Hei, olen 25-vuotias ja sokea, sairastan usher III:sta. Keskeistä näkökenttää on jäljellä muutama repaleinen aste, jolla näen yhä kirjoittaa ja lukea. Olen pohtinut, että onko tässä tilanteessa moraalisesti oikein jos vain luovutan ja lakkaan yrittämästä = jään eläkkeelle? Olen koko nuoren ikäni käyttänyt siihen, että olen yrittänyt kouluttautua ja päästä töihin. Kaksi ammattia olen opiskellut loppuun, mutta en enää näe riittävästi, että pystyisin tekemään töitä niissä ammateissa ja hyödyntämään tutkintojani. Omat voimavarat alkaa olla totaalisen loppu, enkä jaksaisi enää yrittää löytää sopivaa työtä, kun näkö vain huononee koko ajan. Minua ahdistaa ajatus, että olisin loppuikäni jokin loinen, joka elää muiden rahoista. Mitä te normaalisti näkevät ajattelette tästä?
Työttömyys vai kansaneläke?
Anonyymi
190
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
elämä on useinkin epäreilua. Periksi ei kannata antaa vaikka saadut pelikortit on mitä on . Kyse on kuitenkin omasta elämästä. Ei sinun elätiksi kannata ryhtyä.
https://www.nkl.fi/fi/tarinoita-tyoelamasta