Kannattaako odottaa

Kuunteles levanterin laulu jossa juha vainio ja rauli badding somerjoki

Jos se on varattu

Anonyymi kirjoitti:

Jos se on varattu

Oletko kertonut tunteesi ja saanut vastakaikua? Jos, niin kyllä kannattaa odottaa. Aina ei vaan heti pääse irti, vaikka rakastuu toiseen. Ainakin jos on kiltti ihminen. Liian kiltti voi menettää elämänsä rakkauden, kun toinen ei halua odottaa. Silloin ei mielestäni välitä tarpeeksi💔. -N

Kannattaako odottaa jotain sellaista, jota ei kenties tule koskaan tapahtumaan?

Anonyymi kirjoitti:

Kannattaako odottaa jotain sellaista, jota ei kenties tule koskaan tapahtumaan?

Itse mietin samaa. Siinä odotellessa voi vierähtää koko elämä ja se joku toinen olisikin voinut olla elämänsä rakkaus. Mikä sitten meni hänkin ohitse toista odotellessa.

Toisaalta tajuan ja ymmärrän, että kun joku ihminen valtaa mielen ja sydämen totaalisedti, niin muita ei silloin edes näe. Eikä koe tarvetta kumppanustua muiden kun sen sydämenvaltaajansa kanssa.

Jos on tehnyt valinnan olla yksin mielummin, kun ei saa kumppanikseen sitä jotain tiettyä, niin onhan sekin tietysti oikea valinta.

Voisin itse tehdä nykyään ihan saman päätöksen, olla mielummin yksin kun valita jonkun muun kun sen josta oikeesti välitän.

Nuorena ajatteli toisin. Nyt kun on jo ikää ja ehtinyt suhteilla, niin ei oikeesti haittaisi yksin jääminenkään. Mielummin se oikeesti tärkeä, kun joku vähemmän tärkeä.

HALiMONSTERi kirjoitti:

Itse mietin samaa. Siinä odotellessa voi vierähtää koko elämä ja se joku toinen olisikin voinut olla elämänsä rakkaus. Mikä sitten meni hänkin ohitse toista odotellessa.

Toisaalta tajuan ja ymmärrän, että kun joku ihminen valtaa mielen ja sydämen totaalisedti, niin muita ei silloin edes näe. Eikä koe tarvetta kumppanustua muiden kun sen sydämenvaltaajansa kanssa.

Jos on tehnyt valinnan olla yksin mielummin, kun ei saa kumppanikseen sitä jotain tiettyä, niin onhan sekin tietysti oikea valinta.

Voisin itse tehdä nykyään ihan saman päätöksen, olla mielummin yksin kun valita jonkun muun kun sen josta oikeesti välitän.

Nuorena ajatteli toisin. Nyt kun on jo ikää ja ehtinyt suhteilla, niin ei oikeesti haittaisi yksin jääminenkään. Mielummin se oikeesti tärkeä, kun joku vähemmän tärkeä.

Niin ja sitten on vielä sekin, että jos vaikka odottaisitkin, niin mitään lupausta ei ole annettu siitä että se suhde tulee onnistumaan. Voit vielä joskus joutua peilin eteen kysymään itseltäsi, että oliko tämä nyt vuosien odottamisen arvoista?

Liikaa epävarmuutta ainakin itselleni että jäisin ketään venaamaan.

-Palstahessu

Anonyymi kirjoitti:

Niin ja sitten on vielä sekin, että jos vaikka odottaisitkin, niin mitään lupausta ei ole annettu siitä että se suhde tulee onnistumaan. Voit vielä joskus joutua peilin eteen kysymään itseltäsi, että oliko tämä nyt vuosien odottamisen arvoista?

Liikaa epävarmuutta ainakin itselleni että jäisin ketään venaamaan.

-Palstahessu

Niin kyllä. Siinä pelaa helposti itseltään ihmiselämän ohi mitä tulee suhteisiin.

Itse kyllä kehoittaisin jatkamaan elämäänsä, eikä varttumaan minua, jos tuollasta tietäisin olevan. Ja kerran olen niin tehnytkin, yläasteella tyyppi oli kuulemma ihan in lööv minuun ja serkkupojalleni kertoi odottavansa minua vaikka ikuisesti, kunnes huomaan ja haluan hänet. Noh vuosia myöhemmin tapailtiin sitten minun aloitteesta pari kertaa ja ei meistä olisi tullut minkäänmoista yhteenkäypää paria.

Nyt hän on naimisissa ja vaikuttaa erittäin onnelliselta mieheltä. :)

HALiMONSTERi kirjoitti:

Niin kyllä. Siinä pelaa helposti itseltään ihmiselämän ohi mitä tulee suhteisiin.

Itse kyllä kehoittaisin jatkamaan elämäänsä, eikä varttumaan minua, jos tuollasta tietäisin olevan. Ja kerran olen niin tehnytkin, yläasteella tyyppi oli kuulemma ihan in lööv minuun ja serkkupojalleni kertoi odottavansa minua vaikka ikuisesti, kunnes huomaan ja haluan hänet. Noh vuosia myöhemmin tapailtiin sitten minun aloitteesta pari kertaa ja ei meistä olisi tullut minkäänmoista yhteenkäypää paria.

Nyt hän on naimisissa ja vaikuttaa erittäin onnelliselta mieheltä. :)

Ja näin tosi harvoin ihastuvana ihmisenä voin todeta senkin, että on hyvin todennäköistä että kun ihastun harvoin, niin olen sitten myös varattu sitkeesti jos tämän ihastuksen kanssa molemmin puolin yhteen päädytään.

Kuten nytkin 13 yhteinen vuosi lätsähtää käyntiin pian. Etten ole edes vapaana herkästi.

Ja jos taas olen vapaana, niin en ryhdy suhteeseen vasta kun törmään ihmiseen, josta oikeesti olen kiinnostunut kumppanina. Eli sittenkään en ottaisi odottelijaa, jollei hän ole minulle se jonka itsekin haluan rinnalleni kulkemaan.

Joten turhaa olisi varttua tosiaan. :)

HALiMONSTERi kirjoitti:

Niin kyllä. Siinä pelaa helposti itseltään ihmiselämän ohi mitä tulee suhteisiin.

Itse kyllä kehoittaisin jatkamaan elämäänsä, eikä varttumaan minua, jos tuollasta tietäisin olevan. Ja kerran olen niin tehnytkin, yläasteella tyyppi oli kuulemma ihan in lööv minuun ja serkkupojalleni kertoi odottavansa minua vaikka ikuisesti, kunnes huomaan ja haluan hänet. Noh vuosia myöhemmin tapailtiin sitten minun aloitteesta pari kertaa ja ei meistä olisi tullut minkäänmoista yhteenkäypää paria.

Nyt hän on naimisissa ja vaikuttaa erittäin onnelliselta mieheltä. :)

👍 Samoin, kehoittaisin myös jatkamaan matkaa eteenpäin. En halua kenenkään jarruttelevan vain minun vuokseni.

-Palstahessu

Anonyymi kirjoitti:

Kannattaako odottaa jotain sellaista, jota ei kenties tule koskaan tapahtumaan?

Mistä päättelet että ei tule tapahtumaan? Onko tunne molemminpuolinen?

HALiMONSTERi kirjoitti:

Itse mietin samaa. Siinä odotellessa voi vierähtää koko elämä ja se joku toinen olisikin voinut olla elämänsä rakkaus. Mikä sitten meni hänkin ohitse toista odotellessa.

Toisaalta tajuan ja ymmärrän, että kun joku ihminen valtaa mielen ja sydämen totaalisedti, niin muita ei silloin edes näe. Eikä koe tarvetta kumppanustua muiden kun sen sydämenvaltaajansa kanssa.

Jos on tehnyt valinnan olla yksin mielummin, kun ei saa kumppanikseen sitä jotain tiettyä, niin onhan sekin tietysti oikea valinta.

Voisin itse tehdä nykyään ihan saman päätöksen, olla mielummin yksin kun valita jonkun muun kun sen josta oikeesti välitän.

Nuorena ajatteli toisin. Nyt kun on jo ikää ja ehtinyt suhteilla, niin ei oikeesti haittaisi yksin jääminenkään. Mielummin se oikeesti tärkeä, kun joku vähemmän tärkeä.

Voisin itse olla vain ystävä ihastukseni kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Voisin itse olla vain ystävä ihastukseni kanssa.

Toiset pystyy olemaan ystäviä ja laittamaan tunteensa kuriin. Sitten taas aina ei vaan siihen pysty. Silloin, kun toisesta menee ihan pöhköksi jo hymyn nähdessään näin 🤪💫💘 niin silloin voikin olla todella kiusallista kummallekin yrittää edes ystävänä olemista.

Yritä siinä nyt olla vaan ystävä, kun toinen nieleskelee kuolaa suupielestään ja sydän heittää kärrynpyörää toisen seurassa. Pää pyörällä tillin tallin tömpsis. Kamalan haasteellista ja jopa epämukavaa.

Omakseen, niin ettei suhteessa huoraa. Se ei muille kuulu jos jotkut haluaa vain toisillee olla uskollisia. Lähtekööt menee jos ei kelpaa ja pysty pysymään siinä. Huoraussuhteet huoraavia varten, kaltaisensa ansaitsevat toisensa siinäkin.