Haluaisin mielipiteitä tai neuvoja miten edetä vaikean tilanteen kanssa.
Olen seurustellut mieheni kanssa noin vuoden ja kaikki alkoi ystävyydestä, jossa molemmat huomattiin kuinka paljon viihdyimme toistemme kanssa ja asiat eteni lopulta suhteeseen. Tämä parisuhde on hyvin erilainen kuin aikaisempi, jossa koin henkistä väkivaltaa. Mies on tukenut hirmuisesti ja hänen kanssaan on ollut tosi hyvä olla, huomioi kaikin tavoin ja pystyn näkemään tulevaisuuden hänen kanssaan.
Kuitenkin suhdetta on varjostanut iso luuranko kaapissa, josta saan varmaan nyt haukut, mutta mies on ex-ystäväni ex muutaman vuoden takaa.
Ystäväni kanssa ystävyys oli aiemmin hiipunut enkä ollut saanut häneltä tukea tilanteessa jossa olisin sitä tarvinnut, ja tilanne lopulta eskaloitui kun kerroin tunteistani tätä miestä kohtaan, ja hän katkaisi välit.
Tein valinnan sen hetken ja elämäntilanteen pohjalta, kenen kanssa olen onnellinen.
Olen stressannut tätä asiaa alusta asti ja se on johtanut lähes päivittäiseen ahdostukseen ja uupumukseen.
Ja se heijastuu tottakai myös suhteeseen, tunnen syyllisyyttä ja ajattelen etten ansitse miestä ja minun tulisi olla yksin, tuntuu kiertävältä kehältä etten pääse asiasta yli jos en eroa.
Mies on kuitenkin kaikin puolin sopiva, hellä, kunnioittava, paras ystävä ja hyvä mies.
En tiedä mitä haen tällä kirjoituksella, olen saanut tukea muita ystäviltä mutta en pääse eteenpäin näistä tunteista.
Välitän miehestäni kovasti, mutta en enää tiedä olenko rakastunut häneen vai siihen miten hyvä ystävä hän on ollut ja pitää huolta. Ahdistus on sotkenut ajatukseni kokonaan.
Olen seurustellut mieheni kanssa noin vuoden ja kaikki alkoi ystävyydestä, jossa molemmat huomattiin kuinka paljon viihdyimme toistemme kanssa ja asiat eteni lopulta suhteeseen. Tämä parisuhde on hyvin erilainen kuin aikaisempi, jossa koin henkistä väkivaltaa. Mies on tukenut hirmuisesti ja hänen kanssaan on ollut tosi hyvä olla, huomioi kaikin tavoin ja pystyn näkemään tulevaisuuden hänen kanssaan.
Kuitenkin suhdetta on varjostanut iso luuranko kaapissa, josta saan varmaan nyt haukut, mutta mies on ex-ystäväni ex muutaman vuoden takaa.
Ystäväni kanssa ystävyys oli aiemmin hiipunut enkä ollut saanut häneltä tukea tilanteessa jossa olisin sitä tarvinnut, ja tilanne lopulta eskaloitui kun kerroin tunteistani tätä miestä kohtaan, ja hän katkaisi välit.
Tein valinnan sen hetken ja elämäntilanteen pohjalta, kenen kanssa olen onnellinen.
Olen stressannut tätä asiaa alusta asti ja se on johtanut lähes päivittäiseen ahdostukseen ja uupumukseen.
Ja se heijastuu tottakai myös suhteeseen, tunnen syyllisyyttä ja ajattelen etten ansitse miestä ja minun tulisi olla yksin, tuntuu kiertävältä kehältä etten pääse asiasta yli jos en eroa.
Mies on kuitenkin kaikin puolin sopiva, hellä, kunnioittava, paras ystävä ja hyvä mies.
En tiedä mitä haen tällä kirjoituksella, olen saanut tukea muita ystäviltä mutta en pääse eteenpäin näistä tunteista.
Välitän miehestäni kovasti, mutta en enää tiedä olenko rakastunut häneen vai siihen miten hyvä ystävä hän on ollut ja pitää huolta. Ahdistus on sotkenut ajatukseni kokonaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos sulla on hyvä olla tuon miehen kanssa niin nauti hänen seurastaan, äläkä turhaan murehdi asioista. Hän on ex-ystäväsi ex, joten en näe mitä ongelmaa sinulla tuossa on. Jos tuo ystäväsi (siis nykyinen ex-ystäväsi) on sinulle tärkeä niin ainahan voit yrittää puhua asioitanne selviksi, voit kertoa omat tuntemuksesi ja hän omansa, ongelmanne eivät näytä johtuvan tuosta miehestä tekstisi perusteella.
Yritän olla miettimättä liikaa, ystäväni on aina ollut sellainen että hänen on ollut vaikea/mahdoton puhua vaikeista asioista ja ratkaisee tilanteet joko unohtamalla kokonaan tai katkaisemalla välit, tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun esti kaikkialla.
Vetosi kuitenkin periaatteeseen, vaikka antoi kyllä ymmärtää aiemmin että ainakin meidän ystävyys miehen kanssa on ok ja hyvä asia.
Hänellä on myös oma perhe mutta ehkä koki ettei ystävyys enää ollut sen arvoista että voi puhua asiasta ja yrittää löytää ratkaisu...