Olen toistuvan ongelman havainnut..Nimittäin on olemassa kylmiä pelimiehiä, jotka ovat oikeasti luonteiltaan kunnon Pettäjiä isolla p:llä. En tiedä miksi heillä edes on vakiokumppaneita (siellä jossain eli kotona).Yksi syy voi olla, että ne kumppanit eivät ikinä jätä heitä. JOS syy on joissakin tapauksissa se, että ko. nainen on tarrautunut toivottomaan tyyppiin omien itsearvostuspuutteiden takia, on ilmiö traaginen.
Voiko mies todella rakastaa naista, jota pettää toistuvasti? Rakastaako hän naista vain enemmän, jos nainen sallii (rakastuneisuuttaan mieheen)pettämiset, sysäten vastuun aina petoskumppaneille ja olosuhteille?
En johdattele heikkoja varattuja miehiä pettämään, mutta joskus sellaiset kiristävät, alistavat ja määräilevät minua suostumaan seksiin heidän kanssaan.Naisen on vaikea vältellä ja vastustaa aktiivista metsästäjää, joka sosiaalisella vallalla ahdistaa "nurkkaan" jolloin on "pakko" suostua seksiin tai menee maine. Eli mies kostona voi tehdä kieltäytyvän naisen sosiaaliseksi häviäjäksi.
Mutta sitten pillittävät pikkuvaimot.Ottaisivatpa vain ohjakset käteen ja alkaisivat ohjata ratsuaan, eli miestään, pois huonoista urista. Jos tyttö menee yhteen tiedetyn Pettäjän kanssa, hän tavallaan tietää mihin ryhtyy.Eli miestä on koulutettava. Vika ei aina voi olla ympäristössä; huonokäytöksinen ja valtaa käyttävä mies saa kyllä moraalisetkin naiset sänkyyn, jos nämä hieman pelkäävät miehen sosiaalista vallankäyttöä, jos eivät suostu seksiin.
Mä tosin pidän - naiselta naiselle, suorat sanat..- Casanovaan takertuvaa naista hieman heikkona ja itsekunnioitusta vailla olevana ihmisenä. Koska hän on NIIN rakastunut tuohon renttuun, hän ei jätä sitä IKINÄ..Ja siitäkös mies oppii, että voi tehdä mitä tahansa, koska kumppanin silmissä hän on aina NIIN IHANA..
Olisi parempi asettaa rajoja, pikkuvaimot, silläkin uhalla että Pelimiespettäjä pelästyy ja lähtee kokonaan suhteesta muille maille. Nimittäin jos niin käy, paikka vapautuu miehelle, joka EI petä. Mutta tiedän - ne ihanimmat namupalathan on aina pettäjiä, siksi nainen heihin takertuukin, kun ovat niin puoleensavetäviä alfauroita..
Minä taas en kelpaa rentun pyykääjä/keittäjä/kodinhoitajaksi, koska olen ulkonäöltäni enemmän Moulin Rouge-kuin Marttakerhon kamaa. En siis "näytä vaimolta" vaan näytän hyväksikäytettävältä. Mutta näenkin tosi selvästi noiden renttujen ja heidän onnettomien vaimojensa ongelmien noidankehän, sorry.Ne tytöt voisivat itsekin vaikuttaa elämäänsä.Eri asia on jos ne miehet sittenkin tuntevat jotain syvempää heitä kohtaan - joissain tapauksissa niin ehkä onkin - mutta miksi ne vaimot hyväksyvät, että INTOHIMON pelimies jakaa huoransa kanssa? "Huora" voin olla minä.
Olen niin vahva psyykeltäni etten pillitä renttujen perään, tiedän, että aina he palaavat hakemaan "huumeensa" minulta - riippuvuus minuun on heillä kuin heroiiniaddiktilla.Miksi? Olen rakastajatartyyppiä, en kodikas naapurintyttö josta tulee vaimo. Minua ei siis koskaan kohdella kunnioittavasti tai hyvin.Minulta vain OTETAAN. En mitenkään itke. Pikkuvaimot itkee, koska niillä on HARHAKUVA noista miehistä - että ne olisivat todellisten tunteiden arvoisia..
Voiko mies todella rakastaa naista, jota pettää toistuvasti? Rakastaako hän naista vain enemmän, jos nainen sallii (rakastuneisuuttaan mieheen)pettämiset, sysäten vastuun aina petoskumppaneille ja olosuhteille?
En johdattele heikkoja varattuja miehiä pettämään, mutta joskus sellaiset kiristävät, alistavat ja määräilevät minua suostumaan seksiin heidän kanssaan.Naisen on vaikea vältellä ja vastustaa aktiivista metsästäjää, joka sosiaalisella vallalla ahdistaa "nurkkaan" jolloin on "pakko" suostua seksiin tai menee maine. Eli mies kostona voi tehdä kieltäytyvän naisen sosiaaliseksi häviäjäksi.
Mutta sitten pillittävät pikkuvaimot.Ottaisivatpa vain ohjakset käteen ja alkaisivat ohjata ratsuaan, eli miestään, pois huonoista urista. Jos tyttö menee yhteen tiedetyn Pettäjän kanssa, hän tavallaan tietää mihin ryhtyy.Eli miestä on koulutettava. Vika ei aina voi olla ympäristössä; huonokäytöksinen ja valtaa käyttävä mies saa kyllä moraalisetkin naiset sänkyyn, jos nämä hieman pelkäävät miehen sosiaalista vallankäyttöä, jos eivät suostu seksiin.
Mä tosin pidän - naiselta naiselle, suorat sanat..- Casanovaan takertuvaa naista hieman heikkona ja itsekunnioitusta vailla olevana ihmisenä. Koska hän on NIIN rakastunut tuohon renttuun, hän ei jätä sitä IKINÄ..Ja siitäkös mies oppii, että voi tehdä mitä tahansa, koska kumppanin silmissä hän on aina NIIN IHANA..
Olisi parempi asettaa rajoja, pikkuvaimot, silläkin uhalla että Pelimiespettäjä pelästyy ja lähtee kokonaan suhteesta muille maille. Nimittäin jos niin käy, paikka vapautuu miehelle, joka EI petä. Mutta tiedän - ne ihanimmat namupalathan on aina pettäjiä, siksi nainen heihin takertuukin, kun ovat niin puoleensavetäviä alfauroita..
Minä taas en kelpaa rentun pyykääjä/keittäjä/kodinhoitajaksi, koska olen ulkonäöltäni enemmän Moulin Rouge-kuin Marttakerhon kamaa. En siis "näytä vaimolta" vaan näytän hyväksikäytettävältä. Mutta näenkin tosi selvästi noiden renttujen ja heidän onnettomien vaimojensa ongelmien noidankehän, sorry.Ne tytöt voisivat itsekin vaikuttaa elämäänsä.Eri asia on jos ne miehet sittenkin tuntevat jotain syvempää heitä kohtaan - joissain tapauksissa niin ehkä onkin - mutta miksi ne vaimot hyväksyvät, että INTOHIMON pelimies jakaa huoransa kanssa? "Huora" voin olla minä.
Olen niin vahva psyykeltäni etten pillitä renttujen perään, tiedän, että aina he palaavat hakemaan "huumeensa" minulta - riippuvuus minuun on heillä kuin heroiiniaddiktilla.Miksi? Olen rakastajatartyyppiä, en kodikas naapurintyttö josta tulee vaimo. Minua ei siis koskaan kohdella kunnioittavasti tai hyvin.Minulta vain OTETAAN. En mitenkään itke. Pikkuvaimot itkee, koska niillä on HARHAKUVA noista miehistä - että ne olisivat todellisten tunteiden arvoisia..
Vastaukset 14
Vanhimmat
AIVAN samaa mieltä! Sääliksi käy noita pikkuvaimoja, mut itsepä paikkansa valitsevat. Toisaalta olen sitämieltä, että molemmat osapuolet tuollaisissa suhteissa ANSAITSEVAT toisensa! Säälittävää molemmin puolin...
Voi se alfauros aikansa mellastaa,mutta kokemukseni mukaan sekin loppuu aikanaan.Itse olin pikkuvaimo yli 20 v ja kestin syrjähypyt,koska en uskaltanut ajatella niitä.Sitten mies ajatteli lähtevänsä lopullisesti ja pyysi eroa.No saihan se eronsa ja nyt pyytää takaisin,mutta kaikki meni jo rikki,itsekin aion aloittaa elämän, johon ehkä sisältyy ihminen,johon voi luottaa,tai sitten ei voi.Exää en enää ota,luottamus meni,mutta samalla meni luottamus muihinkin.Eikä suomi24:n miesten tyyli ainakaan lisää luottamusta miessukukuntaan.Toivoisin olevani lesbo tai nunna,mutta kun en ole.Ei ole helppo yhtälö.Mistäs löytäisi mahdottoman yhtälön ratkaisijan?
mut moni "pikkuvaimo" on niin miehensä lumovoiman sokaisema, notta moisen ihanuuden lupauksia on vaikea olla ottamatta todesta. On niin helppo uskoa, että kaikki kääntyy parhain päin, kun yrittää enemmän, kun vain rakastaa toista vahvemmin. Pienikin lupaus paremmasta tulevaisuudesta, yksikin päivä kuusta jolloin tuntee olevansa rakastettu tai pieni huomionosoitus silloin tällöin auttaa jaksamaan rakastuneen (l. sokean) taakan kantamisessa.
Tosin mielestäni casanovat käyttävät paitsi rakastajattariaan myös kotirouviaan: kukas pyykkää/kokkaa/hoitaa kotia jos ei pikkurouvat? Eihän tapapettäjä millään kerkiä. Ja mikä parasta, pikkurva tulee halvaksi, kun se tienaa omat rahat itse, palvelee ja elää pelkällä kiitoksella!
Ei sulla sitten käynyt mielessä että ehkä tämä "pikkuvaimo" on sen verran kova psyykkeeltään että kestää myös pettämiset...Ehkä myös näillä pikkuvaimoilla on salaisuus jonka osaavat peittää miestänsä paremmin,eivätkä ole pillittäviä pikkuvaimoja...ja meinaatko että kaikki vaimot ovat marttakerholaisten näköisiä...en oikein usko...ja myöskään silloin sulla ei ole kova psyyke jos mies pystyy pakottamaan sinut seksiin kanssaan..silloin olet sinä heikko=D
Sanoisinpa sun kommenttis olleen hyvin tekopyhää tekstiä. Mielenkiintoista, että miehet "ajavat sut nurkkaan" ja pakottavat sut sitten mainees vuoksi seksiin. Olen itse pikkuvaimo, jonka mies on kerran kerran pettänyt. Itse olen kohtuu vetävän näköinen ja mullakin olisi ollut monta kertaa mahdollisuus pettää miestäni. Aikoinaan sinkkuvuosinani myös sormukselliset miehet haikailivat perääni, mutta eipä kiinnostanut aiheuttaa itselleen moraalisia ongelmia lähtemällä tietoisesti varatun miehen mukaan. Itsestähän se on aina kiinni, pettääkö puolisoaan vai ei. Todellakin, se, että mieheni petti minua, ON hänen oma vikansa. Mutta täytyy sanoa, että tuollaiset tyypit, jotka inisevät sitten Moulinrouge-tyyppisestä ulkonäöstään ja siitä ettei voi sille mitään, että varatut miehet kiinnostuvat hänestä, voin sanoa, että katoppa rassukka peiliin uudestaan. Sinusta ITSESTÄSI on myös kiinni se, että lähdetkö leikkiin mukaan!!!
Kyllä näin se on.Taitaa joillakin olla vähän liian korkeat kuvitelmat itsestään.
Mielenkiintoista tekstiä "siltä fiksulta sinkkunaiselta". Täytyy sanoa, että yhdyn edelliseen "ristiriitaista tekstiä" mielipiteeseen, että kyseisellä sinkkunaisella taitaa nyt olla identiteetissä pahasti jotain vinossa. Enpä ole moista kuullut, että nainen pakotetaan seksiin tommosilla perusteilla. Anteeksianto on valttia ja jokainen mokaa joskus elämänsä varrella. Kukin valitsee itse sen mitä toiselle on valmiiksi antamaan anteeksi. Ilmeisesti sä et ole valmis antamaan anteeksi niille pikkuvaimoille, jotka ovat ottaneet miehensä takaisin. Paistaapa vuodatuksestasi jonkun sortin katkeruus. Sua on taidettu joskus höynäyttää pahemman kerran. Kehottaisin hakeutumaan ammattiauttajalle, mikä lie naisen mielessä, jos varatut miehet kerta toisensa jälkeen pakottavat seksiin. Ei ainakaan fiksuutta.
samaa tasoa kuin: Paha sinkkunainen tuli, vietteli ja vei miehen ja lapsilta isin. Ei siinä avuton mies mahtanut mitään...
Niin..Tulipa mieleeni että olen itsekin joskus "empaattinen" miehiä kohtaan, ja annan silkasta anteliaisuudesta, kun pikku poloiset eivät ihan joka päivä saa minunlaista..
Ammattiauttajan luona kävin myöhäisteininä, anoreksian vuoksi. silloin puhuimme myös ihmissuhdeongelmista.Psykiatrin sanoin: vastuu pettämisestä on aina pettäjällä omaa kumppaniaan kohtaan. Petoskumppani on sekundäärinen. Etenkin jos pettäjä on itse aktiivinen liehittelijä.
En jaksanut koko tätä ketjua lukea ehkäpä joku muukin on vastannut jo samoin.
Oletko onnellisempi kuin se pikku vaimo?
Voi olla että siellä kotona on onnellinen pikku perhe ja koko perhe on sinusta täysin tietämätön.
Siinä tapauksessa se pikku vaimo lienee onnellisempi kuin sinä??
Lisäksi ne pikku vaimot lähes aina vetää pidemmän korren noissa jutuissa. 40-50 v kuluttua se pikkuvaimo kulkee käsikädessä sen pettäjänsä kanssa ja matkustelee ja tapailee lastenlapsia.
Sinun ulkonäöstäsi ei ole juuri mitään jäljellä kukaan ei sinua enää säkyysi halua. Olet yksin ja katkerana vanhainkodissa, jos et sitten ole kuollut jo Aidsiin tai kuppa mennyt aivoihin.
Tsemppiä vaan pikkuvaimot!
On siinä fiksu nainen. En ole vähään aikaan tavannut noin realistista ihmistä, koska näinhän nämä asiat menee. Valitettavasti mä olen ollut ringin sisällä ja ulkona;pikkuvaimona ja huorana,pettävänä ja petettynä.
Yhtenä iltana sitä haukkuu baarissa kaikkia niitä pikkuvaimoja joiden siipat tulee illan mittaan kännissä örveltää että "otetaanko uusiks?", kunnes pääsee itse kotiin ja huomaakin että oma mies on panemassa muita. Siinä on potkua nilkkaan jos jossain!
Sitä vaan antaa anteeksi ja yrittää unohtaa. Mutta jos en tietäisi miltä tuntuu olla pettävänä osapuolena, ei sitä varmaan pystyisi anteeksi antaa. Ensin tapahtuma pitää ymmärtää ja sen jälkeen ns. unohtaa.
Mut ei se siihen lopu. Sitten alkaakin se vaikein osa.Sä kelailet vähintään 2 kuukautta JOKA viides minuutti sitä samaa filmiä päässäs;tuntematon nainen alla ja sun oma miehes päällä,nylkyttäen. AArghhh!!! Menee joka kerta iho kananlihalle.
Puhumattakaan oman itsensä takasin kasaamisesta, ja se mistä eniten riidellään; luotto. Kun sen kerran menettää, sitä ei ihan helposti takasin saa. Mitä jos sen on menettänyt saman ihmisen kanssa 2 kertaa? Vaikea, mutta ei mahdoton tehtävä mulle:)
Sairasta tämä maailman meno.Mikä helvetti ihmisiä repii!
Ai mikä ihmisiä repii? Todellisuus. Se ettei elämä menekään käsikirjotusten mikaan.Se mua ainakin repii.
Ei vaan,ihmisiä repii itse piru.Mikään ei ole arvokasta,ei oma suhde,toisen suhde.Kaikki vaan pyörii omien tarpeiden ympärillä.Itsekkyys on yksi pahin asia maailmassa,ei voida ajatella miltä tämä tuntuu läheisistäni.
Mutta olen aivan varma siitä että jokainen maksaa oppirahat omasta elämästään ennemmin tai myöhemmin.Sitten voi vaan harmitella miten sokea sitä onkaan ollut,toivottavasti se ei ole sitten myöhäistä.