Onko joku instanssi mistä voi pyytää apua, kun ei ole yhtään omaa rahaa, ja erota pitäisi?
Mistä ihmeestä saa asunnon jne.
Olen opiskellut viime aikoina ilman työpaikkaa, pääseeköhän edes työvoimatoimiston kassalle?
Vai onko ainoa vaihtoehto sossu?
Vaiko itsemurha?
Mistä ihmeestä saa asunnon jne.
Olen opiskellut viime aikoina ilman työpaikkaa, pääseeköhän edes työvoimatoimiston kassalle?
Vai onko ainoa vaihtoehto sossu?
Vaiko itsemurha?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tuo kuullostaa vaikealta ongelmalta, mutta ei välttämättä ole.
Kun itse opiskelin oli tilanteita jossa ei ollut asuntoa ei rahaa ei kirjoja ... niin joskus eil ollut alkoholiakaan. Mutta sitten keskustelomme yhdessä mitä voisi tehdä ja ... voin sanoa että aina löytyi vastaus.
Keskustele lähimpiesi kanssa rohkeasti niin löydät vastauksen. Muista aina että orava on 24millionaa vuotta vanha, ihminen vain 200 000 v. vanha. T. IM
helposti... marssi sossuun ja sano et sekuntiakaan et voi asuu äijän luona. ero on nyt... hommatkaa asunto jos et ite osaa... ero on syy jolla ovet on auettava sossussa... päätös on tultava viipymättä. ei jonotuksia, ei mitään. asunnon voit ettiä valmiix itekin. jos kyselee syytä eroon, et sano mitään, mitä se kelleen kuuluu, on jokasella oikeus erota ja muuttaa. normaali elämää. viet laskut sossuun ja that´s it... äkilliset muutokset jotka johtuvat sinusta riippumattomista syistä on hyväksyttäviä menoja. sossussa yrittävät puhua et miksi ja muuta ja ympäri sut että onko kaikki keinot käytetty tai jotai ettei vaa tarvi maksaa... ihan vaa tiedoksi. joka käytökseen on taka-ajatus, sosiaalitoimistolla on vain ettei heillä kulu rahaa... onnea matkaan.
Huomaan että olen eri planeetalta. Minulla on estoja pyytää valtiolta tukea, ja yrittää vain selviytyä.
Muista aina että valtio ei ole henkilökohtainen ystäväsi, kun menet siihen kierteeseen niin sieltä on vaikea päästä ulos. Ystäväsi auttaa pulassa !
Olen eristynyt, minulle ei tosiaankaan ole ketään ystävää eikä edes kavereita, mies vain. Tässä sitä nyt sitten ollaan.
Kuten jo mainitsin en oikein ole samalta planeetalta. Jos osaa avata suunsa niin on ystäviä...jos katsot trailiasi niin onhan tässä yhtä sun toista.
Sosiaalitoimistoon vaan.
Kun aikaa varaat, älä puhu varattomuudestasi mitään vaan sano, että tarvitset KÄYTÄNNÖN NEUVOJA PARISUHDE JA EROKRIISIIN.
Saat ajan nopeammin kuin ne, jotka ovat rahantarvitsijoita.
ompa järkee... neuvoja saatkin sitte että "ei kannata erota, meiltä menee rahaa" tyylillä sossusta. totuus nyt vaan on se että kun haet asunnot ja muut niin rahaa tarvit etkä ystäviä ja omaisia. ilmaseksi et saa mitään. kun olet eroamassa, älä kysele sossulta ja näytä epäröintiä missään vaiheessa... hanakimmat tarttuu heti siihen. ne oikeen koulutettu siihen että ihmisiä yritetään ylipuhua ja paskaa jauhamalla pitkittää asioita. ei se eroaminen vaikee juttu ole vaikka ois kuinka varaton. sossun on pakko myös neuvoa kun kysytään asioista. kaiken minkä viet tietäväksi, ne käyttää surutta hyväkseen, mut poikkeuksiakin on. mut pahimpaan paskaan kandee varautua... on moni poistuessaan ajatellu köyhemmässä kunnassa et tonne en kehtaa enää mennä. mä kehtaan jos mulle kehdataan... jos joku on varaton niin se ei ilmaseksi muuta... vai onko faktaa vastaan jotai typeriä vastaväitteitä jonka voi perustellakin.
Moi!!!
Mä oon 1-vuotiaan tytön äiti ja ei mullakaan oo oikein ketään juttukaveria / ystävää.
Olen 23-vuotias ja asun Keski-Suomessa, joten laita e-mailia, jos haluat tosiystävän, johon voi luottaa.
Terv.Tepa
Opiskeletko sellaisessa oppilaitoksessa, että olisit oikeutettu opiskelija-asuntoon? Siitä olisi hyvä ainakin aloittaa.
Ei ihmisen tarvitse aina pärjätä yksin; aikuiseksi kasvaminen on myös sitä, että oppii hakemaan tarvittaessa apua ja ottamaan sitä vastaan. Saathan lisää elämänkokemusta ja tietoa, joten voit joskus vastaavasti auttaa muita samassa tilanteessa olevia.
Varaa aika sosiaalitoimistosta ja kysy sieltä, miten pitäisi edetä. Pidä kiinni siitä, että et voi olla miehesi kanssa enää hetkeäkään tai tulet hulluksi.
Kaikki muutokset koettelevat, joten ei ole ihme, että näet tilanteen nyt toivottomana. Ehkäpä toivottomuus häviää, kun pääset toimimaan. Alku aina hankalaa, mutta varmasti tulee sekin päivä, kun helpottaa.
Ystävättäreni erosi ja lähti omaan asuntoon, eikä varmasti ollut helppoa alussa. Rahaa ei ollut penniäkään, takana vuosien kotiäitiys ja edessä uuteen ammattiin kouluttautuminen. Kaupungilta sai asunnon, sosiaalitoimistosta rahat alkuun ja neljän viiden kuukauden kuluttua asiat alkoivat loksahtaa uomilleen.
Rohkeutta nyt vain. Näytä itsellesi ja näytä muillekin, että kyllä sinä siihen pystyt!
Varattomana tuntuisi olevan jossain mielessä helpompaakin erota. Saa esimerkiksi kaupungin/kunnan tulorajallisen vuokra-asunnon, joissa on esimerkiksi vuokratakuut kohtuulliset. Minä en saa, koska omistan puolet omakotitalostamme, jonka myynnistä tässä väännetään ja se jatkuu herra ties vielä miten kauan. Oikeasti minulla ei ole tällä hetkellä varaa yhtään mihinkään eikä varsinkaan yksityisiin vuokra-asuntoihin.
Saat varmasti asumis- ja ehkä toimeentulotukeakin. Ne selvinnevät Kelasta. Alkuun voi olla tiukempaa, mutta varmasti saat taloutesi tasapainoon jonkin ajan kuluessa. Tsemppiä!
sillä ei ole merkitystä jos sulla on omakotitalo... kun eroat niin eroat... jos et voi asua samankaton alla niiin kyl on yhteiskunta niin vaa velvollinen asunnon auttamaan hankkimaan... toimeentulotukea myönnetään myös sellaisille jotka on töissä ja omistaa asuntoja ja joutuu muuttamaan jos tulot ei riitä. myös silloin kun ollaan pattitilanteessa missä omaisuus ei ole heti muutettavissa rahaksi... se miten saat jatkossa rahaa ja "kadotat" omaisuutesi, on toinen juttu sitte. se onnistuu helposti jos ajattelee järjellä. muistakaa että asiakkaan edun mukaista ei ole kaikki mitä viranomainen pyytää tekemään. älä luota viranomaiseen on tänäpäivänä jokasen syytä muistaa... mä olen niitten kans tapellu aikanani ja tiedän että kaikkeen mihin itse olen ryhtynyt, on toiminu.
Itse olen juuri eronnut miehestäni joka petti minua salaa 1/2 vuotta, kerettiin olemaan alle 1- vuosi naimisissa.Jätin itse mieheni.Itsekin olen opiskelija ja ei mulla todellakaan ollut yhtään rahaa, vaikka 1-vuotias tytärkin.Soitin kaupungintalolle ja selitin tilanteen heille, kaupungin kautta sain asunnon ja sossusta saan toimeentulotukea elämiseen ja kelalta asumislisää opiskelujeni ajan. Mullakin on käynyt mielessä samat asiat ku sulla, mut huomasin että elämä ei olekaan niin paha, mitä se silloin oli mulle ku erosin. Mulla on meneillään mieheni kanssa hankinta-aika.
oot helvetti oikeassa! mitä tohon voi sanoa. kyllähän todelliset pummit tunnistetaan jo kaukaa mutta apua saa kun ei voivottele kokoajan vaan toimii.