2 vuoden suhde, avoliitto ja kihlaus menivät poikki 1,5 viikkoa sitten. Vakavan keskustelun päätteeksi mies tokaisi, ettei tiedä, rakastaako minua enää sillä tavoin kuin elämänkumppania tulisi rakastaa... Olihan se pommi. Minä kun luulin, ettemme ikinä eroaisi. Suhteemme on ollut myrskyisä ja kihloihin mentiin edellisen eron päätteeksi, miehen kosittua kyynelsilmin ja vakuutettua että olen hänen elämänsä nainen. No, voihan sitä ajatukset vuodessa muuttua...
Eivät viime ajat olleet minullekaan herkkua ja monesti pyörittelin eroa mielessäni. Kovasti se sattui siitä huolimatta, vaikka alitajuisesti osasin sitä odottaa. Muutin kamani välittömästi toiseen osoitteeseen ja hankin oman asunnon. Jo ensimmäisenä iltana mies tuli käymään ja puhuimme asioita selviksi. Tilanne jäi siihen, että molemmat tarvitsemme aikaa ajatustemme ja tunteidemme selvittämiseksi, mutta sinä aikana voimme olla yhteydessä keskustellaksemme mieltäaskarruttavista asioista tai ihan vain siksi, että tulee paha mieli.
Eilen minussa heräsi ensimmäistä kertaa kiukku ja ärtymys; kuka h-lvetti se mies kuvittelee olevansa?!! Tämä on nimittäin toinen kerta, kun suhteemme on katkolla siksi, että herra kaipaa omaa tilaa ja aikaa päättääkseen, mitä elämältään haluaa. Loppuuko tämä ikinä? Onko tämä hänen osaltaan vain kyvyttömyyttä sietää arkea ja loistava keino päästä välillä hurvittelemaan poikien kanssa? Tuntuu jotenkin epäreilulta, että hänelle ero on aina ensimmäinen keino, kun taas itse ole yrittänyt selvittää tiukatkin paikat yhdessä. Mikä oikeus hänellä on särkeä sydämeni yhä uudelleen ja uudelleen?
Olemme siis olleet yhdessä reilut 2 vuotta, mihin on mahtunut miehen pettämistä, valehtelua, kaksi yhteenmuuttoa ja kaksi erilleen muuttoa, kolme eroa, kihlaus, häiden suunnittelu ja peruutus, miehen masennus, oma masennukseni, riippuvuutta, mustasukkaisuutta ja muita hankaluuksia. Luulin jo, että olemme päässeet seesteisempään vaiheeseen, kunnes tämä pommi tipahti.
Ja nyt olen liian vanha ja liian väsynyt tällaiseen pyöritykseen. Haluaisin jo asettua aloilleni (joko yksin tai yhdessä), keskittyä elämiseen, enkä elää ainaisessa kriisivalmiudessa. Jos ei jätkä osaa päättää, niin on ehkä parasta vielä kasvaa muutama vuosi. Sillä välin minä rakennan oman elämäni, jota kukaan ei pääse sotkemaan kerran vuodessa.
Rakastan kyllä, mutta vasta nyt tajuan, että aina se ei riitä.
PS. Olen 27 ja mies 24.
Eivät viime ajat olleet minullekaan herkkua ja monesti pyörittelin eroa mielessäni. Kovasti se sattui siitä huolimatta, vaikka alitajuisesti osasin sitä odottaa. Muutin kamani välittömästi toiseen osoitteeseen ja hankin oman asunnon. Jo ensimmäisenä iltana mies tuli käymään ja puhuimme asioita selviksi. Tilanne jäi siihen, että molemmat tarvitsemme aikaa ajatustemme ja tunteidemme selvittämiseksi, mutta sinä aikana voimme olla yhteydessä keskustellaksemme mieltäaskarruttavista asioista tai ihan vain siksi, että tulee paha mieli.
Eilen minussa heräsi ensimmäistä kertaa kiukku ja ärtymys; kuka h-lvetti se mies kuvittelee olevansa?!! Tämä on nimittäin toinen kerta, kun suhteemme on katkolla siksi, että herra kaipaa omaa tilaa ja aikaa päättääkseen, mitä elämältään haluaa. Loppuuko tämä ikinä? Onko tämä hänen osaltaan vain kyvyttömyyttä sietää arkea ja loistava keino päästä välillä hurvittelemaan poikien kanssa? Tuntuu jotenkin epäreilulta, että hänelle ero on aina ensimmäinen keino, kun taas itse ole yrittänyt selvittää tiukatkin paikat yhdessä. Mikä oikeus hänellä on särkeä sydämeni yhä uudelleen ja uudelleen?
Olemme siis olleet yhdessä reilut 2 vuotta, mihin on mahtunut miehen pettämistä, valehtelua, kaksi yhteenmuuttoa ja kaksi erilleen muuttoa, kolme eroa, kihlaus, häiden suunnittelu ja peruutus, miehen masennus, oma masennukseni, riippuvuutta, mustasukkaisuutta ja muita hankaluuksia. Luulin jo, että olemme päässeet seesteisempään vaiheeseen, kunnes tämä pommi tipahti.
Ja nyt olen liian vanha ja liian väsynyt tällaiseen pyöritykseen. Haluaisin jo asettua aloilleni (joko yksin tai yhdessä), keskittyä elämiseen, enkä elää ainaisessa kriisivalmiudessa. Jos ei jätkä osaa päättää, niin on ehkä parasta vielä kasvaa muutama vuosi. Sillä välin minä rakennan oman elämäni, jota kukaan ei pääse sotkemaan kerran vuodessa.
Rakastan kyllä, mutta vasta nyt tajuan, että aina se ei riitä.
PS. Olen 27 ja mies 24.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Toista ihmistä ei voi muuttaa, mutta aina voi itse päättää, mitä sietää ja mitä ei. Muuta neuvoa on hankalaa antaa.
Paitsi että älä sorru enää katkeruuteen. Se saattaa vaikuttaa ratkaisulta, mutta on pelkästään häviämistä.
Ja pelkästään rakkaus ei tosiaan aina riitä yhdessä elämisen perustaksi.
tuo lause kertoo paljon:
Olemme siis olleet yhdessä reilut 2 vuotta, mihin on mahtunut miehen pettämistä, valehtelua, kaksi yhteenmuuttoa ja kaksi erilleen muuttoa, kolme eroa, kihlaus, häiden suunnittelu ja peruutus, miehen masennus, oma masennukseni, riippuvuutta, mustasukkaisuutta ja muita hankaluuksia.
voi luoja...mieti nyt tarkkaann olisko ihan hyvä vaan olla yksin vähän aikaa ja saada itsen kanssa sellainen oma hyvä olo...
teillä on ollut. Sinuna jättäisin miehen ja aloittaisit alusta ihan itsesi kanssa. Hän ei ole sinun arvoisesi. Jo pettäminen saa ainakin minulla niskavillat niin pystyyn, että se on kerrasta poikki. Tuon miehen kanssa sinulla tulee vain uudestaan soutamista ja huopaamista. Uskon, että voit olla paljon onnellisempi ilman sitä miestä. Tsemiä sulle!!!!!
pelkkä rakkaus parisuhteessa. Enkä yhtään ymmärrä miten parisuhde voi olla "katkolla". En ikimaailmassa enää muuttaisi yhteen miehen kanssa, josta olen kerran eronnut. Minä tiedän kuka minä olen ja minun kanssa on ihan turha alkaa pelleillä mistään syystä...
Mutta kuitenkin. Vaikka kirjoituksestasi päätellen teidän suhteenne on ikävästi sanottuna tuhoon tuomittu niin sinuna yhtä miettisin. Miksi kirjoitit "..
loistava keino päästä välillä hurvittelemaan poikien kanssa?" Tuntuu vähän siltä, että yrität pitää miestä tiukin ottein hallinnassasi. Eikö 24-vuotiaana voisi mennä hurvittelemaan poikien kanssa, vaikka olisi parisuhteessakin? Itse ainakin hurvittelen sekä tyttöjen että poikien kanssa, vaikka olen lähes puolet vanhempi kuin "se"....
aloita alusta vaan hanki MIES isolla ÄMMÄLLÄ!!!
Onnellisempaa kesää!!!