Monista keskusteluista heijastuu ajatus, että suomalaiset hakevat tarkoitushakuisesti jotain vastakkaiselta sukupuolelta ja sen vuoksi retkahtavat venäläiseen, turkkilaiseen, kreikkalaiseen jne.
Onko aivan pois suljettua , että koska ihmiset liikkuvat enemmän (lomailevat, kyläilevät ja työskentelevät ulkomailla) on aivan luonnollista, jopa todennäköistä, tavata jonkun muun maalainen kuin suomalainen rakkaus?
Onko aivan pois suljettua , että koska ihmiset liikkuvat enemmän (lomailevat, kyläilevät ja työskentelevät ulkomailla) on aivan luonnollista, jopa todennäköistä, tavata jonkun muun maalainen kuin suomalainen rakkaus?
Vastaukset 23
Vanhimmat
..thaimaalaisen. Vaikutti niin mukavalle että aloimme seurustelemaan. Sattui vaan olemaan thaimaalainen enkä ole mitenkään vain heistä kiinnostunut. Hyvin menee, mutta menköön!
Sama juttu mulla, paitsi että olen nainen ja seurustelen latinon kanssa. Kivaa kevättä ja kesää teille!
Hyvää kevättä ja kesää!
Siihen ei varmaankaa ole mitää yhteläistä syytä.
Toinen tykkää punaisesta väristä, toinen sinisestä. Nämä on yksilöllisiä asioita.
Jossakin ihmisessä on sitä jotakin , toisessa taas ei jne.
Tietysti maailman globaalisoituminen on tärkeä tekijä asiassa. Mutta eiköhän kaikille riitä joku, jos joku jää ilman, se on sen varmasti ansainnutkin.
Netin keskustelupalstoilla ja kaljakuppiloissa uhotaan hakea ulkomaalainen kumppani. Useimmiten, koska ei suomalaista saada. Ei siksi, että ei itse suomalaista kelpuutettaisi.
Tosielämässä uskon, että suurin osa tapaa ulkomaalaisen kumppaninsa sattumalta, loman, opiskelun tai töiden merkeissä ulkomailla. Tämä ei tietenkään poissulje sitä säälittävää joukkoa, joka etsimällä etsii ulkomaalaisen puolison. Se tuskin on kuitenkaan kovin suuri.
Siis skypellä minulle tuli aivan sattumanvarainen viesti, johon vastasin ensin kieltäytyen kokonaan kirjoittelemasta. Ympäripyöeitä vastailin, ja huomasin sitten olevanikin täyttä päätä kirjoittelemassa ulkomaalaisen kanssa.
Kyse ei ollut se, että olisin hakenut nimenomaan ulkomaalaista, tai että olisin hakenut ylipäätään mitään miestä... Juttua on piisannut, aamutunneille saakka.
"Valitettava" sattumahan se vain on, että olemme eri kulttuuritaustasta, eri maanosasta, eri kielisiä jne... Mutta huomannut olen, että kielitaitoni on parantunut huimasti, elämää liikuttavista asioista olemme keskustelleet hyvinkin syvällisiä. Toki sitä pintaliitoakin jossain määrin on keskusteluihin välillä mennyt, mut sehän kuuluu asiaan myös live-elämässä..
Olenko siis säälittävä tapaus, kun pidän tästä miehestä? En varmaankaan... Toivon ainakin niin =)
Onko Turkin poika? www.ii2.org. chattipalsta, siellä parikymppiset turkinpojat ehdottelee suoraan seksiä 10-13 v. suomitytöille. ja rehellisyyden nimissä on sanottava, että moni tonikäinen tyttä ehdottelee turkkilaisille... ihme porukkaa, molemmassa maassa.
Mutta Turkinmaassa taitaa kaikki olla toisin..
Kertokaapas viisaammat tietämättömälle, mikä skype on.
Ei ole siitä kokemusta, mutta olettaisin että toimii kuten mese, mutta pääasiassa on puhelin-ohjelma.
Jos molemmilla puhelun osapuolilla on Skype koneellaan, myös kansainväliset puhelut ovat ilmaisia netin kautta (siis PC:n tai läppärin välityksellä). Lisäksi jos avaat tilin, saat myös varsin edullisia hintoja soittaessasi lanka- ja matkapuhelimiin. Toisin kuin monissa muissa nettipuheluissa, äänenlaatukin on hyvä. Kuulin juuri, että Skypestä on tullut jokin uusi versio, jonka omainaisuksiin en ole vielä ehtinyt tutustua, mutta eiköhän tuo "googlettamalla" selviä.
Ei ole turkin poikia, niistä olen kuullut paljon ja kaikenlaista =)
Mutta pahapa mennä heitäkään kaikkia tuomitsemaan...
Laivalla on hauskaa. Diskossa tanssitaan ja nainen kainaloon napataan. YEss!!
Itse olen lähtöisin seka-avioliitosta. Vanhempani ovat olleet naimisissa yli 40 vuotta. Eipä ole koskaan juolahtanut vanhempieni kohdalla mieleeni, miksi kaksi erimaalaista ovat menneet keskenään naimisiin. Toisilla synkkaa, toisilla ei.
Tänne rantautuneet venakot ja prostituoiduiksi yltäneet ovat venäläisnaisten eliittiä, kun kyse on ulkoisista ominaisuuksista. 150-miljoonaisen kansan joukosta toki väkisinkin löytyy kauniita yksilöitä suhteessa omaan 5-miljoonaiseen kansaamme.
Mutta tavallisten venäläisnaisten "häikäisevällä kauneudella ja sirolla olemuksella" omiimme verrattuna tarkoitettaneen tätä:
http://www.healynet.net/Photoshop stuff/People/pages/Moscow Russia cleaning ladies city351.html
Tosiaan, ollaanko tässä Moskovassa, vai Peräseinäjoen torimarkkinoilla?
Kyllä se on niin, että Suomessa olevat venakot eivät mitään eliittiä ole. Syksyllä kävin Moskovassa ja siellä oli aika upean näköisiä daameja joka paikassa.
Moskovahan nimenomaan on Venäjän rikkaimman taloudellisen eliitin asuinsija, koko Venäjän keskus, joka imee koko muun Venäjän taloudellisia voimavaroja. Luonnollisesti sieltä löytyy suhteellisen paljon myös rikkaiden miesten perässä tulleita kauniita naikkosia. Samoin Pietarista. Venäjän maaseutu ja tavallinen kansa on hieman eri asia, mikä ei Suomen turistipojille oikein näy hahmottuneen.
Kyllä se on huomattu. Siksihän siellä käydäänkin. Siinä ei "hyvä suomalainen synnyttäjä" paljon toisessa vaakakupissa paina. Eikä se Pietarikaan hullumpi paikka ole.
Venäläisnaiset naureskeleekin suomalaisille kanssasisarilleen. Heidän sanotaan näyttävän tennareissaan siivoojilta ja tehdastyöntekijöiltä. Venäjällä korkokengät on normi. Laadukkaista kengistä erottaa city naisen maatiaistapauksesta. Suomessakin on käymässä niin, että edustavat venäläisnaiset etenevät uralla suomalaisia nopeammin. Suomalaisnaiset tie vie tätä menoa vääjäämättä siivoamaan.
Käyn minäkin siivoamassa YRITTÄJÄNÄ, sillä ei tuolta työkkärin luukuilta kuulemma löydy pikaiseen lyhytaikaista tuuraajaa. Lupautunut olen tuohon hommaan vapaaehtoisesti, ja mielestäni ihan mukava välillä on tehdä jotain ihan muuta työtä kuin mitä yrittäjänä teen muuten...
venäläistä naista väkivaltaiselta suomalaiselta tai venäläiseltä mieheltä!
Mä olen miettinyt tätä asiaa omalta kohdaltani.
Varmaa on se, että kun italialaisen kihlattuni kanssa ensi kerran aloin juttelemaan, en etsinyt itselleni seuraa. Olin itse asiassa päättänyt, etten miehiin vähään aikaan sekaannu, oli aiempi juttu juuri mennyt poikki. (Ja nyt ennen kuin alkaa "et kelvannut suomalaiselle miehelle" tyyppiset kommentit lentelemään, sanotaan nyt, että minä olin se joka välit laittoi poikki) Tapasimme toisemme chatissa, jota kummatkin käytimme. Chat-huone oli tarkoitettu englantia opiskeleville ulkomaalaisille ja muutenkin englannin kielestä/opiskelijavaihdoista/kielikursseista/ jne. kiinnostuneille. Pidimme molemmat kys. paikasta siksi, koska sieltä löysi aina järkevää jutteluseuraa ja kävimme siellä aina kun halusimme kirjoittaa englanniksi/puhua englantia.
Niin kuitenkin kävi, että tulimme juttuun varsin mainiosti. 7kk jatkuneen chattailyn jälkeen tapasimme toisemme ja olemme siitä lähtien olleet yhdessä (tosin meidän mielestämme yhdessäolo alkoi jossain vaiheessa aiemmin). Nyt olemme siis kihloissa:)
En siis hakemalla hakenut ulkomaalaista kumppania, mutta olen toisaalta aina ollut kiinnostunut kielistä (opiskelen kieliä yliopistolla), matkustelusta ja minulla on vuosia ollut kirjekavereita ulkomailla. Lisäksi Italia on kiinnostanut minua jo monta vuotta ennen kuin kultaani tutustuin, joten on jollain lailla luonnollista, että ulkomaalaisen ja vielä italialaisen kanssa tulen avioitumaan.
Mikä on syy ja mikä on seuraus? Vaikea sanoa:)
Seurustelin aikoinani kahteen otteeseen kahden suomalaisen kanssa mutta emme sopineet yhteen. Pääsyy oli se ettemme osanneet puhua vaikeuksistamme toisillemme, olimme tuppisuita, samalla tavalla "syntikeskeisesti" kasvatettuja.
Tavattuani ulkomaalaisen mieheni ulkomailla tunsimme heti kuuluvamme yhteen vaikka yhteinen kieli, jota käytimme ei ollut kummallakaan häävi. Hän opetti minulle avoimuutta, rohkeutta olla oma itsensä sekä omanarvontuntoa minä hänelle lähinnä pitempää pinnaa;=)
Ennen ulkomaille menoa olin varma, etten koskaan löydä "kanttani" mutta toisin kävi.