Voiko mies muuttua täysin eri ihmiseksi humalassa?
Vai vapauttaako alkoholi vain estot ja sitten on helpompi puhua mitä mieltä asioista oikeasti on?
Mieheni on muutaman kerran haukkunut minut todella törkeästi vahvassa humalassa ilman mitään syytä. Huoritellut ja antanut minun kuulla kuinka olen niin vastenmielinen ettei hänen tee edes mieli naida minua. Käyttäytynyt muutenkin uhkaavasti ja täysin luonteensa vastaisesti.
Helikopteri-kännin jälkeen hän ei muista sanoneensa mitään ja on äärimmäisen pahoillaan. Kertoo ettei todellakaan ajattele oikeasti asioista niin vaan rakastaa minua eikä haluaisi koskaan minua loukata.
Rakastan miestäni todella paljon. Hän on upea ihminen ja olen hänen kanssaan onnellinen. Olen luonteeltani hyvin temperamenttinen ja tätä piirrettäni olen yrittänyt opetella hillitsemään koska se aiheuttaa ahdistusta miehelleni. Hän on luonteeltaan paljon tasaisempi.
Nyt mies kuitenkin kännipäissään tilitti kuinka hänen mielestään tämä "paskasuhde" saa luvan loppua. Hän kertoi kuinka minun ei tule odottaa tältä suhteelta enää mitään ja että hän aikoo puolen vuoden sisään muuttaa omaan asuntoon. Kertoi kuinka ei yksinkertaisesti enää välitä ja että selvinpäin vain valehtelee ja teeskentelee olevansa onnellinen kanssani...
Selvinpäin hän katuu valtavasti. Haluan unohtaa nuo kamalat sanat. Vakuutteluistaan huolimatta minua pelottaa... Voiko mies humalapäissään sanoa tai tehdä ihan mitä sattuu? Vai onko taustalla kuitenkin jokin totuuden siemen?
En itse ole koskaan joutunut katumaan mitään kännipäissäni tekemääni. Ehkä siksi minun on vaikea ymmärtää että kukaan voisi tehdä tai sanoa jotain mitä ei todellakaan tarkoita. Voiko?
Ehkä olen edelleen liian sinisilmäinen...
Olemme siis yli 3-kymppisiä, ihan sivistyneitä ihmisiä...:)
Vai vapauttaako alkoholi vain estot ja sitten on helpompi puhua mitä mieltä asioista oikeasti on?
Mieheni on muutaman kerran haukkunut minut todella törkeästi vahvassa humalassa ilman mitään syytä. Huoritellut ja antanut minun kuulla kuinka olen niin vastenmielinen ettei hänen tee edes mieli naida minua. Käyttäytynyt muutenkin uhkaavasti ja täysin luonteensa vastaisesti.
Helikopteri-kännin jälkeen hän ei muista sanoneensa mitään ja on äärimmäisen pahoillaan. Kertoo ettei todellakaan ajattele oikeasti asioista niin vaan rakastaa minua eikä haluaisi koskaan minua loukata.
Rakastan miestäni todella paljon. Hän on upea ihminen ja olen hänen kanssaan onnellinen. Olen luonteeltani hyvin temperamenttinen ja tätä piirrettäni olen yrittänyt opetella hillitsemään koska se aiheuttaa ahdistusta miehelleni. Hän on luonteeltaan paljon tasaisempi.
Nyt mies kuitenkin kännipäissään tilitti kuinka hänen mielestään tämä "paskasuhde" saa luvan loppua. Hän kertoi kuinka minun ei tule odottaa tältä suhteelta enää mitään ja että hän aikoo puolen vuoden sisään muuttaa omaan asuntoon. Kertoi kuinka ei yksinkertaisesti enää välitä ja että selvinpäin vain valehtelee ja teeskentelee olevansa onnellinen kanssani...
Selvinpäin hän katuu valtavasti. Haluan unohtaa nuo kamalat sanat. Vakuutteluistaan huolimatta minua pelottaa... Voiko mies humalapäissään sanoa tai tehdä ihan mitä sattuu? Vai onko taustalla kuitenkin jokin totuuden siemen?
En itse ole koskaan joutunut katumaan mitään kännipäissäni tekemääni. Ehkä siksi minun on vaikea ymmärtää että kukaan voisi tehdä tai sanoa jotain mitä ei todellakaan tarkoita. Voiko?
Ehkä olen edelleen liian sinisilmäinen...
Olemme siis yli 3-kymppisiä, ihan sivistyneitä ihmisiä...:)
Vastaukset 13
Vanhimmat
vanha sananlasku sanoo: lasten ja humalaisten suusta kuulee totuuden,
Siis oikeesti se haluu susta eroon, mutta ei uskalla selvinpäin puhua, kun tietää, että Sinä, vielä, rakastat sitä.
Nimim. kokemusta on samasta asiasta
kaikissa epäselvissä tapauksissa, on onni vaan et suhde loppuu/loppui sillä ansaitset "terveen" ja tasapainoisen suhteen. Hellyys, toisen kunnioittaminen ja kauniit sanat puhuvat RAKKAUDEN PUOLESTA!
Tietenkään en haluaisi uskoa tuota...
Selvinpäin hän on hellä ja romanttinen - ei tietenkään aina, mutta hyvin usein.
Miehelläni on kovasti paineita. Sekä työ- että yksityiselämässä. Hänen sukunsa ei hyväksy minua lainkaan ja hänen äitinsä on yli 7-kymppinen ja hyvin sairas. Siskonsa painostavat häntä kuulemma koko ajan jättämään minut.
Omien sanojensa mukaan hän kännipäissään purkaa vain paineitaan ja pyytää anteeksi että näin toimien satuttaa eniten sitä jota rakastaa oikeasti kaikkein eniten...
Kuuleeko humalaisen suusta silti totuuden?
Viina voi muuttaa persoonallisuuden. Minut se tekee himokkaaksi, ja aika usein vaikuttaa juuri naisiin näin. Mutta esim. oma isäni on hirveän ilkeä kännissä ja erään tuttavani ex-mies tuli väkivaltaiseksi, hakkasi vaimonsa lasten nähden moneen kertaan, särki huonekaluja jne.. Selvinpäin on rauhallinen ja mukava.
Jos viina tekee aggressiiviseksi niin ainoa ratkaisu on välttää viinaa.
Noista sanomisista sen verran, että voi olla että miehesi ei ole saanut sanottua jotain mikä mieltä on painanut ja humalassa hän sanoi kaiken aivan liian pahasti ja kovasti liioitellen. Puhukaa asiasta vielä ja unohda sitten. Mies vois sitten pitää korkin kiinni.
Mieheni tietää kyllä ettei hän ole kovin hyvä tuon viinan kanssa. Hänelle ei tule vastaan sitä rajaa, kun ei enää tee mieli juoda lisää tai kokisi itsensä jo liian humaltuneeksi. Niin kauan maistuu kun silmämunat liikkuu...
Asiasta on puhuttu ennenkin, mutta silti tuntuu että hän vähättelee ongelmaa. Millähän sen korkin saisi pysymään kiinni? Vai pitääkö vain tyytyä välttelemään hänen seuraansa pikkutunneilla juhlien jälkeen...
olen kuullut mieheltäni myös. Ja humalassa, tietysti. Ei tosin ole huoritellut.
Selvinpäinkin osaa sanoa asiansa ja suuttuukin joskus, mutta ihan aiheesta, ei koskaan sellaisia perättömiä syytöksiä, mitä kännissä.
Välillä muistaa, välillä ei. Monesti kostean illan jälkeen, aamulla pyytää anteeksi, kun muistaa, mitä tuli sanottua. Joskus ei muista.
Tiedän, ettei hän ole tosissaan haukkumisissaan, koska mikään hiiri ei mieheni ole, vaan pystyis sanomaan selvinpäin samat asiat , jos aihetta olisi. Ei kuulemma ole. Ja uskon, ja tiedän ettei ole. Mutta sattuuhan se, kun sillai haukutaan...
Ongelma on ikävä, mutta aina välillä se ottaa viinaa, vaikka myöntää, ettei pitäis.
Että ihan tutulta kuulosti tuo sun teksti.
Usko pois,että teidän suhteessa on ihan samalla tavalla.
On toki varmasti niitäkin miehiä, jotka eivät muuten uskalla sanoa mitään, kuin vain kännissä. Ja sitten vedotaan siihen, ettei muista.
Kiitos viestistäsi! Oli lohdullista ja rauhoittavaa kuulla samantapaisesta tilanteesta. Ehkä niitä humalaisen puheita ei pitäisi ottaa niin tosissaan. Antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos...
Vaikea tuollaisia eropuheita on silti ohittaa. Ne kun kuulostivat niin harkituilta... ja jotenkin hän oli niin pyhää vihaa täynnä.
Mieheni on hyvinkin sitä tyyppiä joka kyllä keskustelee asioista suht avoimesti, mutta ei juuri koskaan oma-aloitteisesti... Hän mieluummin pitää pahan olonsa sisällään kuin kertoo siitä minulle. Jos siis en ymmärrä kysyä erikseen.
Tietenkin haluan että hän on kanssani onnellinen ja olen valmis tekemään paljon sen eteen että näin olisi. Luulen että hän ihan tyytyväinen suurimman osan aikaa onkin... Hirvittää silti tuo asioiden sisällä pitäminen - ja niiden hurja ulos ryöpyttäminen sitten kännipäissään...
Tuskinpa hän olisi niin kamalan pahoillaan jälkeenpäin jos oikeasti pohtisi jättämistäni...
Minulle on käynyt samalla tavoin kuin miehellesi. Luulen, että minulla on ollut niin helkkarin paha olla, olen tuntenut epävarmuutta, jotkut loukkaukset ovat jääneet kalvamaan mieltä jne. Selvinpäin sitä ei ikinä kehtaa taantua niin primitiiviselle tasolle, mutta kännissä kehtaa näyttää oman totaalisen typeryytensä haukkumalla toinen = pahan olon siirtoa itseltä toiselle.
Toisaalta jos mies on hyvin kiltti ja sinä olet suhteessanne se temperamentikko -ehkä hän haluaa olla välillä se villi-ihminen, eikä kykene siihen selvinpäin?
Vaikka olisi kuinka helpottavaa ajatella, että ne ovat kännisen puheita, jotain perää, jossain mielen sopukoissa on tuollaisia ajatuksia, ei ne muuten ilmoille tulisi.
Mahdollista on, että sukulaisten painostus on yksi syy.
Kyllä teidän täytyy puhua asia selväksi, ei se ole sillä käsitelty, että sinä ihmettelet ja toinen kieltää. Mitä jos miehesi pelkää tempperamenttiasi, eikä uskalla sanoa, mikä mättää.
Jos nyt jo rupeat pakenemaan känni-iltoja, olet evakossa elämässäsi todella usein.
Juuri tuolla tavalla sanoin miehellenikin...
Etteivät tuollaiset ajatukset ihan tyhjästä voi syntyä... Jotenkin olen häntä tullut pahasti loukanneeksi...
Millä ihmeellä sitten saan hänet kertomaan mikä mättää? Kun hänen mielestään kaikki on hyvin kunhan en stressaa ihan joka asiasta... Kuinka rohkaisen häntä avautumaan, jotta voisin tehdä asioille jotain? Asioiden vatvominen kun on punainen vaate...
Ja tulkitaan riitelyksi, joka on tosi paha juttu...
Eli tuollaiset puheet ovat kuitenkin varoitus-signaali ettei hän ole elämäänsä kanssani ollenkaan niin tyytyväinen kuin on antanut ymmärtää...
Mutta on joskus sattunut itellekin, että tarpeeksi kännissä tulee päästeltyä suustaan kaikenlaista.Ihan kamalia sammakoita, vaikka nyt ei suorastaan haukkumisia kumminkaan. Ja ihan semmoista, jolle ei ole mitään todellisuus pohjaa, eikä oikeasti selvänä vois ajatellakaan sanovansa, tai edes ajattelevansa niin. Ja luonne, ja käytös muutenkin muuttuu aivan toiseksi, kuin selvänä.
Kuule, ap. Paras mittari sille , miten asiat teillä ovat, on se arkielämä, mitä elätte. Kyllä sinä naisena huomaat, onko sanat ja teot yhtä.
( selvänä sanotut)
Jos siis arki sujuu, ja olet onnellinen muuten miehesi kanssa, niin ei hätää.
Eihän se ikinä pelkkää onnea ole tää elämä, mutta mieti, jos hyviä päiviä on enemmän kuin niitä pahoja, niin kaikki ok.
Ei kukaan voi nyppiä pullasta pelkkiä rusinoita.;)
Tällä systeemillä meillä.
Isäni tapana on kännissä seota ihan totaalisesti kun viinaa on litkitty riittävästi. Tosin silloin jutuissa ei todellakaan ole tolkkua eikä mitään ns. harkittua vaan ihan spontaanisti tulevaa skeidaa jos ns. ajatus puuttuu. Aamulla muisti on kadonnut eikä hän muista mitään, on pyytänyt äidiltäni anteeksi monet kerrat. Äitini painuu tällöin aina nukkumaan eikä jaksa kuunnella turhia juttuja, toisaalta hyvä että loppuu turha riita mutta huonoa se että hän ikäänkuin alistuu ukon jutuille.
täytyy kyllä myöntää että itsekin avauduin kännipäissäni viime viikonloppuna kaverilleni mutta silti juttuni olivat kuten videolta sain seurata heh ns. asiasta jankuttamista. Nämä asiat olivat ärsyttäneet kaverissani minua jo viikkojen ajan ja vaikka olin ajatellut etten ikinä niitä hänelle sano silti kun hän tarpeeksi ärsytti niin täältä pesi ;D
aamulla kyllä teki mieli sanoa olevani pahoillani mutta kun en ollut, en yhtään edes piirunvertaa.
Mieheni käyttäytyi humalassa usein hyvin ilkeästi mua kohtaan, aikani kuuntelin ja sitten kerran kysyin häneltä, että mitä olen tehnyt ansaitkseni tälläisen kohtelun? ihme kyllä hän alkoi avautua ja kertoi entisestä suhteestaan, jossa nainen joi,löi, petti ja oli muutenkin henkisesti julma.Silloin ymmärsin itse enemmän, mutta kerroin myös miehelleni etten halua maksaa syyttömänä entisten pahoja tekoja.Nykyisin puhumme paljon ja asiat on ihan hyvällä mallilla, jaksan uskoa yhteiseen tulevaisuuteen taas.