En tunne ikävää enkä rakkautta

Minua häiritsee kovasti se, että en koe tuntevani oikeasti mitään muita ihmisiä kohtaan.
Olen muuten hyvinkin tunteellinen ihminen, itken vuolaasti leffoja ja sarjoja katsoessa, itken kun kuulen/näen jotain koskettavaa muiden ihmisten elämässä. Koen tuskaa muiden kokemasta vääryydestä, voin itkeä ilosta muiden puolesta. Koen onnen tunteita, surua, yksinäisyyttä, läheisyyttä jne.

Mutta minua häiritsee suuresti se että tiedän rakastavani läheisiäni, enkä haluaisi heille ikinä mitään pahaa, mutta silti en oikeastaan koe niitä rakkauden tunteita, se on vain tavallaan jotain mitä tiedän että minun pitäisi tuntea. En tunne ikävää ihmisiä kohtaan, vaikka en näkisi jotain vuoteen, en missään vaiheessa koe ikävää. Ajattelen kyllä rakastavani puolisoani, mutta silti minulle ei tuota minkäänlaista ongelmaa ajatella elämääni ilman häntä, tunnetasolla siis... voin miettiä raha asioita, voin miettiä sitä että en halua aiheuttaa toiselle tuskaa ja voin miettiä mitä minusta puhuttaisiin. Mutta en mitenkään päin koe että itse ero tunnetasolla tekisi pahaa.

Tavallaan olen oppinut elämään asian kanssa itseni suhteen, koska toimin kuitenkin muuten normaalisti ihmisten kanssa, joten yritän seurata kalenteria että muistaisin nähdä ystäviä tarpeeksi usein koska tosiaan sitä ikävän tunnetta ei tule joten en sinällään tunne tarvetta yhtäkkiä nähdä ketään. Mutta vaikeuksia se tuottaa silloin kun esim isäni sanoo rakastavansa minua, en osaa sanoa sitä takaisin koska se tuntuu vain todella tyhmältä kun en oikeasti koe sitä rakkautta tuntevani. Ärsyttää kun joku sanoo että kai ymmärrät miten paljon sinua rakastan, no en ymmärrä, kun en tiedä miltä se tunne tuntuu

Olen todella vaivaantunut kun puolisoni puhuu lapsistaan, miten heitä rakastaa tai kuinka paljon heitä ikävöi kun eivät ole täällä. Koska taas kerran en osaa mitenkään päin ymmärtää näitä tunteita, minulle on aivan saman tekevää missä ne lapset on. En ole osannut muodostaa heihin minkäänlaista tunnesidettä, koen tästä huonoa omaatuntoa ja tunnen itseni hirveäksi ihmiseksi, mutta tosi asia vain on että minulle nuo lapset ovat täysin samantekeviä.

Elämä vain on monella tapaa niin hankalaa näin, enkä tiedä mitä asialle voisi tehdä.