Mulla on kolme lasta joka toinen viikko ja omakotitalo. Oon parisuhteessa mieheen, joka asuu naapurikunnassa. Mun työtä voi tehdä etänä ja parisuhde on mennyt siihen, että asun miehen luona joka toinen viikko ja omassa talossa yksin lasten kanssa joka toinen viikko. Tilanne tuntuu hiton epäreilulta. Autan toista arjessa ja touhuissa mutta en saa itse oikein mitään apua arkeen. Mies tulee joskus viikonloppuna, on max 2yötä ja on kyllä avuksi kun on täällä, on vaan niin paljon vähemmän. Hänen työtä ei voi tehdä etänä eikä hän suostu ajelemaan töihin mun luota edes sitä muutamaa päivää joka toinen viikko. Hänen lapset asuvat kauempana ja käyvät harvoin.
Mulla on semmonen olo, että hän plokkaa rusinat pullasta. Ottaa kokin ja piian joka toinen viikko, mutta väistää mun arjen raskauden. Enkä tietenkään ehdi tehdä kotona lasten kanssa kaikkea mitä pitäis kun olen aina lapsettoman viikon poissa.
Tuntuu, että minä olen osa hänen elämäänsä, mutta hän ei halua olla osa minun. Itse kuitenkin kaipaan kumppania ja haluan, että minä kelpaan kokonaisuudessaan, en vain silloin kun lapset ek ole kuvassa.
Mulla on semmonen olo, että hän plokkaa rusinat pullasta. Ottaa kokin ja piian joka toinen viikko, mutta väistää mun arjen raskauden. Enkä tietenkään ehdi tehdä kotona lasten kanssa kaikkea mitä pitäis kun olen aina lapsettoman viikon poissa.
Tuntuu, että minä olen osa hänen elämäänsä, mutta hän ei halua olla osa minun. Itse kuitenkin kaipaan kumppania ja haluan, että minä kelpaan kokonaisuudessaan, en vain silloin kun lapset ek ole kuvassa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Lakkaa auttamasta? Kun olet kylässä hänen luona, heittäydyt vaan ihan vierailijan asemaan.
Erillään asuessa kummallakaan ei ole mitään velvollisuutta tehdä toisen kotityötä, kumpikin pyörittää omaa kotiaan.
Niin kauan kun asutte erillään, niin eihän kummallakaan ole velvollisuutta toisen luona siivota tai kokkailla. Tottakai asioita tehdään yhdessä, enkä nyt tarkoita että asuisit siellä aina viikon vain sotkemassakaan.
Mutta mitäs sitten siinä vaiheessa kun ja jos yhteenmuuttoa alatte miettimään? Kumpi om valmis muuttamaan? Et voi automaattisesti olettaa et miehen on oltava valmis muuttamaan sinun luo vain koska sinulla on lapset. Noista asioista olisi hyvä keskustella jo valmiiksi, jos mies ei nytkään ole valmis ajelemaan sinun luotasi toiselle paikkakunnalle töihin niin olisiko hän sitä tulevaisuudessakaan? Entä olisitko sinä valmis muuttamaan hänen luokseen tai hänen paikkakunnalta etsimään yhteistä kotia? Etätyösi vuoksi sinun olisi helpompaa muuttaa sinne, mutta mikä on lasten kannalta parempi?
Lapset valitettavasti hankaloittavat näitä tilanteita huomattavasti, mutta ei se kenellä on lapsia voi vaatia että toisen on oltava sen vuoksi valmis joustamaan kaikesta. Silloin ehkä se parisuhde ei vain ole oikea teille.
oo onnellinen ku on mies ja perhe,
Ovatko lapsesi yksin kotoni joka toinen viikko, kun asut miehen luona? Minä ikäisiä lapsesi ovat?
Sivusta villi veikkaus, että varmaan niillä lapsilla toinenkin biologinen vanhempi on.
no, pakkoko sinun on tuollaisessa suhteessa olla? Tsiisus aikuinen nainen, kait osaat tehdä päätöksiä oman hyvinvointi edellä?!
Itse voi valita onko piika toiselle ihmisille.
Ap vastaa: Mies ei näe lainkaan, että tilanne olisi millään tavalla epäreilu. Sanoo vaan, että ei tästä tasapuolista saa. Ja olen kipuillut tätä ja mietin, kannattaako mun jatkaa tässä suhteessa, jos hän ei tule lainkaan vastaan.
Erityisesti satuttaa, kun hän haukkuu minua kontrolloivaksi ja epäreiluksi, kun kaipaan vastaantuloa tässä asiassa. Näkemättä sitä, että olen jo puolentoista vuoden ajan jakanut aikani puoliksi, ja siinä ajassa hän on vain koko ajan vähentänyt mun luo tulemista.
Mun on vaikea ymmärtää, miten hän ei pysty näkemään että tilanne on epäreilu ja että hän kohtelee mua huonosti. Siksi varmaan tännekin kirjoittelen, kun tuntuu, että olenko minä hullu kun tämä tuntuu niin väärältä.
Moni ihminen ajaa töissä kauempana ja illaksi kotiin rakkaidensa luo. Hän sanoo, että se on typerää. Minusta on alkanut tuntua, että minä tosiaan olen aika typerä.
Aiheellisesti olet tyytymätön ajankäytön epätasaisuuteen.
Sinun on puntaroitava vakavasti haluatko yhä jatkaa tuollaista järjestelyä seuraavat xxx vuodet kunnes kummankin lapset ovat lailliseti täysi-ikäisiä ja omillaan.
Sensijaan että menisit hoitamaan tuon vieraan miehen talaoutta vuoroviikkoisin, miksi et tekisi ylimääräistä hommaa oman työsi suhteen jolloin ehkä jäisi enemmän aikaa viettää omien lastesi kanssa.
Muista aina että lapset menevät aina, aina, aina, aina, kaiken muun edelle. Eri kumppanit tulevat ja menevät, lapsesi ovat kuolemaan saakka osa sinua. Nauti nyt täysin siemauksin noista vuoroviikoista jolloin saat viettää aikaa heidän kanssaan, osallistua ohjaamiseen ja opettamiseen.
Valitse hyvin tarkasti kuinka käytät aikasi parhaiten oman ja lastesi hyvinvointiin!
Miksi menet miehen luokse tekemään etätöitäsi joka toinen viikko?
Sun lapsesi ovat isällään joka toinen viikko, sinullahan on vapaus tehdä silloin mitä sinä haluat. Päätös on sinun, ei ton miehen.
Tee noina viikkoina pitkää työpäivää, käy kuntosalilla tai pidä yllä kuntoasi muulla tavoin, siivoa, pese pyykit, tapetoi tai remppaa omakotitaloasi, leivo, opiskele,käy ulkona ystävien kanssa, käy sukuloimassa. Älä keskity pelkästään tähän uuteen mieheen.
Mene miehen luokse tuona lasten isäviikolla vain pariksi päiväksi, esim. ma-ti , mutta tuu kotiin sitten. Sano miehelle, että on sen vuoro käydä sun luona.
Jos sitä ei kiinnosta, niin siinähän sinulla on vastaus, sinät et todellakaan kiinnosta miestä sen vertaa, että hän olisi valmis mihinkään kompromissiin.
Kun lapset on kotona, niin keskity silloin lapsiin, työhösi ja omaan itseesi. Tapaa miestä vain silloin kun se sopii lasten ja sun muihn aikatauluihin.
Epäreiluahan tuo on. Mies vaikuttaa opportunistilta. Sekin kertoo jotain, jos hänen omat lapset käy vain harvoin hänellä, aika erikoista.
Herää myös kysymys, oletko eron jälkeen etsinyt hinnalla millä hyvänsä uutta rakkautta? Liian nopeasti, käsittelemättä eroa. Silloin helposti hakee enemmän korviketta vanhan epäonnistuneen parisuhteen tilalle. Silloin helposti myös unohtaa itsensä, ja tulee jatkaneeksi loppunutta parisuhdetta, uudella korvikkeella.
Kaikkein paras olisi eron jälkeen keskittyä lapsiin. Ja toisaalta myös itseensä. Ei missään nimessä syöksyä eron jälkeen heti uuteen suhteeseen. Vasta vuosien jälkeen, kun elämänmuutos on hakenut uomansa, niin voi alkaa varovasti katselemaan uutta puolisoa. Silloin voi aidosti rakastua johonkin ihmiseen, ja myös toisinpäin.
Sinulla on mahtavat lapset, nauti heidän kanssa olemisesta, se on ainutkertaista elämässä. Ota isäviikoilla aikaa itsellesi, näe ystäviä, hemmottele itseäsi, maalaa, löydä itsesi. Elä sinun elämääsi, älä etsi onnea väkisin, tee niitä asioita mihin ei ole aiemmin ollut aikaa.
Reiluinta olisi myös sanoa uudelle miehelle, että kuvio on liian monimutkainen, eikä roikkua siinä tuon enempää, kerran mies ei ole valmis muuta kuin ottamaan sen mikä on löyhästi kiinni. On raskasta tuollainen, jos toinen kerää vain rusinat pullasta, ja sinä leivot aina sen pullan ja laitat rusinat.