Tästä aiheesta ei ole tainnut olla kovin paljoa keskustelua, mutta katsotaan löytyykö muiden ajatuksia aiheesta..
Eli onko tuttua jos ensin ihastuu ja sitten kun pitäisi edetä lähemmäs seurustelua, niin joku fyysinen tai henkinen este estää sinua lähestymään toista ihmistä niin paljon, että toinen jo luulee sinun pitävän häntä vain varalla. Näitä esteitä voisi olla esim. sairaudet, henkiset traumat, liika jännittäminen ja kaikki siihen liittyvät oireet, epävarmuus omasta kehosta, neuroosit ja lukuisia muita oireita. Kaikilla näillä oireilla on yhteinen asia se että ne voi tuntua toisista ihmisistä pieniltä asioilta, mutta itse niistä on tehnyt päässään aivan liian ison asian, monessa tapauksessa pikaiset tapaamiset ja yhdessäolot eivät välttämättä vielä tuo oireita esiin, mutta kun alkaa ajattelemaan pitempään yhdessä oloa, niin paniikki iskee ja tuntuu helpommalta kun ottaa etäisyyttä.
Harmi vaan että silloin mennään takapakkia ja se vasta itsestä tuntuu pahalta kun kuitenkin haluaisi, mutta ajatukset päässä vaan pyörii siinä, että miten ihmeessä tuo ihastukseni voisi ymmärtää miten vaikeita jotkut asiat voivat olla toisille..
Itsekin karkoittanut muutamia ihmisiä juuri noiden asioiden takia, harmittaa niin vietävästi kun haluaisi, mutta tuntuu vaikealta päästää joku niin lähelle, ehkä sitä vaan miettii liikaa päässään, koska sitä en usko että olisin ainut ihminen jolla nämä asiat ovat esteenä lähempään tuttavuuteen..
Kommennetteja ja kokemuksia kiitos..!!
Eli onko tuttua jos ensin ihastuu ja sitten kun pitäisi edetä lähemmäs seurustelua, niin joku fyysinen tai henkinen este estää sinua lähestymään toista ihmistä niin paljon, että toinen jo luulee sinun pitävän häntä vain varalla. Näitä esteitä voisi olla esim. sairaudet, henkiset traumat, liika jännittäminen ja kaikki siihen liittyvät oireet, epävarmuus omasta kehosta, neuroosit ja lukuisia muita oireita. Kaikilla näillä oireilla on yhteinen asia se että ne voi tuntua toisista ihmisistä pieniltä asioilta, mutta itse niistä on tehnyt päässään aivan liian ison asian, monessa tapauksessa pikaiset tapaamiset ja yhdessäolot eivät välttämättä vielä tuo oireita esiin, mutta kun alkaa ajattelemaan pitempään yhdessä oloa, niin paniikki iskee ja tuntuu helpommalta kun ottaa etäisyyttä.
Harmi vaan että silloin mennään takapakkia ja se vasta itsestä tuntuu pahalta kun kuitenkin haluaisi, mutta ajatukset päässä vaan pyörii siinä, että miten ihmeessä tuo ihastukseni voisi ymmärtää miten vaikeita jotkut asiat voivat olla toisille..
Itsekin karkoittanut muutamia ihmisiä juuri noiden asioiden takia, harmittaa niin vietävästi kun haluaisi, mutta tuntuu vaikealta päästää joku niin lähelle, ehkä sitä vaan miettii liikaa päässään, koska sitä en usko että olisin ainut ihminen jolla nämä asiat ovat esteenä lähempään tuttavuuteen..
Kommennetteja ja kokemuksia kiitos..!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ja kaikki ihmiset eivät ymmärräkään vaikka selittäisi.
Resepi:
2 annosta kärsivällisyyttä
4 annosta rohkeutta
3 annosta ihastumista
2 annosta luottamusta
1 annos ymmärtäväisyyttä
kourallinen itseluottamusta
loraus luovaa hulluutta
huumoria oman maun mukaan
valmistus:
- tarvitaan kaksi kokkia
- sekoitetaan ainekset isossa kulhossa suurella kauhalla
- lisätään mausteet välillä maistellen
- kypsytellään rauhassa roihuavan rakkauden liekissä
Nautiskellaan kaksistaan rauhallisessa ja romanttisessa ympäristössä.
säilytys:
- säilyy parhaiten sydämessä
- voi yrittää pakastamista (ei yleensä onnistu) ja jemmaamista voidaan suositella tarvittaessa hätä säilytykseen
- ei säily yhdessä ymmärtämättömyyden, hätäilyn tai pahansuopuuden kanssa
Liika-annostus:
voi aiheuttaa pakoittavaa tarvetta.
;)
Pistäs pata tulelle ja kutsu se sun kaveri kylään. Me ollaan kato ihmisiä kaikki, jokaisella on omat vaikeat jutut.
Nää on sellaisia asioita, jotka toisenkin pitäisi aika nopeasti huomata. Jos ei kysy, todennäköisesti ei kiinnosta. Jos kysyy, kerro rohkeasti.
Itselläni oireet ilmaantuu syömis jutuissa, koko iän kärsinyt erilaisista vaivoista ja allergioista, siihen kun lisää vielä siitä johtuvan stressin. Olen vaan totaalisen kyllästynyt ainaisiin mahakipuihin, pahaanoloon ja vessassa hyppimisiin, yksinään sen vielä jotenkin kestää, mutta toisen kanssa se tuntuu niin vaikealta asialta, nololta..
löytyy, niin huomaat, että tukea ja turvaa saat, asia kuuluu arkeen eikä sitä tarvitse nolostella tai muuten peitellä. strssikin vähenee, oireet helpottaa.. :)
mutta sen se vaatii, että tämä toinenkin ymmärtää, että ihmiset vaan on erilaisia, pikku jutut ei estä yhdessäoloa. eli puhutaan aikuisesta ihmisestä, ei mistään keskenkasvuisesta kypsymättömästä lapsesta.
tsemppiä sulle! kesä tulee ja kohta taas aurinkokin paistaa!
aika on kullannut....
Siis sen, että vaikka itsellä on näkyvä vamma, ja aikanaan on täysin fyysisesti terve ihminen tullut ja ehdottanut suoraan, että voisi alkaa seurustelemaan...
Se vaan tulee niin shokkina, että sen torpedoi, vaikka toinen oli niin tosisaan... Kun itse hetki aiemmin oli saanut pakit niin sen laittoi kiertämään, vaikka ei ole tarkoitus.
Jos nyt... siis about 20v myöhemmin tulis vastaava tilanne nii osaisi varmaan tehdä toisin. Asian esittäjäkin varmaan osaisi sen toisin.... Mutta miten pyytää anteeksi, että antaa pakit, vaikka itselläkin oli mielessä toinen? Sairaudet eivät varmasti ole ESTE, vaan se kuinka niiden ylitse pääsee... tulos voi olla kestävämpi suhde....
Itselläni ikuinen helvetti...... en kaipaa aikaa jolloin ei ollut tekstareita tai maileja...