Hei,
Olen pitkässä suhteessa, jossa en saa mitään läheisyyttä, hellyyttä tai seksiä. Meillä on 2 lasta (12 ja 9). Ei edes mitään kehua tai myönteistä palautetta. Puolisoni on sanonut jo monesti, että ei halua mua ja on kanssani vain lasten vuoksi.
Itse olen uskotellut itselleni, että tilanne muuttuu, mutta kun ei muutu . Olen hieronut usein häntä iltaisin, yrittänyt halata ja koskettaa sekä pussata - ei vasta kaikua. Seksi kävi vaan harvinaisemmaksi ja nyt kahteen vuoteen sitä ei ole ollut lainkaan. No vuosi sitten sain auttaa häntä kerran. Alkuun seksiä oli paljon....
Hän on sanonut, että voit hakea seksin ja läheisyyden muualta. Häneltä sitä ei heru.
Mietin vaan, että olenko itsekäs, jos vaadin eroa, kun lapset ovat kuitenkin melko pieniä. Haluaisin kovin saada rakkautta ja antaa sitä itse.
Tämä syö itsetuntoani ja voimiani. Miten näette?
Olen pitkässä suhteessa, jossa en saa mitään läheisyyttä, hellyyttä tai seksiä. Meillä on 2 lasta (12 ja 9). Ei edes mitään kehua tai myönteistä palautetta. Puolisoni on sanonut jo monesti, että ei halua mua ja on kanssani vain lasten vuoksi.
Itse olen uskotellut itselleni, että tilanne muuttuu, mutta kun ei muutu . Olen hieronut usein häntä iltaisin, yrittänyt halata ja koskettaa sekä pussata - ei vasta kaikua. Seksi kävi vaan harvinaisemmaksi ja nyt kahteen vuoteen sitä ei ole ollut lainkaan. No vuosi sitten sain auttaa häntä kerran. Alkuun seksiä oli paljon....
Hän on sanonut, että voit hakea seksin ja läheisyyden muualta. Häneltä sitä ei heru.
Mietin vaan, että olenko itsekäs, jos vaadin eroa, kun lapset ovat kuitenkin melko pieniä. Haluaisin kovin saada rakkautta ja antaa sitä itse.
Tämä syö itsetuntoani ja voimiani. Miten näette?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei eroa tarvii vaatia. Ssanot että otat eron. Ei ketään ovi pakottaa olemaan toisen kanssa jos ei saa suhteelta sitä mitä haluaa. Seksi ja läheisyys on kuitenkin aika tärkeää ihmisille. Niin että ei sun tarvii anella sitä eroa vaan eroat ja sillä siisti.
Kannattaa miettiä mitä suhteesi tilanne tekee itsetunnollesi ja hyvinvoinnillesi. Miten arkenne ja vuorovaikutuksenne muuten sujuu? Miten vanhemmuuden jakaminen ja kasvatuskumppanuus?
Sitten miettiä miten tämä tilanne kokonaisuudessaan vaikuttaa lapsiin. Millaisia kasvattajia olette yhdessä. Millaista parisuhteen, rakkauden tai ystävyyden mallia lapset kotonanne näkevät. Vai näkevätkö ollenkaan?
Jos tilanne jatkuu samoin vaikkapa 3v tai välinne menevät huonompaan suuntaan niin miten se vaikuttaa teihin kaikkiin?
Joskus ero voi olla myös hyvä tai jopa pakollinen ratkaisu. Jos eroon päätyy niin oleellisinta tilanteessa on tehdä muutokset ja ratkaisut lasten hyvinvointi edellä. Tarvittaessa voi pyytää vaikkapa perhetyöntekijöitä tukemaan koko perhettä eron tuomissa muutoksissa ja ratkaisuissa. Ja eihän siihen eroon mitään lupaa tosiaan tarvitse. Jokainen tekee omat ratkaisunsa itseänsä kuunnellen ja omista syistään. Ihmiset ja tilanteet muuttuvat.
AP tässä. Kiitos paljon näkemyksistänne. Arki aina välillä sujuu ihan ok, mutta en halua tällaista elämää kuitenkaan, vaikka kaikki on tavallaan helppoa, kun arki rullaa. Toki välillä kaikki mitä sanon saa puolisossani kamalan ärsytyksen aikaan.
Mutta. Todellakin kaipaan pohjattomasti antaa ja saada arjen rakkautta, hellyyttä ja seksiä tai ainakin mahdollisuutta siihen. Mut ehkä viimeksi herätti se, kun kävelin hautausmaan sivustaa ohi ja ajatuksiini tuli, et ei tuokaan ole huono paikka pelästyin tuota.
Musta on niin ihana kuulla pareja, jotka kehuvat toisiaan, ovat toisilleen kilttejä ja rakastavaisia. Sellaista haluaisin itsellenikin niin kovin.
Tietysti lasten kannalta ero voi olla huonosta. Toisaalta nyt lapset saavat suhteesta melko kamalan kuvan, mitä en haluaisi välittää.
Viittaa siihen että suhteessa on tapahtunut jotain mikä on muuttanut sitä ja vienyt sen pakkopullaksi. Mies ei tee noin ellei jotain ole väleissä tapahtunut, ehkä jotain sellaista mitä et itse noteeraa, mutta vastapuoli kokee asian vastenmieliseksi. Asia voi olla tavallaan anteeksiannettu, mutta hiertää edelleen.
Jos sanoo että voi hakea läheisyyttä muualta niin sitten kannattaa jo erota. Ei se siitä parane. Parempi että molemmat jatkaa elämää erillään ja löytää uuden rakkauden ja läheisyyttä jostain muualta.
Totuus on ja jokaisen pitäisi se tajuta, täältä on turha neuvoja kysellä saati yrittää niitä toteuttaa käytännössä.
Läheisyys ja seksi on tärkeitä asioita. Ero ei takaa niitä. Ero takaa osin eron lapsistasi. Sinulla ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja siis. Kannattaa punnita, kumpi on parempi. Ehkä voi katsella ympärille vähän aikaa ja onko uuteen suhteeseen lähellä mahdollisuuksia. Pienellä paikkakunnalla välttämättä ei ole, joten varaudu silloin yksinäisiin hetkiin ilman lapsia. Uusiokuvioita on onnistunutkin, mutta ns. toinen kierros lapsineen ei ole helppo sekään. Pohdi rauhassa, ei sinulle ole kiire.
Jokaikinen kaipaa hellyyttä ja rakkautta.
Tuo ei kuitenkaan osu kaikkien kohdalle. On surullista että se on hiipunut teidän kahden väliltä. Kerrot että muuten elämänne sujuu OK.
Mikä herätti huomiota, mainitset että puheesi ärsyttää häntä ja saa käyttäytymään väkivaltaisesti ja luokkavasti.
Tuo ei ole omiaan rakentamaan yhteenkuuluvaisuutta eikä edusta tasapainoista kodin ilmapiiriä lapsillenne.
Jos päätät erota tuosta miehestä järjestääksesi lapsilenne (HE ovat kaikista tärkein osa teidän perheestä!) rauhaisan ja turvallisen kodin, se ei edellytä että sinulla täytyisi olla halaaja ja miellyttäjä! Ei lainkaan. Jokainen saa väittää aivan mitä tahaansa muuta.
Sinä saat enemmän kuin tarpeeksi kiitosta ja kunnioitusta lapsiltasi. Heihin voit osoittaa kaiken rakkautesi, huomiosi ja kiintymyksesi. Heiltä sinä saat niin valtavan paljon takaisin! Heille sinä olet esikuva aikuisesta. Heille sinä yksin muokkaat aikuisen käytöksen.
Saattaa olla että jossain elämäsi vaiheessa kohtaat aikuisen jolta saat myönteistä vastakaikaikua. mutta on täysin tarpeetonta alkaa laukkaamaan haavekuvan perässä, siitä kärsivät kaikki, lapsenne kuitenkin eniten!
Kyse on siitäkin, että miten miehesi voi tai viitsii olla tuollaisessa suhteessa?
Verbaalinen ilmaisu on ehdoton signaali!
AP tässä. Olen parisuhteen miespuolinen osapuoli. Olen kyllä entistäkin vahvemmin sitä mieltä, että en oikeasti halua enää käyttää elämääni platoniseen kämppäkumppanuuteen ilman mitään mahdollisuutta hellyyteen, positiivisuuteen, seksiin. Pettää tai sivusuhdetta en halua. Eilenkin sain kuulla kamalalla kiukulla kuinka olin pilannut kämppikseni mekon ripustamalla sen kuivumaan huonosti, vaikka en siihen edes koskenut...
Mut herätti pitkälti lopulta se, että katsoin melkein kaihoten Hietsun hautausmaata, enkä oikeasti ole tuollainen.
No, en tiedä, milloin tämä loppuu, mutta voinat loppuvat.
Olen ollut samanlaisessa tilanteessa. Kun toista ei kiinnosta tasan yhtään, miten suhde voi ja miten puoliso voi, niin on vain yksi tapa ratkaista tilanne. Nykyään olen hyvissä väleissä ex-puolisoni kanssa, ja hyvässä suhteessa nykyisen puolisoni kanssa.
Ap tässä taas... kun kysyin, miten hänestä meillä menee viestillä, niin hän laittoi puhurin emojin. Sanoin, että haluan ❤️🔥☀️ ja sain vastaukseksi, että hänestä tuntuu, että tällä(kään, oma lisäys) hänellä ei ole aikaa, energiaa tai halua tehdä mitään... lisäten, että tietää vian olevan hänessä, mutta hänen on vaikeaa muuttaa mitään noista kolmesta...
Vetää kyllä surulliseksi...