SINUN KODISSASI kylässä.
Väistelköön míehesi silloin.

Pidä pääsi, pidä arvosi ja rakasta, jos vastarakkautta saat. :)

Äänestä
  • käyttäytyy noin, montako lasta sulla on, lisää siihen yksi. Se on myös sun koti, anna sen lisälapsen väistellä, menköön muualle kun mummi/ukki tulee.
    Ei saa huomiota...sun vanhemmat ne on, ei hänen. Tollo se mies on, ei muuta, anna äyskiä pihalla kun ne tulee..

    Äänestä

  • En usko, että vanhempani haluavat tulla, kun kerran tietävät, etteivät ole mieheni puolesta tervetulleita. Kyllä he molemmat kävivät kerran kun pidin lapselle syntymäpäivät marraskuussa. Silloin ei mieheni ollut tietenkään kotona.

    Äänestä

Hei!
Meillä tilanteeseen ei liity mitenkään vihaa, mutta ollaan otettu tavaksi että molemmat käy omien vanhemipien luona lasten kanssa (ilman toista puoliskoa) Käytöntä johtuu osin siitä että mies tekee vuorotyötä, joten yhteistä kyläily aikaa on tosi vaikea löytää, toisaalta myös siitä että sillon kun mennään mun isän luo, miehellä on usein yövuoro ja me ollaankin isäni luona usein yötä. Isä on tosi onnellinen (eronnut) kun meillä on aikaa olla siellä ja hän puuhastelee lasten kanssa, jos mies olis mukana oltais muutama tunti (kun sen pitäis mennä töihin tai muuten pitkästyisi) Samanlain menee toiseen suuntaan, mies menee lasten kanssa ja mä saan ihanan vapaapäivän. TOki muutamia kertoja vuodessa mennään koko perheellä.

Mitä yritän sanoa on se, että älä välitä miehestä, anna hänen olla vapaalla kun itse olet vanhempiesi kanssa. Luulis ajanmittaan menevän ton kiukuttelunkin ohi, paremmin varmaan siten, ettei hänen tarvi olla aina paikalla. Kirjoitit kyllä siten, että mies ei antaisi sunkaan ola missään tekemisissä ja se on kyllä tosi törkeää (enkä siihen osaa mitään ehdottakaan...) mutta parempi varmaan tavata rauhass sun vanhemmilla, missä ei o vaara että mörökölli tulee siihen kiukuttelemaan. Lapsille isovanhemmat ovat tosi suuri rikkaus, eikä niiden tarvitsekaan olla pyhymyksiä, kiva kun lapset näkee erilaisia malleja elää.

tsemmpiä sinulle!

Äänestä

Tuskin kysymys on bensalaskuista vaan mustasukkaisuudesta. Sinulla ei saa olla ketään muuta läheistä kuin hän. Saatkohan jutella edes tyttökavereiden kanssa. Jos menee hyvin, niin jatka vain, mutta älä alistu, kohta olet todella pallo jalassa, tuo tauti nimittäin pahenee.

Äänestä
  • asia ei ole noin. Mieheni vain on suuttunut vanhempiini, mistään mustasukkaisuudesta ei ole kysymys.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


diana kirjoitti:

Miten suhtautuisit, jos puolisosi alkaisi suorastaan vihata vanhempiasi? Sanoisi, että ne ei saa enää käydä meillä eikä haluaisi olla missään tekemisissä heidän kanssaan enää.
No minulle on käynyt juuri noin. Kohta vuosi on kulunut, eikä mitään muutosta ole tapahtunut. Minä käyn lapsen kanssa mummilassa, he eivät käy meillä. Joskus harvoin äitini käy, kun tietää, ettei mieheni ole varmasti kotosalla.

Okei, jos olisi edex kunnon syy olla vihoissa, mutta kun on vähän sitä sun tätä... appiukko ei maksa bensoja tai anoppi ei huomioi häntä tarpeeksi... kaikkea semmoista minusta mitätöntä. Eiväthän vanhempani mitään enkeleitä ole, mutta oliko täydellinen välirikko tarpeen???
Minä olen viettänyt unettomia öitä ja pohtinut asiaa niin paljon että kohta halkean.
Mitä voisin tehdä??? Miehelleni olin alussa tosi vihainen, välillä koitin puhua järkeä, mikään ei auta. Eron partaalla huojuttiin, sitten ei aiheesta enää puhuttu. Minä päätin antaa ajan kulua lapsen takia... Sillä ilman tätä pulmaa meillä menee tosi hyvin.
Asia raastaa minua sisäisesti TOSI paljon.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu